Nuorten radikalisoituminen on ilmiö, johon on kiinnitetty enemmän huomiota osaltaan siksi, että Irakin ja Syyrian konflikteihin on matkustanut kokonaisia perheitä. Lapset edustavat terroristijärjestölle tulevaisuutta ja ideologista jatkuvuutta. (1) Vastaavasti äärioikeiston on huomattu käyttävän yhä enenevässä määrin pelialustoja materiaalinsa jakamiseen ja rekrytointiin (2).
Riskitekijöiden tunnistamisesta ja erottamisesta
Periaatteellisella tasolla kuka tahansa nuori on potentiaalisessa riskissä radikalisoitua, mutta joitakin erityisiä riskitekijöitä voidaan tunnistaa. Riskitekijöitä voidaan jaotella työntö- ja vetotekijöihin ja ne voivat olla yksilöllisiä tai ympäröivään yhteiskuntaan liittyviä. Näitä voivat olla esimerkiksi
- syrjäytyminen
- ulkopuolisuuden tunne
- henkilökohtaiset kriisit
- heikot sosiaaliset verkostot
- yhteenkuuluvuuden ja merkityksellisyyden tunne
- romantisoitu käsitys ideologiasta ja sen kannattajista
- jännityksen kaipuu. (3)
Edellä mainittu ei kuitenkaan oikeuta määrittämään nuoren käyttäytymistä radikalisoitumiseksi kevein perustein. Nuoruus itsessään on identiteetin rakentamisen, sosiaalisen liittymisen ja oman yhteiskunnallisen paikan etsimisen aikaa. Etsintään ja kasvuun voi liittyä myös ei -toivottuja käyttäytymisen tapoja ja oireilua, joita ei voida kuitenkaan tulkita radikalisoitumiseksi. (4)
Suojaavien tekijöiden vahvistaminen tavoitteeksi
On olemassa useita radikalisoitumiselta suojaavia tekijöitä, kuten vahvat tukiverkot, erityisesti perheen tuki, sosiaaliset selviytymistaidot, tunne osallisuudesta ja uskonnollinen tietoisuus (3). Suojaavina tekijöinä toimivat myös kyky nähdä vaihtoehtoja omassa elämässä ja tulevaisuudessa, kyky tunnistaa omia vahvuuksia ja osaamista sekä pystyvyyttä. Suojaavia tekijöitä voidaan vahvistaa ohjaamalla nuoria niiden tunnistamiseen ja vahvistamiseen.
Nuoren kiinnittymisellä yhteiskuntaan on merkitystä. Mikäli nuori ei pysty vallitsevan yhteiskunnan rakenteiden puitteissa saavuttamaan merkityksellistä elämää ja omia tavoitteitaan, voi tuloksena olla vieraantuminen ja vaihtoehtoisten tapojen etsiminen tavoitteiden saavuttamiseksi. (5) Rikollinen varjoyhteiskunta tai ääriajattelun tarjoama utopistinen yhteiskunta voi korvata tällaisessa tilanteessa normaalin yhteiskunnan.
Tunnistamista, mutta ei tuomitsemista
Nuoren radikalisoituminen voi tulla perheelle yllätyksenä. Toisaalta on myös tapauksia, joissa perhe toimii nuoren radikalisoitumisen moottorina. (6) Merkkejä siitä, että nuori on siirtymässä yhteiskunnan hyväksymistä normeista kohti ääriajattelua voi ilmetä kotona, koulussa ja vapaa-ajan toiminnoissa. Tärkeää olisi, että nuoria ohjaavat aikuiset olisivat läsnä niissä sosiaalisissa tiloissa, joissa nuoret viettävät aikaa. (7) Ääriajatteluun nuoria radikalisoivat toimijat pyrkivät aktiivisesti olemaan näissä tiloissa läsnä ja etsivät sellaisia nuoria, joiden katsovat olevan toimintaansa rekrytoitavissa. (8)
Nuoret tulisi tehdä tietoisiksi heihin kohdistuvista aktiivisista yrityksistä rekrytoida ääriajattelun piiriin. Toisaalta nuorilla pitäisi olla mahdollisuus käydä keskustelua myös ääriajattelusta ilman leimaamista. Opettajat, lastensuojelun työntekijät, nuorisotyön toimijat, vanhemmat ja poliisi koetaan helposti arvosteleviksi, mikäli nuoria ei kyetä kohtaamaan tasavertaisina heidän omassa sosiaalisessa tilassaan.
