Hyvis vai pahis – miten konflikti voi luoda uutta?

Ikuinen taisto maailmassa, ikuinen toivo hyvyyden voitosta pahuutta vastaan. Ihmeellinen jännite, joka ilmenee niin monissa arjen pienissäkin puuhissa ja juuri nyt suuressa mittakaavassa Ukrainan ja Venäjän sodassa.

Miten tämän jännitteen voi tunnistaa, miten sen voi hyväksyä ja miten sen kanssa voi tulla toimeen? Jokainen meistä kohtaa näitä kysymyksiä yhtä lailla niin omassa kuin työhön liittyvässä elämässään. Kansakuntinakin me joudumme tekemään valintoja siitä, minkä koemme hyväksi ja minkä pahaksi. Mietimme mitä hyvyyttä koitamme edistää ja mitä pahuutta vähentää.

Tällä hetkellä Suomi ja Ruotsi pyrkivät puolustusliitto Naton jäseniksi varmistaakseen kansalaistensa turvallisuutta Venäjän mahdollisia hyökkäyksiä vastaan. Pääsy tämän liiton jäseneksi piti olla selvä. Nyt kuitenkin yhtä äkkiä Turkin diktaattorimainen presidentti esittää hyväksynnälle ehtoja, joiden noudattaminen Pohjoismaissa koettaisiin vääryyden hyväksymisenä. Kuinka me voisimme liittyä naisjärjestöjen painostuksen tai kurdien palauttamisen Turkkiin terroristeina? Jossain vaiheessa tiedämme, miten tässä taistelussa kävi ja kuka voitti Ukrainan ja Venäjän sodan, ja ketkä tuomittiin sotarikosten ja äärettömän julmien tekojen vuoksi.

Konflikti voi luoda uutta

Ihmisen mieli odottaa ja toivoo rangaistusta pahuuden tekijöille. Hyvin usein arjen kommelluksissakin etsitään heti syyllisiä. Tällaiselle toiminnalle on oikein oma nimikin: syntipukin etsintä ja rankaiseminen. Syyllisten etsintä arjen konflikteissa ei kuitenkaan useinkaan ole rakentava keino purkaa niitä. Pidemmälle päästään, jos tutkitaan konfliktiin johtaneita syitä ja rauhallisin ottein koitetaan purkaa tilanteeseen johtaneita asioita.

Toki syyllisyyden tunnistaminen, myöntäminen, anteeksi pyytäminen ja anteeksi antaminen ovat aina tärkeitä konfliktin ratkaisemiseen liittyviä asioita. Kun ne hoidetaan kunnolla, konflikti voi luoda uutta, syventää suhteita ja antaa mahdollisuuksia yhteiseen uudistumiseen.

Konflikti syntyy rajojen hankauksessa

Konflikteja voi syntyä erilaisten arvojen kohdatessa, erilaisten tarpeiden ristiriidassa, pahanolon purkautumisteiden etsinnässä ja vanhojen kaunojen maksatuksen yrityksissä. Kaikissa on kyse jonkin sortin rajariidoista. Miten reagoin, jos toinen toimii tavalla tai toisella arvojani vastaan ja toiminta koskettaa jollakin tavoin omaa elämääni? Miten koen, jos toinen saa sitä, mitä vaille itse jään? Mihin saan purettua oman epäonnistumiseni tai vaille jäämiseni? Milloin huomaan tilaisuuteni tulleen kostaa toiselle esimerkiksi hänen saamansa huomion osoitus tai jopa työtehtävä, jonka olisin halunnut itselleni.

Ihmisen mieli on monimutkainen systeemi ja kaikkien meidän elämänkokemuksemme erilaiset. Se miten tulkitsemme eri tapahtumia ja minkälaisen merkityksen niille annamme, liittyy jokaisen persoonallisuuteen, henkilökohtaiseen historiaan ja kykyymme tunnistaa, tiedostaa ja kohdata, kokea ja sanoittaa tapahtumien herättämiä tunteita.

Konfliktit herättävät tunteita

Konfliktit herättävät aina tunteita. Me kiihdymme erilaisista asioista, me kiihdymme toisten reaktiosta omaan kiihtymyksemme ja me kiihdymme kenties jatkuvan puolustustarpeemme ajamina jopa silloinkin, kun varsinaista vaaraa ei ole.

Kiihtyminen, valpastuminen, hereillä olo ovat tarpeellisia kokemuksia jo lajin ja yksilön säilymisen kannalta. Meidän tulee tunnistaa vaara voidaksemme toimia tarkoituksen mukaisesti. On hyvä osata vihastua, jotta tunnistaa vääryyttä itseä tai toista kohtaan. On hyvä osata vihastua, jotta huomaa epäkohdan, jonka voi korjata. On hyvä osata vihastua, jotta oppii puolustamaan itseä tai toista.

