Korona koettelee luovien alojen lisäksi erityisen voimakkaasti matkailu- ja ravintola-alaa. Keväällä 2020 kuviteltiin, että vuoden kuluttua ala olisi jo uudessa nousussa ja korona ohi. Kuten olemme kaikki todistaneet, toisin kävi – höllennysten sijaan uusi poikkeustila astui voimaan maaliskuussa 2021. Uuden nousun sijaan alan epävarmuus ja toiminnan ennakoimattomuus vain jatkui, vailla näkymää paluusta entiseen.

Silti monet yrittäjistä kertoivat edelleen “elävänsä omaa unelmaansa”, vaikka ammatin harjoittaminen oli sulkutilassa ties kuinka pitkään, kassavirta olematon ja vanhat verkosto kadonneet. Keskusteluissa näiden yrittäjien kanssa heräsikin kysymys, mistä saataisiin muille samanlaista uskoa positiiviseen tulevaisuuteen?

Ammattikorkeakoulut ovat jo pitkään uudistaneet yrittäjien osaamista erilaisissa yrittäjyys- ja yhteistyöhankkeissa. Hankkeiden puitteissa on tuotettu koulutuksia ja valmennuksia yrittäjien moninaisiin tarpeisiin. Onnistuessaan yhteistyö on antoisaa sekä yrittäjälle että ammattikorkeakoululle. Tässä blogikirjoituksessa pohdimme yrittäjille tarjottavien tapahtumien ja koulutuksen onnistumisen edellytyksiä.

Arjen kiireet ja opiskelu – mahdoton yhtälö?

Vaikka yrittäjien toimintaympäristöt ja työnkuvat ovat erilaisia, yhteistä kaikille on kiire. Yrittäjän arki on usein pirstaleista ja ennakoimatonta. Se hankaloittaa välillä osallistumista hankkeen toimintoihin.

Yrittäjille kannattaakin tarjota lyhyitä tapahtumia, joiden ilmoittautuminen on yhden klikkauksen päässä – ei koko päivän kestäviä työpajoja tai laajoja, lukukauden mittaisia opintokokonaisuuksia.

Ammattikorkeakoulujen koulutustarjonta suunnitellaan etukäteen. Tutkintokoulutuksilla ei pystytä ketterästi vastaamaan yrittäjien usein uusiin, työssä jo hankittua perusosaamista täydentäviin tarpeisiin. Siksi räätälöidyt, yrittäjien itsensä toteamiin tarpeisiin vastaavat ja heidän osallistumismahdollisuuksiinsa muotoillut koulutukset onnistuvat.

Onnistuneen yrittäjähankkeen muistilistalle tarjoamme kolme käytännön vinkkiä:

1. Viestinnän rooli korostuu. Tarvitaan infoja, kutsuja, muistutuksia, toisia muistutuksia ja vielä viime hetken muistutuksia.
2. Kaikki tarjolle yhden klikkauksen päähän, yhden yrittäjäkohtaisen ohjaajan tuella.
3. Räätälöidytkin koulutukset tarvitsevat kohderyhmälle muotoillut, tiiviit ja konkreettisesti yrittäjää hyödyttävät toteutukset.

Koulutusten ja tilaisuuksien järjestämisessä on hyvä huomioida helppo saatavuus ja yrittäjille sopivat puitteet, esimerkiksi ajankohdat ja kestot. Joskus hyvät koulutussessiot kestävät vain yhden illansuun.

Monessa hankkeessa on osoittautunut, että epäselvät ja liian väljät toimintamallit eivät houkuttele yrittäjiä. Jos yrittäjillä on tarkoitus olla aktiivinen rooli koulutuksessa, siihen tarvitaan ohjeistusta.

SUN-hankkeessa kertyneet kokemukset

Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian yhteistyöllä käynnistettiin keväällä 2020 matkailu- ja ravintola-alalle pikaisesti SUN – 3AMK sparraa uuteen nousuun -hanke. Se tarjosi – nimensä mukaisesti – sparrausta ja koulutusta alan yrittäjille. Vaikutelmaksi SUN-hankkeesta jäi, että hankkeiden rooli jatkuvan oppimisen palvelujen tuottajana on merkittävä. Mahdollisuuksia on vaikka mihin, ja kokemuksia onnistuneesta toiminnasta karttuu hanke hankkeelta.

