Tutkimus- kehitys ja innovaatiotoiminta tapahtuu laajassa toimijoiden kentässä. Toimijoilla on lukuisia rooleja omine tavoitteineen, resursseineen ja toiveineen. Tässä kentässä korkeakoulun rooli on kaksiosainen: tuottaa sekä osaamisen siirtymää että teknologian siirtymää. Ekosysteemiajattelulla on mahdollista rakentaa malli tämän moniulotteisen toiminnan hallitsemiseen. Tällä kirjoituksella tarjotaan malli, kuinka korkeakoulun kannattaa omaa ekosysteemiään rakentaa.
Miten ekosysteemiajattelu, aluekehittäminen ja strategia linkittyvät toisiinsa?
Huang-Saad, Duval-Coutiel ja Park (1) tuovat esiin, että termi ekosysteemiajattelu otettiin käyttöön yhteiskuntatieteissä, koska se kuvaa hyvin taloudellisten yhteisöjen luonnetta sekä niiden monimutkaisia vuorovaikutuksia. Ekosysteemissä vuorovaikutusta tapahtuu
- yksilöiden
- roolien
- infrastruktuurien
- organisaatioiden
- tapahtumien kautta.
Ekosysteemissä tehdyt toimenpiteet voivat olla laajuudeltaan hyvin erityyppisiä. Ne voivat ulottua yhteisön yhteisistä markkinointiponnistuksista aina alueellisten yrittäjäaktiviteettien luomiseen.
Ekosysteemin tiheys, elävyys, kyky sisältää sekä yhdistää riittävän erilaisia toimijoita ovat ominaisuuksia, jotka nähdään olennaisina ekosysteemin kyvylle pysyä elinvoimaisena. Ekosysteemiajattelun kiinnostavuuteen vaikuttaa usein alueellisten yhteiskunnallisten toimijoiden tahtotila. Heillä on tahtoa rakentaa innovatiivisempia ja yrittäjämäisiä yhteisöjä innovaatiotalouteen . Innovaatiotalous tarkoittaa taloutta, jossa tieto, yrittäjyys, innovaatiot, teknologiat ja yhteistyö toimivat taloudellisen kasvun moottoreina.
Huang-Saad ja kumppanit (1) toteavat, että tältä kentältä puuttuu yhtenäinen konseptuaalinen kehikko. Kehikon puute johtuu siitä, että ekosysteemien tutkiminen on jakautunut kahteen erilliseen tutkimusperinteeseen: aluekehittämiseen sekä strategiaan.
- Aluekehittäminen tarkastelee asiaa laajalti. Se tutkii sosioekonomista suoriutumista, joka on tulosta alueen yritystoiminnan innovatiivisuudesta, tuottavuudesta tai työllistävyydestä.
- Strateginen tutkimus taas tarkastelee terävämpää kulmaa, usein yksittäisen yrityksen kykyä luoda arvoa yhteistyökumppanien kautta.
Yritysekosysteemin rakennuspalikat
Taloustieteellisessä tutkimuksessa on perinteisesti tutkittu yksittäistä yrittäjää ja hänen kykyään saada lisää osaamista liiketoiminnan perustamiseen ja kehittämiseen. Tästä tutkimuksesta on yritetty johtaa yleisempiä periaatteita yrittäjyyden sekä yritysten tukemiseen. Tämänkaltainen kopiointi ei toimi, sillä yrittäjyys on tutkittavana ilmiönä monimutkainen. Monimutkaisuus syntyy siitä, että yrittäjyyteen liittyy niin paljon vuorovaikutusta.
Näkökulmaeroista, jotka syntyvät aluekehittämisen ja strategisen tutkimuksen eroista, huolimatta voidaan todeta, että ainakin seuraavat ominaisuudet kuuluvat yritysekosysteemeihin:
- johtajuus
- tukiorganisaatiot
- pääoma
- osaamispääoma
Yliopistot ja korkeakoulut on nähty olennaisina osina yritysekosysteemejä, johtuen niiden mahdollisuudesta tuottaa osaamista ja innovaatioita toimintaympäristöönsä.
