0

ProjektiPerjantai: Student Exchange in South Korea, SACU Project


Anju Ahonala, Sini Turunen · 22.2.2019
From left to right: Kang Jin Nam (head nurse of Daegu Metropolitan City Seobu Geriatric Hospital), Sini Turunen (Master’s student in Advanced Clinical Practice programme, Metropolia UAS), Anju Ahonala (Master’s student in Health Management programme, Metropolia UAS), Il Kon Kim (Professor, Computer Science and Engineering Graduate School, KNU, Daegu), Jong Yul Chun (MD, GS)

We have had an amazing opportunity to visit South Korea and learn about South Korea’s health care system as a part of the SACU co-operation project in patient safety and health care quality between Metropolia UAS and Daegu Kyungpook National University.

During our four-week student exchange we have had the privilege to visit several health care facilities in Daegu and Pohang. South Korea has over 50 million inhabitants, from which 6.8 million are elderly. As a rapidly aging society South Korea is facing similar challenges with demographic change as Finland is facing currently.

In Daegu we had a great opportunity to visit two geriatric long-term hospitals, DaeHyun Chumdan Geriatric Hospital and Daegu Metropolitan City Seobu Geriatric Hospital, and one nursing home Dr.KIM Happy Silver Family Center.

These facilities focus on patient safety in multiple ways, for instance, by improving hand hygiene and fall prevention. Patient safety and care quality issues are taken very seriously, and practices are constantly developed.

In Pohang we had an interesting visit to a new private rehabilitation hospital for the elderly and cancer patients, Goryo Daeryeon Medical Care Center. The facilities were very modern, and they were designed with a patient-centred approach.  The care center has advanced facilities for rehabilitation and it offers many different treatments for cancer patients. They also provide traditional medication services.

In South Korea, the National Health Insurance (NHI) coverage is 80% of inpatient care, and patients usually pay 20% themselves. Most health care services are included in NHI and it covers the entire population. The voluntary health care accreditation program aims to improve the quality of care and assure patient safety in hospitals.

It has been a very eye-opening experience to widen our knowledge about different solutions to improve patient safety and conduct elderly care. As Metropolia UAS Master’s students, we are grateful for this chance to explore health care in South Korea, as well as traditions, culture and local food. We have been treated with great hospitality and we want to express our gratitude for funding and enabling this once-in-a-lifetime opportunity.

References

WHO, Asia Pacific Observatory on Health Systems and Policies 2015. Republic of Korea health system review. <https://apps.who.int/iris/handle/10665/208215>

Lee, Kuy Sik – Shin, Min Kuyng 2012. Goals and assignments of healthcare accreditation program in Korea. Journal of Korean Medial Association 55 (1). 7-16.

The exchange was financed by Finnish Ministry of Education EDUFI Asia program.

—
Tikissä -blogin ProjektiPerjantai nostaa esiin Metropolia Ammattikorkeakoulun projektiesittelyjä, tiedotteita, uutisia tai muuta toimittamatonta hankkeissa syntynyttä materiaalia.

Kommentoi (0)
4

Sakko, pakko, rokotus vai rokko?


Aija Ahokas, Anne Nikula · 19.2.2019

“Rokottamatta jättäminen aiheuttaa vaaraa muille”. “Vanhempien päätöstä tulee kunnioittaa”.  “Rokotusta ei ole syytä aikaistaa”…

Tämän kaltaiset sanomalehtien otsikot kertovat viime aikoina rokottamisen ympärillä käydystä kiivaasta keskustelusta. Ponnen siihen antoi joulun alla Luodon kunnassa esikouluikäisellä rokottamattomalla lapsella todettu tuhkarokko. Myös muutamia muita tuhkarokon tartuntatapauksia on diagnosoitu sen jälkeen mm. Espoossa, Kotkassa, Porvoossa ja Järvenpäässä.

Avaamme tässä blogikirjoituksessa terveydenhuoltoalan ammattilaisten näkemyksiä rokottamisesta sekä sitä, miten hoitotyön ja ensihoidon opiskelijoiden koulutuksessa vastataan rokotustietoisuuden lisäämiseen.   