SUN-hankkeessa oli kaksi osiota:

1. Se tarjosi osallistujille mahdollisuuden osallistua kolmen ammattikorkeakoulun kurssitarjontaan ja lisäksi räätälöityjä webinaareja, yrityskohtaista liiketoimintavalmennusta sekä voimavaroja tukevaa ryhmävalmennusta.
2. Hankkeen tutkimusosiossa kartoitettiin toimialan tunnuslukuja ja otettiin selkoa yrittäjien arjen kokemuksista koronan keskellä.

Opintotarjontaa oli kolmesta ammattikorkeakoulusta, mikä oli selvästikin hyvin paljon yrittäjien osallistumismahdollisuuksiin suhteutettuna.

Onnistunut yhteistyö tuo ammattikorkeakouluopiskeluun esimerkiksi ylisukupolvista kokemusta, joka on tärkeää opiskelijoille.

Yrittäjille ei välttämättä ole tarjolla foorumeita, joilla jakaa omia kokemuksia ja ajatuksia. SUN-hankkeen aineistoissa tuotiin esiin, kuinka tärkeää on

• vertaistuki ja omien ajatusten jakaminen (ja kuinka sitä on harvoin tarjolla)
• kuinka yhdessä pohtiminen kirkastaa myös omaa visiota.

Koulutusta järjestävän kannattaa yrittäjien kanssa mieluusti toimia niin, että hankkeen taholta otetaan ja pidetään yhteyttä eikä luoteta kehotukseen “ole yhteydessä, jos tarvitset apua”. Hyviä tuloksia on tuottanut toimintamalli, jossa on tarjottu konkreettista ohjausta kädestä pitäen ja ohjausvastuussa on kullakin yrittäjällä ollut vain yksi sparraaja tai ohjaaja.

Seuraavaksi SUN-hankkeen oppeja sovelletaan ja jalostetaan edelleen kahdessa hankkeessa: luovien alojen koronasta toipumista tukevassa Eevi-hankkeessa ja mikroyrittäjille valmennusta tarjoavassa Toivo@Tee -hankkeessa.

Yhteistyö ja julkaisut ovat oiva tapa välittää oppeja ja huomioita eteenpäin. Voit tutustua SUN- hankkeen kokemuksiin ja tuloksiin julkaisuissamme.

Kirjoittajat

Leena Unkari-Virtanen (MuT, TO) on lehtori musiikin yksikössä ja Tulevaisuuden työ ja osaaminen -teemaverkostossa. Leena toimii aktiivisena tutkijana ja yhteistoiminnallisen kehittämistyön edistäjänä. SUN-hankkeeseen hän toi työnohjauksen ja elämysalan näkökulmia vertailukohdaksi marata-alan yrittäjien kokemuksille. Hän vastasi tutkimusosion lisäksi Metropolia Ammattikorkeakoulun osuudesta SUN-hankkeessa.

Hanna-Maija Aarnio (MuM) toimii Metropolia Ammattikorkeakoulussa monialaisissa TKI-hankkeissa, täydennyskoulutuksissa sekä varhaisiän musiikkikasvatuksen ja taiteen soveltavan käytön pääaineen opettajana. SUN-hankkeessa hän toimi osana tutkimusryhmää. Hanna-Maija on pukeutunut lehmäpukuun Lastenmusiikkiorkesteri Ammuun! riveissä vuodesta 2007 alkaen ja nauttii suunnattomasti musiikin tekemisestä lasten ja lapsenmielisten kanssa.

