Elämää kierrätystaloudessa – matkalla kohti kiertotaloutta

Esa Toukoniitty · 8.12.2023

Törmäämme arjessa usein mainoksiin siitä, paljonko kierrätysmateriaalia on ostamissamme tuotteessa käytetty. Tästä voi helposti saada vaikutelma, että materiaalin kierrätys on varsin hyvällä tolalla. Se, että ostetun tuotteen valmistuksessa on käytetty 100 % kierrätettyä uusiomateriaalia ei kerro siitä kuinka hyvin me olemme onnistuneet kansalaisina, kuluttajina ja kansakuntana kierrätyksessä.

Elämme kierrätystaloutta, jossa materiaalin hallinta perustuu jätteen kierrätykseen. Kierrätys kulminoituu kolmen avaintoimijan ympärille. Tavaran valmistajan rooli on tehdä tavaroita ja hyödykkeitä hyödyntäen kierrätettyjä raaka-aineita eli jätettä. Kuluttaja käyttää ja toimittaa tavarat elinkaaren päässä jätehuollon lajittelupisteeseen eli toimii tärkeässä roolissa tavaran muuttamiseksi jätteeksi, joka voidaan kierrättää. Nykyinen toimintatapa ei varsinaisesti palkitse tai tähtää jätteen määrän vähentämiseen.

Suomi on EU-tilastoissa jätteiden kierrätyksen ja kiertotalousmittarien osalta parhaimmillaan vain EUn keskikastia.

Kierrätys (eng. recycling) tarkoittaa jätteiden käyttämistä raaka-aineena muun muassa tavaroiden valmistuksessa. Jätteiden energiakäyttö ei ole kierrätystä, vaikkakin se on resurssien hyödyntämistä. Sekajätteen mukana kierrätyskelpoista materiaalia päätyy poltettuna taivaan tuuliin. Suomessa kerätystä yhdyskuntajätteestä noin 60 % poltetaan energian tuotannossa ja loput 40 % kierrätetään.

Sekajätteen kierrätyspotentiaali

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa syntyy yhdyskuntajätettä jokaista suomalaista kohti noin 600 kg vuodessa eli reilu 3 miljoonaa tonnia vuodessa. Kierrätysaste on viime vuosina ollut laskussa ja vuonna 2021 vain 37 % (1). Tämä tarkoittaa, että yhteiskuntajätteen keräyksessä saadusta materiaalista häviää yli puolet kun se hyödynnetään energian tuotannossa.

Suomi on sitoutunut kierrättämään yhdyskuntajätteistä vähintään 55 % vuonna 2025 ja 60 % vuonna 2030.

Tällä hetkellä asetettuihin tavoitteisiin ei tulla pääsemään. On ilmeistä, että sekajätteen tarkemmalla lajittelulla voitaisiin saavuttaa merkittäviä parannuksia kierrätysasteeseen. Kuluttaja ja jätehuollon toimijat voivat vaikuttaa merkittävästi sekajätteen kierrätykseen. Toisaalta tämä johtaa jätteenpolttolaitoksilla polttoaineen (eli sekajätteen) määrän vähenemiseen, mikä osaltaan voi selittää sekajätteen teollisen lajittelun vähyyttä Suomessa.

HSY on tutkinut sekajätteen koostumusta (2), jota pääkaupunkiseudulla kotitalouksissa muodostui vuonna 2021 noin 130 kg vuodessa asukasta kohti. Nyt asukasta kohti sekajätteeseen päätyy vuodessa

biojätettä 51 kg (40 %)
muovia 18 kg kg (14 %)
kartonkia ja pahvia 9 kg (7 %).

Sekajätteestä 80 % olisi ollut lajiteltavissa kierrätykseen, joten potentiaalia kierrätyksen lisääntymiseen on runsaasti. Suomessa sekajäte hyödynnetään jätteenpolttolaitoksissa energiantuotannossa ja siitä saadaan sähköä ja kaukolämpöä. Tämä on jätteen hyödyntämistä, mutta sitä ei katsota kierrättämiseksi eikä se lisää Suomen kierrätysastetta.

Suomen nykyinen kierrätystalous hävittää neitseellistä materiaalia merkittäviä määriä kun kierrätysaste jää alle 50 %. Olemme kierrätyksessä EU-maiden keskikastia tai sen alle monien tilastojen valossa. Tilannetta voisi parantaa sekajätteiden lajittelua tehostamalla ja myös pyrkiä jätteen kokonaismäärän määrän vähentämiseen esimerkiksi panostamalla laadukkaisiin, pitkäikäisiin ja korjattaviin tuotteisiin.

Materiaalien kiertotalousaste

EU on kierrätyksen ja vihreän siirtymän edelläkävijä. Materiaalien kiertotalousaste (eng. CMU, Circular material use rate) kuvaa kierrätetyn materiaalin suhdetta kaikkeen käytettyyn materiaaliin, joka huomioi myös muun muassa energian käytön sekä tuonnin ja viennin vaikutuksia. EU-tasolla kaikkien materiaalien osalta kiertotalousaste on pysytellyt noin 12 % tasolla (3). Tämä havainnollinen mittari kertoo karua todellisuutta nykyisesti neitseellisten luonnonvarojen käytöstä ja toisaalta palauttaa pohtimaan materiaalien kierrätyksen riittävyyttä ja tehokkuutta.

Nykyinen kierrätystalous on lineaaritalouden lieveilmiö (valmista-käytä-hävitä), jolla vastataan jätteiden määrän valtavaan kasvuun, mutta samalla maksimoidaan myynnin määrää.

Muodostuvan jätteen määrää ei lähtökohtaisesti pyritä vähentämään vaan kehitetään kierrätysmenetelmiä ja jätehuoltoa tehokkaammaksi kasvavien jätemäärien käsittelyä varten. Kuten kierrätysaste- ja kiertotalousastetilastot osoittavat, nykyinen jätehuolto ja kierrätys eivät ole kovinkaan tehokasta, koska haaskaamme suurimman osan (noin 90%) käyttämistämme neitseellisistä raaka-aineista.

On ilmeistä, että nykyinen kierrätystalous vaatii isoa muutosta, jotta pääsemme kestävän kehityksen mukaiseen kuluttamiseen ja liiketoimintaa.

Yksi vastaus resurssien kestämättömään käyttöön pohjautuvaan liiketoimintaa ja kulutukseen on kiertotalous, joka lähtee siitä, että jätehuoltoa ja kierrätystä ei tarvita, koska kiertotaloustoiminnot ja -prosessit eivät lähtökohtaisesti synnytä jätettä.

Tämä on mullistava ajattelun muutos, jossa arvokkaat neitseelliset materiaalit ja hyödykkeet pidetään hyötykäytössä eikä niistä anneta koskaan muodostua jätettä nykyisen kierrätystalouden rattaisiin.

Metropolia-vetoisessa Yritysten vihreä siirtymä, muutoskyvykkyys ja digitalisaatio (REACT, Etelä-Suomi) -hankkeessa tuotetuissa mikro-opintokokonaisuuksissa ja työpajoissa on käsitelty vihreän siirtymän teemoja kuten kiertotaloutta, vastuullisuutta ja uusiutuvan energian tekniikoita.

Kirjoittaja

Esa Toukoniitty (TkT, dosentti) on kiertotalouden teemavastaava puhtaat ja kestävät ratkaisut innovaatiokeskittymässä. Hän toimi kiertotalousasiantuntijana mm. Yritysten vihreä siirtymä, muutoskyvykkyys ja digitalisaatio (REACT, Etelä-Suomi) -hankkeessa.