Mitä tapahtuu, jos et rokotuta itseäsi ja perhettäsi

Miksi rokottaminen on tärkeää? Mitä tapahtuu, jos ei suojaa itseään  ja perhettään rokotuksilla? Voit sairastua kyseiseen tautiin tai infektioon ja sairastuttaa muita. Voit saada myös ikäviä jälkitauteja. Yleisiä jälkitauteja ovat välikorvan tulehdus ja keuhkokuume. Jälkitauti on myös esimerkiksi sikotaudin jälkeinen kivestulehdus, joka hoitamattomana saattaa johtaa lapsettomuuteen. Tuhkarokon vakavin jälkitauti on harvinainen aivokuume, joka voi johtaa kuolemaan. Raskauden aikana sairastettu vihurirokko voi vaurioittaa sikiötä, aiheuttamalla kuulovaurion, sydänvian tai näkö- ja kehitysvammaisuutta.

Laumasuoja syntyy, kun riittävä määrä ihmisiä on rokotettu tietyllä rokotteella. Tuhkarokkoa vastaan laumasuoja syntyy vasta, kun yli 95% yhteisön väestöstä on rokotettu. Laumasuojan tarkoitus on suojata henkilöitä, jotka terveydellisistä syistä eivät voi ottaa rokotussuojaa. Kansallisista rokotusohjelmista sekä rokotustiedon välittämisestä ja lisääntymisestä huolimatta rokotuskriittisyys on viime vuosina lisääntynyt Euroopassa, myös Suomessa. Tähän vaikuttavat muun muussa tietämättömyys, maailmankuva, poliittiset mielipiteet ja ideologiat (Launis 2013).

Asia on vakava. Vaikka vain suhteellisen pieni osa ihmisistä vastustaa rokotuksia, yhä suurempi osa epäröi rokotusten ottamista. WHO on julkistanut vuodelle 2019 kymmenen globaalia terveysuhkaa, joista rokotuksiin epäröivästi suhtautuminen (vaccine hesitancy) on yksi. Muita terveysuhkia ovat mm. influenssa, HIV ja ebola (WHO 2019).

Tartuntatautilain 1227 /2016 tarkoituksena on ehkäistä tartuntatauteja, niiden leviämistä sekä niistä ihmisille ja yhteiskunnalle aiheutuvia haittoja. Terveydenhuollon henkilökunnan työskennellessä paikassa, jossa hoidetaan lääketieteellisesti arvioituna tartuntatautien vakaville seuraamuksille alttiita asiakkaita, saa vain erityisestä syystä käyttää henkilöä, jolla on puutteellinen rokotussuoja (Tartuntatautilaki 1227/2016).   

Rokottaminen yhteiskunnallisena ratkaisuna

Rokotukset ovat Suomessa vapaaehtoisia ja niitä tarjotaan maksuttomasti lapsille ja perheille osana julkista terveydenhuoltojärjestelmää.  Sosiaali- ja terveysministeriö päättää kuntien järjestämästä yleisestä rokotusohjelmasta ja Tartuntalain 1227/2016 mukaan kunnan vastaavat rokotusten käytännön järjestelyistä. Noudattamalla kansallista rokotusohjelmaa voidaan saavuttaa suuria kustannussäästöjä ja suojata väestöä vakavilta tartuntataudeilta ja infektioilta. Maailmasta on rokottamalla hävitetty mm. isorokko, ja Suomesta on pystytty rokottamalla hävittämään kokonaan tai lähes kokonaan joitakin tartuntatauteja, kuten polio, sikotauti ja kurkkumätä (THL 2016). Kun yksittäisiä tautitapauksia on ilmaantunut, ne ovat lähinnä olleet matkailijoiden tuomia ”tuliaisia” maista, joissa kyseisiä tauteja esiintyy.