Mikäli nuorten kanssa toimivat tahot eivät tunnista ääriajattelua tai aihepiiri on heille vieras tai vaikea, on uhkana nuorten tuomitseminen ja syyllistäminen. Tavoitteena tulee kuitenkin olla vasta-argumentaation tarjoaminen, joka auttaa nuorta pysymään yhteiskunnan hyväksymien normien mukaisessa toiminnassa.
Tulevaisuusajattelu tukena ennaltaehkäisyssä ja irrottautumisessa
Radikalisoitumisen ennaltaehkäiseminen on nuorten ohjaamisen ensisijainen tavoite. Ennaltaehkäisevät toimet eivät kuitenkaan tavoita kaikkia ja radikalisoitumista ilmenee. Tarvitaan lisäksi erilaisia exit -toimintoja de-radikalisoitumisen eli väkivaltaisesta ääriajattelusta luopumisen tueksi.
Nuorten ohjaamisella on merkittävä rooli ja potentiaali nuoren vaihtoehtoisen tulevaisuuden rakentamisessa. Ohjaamalla nuorta tunnistamaan omia vahvuuksia, osaamista ja mahdollisuuksia sekä hyödyntämään niitä omannäköisen tulevaisuuden rakentamisessa, voi vaihtoehdoksi nousta uusi ajattelutapa ja viiteryhmä, joka tukee irrottautumista ääriajattelusta ja -toiminnasta.
FUTU-hanke (9) edistää osaltaan vaihtoehtoisen tulevaisuuden rakentamista tukemalla tulevaisuussuuntautuneen ohjauksen keinoin nuoria hahmottamaan vaihtoehtoja positiivisen ja realistisen tulevaisuuden rakentamiseksi sekä tarjoamalla ohjaajille näköalaa sekä välineitä tulevaisuuteen suuntaavan ohjauksen tueksi.
Lähteet
- Sisäministeriö (2020). Väkivaltaisen ekstremismin tilannekatsaus 2020: Arvio väkivaltaisen ekstremismin tilanteesta Suomessa vuonna 2019 ja kehityksen suunta. Sisäministeriön julkaisuja 2020:8.
- Europol (2021). European Union Terrorism Situation and Trend report. Publications Office of the European Union, Luxembourg.
- Ranstorp, M. (2016). The Root Causes of Violent Extremism. RAN issue paper 2016/1.
- Pelastakaa Lapset ry (2021). Nuoret ääriliikkeiden rekrytoinnin kohteena: Pelastakaa Lapset ry:n julkaisusarja n:o 28.
- Coolsaet, R., Ravn, S. & Saue, T. (2019). Rethinking radicalisation: Addressing the lack of a contextual perspective in the dominant narratives on radicalization. Teoksessa Clycq, N. ym. Radicalisation: A Marginal Phenomenon or a Mirror to Society? Belgium: Leuven University Press, s. 35-36.
- Juntunen, M. (2021). Kun perheenjäsen radikalisoituu. Väkivaltaisen extremismin ennalta ehkäisy ja perheiden tukitoiminta kuudessa Länsi-Euroopan maassa. Kirkon ulkomaanapu, Network for religious and traditional peacemakers, sisäisen turvallisuuden rahasto.
- Benjamin, S. & Vallinkoski, K. (2021). Huolena radikalisoitumien. Opas nuorten kanssa työskenteleville. Kulttuuri- ja uskontofoorumi Focus Ry.
- Silva D. & Deflem M. (2020). Radicalization and Counter-radicalization. Bingley UK: Emerald Publishing Limited, s. 144-143.
- FUTU -hankeen verkkosivut
Kirjoittajat
Miia Ojanen (YTT) on lehtori Metropolian hyvinvointi –osaamisalueella sosiaalialan tiimissä. Hän opettaa sosionomi ja YAMK –koulutuksessa TKI-menetelmiä, ohjaa opinnäytetöitä ja toimii hanketyössä.
Jussi Ojanen (YTM, Rikosylikonstaapeli) toimii viranomaistehtävissä ja on perehtynyt ääriajatteluun ja radikalisoitumiseen sekä kansainvälisen turvallisuuden kysymyksiin.
Ei kommentteja