Lisätietoa SUN-hankkeesta

• Lehdistötiedote hankkeen tuloksista sttinfo.fi -sivustolla

Tutkimusraportit:

• Leena Unkari-Virtanen ja Marjaana Mäkelä (toim.) Kristallisoitumisia, kannibaali­verkostoja ja marata-alan tunnuslukuja­. SUN – 3AMK Sparraa Uuteen Nousuun. (PDF)
• Petteri Ohtonen: Sosiaalisen median käyttö hotelli-, kahvila-ja ravintolapalveluissa. (PDF)
• Petteri Ohtonen: Matkailualan tilastoja ja koronaepidemian vaikutustutkimuksia. (PDF)
• Petteri Ohtonen: Matkailualan tilastoja ja koronaepidemian vaikutustutkimuksia, osa 2. (PDF)

Kokemuksia ja havaintoja hankkeen vaiheista ja toiminnasta:

• Marjaana Mäkelä (toim.) Loppuraportti, SUN – 3AMK Sparraa Uuteen Nousuun 2021 theseus.fi -sivustolla

Videot ja podcastit:

• SUN-hankkeen videot Youtubessa. Sisältää neljä mielenkiintoista asiantuntija-webinaaria ja keskusteluvideon sekä kolme hankkeeseen osallistuneiden yrittäjien puheenvuorovideota.
• Podcast hankkeesta Tutkimusmatka: Matkailu- ja ravintola-alan jatkuvan oppimisen tarve on suurempi kuin koskaan (Katri Tihilä, Peppi Borgenström, Marjaana Mäkelä ja Arto Saloranta)

Blogitekstit:

• EPALE-foorumi: Korona-arjessa yrittäjien rinnalla: hanketyöstä eväitä jatkuvan oppimisen muotoiluun | EPALE (europa.eu) (Marjaana Mäkelä)
• E-Signals-verkkojulkaisu: Rohkeutta on pyytää ja vastaanottaa apua (Katri Tihilä)
• E-Signals-verkkojulkaisu: Matkailu-ja ravitsemisala luottaa sosiaaliseen mediaan (Marjaana Mäkelä ja Petteri Ohtonen)
• Tikissä-verkkojulkaisu: Ota oppia yrittäjästä (Päivi Rahmel)
• E-Signals-verkkojulkaisu: Vastuullisuus ei katoa kriisiaikana (Katri Tihilä)
• E-Signals-verkkojulkaisu: Yrittäjä, apua on tarjolla (Marjaana Mäkelä)

Tutkintoon tähtääville koulutuksille on paikkansa, mutta niille on jo kauan ollut erilaisia vaihtoehtoja tarjolla. Viime aikoina on havahduttu laajemmin työelämälähtöiseen oppimiseen, esimerkiksi täsmäoppimiseen työnantajan järjestämässä koulutuksessa. Työnantajan näkökulmasta on toivottavaa, että oppiminen tapahtuisi arkisesti työyhteisöissä ja työpaikoilla. Tämän tavoitteena on, että asiakkaita palvellaan mahdollisimman hyvin ja työpaikalla voidaan hyvin. Prusak (2004) painottaa: ”Yrityksen kilpailukyky riippuu enemmän kuin mistään muusta siitä, mitä siellä osataan, miten osaamista käytetään ja kuinka nopeasti kyetään oppimaan uutta.”

Pitkien koulutusrupeamien kohdalla on herätty siihen, että turhaa ajankäyttöä vältellään. Osallistuja ei välttämättä muista päivän mittaisen koulutuspäivän annista iltapäivällä enää juuri mitään. Näin voi käydä, jos uutta asiaa on tullut määrällisesti liian paljon. Asioita voi omaksua rajallisen määrän kerrallaan. Toki tunne riippuu siitä mistä puhutaan; esimerkiksi jokin asia voi vaatia pitkää pohdintaa kuten Einsteinin suhteellisuusteoria, kun taas jokin tekemiseen liittyvä yksityiskohta opitaan nopeasti työn ohessa ja käytännössä.

”Nopeampi oppiminen on kilpailuetu.” – Marja Viluksela, podcast-jaksossa MYYTTI: Koulutus on pitkäkestoista ja johdettava tutkintoon

Joissakin tilanteissa mikä tahansa työssäoppiminen voidaan nähdä turhana ajankäyttönä. Tekemistä riittäisi ihmisten mielestä muutenkin. Pyyntöjä ja yhteistyöaikomuksia satelee sekä organisaation sisä- että ulkopuolelta. Päivän työtunnit tai aikaansaamisen energia voivat tuntua jopa loppuvan kesken. Tästä syystä ihmiset eivät halua lisätä työtaakkaansa koulutuksissa. He eivät yksinkertaisesti koe, että varsinaiset työt tulisivat tehdyksi juuri tässä hetkessä jotakin uutta asiaa oppimalla tai kertaamalla. Kuitenkin juuri osaamisen puute eli osaamattomuus saattaa tuottaa hidasteita työskentelyyn ja pullonkauloja toimintaan.