Vuonna 2017 Euroopassa todettiin nelinkertainen määrä tuhkarokkotapauksia aiempiin vuosiin verrattuna (WHO 2018). Euroopan tautikeskus ECDC (European Centre for Disease Prevention and Control) on raportoinut tuhkarokkotapausten lisääntymisestä ja tautien aiheuttamista kuolemista alhaisen rokotuskattavuuden maissa. Näitä maita ovat erityisesti Italia, Kreikka, Saksa, Ranska ja Romania (ECDC 2017, ECDC 2018).  

Yleisesti ottaen rokotuskattavuus on Suomessa hyvä. Kuitenkin tietyillä alueilla tuhkarokko-rokotuskattavuus on liian alhainen, mikä helposti johtaa tuhkarokkoepidemiaan, sillä kattavuus ei saa laskea alle 95%. Pohjanmaalla on alhainen (91,8%) rokotuskattavuus, erityisesti Pietarsaaressa (THL 2018, Helsingin Sanomat 1.12.2018).  

Viime vuosina Suomessa on ollut muutamia tuhkarokkotapauksia: vuonna 2016 kaksi henkilöä ja kesällä 2017 pieni epidemia, jolloin tartunta oli saatu Italian matkalta (THL 2017a, 2017 b).  Influenssarokotuskattavuus on Suomessa jonkin verran noussut, mutta on edelleen alhainen.

Erityisesti ikääntyneiden (65 vuotta täyttäneiden) ja pienten lasten influenssarokotuskattavuus tulisi saada nousuun. Myös terveydenhuoltoalan henkilöstön ja alan opiskelijoiden rokotuskattavuus on monin paikoin Suomessa ja maailmalla alhainen.  Metropolia Ammattikorkeakoulun hoitotyön ja ensihoidon tutkintojen opiskelijoille tehtiin opinnäytetyönä keväällä 2018 kysely kausi-influenssarokotukseen suhtautumisesta. Kysely lähetettiin kaikille kirjoilla oleville opiskelijoille (n=1808). Vastauksia saatiin 229. Näiden vastaajien influenssa-rokotuskattavuus oli 80% (Leppänen ym. 2018). Lukua voidaan pitää erittäin hyvänä, vaikka parantamisen varaa vielä onkin.

Suomessa ja useimmissa maissa rokotusten ottaminen on vapaaehtoista. Joissakin maissa, esimerkiksi Italiassa,  lapset eivät voi mennä esimerkiksi päivähoitoon tai kouluun, jos rokotukset eivät ole voimassa. Joissakin maissa on annettu sakkoja, kun rokotuksista on kieltäydytty. USA:ssa äiti sai ehdollisen vankeusrangaistuksen, kun ei vienyt perheen lasta rokotettavaksi (yhteishuoltajuus) ja lapsi sairastui.

Suomessa rokotusasetuksen §48 terveysalan henkilöstön rokotussuojauksesta on aiheuttanut kohun. Asetus astui voimaan 1.3.2018. Lakia on tulkittu myös väärin ja henkilöstöä on jopa uhattu irtisanomisilla. Pakkorokotusta ei kuitenkaan Suomessa ole. Joissakin tapauksissa influenssarokotus on kuitenkin välttämätön, esimerkiksi teho-osastoilla, vastasyntyneiden kanssa työskennellessä sekä paikoissa, joissa hoidetaan syöpätauteja ja immuunipuutostiloja  (Sairaanhoitaja 7/2018).

Terveysalan ammattilaisten rokotusosaamisen kehittämistä

Terveysalan opiskelijoiden ja työelämässä olevien rokottajien rokotusosaamisen vahvistaminen on erittäin tärkeää. Ohjausmenetelmillä, perusteluilla ja näyttöön perustuvalla tiedolla, samoin kuin rokottajan ”suosituksilla” on suuri merkitys siihen, ottaako asiakas rokotuksen vai ei.

Suomen ammattikorkeakouluissa on käytössä digitaalinen Valtakunnallinen Rokotusosaamisen koulutuskokonaisuus (RKK, 3op), jota Metropolia koordinoi. RKK on kehitetty Metropolian, Diakonia- ja Turun ammattikorkeakoulujen ja THL:n yhteistyönä. RKK kuuluu hoitotyön ja ensihoidon opiskelijoiden opintoihin. Sitä tarjotaan myös täydennyskoulutuksena terveydenhuollon ammattilaisille.