Toiselle haaste voi olla näiden tunteiden kokemisen salliminen ja toiselle niiden säätely niin, että ei ehdoin tahdoin tuhoa jotakin esinettä, suhdetta, ilmapiiriä tai omia toimintamahdollisuuksiaan tulevaisuudessa.

Konfliktin ratkaiseminen

Konfliktin ratkaisemisen avain on kuunteleminen. Itsen kuuntelu ja omien tarpeiden ja tunteiden kuuleminen, jotta tunnistaa, mistä kyseessä olevasta asiasta on minulle kysymys. Toisen kuuntelu, jotta ymmärtää, mikä toiselle on olennaista, loukkaavaa, pelottavaa tai harmillista.

Konfliktia ei voi ratkaista, ellei tiedetä mitä ratkaistaan, mistä kiikastaa ja mikä toiselle on olennaisen tärkeää kyseessä olevassa asiassa. Itsen ja toisen kuuntelu voimakkaita tunteita herättävissä tilanteissa on aina haastavaa ja usein harjoittelua vaativaa. Jokainen voi kokea pelkoa oman toimintansa oikeutuksesta eikä virheiden myöntäminen ole useimmille meistä helppoa.

Konflikti ratkeaa, kun on tullut mahdolliseksi molempien tai kaikkien osapuolien kuulluksi tuleminen ja ratkaisuvaihtoehdoista on voitu valita sellainen, joka sopii riittävästi kaikille osapuolille. Konfliktien ratkaisu edellyttää ratkaisuhalukkuutta ja joskus hyvin pienien asia- ja tunnevivahteiden huomioimista, ennen kuin halu ja kyky todelliseen ratkaisuun mahdollistuu.

Konfliktien ehkäisy

Konfliktien ehkäisyyn liittyy:

1. Taito rakentaa luottamuksellista vuorovaikutusta jo silloin, kun keskiössä ovat yhteiset ja hyvät asiat. Vuorovaikutusta on helpompi rakentaa ja oppia, kun painolastina ei ole voimakkaita negatiivisia tunteita.
2. Keskustelulle on olemassa rakenteet, aika ja tilanne, jossa hankalista asioista voi puhua.
3. Arjen toimintatavoista sovitaan jo ennen, kun niitä on joku rikkonut tai rikkomisen jälkeen, niistä sovitaan selkeästi ja yhdessä uudelleen.
4. Ratkaistavia asioita opitaan tunnistamaan ja niitä otetaan puheeksi, ennen kuin ne kehittyvät konflikteiksi.
5. Viljellään runsaasti positiivista palautetta. Huomioidaan ja kiitetään jokaista hänen suhteita tai yhteisöä rakentavasta käyttäytymisestään.

Konflikteista oppiminen

Kaikista konflikteista kannattaa ennen kaikkea oppia. Ilman niitä asiat eivät mene eteenpäin. Konfliktit tuovat esille useimmiten jotain, joka on jäänyt huomaamatta ja joka tulee huomata, kohdata ja saattaa parempaan kuntoon. Jokainen ratkaistu konflikti vahvistaa meitä vuorovaikutuksessamme, yhteisö kehittyy ja yksilöiden rohkeus ottaa esille hankalia asioita voimistuu.

Konflikteista kannattaa oppia kiinnostumaan, koska niihin liittyy aina mahdollisuuksia. Niiden takana on usein ilmaisemattomia tarpeita ja väärinkäsityksiä. Kun ihmiset toimivat yhdessä, syntyy väistämättä myös asioista, jotka vaativat yhteistä selvittämistä muttei syntipukkien etsintää. Yhteistoiminta kehittyy, ilo ja hyvinvointi lisääntyy, kun opimme luottamaan siihen, että yhteisöissämme voidaan ja osataan kohdata ristiriitoja ja konflikteja.

Konfliktit koulussa

Metropoliassa on alkamassa HYVIS-niminen opettajien täydennyskoulutus, jonka tavoitteena on vahvistaa HYVIS-voimaa koulussa lisäämällä opettajien taitoa luoda konfliktikykyisiä oppimisyhteisöjä. HYVIS tarkoittaa hyvinvointia, yhteisöllisyyttä, vertaisosoppimista, innostusta ja sopuisuutta rakentamalla. HYVISvoimaa pahisvoiman vastavoimaksi.

Koulukiusaamisesta puhutaan niin paljon, että nyt kannattaa muuttaa painopiste ennaltaehkäisyyn ja HYVIS energian kasvattamiseen.

Kirjoittaja

Päivi Rahmel on Metropolian kulttuuripalvelujen ja musiikin lehtori. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri soveltavien taidemenetelmien, tarinallisuuden ja toiminnallisen osallistamisen taitaja. Päivi on vastannut useista Opetushallituksen rahoittamista opettajien täydennyskoulutuksista ja on nyt aloittamassa HYVIS-koulutusta kiusaamisen ehkäisyn ja kohtaamisosaamisen ja yhteisöllisyyden kehittämiseksi korona-ajasta kärsineiden oppilaiden hyväksi.