Huang-Saad ja kumppanit (1) jatkavat innovaatiokulttuurin merkityksestä sekä korkeakouluille että laajemmin niiden toimintaympäristöille. Innovaatiokulttuurin luominen vaatii koko organisaation läpi menevän muutosprosessin. Muutoksessa innovaatioihin tulee suhtautua rohkaisevasti, inspiroivasti ja ihailevasti. Tämä tarkoittaa usein muutoksia korkeakoulun immateriaalioikeuden käytäntöihin, lisensointikäytäntöihin, rekrytointipolitiikkaan, lisääntyvään viestintään ja korkeakoulun ja yhteisön väliseen kommunikaatioon.
Teknologian siirtyminen on alueellista vaikuttamista
Kun mietitään yksittäisen toimenpiteen merkitystä ekosysteemin tehokkuudelle, sitä on mahdotonta todistaa. Ekosysteemissä on niin paljon moniulotteisuutta. Tällöin korkeakoulu ei saa sen alaisuudessa kehitetystä teknologiasta patentteja, vaan teknologia valuu yrityksiin, jotka hyödyntävät sitä.
Huang-Saad ja kumppanit (1) jatkavat, että korkeakoulujen toiminta ekosysteemissä voidaan jakaa kahteen lohkoon. Nämä lohkot ovat osaamisen kehittäminen, joka on jo pitkään ollut niiden tehtävän ytimessä, sekä teknologian kehittämiseen, joka on tullut mukaan vasta myöhemmin. Teknologian kehittäminen tarkoittaa toimenpiteitä, joilla saadaan tuotua uutta teknologiaa markkinoille. Osaamisen kehittäminen viittaa tässä kontekstissa yrittäjyyteen liittyvien taitojen opettamiseen.
Huang-Saad, Duval-Coutiel ja Park (1) kuvaavat, miten korkeakoulujen vaikutusta alueen taloudelliseen kehittymiseen on mitattu teknologian siirtymisen käsitteellä. Teknologian siirtymää mitataan
- patenteilla
- työntekijöiden määrällä
- perustettujen start-up yritysten määrällä
- lisenssisopimuksilla
- lisenssitulolla.
Teknologian kehittäminen voi sisältää myös kaupallisen tki -ajattelun ja siihen liittyvät tukitoiminnot. Usein nämä toiminnot toimivat välikätenä opetuksen ja ekosysteemin muiden toimijoiden välillä. Parhaimmillaan kaupallisen tki-toiminnan toimintatavat ovat merkittäviä yrittäjämäisen kulttuurin luomisessa korkeakoulussa.
Rakentaakseen ympärilleen toimivan ekosysteemin, korkeakoulun tulisi sijoittaa rahaa tarvittavan infrastruktuurin luomiseen. Näin korkeakoulu osoittaa sitoutumistaan ekosysteemin kehittämiseen. Korkeakoulun kehittämillä rahoitusinstrumenteilla voidaan tukea opiskelijoiden sekä henkilökunnan yritystoimintaa. Rakentamalla infrastruktuuria ja kehittämällä rahoitusinstrumentteja voidaan tukea start-up -yritysten perustamista, immateriaali oikeuksien kaupallistamista ja tukea korkeakoulujen tehtävää alueellisen kasvun moottorina. Säännöllinen kommunikointi ja sitouttaminen toimijoihin vahvistaa sitoutumista ekosysteemin kehittämiseen.
Osaamisen vahvistamiseen tarvitaan panosta niin yrittäjyyskoulutukseen. Yrittäjyyskoulutus voidaan joko sitoa opintoihin tai se voi olla myös tutkintoon johtavien opintojen ulkopuolella olevaa.
Miten tuloksia mitataan?
Huang-Saad ja kumppanit (1) antavat lopuksi seuraavat käytäntöön vietävät toimenpidesuositukset: korkeakoulun ekosysteemissä linjataan toiminta kohti yksittäisiä sidosryhmiä niille sopivin keinoin sekä tarkastellaan tulosmittarit. Tulosmittareita rakentaessa tulee ottaa huomioon korkeakoulun ekosysteemin neljä ulottuvuutta. Näitä ulottuvuuksia ovat akateeminen, tutkimuksen hallinnollinen, teknologian siirtämisen ja yhteisön sitouttamisen ulottuvuudet.