Metropolia Ammattikorkeakoulu on osallisena Erasmus + Strategic Partnerships for Higher Education -hankkeessa (EDUVAC – Educating Vaccination Competence). EDUVAC-hankkeen tarkoituksena on kehittää englanninkielinen verkkokurssi rokotusosaamisesta terveydenhuoltoalan opiskelijoiden rokotusosaamisen vahvistamiseksi.

Kolmivuotiseen hankkeeseen osallistuu viisi korkeakoulua Suomesta, Kreikasta, Slovakiasta, Espanjasta ja Italiasta. Hankkeen aikana tuotetaan kolmen opintopisteen verkkokurssi sekä kaksi intensiivikurssia, kumpikin kaksi opintopistettä.  Tavoitteena on tuottaa kaikille avoin verkkokurssi, jossa teemoina ovat rokottamisen perustietojen lisäksi eri-ikäisten ja erilaisista kulttuuritaustoista tulevien asiakkaiden ohjaaminen, maahanmuuttajien, pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden rokottaminen, sekä rokotusvastaiset ryhmät ja asiakkaat, jotka epäröivät rokotusten ottamista.

Intensiivikurssin aikana opiskelijat osallistuvat verkko-opetusmateriaalin tuottamiseen ja arvioimiseen. Hankkeen lopullisena tavoitteena on rokotuskattavuuden lisääntyminen Euroopassa ja asiallinen ja hyvä terveydenhuollon asiantuntijoiden antama rokotusneuvonta. Siten rokottamiseen ei enää toivottavasti tarvittaisi missään maassa sakkoa eikä pakkoa.

Lähteet:

Kirjoittajat

Anne Nikula työskentelee lehtorina Terveys -osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan terveystieteiden tohtori, sairaanhoidon opettaja, terveydenhoitaja ja sairaanhoitaja. Väitöskirjatutkimus Vaccination Competence – the concept and evaluation julkaistiin 2011. Anne Nikula toimii Metropoliassa Valtakunnallisen Rokotusosaamisen koulutuskokonaisuus -verkoston ja toimikunnan puheenjohtajana ja kansainvälisen EDUVAC -hankkeen projektipäällikkönä. Hän työskentelee TKI- ja rokotusosaamisen opintojen parissa ja on toiminut vuosia useissa kansallisissa ja kansainvälisissä hankkeissa.

Aija Ahokas työskentelee koulutusviennin  asiantuntijana ja lehtorina Metropoliassa. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, sairaanhoidon opettaja ja erikoissairaanhoitaja.  Hän on toiminut vuosien ajan erilaisissa kansainvälisissä projekteissa projektipäällikkönä. Kansainvälisyys ja kulttuuriset asiat ovat aina olleet lähellä hänen sydäntään.

Kommentoi (4)
1

Hoitotyön opiskelijat tutkittu: motivaatio kohdillaan, jaksaminen ei


Eila-Sisko Korhonen ja Leena Rekola · 12.2.2019

Oletko miettinyt, edistääkö hoitotyön opiskelu opiskelijoiden terveyttä ja hyvinvointia? Ovatko hoitotyön opiskelijoiden elämäntavat terveellisemmät kuin muilla opiskelijoilla? Toteuttavatko hoitotyön opiskelijat teoriassa opittuja terveellisiä elämäntapoja omassa elämässään?

Uupumusriski kasvussa opiskelijoilla

Hoitotyön opiskelijoille terveyden edistäminen ja terveyskäyttäytyminen ovat koulutuksen keskeisiä sisältöjä. Opiskelijat toimivat tulevassa ammatissaan roolimalleina, ohjaavat ja motivoivat asiakkaitaan elämäntapamuutoksissa terveyden edistämiseksi. (Shiver & Scott-Stiles 2000, Bryer & Cherkis & Raman 2013).