Pieni pysähtyminen ja osallistuminen koulutukseen voisivat tuoda parempia tehoja työhön. Erkkilän ja Kortesalmen (2020) tutkimuksessa jatkuvasta oppimisesta selvisi, että työpaikoilla tapahtuvassa oppimisessa on ensisijaista työn tekemisen tavoitteet, jolloin työssä oppimista ei nähdä tavoitteelliseksi formaaliksi oppimiseksi.

Miten oppimisen ajankäyttöä arvotetaan?

Työpaikoilla on oltava jokin käsitys siitä, miksi oppimiseen järjestetään aikaa. Kun oppiminen työpaikoilla mahdollistetaan, tarjoutuu mahdollisuus katsoa asioita monesta eri näkökulmasta. Tarvittavan osaamisen täsmentäminen ja hankkiminen kannattaa miettiä sen mukaan, mitä yritys tavoittelee tulevaisuudessa. Tämä koskee kaikenkokoisia yrityksiä.

Joskus kysymys voi olla myös siitä, mitä tekemällä haluamme pysyä hengissä vielä kahdenkin vuoden päästä? Osaaminen ei kerry sekunneissa. Mikro-oppimisen avulla voidaan tuupata kohti tavoitetta siten, että pieniä yksittäisiä asioita tai prosesseja otetaan haltuun pikkuhiljaa.

Yhdessä kokeileminen tuottaa tietoa siitä, mikä toimii juuri meillä ja omassa toimintaympäristössämme. Jos jokin tapa ei toimi, kannattaa kokeilla jotain muuta. Mitä enemmän oppiminen on työntekijälähtöistä osaamisen jakamista keskenään, sen parempi.  Jokainen hetki on mahdollisuus oppimiseen. Asiakkaan kanssa opitaan ja työpaikalla on mahdollisuus kokea elämyksiä, että näinkin voi oppia. Voi järjestää kollegakahvit tai lyhyen lounaswebinaarin jonkin täsmätiedon tai taidon hankkimiseen. Kollegan työtä seuraamalla välittyy paljon hiljaista tietoa ja osaamista, jota voi olla muuten hankala sanoittaa. Samoin kuuntelemalla ja keskustelemalla oppii paljon.

Mitä mikro-oppiminen edellyttää työpaikalta?

Mikro-oppimisen mahdollistaminen vaatii työpaikalta suunnitelmallisuutta ja tukea opitun jakamiselle. Jos jakamista ei arvosteta tai ei huomata, että sitä on mahdollista tehdä, tuskin kukaan sitä lähtee omin päin kokeilemaan. Mikro-oppimisen kantava idea on siinä, että vapaita hetkiä on työssä vain vähän, joten pienikin hetki oikein organisoituna on mahdollisuus oppimiseen ja kehittymiseen.

Kun ihmiset ovat jo koulutuksen hankkineina tulleet organisaatioon töihin, ei välttämättä ole käytössä paljon aikaa suurta panostusta vaativiin ja laajamittaisiin lisäkoulutuksiin. Maailma muuttuu niin nopeaan tahtiin, että aina koulutukset eivät pysy perässä siinä, mitä työpaikalla pitäisi osata. On tärkeää huomata, millaista lisäapua tarvitaan. Työntekijälläkin on oma vastuu organisaation kokonaistoiminnasta siltä osin, että hän uskaltaa sanoa, ettei osaa asiaa vielä.