Teknologisen siirtymisen mittareita voidaan käyttää tutkimukseen sijoitetun pääoman tuoton laskemiseen sekä alueellisen vaikuttamisen esiintuontiin. Tässä on kuitenkin syytä ottaa huomioon korkeakoulujen erot niiden painotuksessa. Korkeakoulun painotuksen vaihtelevat opetuksen, oman toiminnan kehittämisen ja kehitystyöstä mahdollisesti kertyvän taloudellisen hyödyntämisen suhteen.
Miten Metropolia tuottaa arvoa alueelleen?
My Business Hub -hankkeessa olemme törmänneet kahteen toisistaan poikkeavaan näkemykseen. Nämä näkemykset ovat olleet korkeakoulun näkemys ja kaupungin näkemys. Tämän ajatuskulun ytimessä on se, että My Business Hub hanke on kaupungille aluekehittämisen ja alueellisen elinvoiman kehittämisen työkalu. Korkeakoulu sen sijaan näkee TKI-toiminnan omana strategisena toimintanaan, jolla se pyrkii täyttämään laillista velvoitettaan osallistua alueensa yritystoiminnan kehittämiseen. Siinä kun kaupunki haluaa tukea alueellisia yrityksiä, korkeakouluissa usein mietitään, että mitä lisäarvoa voimme yksittäiselle yritykselle tuottaa.
Tämä lisäarvo voidaan jakaa karkeasti kahteen osaan, joista toinen tuottaa osaamista yritysten palvelukseen. Tämä siirtymä voidaan nähdä korkeakoulujen perinteisen koulutustehtävän täyttämisenä, jossa koulutamme osaajia ja tulevia ammattilaisia alueella toimivien yritysten tarpeisiin. Toinen siirtymä on teknologinen siirtymä, jossa korkeakoulut siirtävät teknologioita alueen yritysten käyttöön. Tämä siirtymä perustuu siihen, että korkeakoululla on senkaltaista teknologista osaamista jota yrityksillä ei vielä ole.
Teknologian kehittäminen voidaan nähdä investointeina infrastruktuuriin, joita olemme tehneet Myyrmäen kampuksella kehittämällä ja rakentamalla yhteistyöalustaamme Urban Farm Labia. Urban Farm LAb keskittyy kaupunkiviljelyn teknisten ratkaisujen kehittämiseen. Kampukseltamme löytyvät sekä Robo Garage että Aiot-Garage, jotka tarjoavat erinomaisia käytännönläheisiä mahdollisuuksia teknologian siirtymään. My Business Hub-hankkeen avulla olemme pilotoineet GalleriaM- konseptin, jossa yhdistetään myyrmäkeläistä taideyhteisöä laajennetun todellisuuden teknologian osaamiseemme. Näin olemme pyrkineet luomaan mahdollisuuksia niin teknologian kuin osaamisen siirtymiseen aloilla ja tekniikoilla, jotka eivät ilman panostamme olisi kohdanneet.
Kirjoittaja
Timo Nykopp on toiminut My Business Hub -hankkeen projektipäällikkönä. Nyt hän toimii Food System Cityn projektipäällikkönä, rakentaen yhteisöä kestävän ruoantuotannon maailmaan. Aikaisemmin hän on toiminut yrittäjänä, liiketoiminnan kehittämisen parissa ja palveluyritysten esimiestehtävissä. Koulutukseltaan hän on Restonomi (AMK) ja kauppatieteiden maisteri. Hän innostuu uusista asioista, innovaatioista ja haasteista. Vapaa-aika kuluu puolimaratoniin treenatessa ja kirjoittaessa.
Lähde
- Huang-Saad A, Duval-Couetil N, Park J, Technology and talent: capturing the role of universities in regional entrepreneurial ecosystems, Journal of enterprising communities: People and places in the global economy vol 12, no 2, 2018, Emerald publishing limited.
Ei kommentteja