Opiskelijan opiskelu- ja elämäntilanne ovat muuttuneet, joten ajantasaista tietoa opiskelijoiden terveyskäyttäytymisestä ja elämäntilanteesta opiskelijahyvinvointipalvelujen kehittämiseksi tarvitaan. Suomalaisessa opiskelijabarometrissa (2014) todetaan, että tietoa opiskelijoiden asemasta ja hyvinvoinnista tarvitaan näyttöönperustuvan koulutuspolitiikan sekä koulutuspalvelujen kehittämisen perustaksi.

Naiset kokevat yleisemmin opiskelu-uupumusta kuin miehet. Opiskeluasioiden murehtiminen on tavallista. Osa opiskelijoista kokee opintoihin liittyvän työmäärän liian suureksi. Yleisintä tämä on naisilla ja heistä erityisesti ammattikorkeakouluissa opiskelevilla. Uupumusriskissä olevien opiskelijoiden osuus on kasvanut viime vuosina. Yli puolet opiskelijoista kokee opiskelun hyvin merkitykselliseksi ja ovat innostuneita. Osa opiskelijoista inspiroituu opiskelusta, mutta energisyyttä opiskelussa kokee vain joka kymmenes. Opiskelijoiden opiskelukykyä arvioitaessa haasteellisimmiksi osa-alueiksi nousevat ajankäyttö ja elämänhallinta. Vain noin puolet opiskelijoista kokee käyttävänsä ajan tehokkaasti opiskeluun. Puolelle opiskelijoista opiskelun ja muun elämän yhteensovittaminen tuottaa jatkuvasti vaikeuksia. (Villa 2016)

Aikaisempien tutkimusten mukaan hoitotyön opiskelijoilla on hyvät tiedot terveyttä edistävästä terveyskäyttäytymisestä, mutta he eivät omassa elämässä toimi tämän tiedon mukaisesti. Terveyskäyttäytymisessä hoitotyön opiskelijoilla on todettu puutteita liikunnassa, ravitsemuksessa ja stressin hallinnassa. Erityisesti liikunnan terveyttä edistävät vaikutukset ovat hyvin opiskelijoiden tiedossa, mutta kuitenkaan kaikki opiskelijat eivät liiku terveysliikuntasuositusten mukaan. Lisäksi opiskelijat, jotka tupakoivat ja käyttävät alkoholia, ruokailevat useammin epäsäännöllisesti eivätkä kiinnitä huomiota terveelliseen ravitsemukseen. (Özcankar, Kartal, Mert, Güldal 2015) Sosiaalista tukea ja sosiaalisia suhteita kuvaavista tekijöistä erityisesti yksinäisyys, keskustelutuen puute ja lähipiirin pienuus sekä mielenterveyteen liittyvät ongelmat olivat yhteydessä opiskelijoiden kokemaan hyvinvointiin (Villa 2016).

Ammattikorkeakoulun hoitotyön opiskelijoiden opiskelun hallinnan tunteen muodostumista tutkittaessa (Hautakangas 2017) havaittiin, että kun opiskelijalla on tunne opintojen hallinnasta, sisältyy siihen:

  1. myönteinen asenne
  2. opiskeluinto
  3.  sosiaaliset suhteet
  4. tasapainoinen arki
  5.  hyvinvoinnista huolehtiminen

Opintojen hallitsemattomuuden tunteeseen liittyy:

  1. opiskelu-uupumus
  2. heikentynyt fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi
  3. elämänhallintaongelmat

Opetuksen sekä elämän siirtyminen enenevässä määrin verkkoon on johtanut siihen, että opiskelijoilla on yhä vähemmän lähikontaktissa tapahtuvaa opetusta ja vuorovaikutusta toisiin ihmisiin. Näin esimerkiksi opiskelijan opiskeluryhmältään ja opettajalta saama tuki on vähentynyt.

Metropolian tutkimushankkeessa Hoitotyön opiskelijoiden terveyskäyttäytyminen ja motivaatio tarkoituksena on ollut kartoittaa opiskelijoiden elämäntapaa, terveyttä ja elämäntilannetta sekä motivaatiota hoitotyön koulutukseen. Tuloksia hyödynnetään kehitettäessä interventioita ammattikorkeakouluopiskelijoiden terveyskäyttäytymisen ja hyvinvoinnin edistämiseksi ja opiskelun keskeytymisen ehkäisemiseksi.