”Joihinkin asioihin pitkät työpaikan ulkopuolella tapahtuvat koulutukset ovat liian hitaita.” – Marja Viluksela, podcast-jaksossa MYYTTI: Koulutus on pitkäkestoista ja johdettava tutkintoon

Esihenkilöllä on vastuu siitä, että hän kannustaa osaamisen kehittämiseen, luo kulttuuria jatkuvaan oppimiseen ja motivoi kehittymiseen:

• Työntekijöitä kannattaa tuupata kehittämään omaa osaamistaan.
• Vapaamuotoiset rupattelut eli niin sanotut kahvipöytäkeskustelut ovat hyödyllisiä sen vuoksi, että niissä saatetaan oivaltaa toisia kuuntelemalla, mitä taitoja itsekin kannattaa kehittää.
• Mikro-oppiminen on myös oivallinen perehdyttämisen väline, koska uudella työntekijällä on paljon omaksuttavaa.
• Uutta oppiessa on helpompaa annostella pieninä paloina ja sitten kerrata niin moneen kertaan kuin mahdollista.

TOP5 mikro-oppimisen hyödyt

1. Työn ohessa tapahtuvaa (oppimisen hetkien järjestäminen työhön)
2. Tehostaa vertaisoppimista ja tiedon jakamista organisaatiossa
3. Tulee sopivan mittaisina palasina, omaksuminen helpottuu
4. Työssä jaksamisen kannalta asiat tulevat organisoidusti ja suunnitellusti
5. Yhdessä ihmettely ja yhdessä oppiminen ylläpitävät voimavaroja

Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa olemme testanneet mikro-oppimista asiakasyritystemme kanssa. Tavoitteena oli tuottaa asiakas- ja työelämälähtöisiä teemakoulutuksia, joissa on huomioitu

• työn ja sisällön yhdistäminen
• työn kannalta suotuisat ajankohdat osallistua
• lähitapaamisten keston pituus.

Koulutukset muodostuivat neljästä 90 minuutin pituisesta lähitapaamisesta sekä verkko-oppimisympäristössä olevista tehtävistä ja materiaaleista. Lyhyet koulutukset tarjosivat mahdollisuuden asian omaksumiseen ja keskusteluun.

Hankkeessa toteutetut aamukahviseminaarit ja podcastit ovat myös osa ajasta ja paikasta riippumatonta mikro-oppimista valittujen teemojen äärellä.

Mikro-oppimista on toteutettu myös hankkeen valmentajien vertaistapaamisissa, joissa on jaettu ja kehitetty osaamista, jotta mukaan lähteneiden yritysten kannalta päästään mahdollisimman hyvään lopputulokseen palvelemalla heitä parhaalla mahdollisella tavalla.

Hankkeessa luodaan uusia ratkaisuja sosiaaliseen rekrytointiin ja yritysten henkilöstön osaamistason nostamiseen. Näin tuetaan yritysten kehittymistä ja kiihdytetään niiden kasvua. Kasvun näkökulmasta mikro-oppimisen hetket osana työyhteisön arkea ovat aivan oleellinen asia tuottavuuden tekijänä.

Tämän jutun perustana ovat kokemuksemme yritysvalmentajina Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa sekä haastattelemamme mikro-oppimisen asiantuntijan Marja Vilukselan näkemykset. Marjan opit voit kuunnella Urbaania kasvua Vantaa -hankkeen Jatkuvan oppimisen myytinmurtajat -podcast-jaksosta #3 ”MYYTTI: Koulutus on pitkäkestoista ja johdettava tutkintoon”.

Kuuntele Jatkuvan oppimisen myytinmurtajat -podcastia

• Spotify: Jatkuvan oppimisen myytinmurtajat | Podcast on Spotify
• SoundCloud: Jatkuvan oppimisen myytinmurtajat | Laurea Ammattikorkeakoulu | Free Listening on SoundCloud

Kirjoittajat

Marjo Huhtala on tuotantotalouden diplomi-insinööri, ammatillinen opettaja ja näyttötutkintomestari. Hän toimii yritysvalmentajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa.

Heli Tuulenmäki kauppatieteiden maisteri ja toimii yritysvalmentajana Metropolia Ammattikorkeakoulussa.

