Vuonna 2020 alkaneet poikkeukselliset ajat ovat haastaneet elämäämme monin tavoin. Koronapandemia ei ole tavoittanut ihmisiä vain paikallisesti tai kansallisesti – kriisi on maailmanlaajuinen. Tässä kirjoituksessa käsittelen koronapandemian aiheuttamaa poikkeusaikaa nuorten kohtaamien haasteiden, tulevaisuuteen suuntaamisen, nuorten kohtaamisen sekä tulevaisuussuuntautuneen ohjauksen näkökulmista. Tuloksia poikkeusajan rajoitustoimien kielteisistä ja polarisoivista vaikutuksista on jo ehditty saada. Havaintoja nuorten kasvavasta pahoinvoinnista tehdään tiheään.
Tulevaisuuden valintoja ohjaa nykyhetki
Nuoruuteen kuuluu vaihtoehtojen pohtiminen ja tulevaisuuteen suuntaavien valintojen tekeminen. Valinnoissa korostuu nykyhetki. Myöhäismodernissa yhteiskunnassa valintoihin on arvioitu vaikuttavan mennyttä tai tulevaa enemmän nykyisyys (1, 2, 3), joka on monin tavoin aiempaa kompleksisempi. Nuorten nykyhetkessä tekemät valinnat ja teot rakentavat yksilöllistä tulevaa (4). Nuoret pohtivat tulevaisuutta paitsi mahdollisuuksien myös erilaisten ajan epävarmuuksien synnyttämien riskien kautta (5).
Poikkeusaika sekä sen synnyttämä epävarmuus koskettaa erityisellä tavalla nuoria. Tulevaisuuteen suunnataan totutusta poikkeavassa, monin tavoin ennakoimattomassa ajassa. Pandemia-aika on saanut nuoret ajattelemaan omaa tulevaisuuttaan aiempaa enemmän (6). Osa nuorista uskoo pandemia-ajalla olevan pysyviä vaikutuksia elämäänsä (7). Huoli tulevaisuudesta ja omasta jaksamisesta painaa (8).
Valtaosaa nuorista omat voimavarat, lähiyhteisön tuki ja vahva tulevaisuususko kannattelevat myös poikkeusaikojen yli. Ei kuitenkaan kaikkia. Riskinä on, että poikkeusajan pitkittyminen lisää huolta ja jaksamisen ongelmia. Tulevaisuususkoa ja uskoa omasta pärjäämisestä koetellaan. Kielteiset vaikutukset heijastuvat erityisesti niihin nuoriin, joiden hyvinvointi ja voimavarat ovat jo ennestään heikot tai uhattuina. Esimerkiksi työttömistä nuorista muita harvemmilla on ollut luotettava aikuinen jakamassa korona-ajan huolia. Yksin asuminen ja työttömyys näyttäisivät olevan riskejä yksinäisyyden kokemuksen lisääntymiselle. (7)
Nuorten kohtaaminen ja tukeminen kohti omannäköistä tulevaa
Nuori tarvitsee tulevaisuuteen suuntaavien valintojen tekemiseen voimavaroja sekä kykyä nähdä tulevaisuus positiivisia mahdollisuuksia sisältävänä. Omien vahvuuksien tunnistamisella sekä sosiaalisella tuella on merkitystä. Nuoret itse kokevat sosiaalisten kontaktien antavan voimaa selvitä ajassa, jossa totuttua on ravisteltu. Samalla, poikkeusajan toimet ovat rajanneet nuorten sosiaalista kanssakäymistä ja tehneet yksinäisyydestä merkittävän korona-ajan ongelman. (8, 9) Nuorta kannatteleva tuki ei välttämättä ole tavoitettavissa.
Poikkeusaika luo tarpeen nuorten kohtaamiselle ja aktiiviselle tuen tarjoamiselle sitä tarvitseville. Usein kohtaaja löytyy nuoren omasta lähiyhteisöstä ja on nuoren perhe, vanhempi tai muu läheinen tai ystävä. Jos lähiyhteisön tukea ei ole saatavilla tai se ei riitä, nuorten huolia jakamaan ja tulevaisuuden suunnittelua tukemaan tarvitaan ulkopuolista apua. Jo tehdyt selvitykset antavat viitteitä siitä, ettei nuoria ole tavoitettu korona-aikana samassa määrin kuin aiemmin (10). Tarvitaan tehostettuja ja kohdennettuja palveluja sekä uusia ja tehokkaita toimintamalleja.