Miten Metropolian hoitotyön opiskelijat voivat?

Metropolia Ammattikorkeakoulu  on Suomen suurin sosiaali-ja terveysalan kouluttaja, jonka tutkintoon johtavissa koulutuksissa opiskelee  vuosittain 16 400 henkilöä, joista sosiaali- ja terveysalan tutkinnoissa 4900. Hoitotyötä opiskelee 1333 opiskelijaa.

E-lomakkeella kerättyyn kyselyymme vastasi 202 hoitotyön opiskelijaa. Kysely lähetettiin 400:lle hoitotyön opiskelijalle elo-syyskuussa 2018. Vastaajista yli puolet oli 18-27 vuotiaita. Perinteisesti hoitotyön opiskelijoista suurin osa on naisia, miehiä vastaajista oli vain 12%.

Elämäntapaa kartoitettaessa kysyttiin alkoholin ja muiden päihteiden käyttöä, tupakointia, ruokailutottumuksia sekä sosiaalisessa mediassa päivittäin käytettyä aikaa. Terveyttä ja elämäntilannetta kartoitimme kysymällä arviointia fyysisestä ja psyykkisestä hyvinvoinnista, taloudellisesta ja opiskelu- ja työtilanteesta sekä ihmissuhteista.

Alkoholi, muut päihteet ja tupakointi

Hoitotyön opiskelijoiden alkoholin käyttö ei kokonaisuutena vaikuta huolestuttavalta. Opiskelijat eivät käytä alkoholia päivittäin ja viidesosa kuvasi olevansa täysin raittiita. Opiskelijoiden alkoholin käyttö vaikutti opiskelijaelämään liittyvältä. Kyselymme perusteella ei voida arvioida nautitun alkoholin määrää ja juomisen humalahakuisuutta. Muita päihteitä ei juuri käytetty. Muutama opiskelija kuvasi kuitenkin käyttävänsä muita päihteitä kuin alkoholia päivittäin tai yhdestä kolmeen kertaan viikossa tai muutaman kerran kuukaudessa. Tämä on hoitoalalla huolestuttavaa. Hoitotyön opiskelijoiden tupakointi ei ole yleistä. Päivittäin tupakoivia opiskelijoita oli viidesosa. Vastaajista suurin osa ei ollut tupakoinut koskaan.

Ruokailu, liikunta ja painonhallinta

Opiskelu on vaikuttanut opiskelijoiden ruokailutottumuksiin vähän. Opiskelu oli muuttanut niitä terveellisemmiksi kolmasosalla, mutta kolmasosalla paino oli lisääntynyt. Painon lisääntyminen liittynee opiskelulle ominaiseen istuvaan elämäntapaan. Opiskelijoista liikkuu päivittäin alle puolet. Kahdesta kolmeen kertaan kuukaudessa tai ei ollenkaan liikuntaa harrastaa viidesosa vastaajista. Vaikka liikunnan merkitys terveydelle ja hyvinvoinnille on tunnettu, niin sairaanhoitajaopiskelijat harrastavat liikuntaa terveyssuosituksia vähemmän.

Sometus

Suurin osa hoitotyön opiskelijoista käyttää aika suhteellisen vähän sosiaalisessa mediassa, alle tunnista kolmeen tuntiin. Neljästä kahdeksan tuntia aikaa sosiaalisessa mediassa päivän aikana käyttää neljäsosa vastaajista. Sosiaalinen media ei hallitse opiskelijoiden ajankäyttöä, mutta opiskelijoilta ei kysytty, miten paljon he käyttävät aikaa verkossa opiskeluun. Se on viime vuosina lisääntynyt ammattikorkeakouluopetuksessa.

Fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi

Opiskelutilanne koetaan pääsääntöisesti erittäin hyväksi tai hyväksi. Huolestuttavaa kuitenkin on, että vastaajien kokemus omasta fyysisestä terveydestään on melko heikko. Tyydyttäväksi fyysisen terveytensä arvioi kaksi kolmasosaa ja huonoksi yksi kolmasosa. Sen sijaan mielenterveytensä kokee erittäin hyväksi tai hyväksi kaksi kolmasosaa.