Molemmat työskentelevät yritysvalmentajina Urbaania kasvua Vantaa -hankkeessa, jossa luodaan uusia ratkaisuja sosiaaliseen rekrytointiin ja yritysten henkilöstön osaamistason nostamiseen. Näin tuetaan yritysten kehittymistä ja kiihdytetään niiden kasvua.

Urbaania kasvua – GSIP Vantaa -hanke saa rahoitusta 80 % UIA-rahoituksen Jobs and Skills -ohjelmasta. Urban Innovative Actions (UIA) on Euroopan komission EAKR-rahoitteinen ohjelma, jonka tavoitteena on löytää uusia innovatiivisia ratkaisuja kaupunkien kohtaamiin haasteisiin.

Lähteet

1. Prusak, 2004 julkaisussa Osaamisen johtaminen kannattaa -työkirja – strategialähtöisen osaamisen johtamisen työkirja (PDF). STRATOS – Strategisella osaamisen johtamisella tuottavuutta ja työhyvinvointia mikro- ja pk-yrityksille -hanke (2016-2018)
2. Erkkilä, L. & Kortesalmi, M. 2020. Jatkuva oppiminen on työntekijän, työpaikan ja kouluttajan yhteistyötä. Urbaania kasvua Vantaa -hankkeen sivusto (2016-2018)

Tämä on ensimmäinen teksti kolmiosaissa blogimerkintöjen sarjassa, jossa julkaisuasiantuntija Riikka Wallin käsittelee vaihtoehtoja perinteiselle hankkeen loppujulkaisulle.

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) tulosten pitää olla päätöksentekijöiden, muiden tutkijoiden ja asiantuntijoiden, opettajien ja opiskelijoiden sekä aiheesta kiinnostuneiden kansalaisten saatavilla ja hyödynnettävissä avoimesti. Se on useimpien rahoittajien tahto, ja siihen ovat myös korkeakoulut sitoutuneet Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistuksessa [1.].

Itse ajattelen, että kun tähtäämme avoimuuteen, ei riitä, että hankkeessa tuotettu uusi tieto on julkaistu ja löydettävissä maksutta verkossa. Sen pitää olla julkaistu sellaisessa muodossa, että tieto on helppo omaksua. Siksi onkin tärkeää miettiä mitä tietoa julkaistaan ja kenelle. Siitä vasta seuraa julkaisun muoto. Tähän olemme Metropolian julkaisutoiminnassa panostaneet, ja sitä työtä onkin hyvä jatkaa Tutkitun tiedon teemavuotena 2021.

Tässä kirjoituksessa pureudun päättäjille ja viranomaisille suunnattuihin julkaisuihin.

TKI-toiminta tarjoaa ratkaisuja yhteiskunnan ongelmiin

Usein TKI-toiminnan tulokset tähtäävät laajempaan yhteiskunnalliseen muutokseen. Se voi käytännössä tarkoittaa muutoksia lainsäädäntöön ja julkiseen rahoitukseen tai erilaisten toimintojen uudelleenorganisointia.

Silloin haluamme puhutella ja vaikuttaa päättäjiin sekä viranomaisiin. Tähän tarvitsemme tueksi asiantuntijayleisölle suunnattujen täsmällisten, mutta pidempien selvitysten ja raporttien rinnalle lyhyempiä ja käytännönläheisempiä välineitä. [2.]

Policy brief kiteyttää tutkimustiedon yleistajuisesti

Yksi hyvä vakiintunut julkaisumuoto on policy brief, joka tarjoaa tutkimustietoa päätöksenteon tueksi. Se antaa politiikkasuosituksia päättäjille ja viranomaistyöhön. Se on erityisesti suunnattu valveutuneelle lukijalle, joka ei kuitenkaan välttämättä ole julkaisussa käsiteltävän asian tai alan syvä asiantuntija.

Policy brief

• on ytimekäs
• on yleiskielinen
• keskittyy yhteen asiaan.

Metropolian ensimmäiset policy briefit julkaistiin viime vuonna. Kulkutapoihin liittyvät suositukset perustuvat viiteen kansainvälisessä journalissa julkaistuun tutkimukseen.