Kohtaaminen edellyttää herkkyyttä kuulla nuorta, taitoa kohdata. Se edellyttää kohtaamiselle avoinna olevia tiloja myös poikkeusaikoina – olivatpa ne sitten verkkoalustoilla tai fyysisesti tavoitettavia.
Apuna tulevaisuussuuntautunut ohjaaminen
Nuorten tulevaisuussuuntautuneelle ohjaamiselle on erityinen tarve ajassa. Creating Positive Future FUTU –hankkeessa (2020-2022) juurrutettavat ja edelleen kehitettävät tulevaisuussuuntautuneet ohjaus- ja toimintamallit toimivat apuna nuorten kohtaamisessa sekä tulevaisuuden pohtimisessa yhdessä nuoren kanssa (11).
Hankkeen tavoitteena on tavoittaa ja kohdata erityisesti heikommassa työmarkkina-asemassa olevia nuoria ja tulevaisuussuuntautuneen ohjauksen keinoin pohtia yhdessä nuorten tulevaisuuden rakentamisen kannalta olennaisia kysymyksiä:
- Kuka minä olen?
- Mitä minä osaan?
- Mihin minä pystyn?
Tavoitteena on tukea nuoria vaihtoehtoisten koulutus- ja /työllistymispolkujen hahmottamisessa sekä auttaa heitä näkemään oma tulevaisuus positiivisia vaihtoehtoja sisältävänä ja tavoittelemisen arvoisena asiana.
Tulevaisuussuuntautuneella ohjaamisella autetaan nuorta vahvistamaan luottamusta omaan pärjäämiseen ja valmistetaan muutosten kohtaamiseen myös haastavina ja epävarmoina aikoina sekä niiden jälkeen – yksilöllisesti ja omannäköisesti, mutta ei yksin.
Lähteet
- Adam, B. (1990). Time and social theory. Oxford: Polity.
- Adam, B. (2003). Reflexive modernization temporalized. Theory, Culture and Society 20: 2, 597–598.
- Nowotny, H. (1994). Time: the modern and postmodern experience. Cambridge: Polity Press
- Rubin, Anita (2013) Hidden, inconsistent, and influential: Images of the future in changing times. Futures 1/2013, Vol.45, 38-44.
- Kojo, M. (2010). Laajentunut nykyisyys: nuorten tulevaisuuteen suuntautuminen työn marginaalissa. Nuorisotutkimus 2/2010, 23-35.
- Lasten ja nuorten säätiö (2020). Nuorten ääni: 10 kysymystä koronatilanteesta 4/2020.
- Haikkola, L. & Kauppinen, E. (2020). Nuorten korona-ajan yksinäisyys ja näkemykset koronan vaikutuksista tulevaisuuteen. Nuorisotutkimusseura. Julkaistu 15.12.2020.
- Pelastakaa Lapset (2020). Lapsen ääni 2020: Lasten näkemyksiä koronakeväästä.
- Mp korona –kyselytutkimus (2020). Nuortenmedia Demi, Suomen Nuorisoalan kattojärjestö Allianssi, Väestöliitto, Pelastakaa Lapset ry & Nuorten mielenterveysseura Yees.
- Kauppinen, E. & Kiilakoski T. & Lahtinen J. (2020) Nuorisotyötä koronan aikaan. Nuorisotutkimusseura. Julkaistu 15.12.2020.
- FUTU-hankeen verkkosivut
Kirjoittaja
Miia Ojanen (YTT) on lehtori Metropolian hyvinvointi –osaamisalueella sosiaalialan tiimissä. Hän opettaa sosionomi (& YAMK) –koulutuksessa TKI-menetelmiä, ohjaa opinnäytetöitä ja toimii hanketyössä.
Ei kommentteja