Taloudellinen tilanne

Opiskelijat arvioivat taloudellisen tilanteensa selkeästi kuormittavaksi.  Erittäin huonoksi taloudellisen tilanteensa arvioi kaksi kolmasosaa opiskelijoista. Suurin osa opiskelijoista tekee töitä satunnaisesti ja vakituisessa palkkatyössä on 15%.

Ihmissuhteet

Opiskelijat kokevat saaneensa hyvin sosiaalista tukea. Vastaajista kolme neljäsosaa kokee saavansa tukea  erinomaisesti tai hyvin. Kuitenkin vastaajista yksi neljännes kokee saavansa sosiaalista tukea vain tyydyttävästi, huonosti tai erittäin huonosti. Vanhemmilta  tukea saa lähes kaikki opiskelijat ja sisaruksilta tukea koki saaneensa kaksi kolmasosaa.

Tukea saadaan myös läheisiltä ystäviltä. Sen sijaan opettajilta opiskelijat kokevat saavansa sosiaalista tukea vain vähän (12% opiskelijoista), mikä herättää kysymyksiä ammattikorkeakoulussa, jossa on opiskelijaohjauksessa tutoropettajajärjestelmä.  Jokaisella opiskelijalla on nimetty opintojen suunnittelua ohjaava opettaja. Kokemusta voi selittää myös se, että teoriaopetus on vahvasti siirtynyt verkkoon. Lisäksi sosiaalisen tuen käsite saattaa olla epäselvä. Huonosti sosiaalista tukea saavien opiskelijoiden tunnistaminen ja saattaminen opiskelijatukipalvelujen piiriin on keskeistä. Tämä vaatii uudenlaisia työkaluja ja menetelmiä opiskelun ja oppimisen tukemisessa sekä opiskelijapalveluissa. Tukea tarvitsevilla opiskelijoilla on riski opiskelun keskeytymiseen ja mahdolliseen syrjäytymiseen. Koska opiskelu on entistä enemmän itsenäistä ja verkossa tehtävää, jää osa opiskelijoista ilman riittävää opiskelijaryhmän tukea ja sosiaalista verkostoa.

Mikä motivoi hoitotyön koulutukseen

Avoimella kysymyksellä kartoitimme opiskelijoiden motivaatiota hoitotyön koulutukseen. Opiskelijoita motivoi halu auttaa ja tehdä ihmisläheistä työtä, mahdollisuus tehdä konkreettista hyvä. Opiskelijat kokevat iloa ja voimaantuvat toisten auttamisesta. Osa vastaajista kokee hoitotyön ainoaksi ammatti vaihtoehdoksi ja motivaationsa hoitotyöhön kutsumukseksi. Hoitotyö koetaan motivoivaksi ammatiksi ja professioksi. Vahvuutena on työllistymisen varmuus sekä kiinnostava ja inspiroiva työ. Tärkeänä koetaan työn merkityksellisyys itselle ja yhteiskunnalle. Pienellä osalla motivaatio on koetuksella opiskelun aikana vaativaksi koetun korkeakoulumaisen opiskelun vuoksi.

“Onko suutarin lapsella kenkiä?”

Saamiemme tulosten ja aikaisempien tutkimusten pohjalta herää kysymys, miksi hoitotyön opiskelu ei välttämättä edistä opiskelijoiden terveyttä ja hyvinvointia. Opiskelijoiden liikunta- ja ruokailutottumukset sekä päihteiden käyttö eivät kaikkien opiskelijoiden kohdalla noudata terveyssuosituksia. Vaikka huumaavien aineiden käyttö on vähäistä, se on huolestuttavaa ammatissa, jossa lääkkeiden ja huumaavien aineiden saatavuus on mahdollista. Huumavia-aineita käyttävien opiskelijoiden tunnistaminen ja varhainen puuttuminen käyttöön opiskelun aikana on haaste niin koulutukselle kuin työelämälle.