Arto O. Salonen: Kulkutapojen uudistamisella on kiire – näihin seikkoihin huomiota kiinnittämällä se onnistuu. Policy Brief. (Theseus)

Arto O. Salonen: The need for reform of mobility choices is urgent – here is how it can succeed. Policy Brief. (Theseus)

Toimenpidesuosituksia myös kehittämistyön pohjalta

TKI-toiminnassa tehdään sellaista kehittämistä, joka ei sisällä perinteistä tutkimustoimintaa ja tieteellistä julkaisemista. Olemme ratkomassa erilaisia arjen pulmia ja haasteita yhdessä kehittäjäkumppanien kanssa.

Metropoliassa olemme linjanneet, että kehittämistoiminnan perusteella voi antaa asiantuntijanäkemykseen perustuvia toimenpidesuosituksia, mutta kun taustalla ei ole julkaistua tutkimusta, niistä ei käytetä policy brief -nimitystä.

Toimenpidesuosituksia voi julkaista omana erillisenä julkaisuna kuten yhtä Euroopan sosiaalirahaston toimenpidekokonaisuutta koordinoivassa Osuma – osallistamalla osaamista -hankkeessa tehtiin. Parinkymmenen valtakunnallisen nuorten hyvinvointiin tähtäävän monialaisen hankkeen tulokset kiteytettiin viideksi suositukseksi.

Katri Halonen: Toimenpidesuositukset päättäjille – Nuorten osallisuutta ammattiala- ja sektorirajoja murtaen (Theseus)

Hyödynnä lisäksi epämuodollisempaa viestintää

Päättäjille suunnatun tiedon voi myös paketoida epämuodollisemmin, esimerkiksi blogikirjoitukseen tai videoon. Tärkeää näissäkin on kiteyttää oma viesti ja tarjota helposti ymmärrettävä ratkaisu käsillä olevaan ongelmaan. Esimerkkejä löytyy vaikkapa SOTKA- ja Höntsä -silta eteenpäin! -hankkeista.

Niklas Vuori, Johanna Niemi, Ulla-Maija Luoma, Pirkko Kärkkäinen, Pirkko Pätynen: Höntsä-toiminnasta päättäjille (video Höntsä-oppaassa)

Iira Lankinen, Riitta Lumme, Hannu Puhakka: Digitaalisuudesta uusi normaali — terveysalan ammattikorkeakoulutus toteutuu etänä ja läsnä 

Suurin kompastuskivi hanketuloksia julkaiseville on helposti ymmärrettävän viestin muotoileminen julkaisutyypistä riippumatta. Välillä on yksinkertaisesti vain vaikeaa murtautua ulos siitä omasta asiantuntijakuplasta ja muotoilla monisyiset asiat lyhyesti ja ymmärrettävästi – huomaan sen itsekin kirjoittaessani.

Kuitenkin kun työn tekee perusteellisesti, niin se kantaa myös hedelmää: yhä useampi päättäjä tarttuu julkaisuusi. Ja apua tekemiseen tarjoavat esimerkiksi korkeakoulujen viestinnän ja julkaisemisen asiantuntujat.

Millaisia päättäjille suunnattuja julkaisuja sinä olet ollut mukana tekemässä? Jaa esimerkkisi kommenttikentään meidän kaikkien inspiraatioksi!

Kirjoittaja

Riikka Wallin on Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisukoordinaattori. Hän on kulttuurituottaja (YAMK), joka haluaa edistää tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta ja joka innostuu saavutettavuudesta, asiakas- ja käyttäjälähtöisestä toiminnasta sekä viestinnästä. Työssään hän auttaa tuomaan esiin metropolialaista asiantuntijuutta korkeakoulun julkaisutoiminnan avulla. Tärkeintä hänelle on ihmisten kokonaisvaltainen hyvinvointi ja sitä hän edistää myös Nia-ohjaajana.

Lähteet

1. Avoimen tieteen koordinaatio, Tieteellisten seurain valtuuskunta 2020. Avoimen tieteen ja tutkimuksen julistus 2020-2025. (PDF)
2. Young E. & Quinn L. 2017. An essential guide to writing policy briefs. International Centre for Policy Advocacy (ICPA) gGmbH. (PDF)