Opiskelijoiden kokemus huonosta fyysisestä terveydestään on yllättävän suuri. Tämä edellyttää jatkoselvityksiä, koska emme kysyneet syitä huonon fyysisen terveyden kokemukselle. Huonoa fyysisen terveyden kokemusta voi selittää se, että osa opiskelijoista harrastaa liikuntaa suosituksia vähemmän ja ruokailutottumukset eivät ole kaikilla terveelliset. Positiivista tuloksissa on, että suurin osa opiskelijat kokee mielenterveytensä erittäin hyväksi tai hyväksi. Toisaalta joukko opiskelijoita kokee saavansa sosiaalista tukea liian vähän, joka on uhka hyvinvoinnille.

Hoitotyön opiskelijoiden kokemus fyysisestä terveydestä ja hyvinvoinnista ei poikkea muista opiskelijoista eikä koululaisista. Näyttää siltä, että liikunnan vähäisyys ja huonot ravitsemustottumukset siirtyvät lapsuudesta opiskeluaikaan eivätkä merkittävästi parane sairaanhoitajakoulutuksessa.  Osa opiskelijoista käyttää aikaa sosiaalisessa mediassa vähän.Mietittäessä keinoja opiskelijoiden sosiaalisen tuen lisäämiseen, on tärkeää tunnistaa monipuolisia menetelmiä, jotta kaikki opiskelijat tavoitetaan, myös ne, jotka eivät koe sosiaalista mediaa itselleen luonnolliseksi kanssakäymisen keinoksi.

Aikaisemmissa tutkimuksissa on todettu, että korkeakouluopiskelijoista naiset kokevat miehiä yleisemmin opiskelu-uupumusta. Hoitotyön opiskelijat ovat suurimmaksi osaksi naisia.  Tämän lisäksi hoitotyö on henkisesti vaativaa, joten on syytä pohtia, tarvitaanko hoitotyön opiskelussa uupumuksen tunnistamisen ja ehkäisyn välineitä sekä interventioita enemmän kuin muissa koulutuksissa.

Lähteitä:

Bryer, J., Cherkis, F., Raman, J. 2013. Health-Promotion Behavior of Undergraduate Nursing >Students: A Survey Analysis. Nursing Education Perspectives. Vol. 34(6), 410-415.

Hautakangas, S. 2017. Hoitotyön opiskelijoiden näkemykset hallinnan tunteen muodostumisesta opiskelussa. Pro-gradu –tutkielma. Tampereen yliopisto. Yhteiskuntatieteiden tiedekunta.

Kurt, A.S. 2015. The Relationship between Healthy Lifestyle Behaviors and Health Locus of Control among Nursing and Midwifery Students. American Journal of Nursing Research. Vol. 3(2), 36-40.

Shiriver, C.B., Scott-Stiles, A. 2000. Health Habits of Nursing versus Non-nursing Students: A Longitudial Study. Journa of Nursing Education. Vol. 39 (7), 308-314.

Villa, T. (toim.) 2016. Opiskelijabarometri 2014. Katsaus Korkeakouluopiskelijoiden opintoihin, arkeen ja hyvinvointiin. Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö OTUS 55/2016. Helsinki.

Özcakar, N., Kartal, M., Mert, H., Güldal, D. 2015. Healty Living Behaviors of Medical and Nursing Students. International Journal of Caring Science. Vol. 8(3), 536-542.

 

Kirjoittajat:

Eila-Sisko Korhonen työskentelee tutkimus-ja kehitystyön lehtorina Metropolian terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri  ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on vuosien kokemus terveydenhuollon ja sen koulutuksen tutkimus-, kehitys- ja hanketoiminnasta. Hyvä ja eettinen hoito ja sen kehittäminen ja koulutus ovat hänen sydämen asioitaan.

Leena Rekola työskentelee TKI yliopettajana Metropolian terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri ja erikoissairaanhoitaja.  Hänellä on pitkä kokemus TKI hanketyöstä hankkeiden elinkaaren eri vaiheissa.  Tutkimus- ja kehittämistyö saa hänet aina innostumaan.

Kommentoi (1)