Uudet teknologiat ja innovaatiot ovat kautta aikain herättäneet kiinnostusta, uteliaisuutta, mutta myös ennakkoluuloja, pelkoja ja vastarintaa. Näin on ollut jo kaukana menneisyydessä ja samat pelot nousevat tänäänkin, aina kun jotakin uutta on kehitetty, tai tulossa käyttöön ja markkinoille.

1700-luvun puolivälissä, kun englantilainen James Hargreaves oli keksinyt ensimmäisen teolliseen tuotantoon sopivan tehokkaan laitteen, kehruukoneen, pelättiin, että uudet koneet vievät aiemmin käsityövaltaisen alan työpaikat. Käsinkehrääjien ja -kutojien ammattiryhmät huolestuivat. Kriittisimmät menivät niin pitkälle, että tarttuivat kuka mihinkin nuijaan, ja tekivät rynnäköitä kehruukoneita käyttäviin tehtaisiin. Luddiiteiksi kutsutut oman aikansa yhteiskuntakriitikot uskoivat voivansa pysäyttää mielestään haitallisen kehityksen hajottamalla yksityisomaisuutta. Tulokset olivat laihoja. Päinvastoin, Hargreavesin keksinnön myötä muutkin tuotantomenetelmät kehittyivät nopeasti. Seurasi teollinen vallankumous. Koneet eivät ottaneetkaan valtaa. Katoavien ammattien tilalle tuli uusia.

Kun tiellä liikkuviin ajopeleihin keksittiin asentaa uusi voimanlähde, ensin 1800-luvulla höyrykone ja myöhemmin bensiinimoottori, oli asetelma ennakkoluuloille silloinkin valmis. 1800-luvulla, kun ensimmäiset moottoriajoneuvot ilmaantuivat katukuvaan, Englannissa tuli voimaan asetus, The Red Flag Act. Sen mukaan ”auton” huippunopeus sai olla vain 5 km/h ja viisikymmentä metriä sen edellä tuli kulkea lipunkantaja, joka punaista lippua heilutellen varoitti tielläliikkujia ja esimerkiksi hevosajoneuvoja uuden, vaarallisen ja pelottavan ajopelin lähestymisestä. Tässäkin pelko tuntemattomasta tulevaisuudesta ajoi muutosvastarintaan. Kiihkeimmin asetusta lobbasivat perinteisten, hevosiin liittyvien kulkumuotojen, kuten postivaunuyhtiöiden omistajat ja osakkaat. Lipunkantajat saivat kuitenkin väistyä. Seurasi liikkumismuotojen täydellinen mullistuminen, ja hevosajoneuvojen aikakausi oli lopullisesti ohi.

Tänä syksynä uutisoitiin, miten amerikkalaispoliisien sähköautosta loppui virta kesken takaa-ajotilanteen. Iltapäivälehdet saivat mojovia otsikoita. Pitihän se arvata, että tämä ”uusi” teknologia on tällaista, epävarmaa ja outoa, irvittiin. Jos autosta olisi loppunut bensiini, se ei olisi uutiskynnystä ylittänyt. Mikroaaltouunien ja sittemmin kännyköiden säteilyarvoja pelättiin joitakin vuosia sitten. Nyt rummutetaan sähköpotkulautojen vaarallisuutta ja niillä ajetut onnettomuudet pelottavat, osin toki aiheellisestikin, mutta onnettomuudet johtunevat väärästä liikennekäyttäytymisestä, eivät itse potkulautojen teknologiasta. Olemmehan polkupyörilläkin kitkutelleet Suomessa 1880-luvulta lähtien, säässä kuin säässä.

Koneet ovat koneita

Teknologia itsessään ei ota valtaa. Keksintöjä voi tietysti käyttää väärin, mutta innovaatiotoiminnan ylläpitämää muutosta ei sillä perusteella voi pysäyttää. Atomin halkaisemalla voi aiheuttaa ydinkatastrofin mutta myös tuottaa suunnattomasti käyttökelpoista puhdasta energiaa. Innovatiiviisuus ja uteliaisuus ovat kuitenkin hyviä ominaisuuksia. Niiden avulla syntyneiden keksintöjen hyödyntämistavoissa taas valinta on aina viime kädessä teknologian käyttäjällä, ja siihen voimme vaikuttaa.

Uhkaavat dystopiat myyvät, mutta uusien innovaatioiden hyödyntyminen ja sulautuminen arkeen tapahtuu itse asiassa huomaamatta. Useimmissa käytössämme olevissa hyödykkeissä on esimerkiksi hyödynnetty robotiikkaa. Robotit eivät ole vieneet meiltä mitään, mutta kokoavat tehtaiden linjoilla automme ja kodinkoneemme, ne kuljettavat verkkokaupasta ostamamme tuotteet logistiikkakeskuksien uumenissa oikeille paikoilleen, imuroivat lattiamme tai vaikkapa auttavat apteekeissa lajittelemaan lääkepakkauksia.

Aikoinaan tieteiskirjallisuudessa kuolemansäteenä esitetty laser löysi parhaat käyttökohteensa aivan muualta kuin uumoiltiin. Se päätyi CD- ja DVD-soittimiin, työmaiden etäisyysmittareihin, kokouksissa käytettäviin osoittimiin, lääketieteelliseen teknologiaan ja teollisuuden koneisiin. Toisaalta, paljon uutisoitu tekoäly on edelleen vielä melko älytöntä. Tietokoneet eivät toistaiseksi ”tiedä” mitään. Toki voimme opettaa koneet tekemään meille hyödyllisiä tai vähemmän hyödyllisiä asioita, mutta viime kädessä ne ovat ihmisen tekemiä työkaluja, joita ilman melkeinpä mikään arjessamme ei enää toimisi. Luultavasti sama vaivihkainen sulautuminen toteutuu robotiikassa ja tekoälyssäkin – jos sellaista todella joskus kehittyy.

Villit visiot ovat tarpeellisia ja toivottavia. Ilman niitä ei kehity uutta, mutta todellisuus on usein vielä paljon ihmeellisempää.

Kirjoittaja

Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulututkinnon ulkomailla, erityisesti EU/ETA-alueen ulkopuolella suorittaneet maahanmuuttajat ovat kokeneet ammatinharjoittamisoikeuden saamisen Suomessa vaikeaksi. Tämä on johtanut vastaavan tai alemman sote-tutkinnon suorittamiseen Suomessa, työllistymiseen koulutusta vastaamattomiin tehtäviin, työttömyyteen tai työelämän ulkopuolelle jääntiin.

Yhteistyössä maailman paras -raportissa linjataan korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälistymistä vuosina 2017–2025. Raportissa painotetaan Suomeen saapuvien osaamista tulisi kuitenkin pystyä hyödyntämään tehokkaasti (OKM 2017:11) ja korkeakoulujen edellytetään tarjoavan ulkomaalaistaustaisille suomen ja/ tai ruotsin kieliopintoja sekä monipuolistavan koulutustarjontaa (OKM 2017:5).

Hankkeen tavoitteena on helpottaa Suomessa ulkomaalaistaustaisten henkilöiden opiskelu ja työelämään osallistumista yksinkertaistamalla opiskeluun ja työntekoon liittyviä prosesseja. SOTE-SILTA -hankkeen tavoitteena on kehittää sujuva ja kustannustehokas prosessi sairaanhoitajan, kuntoutuksen (fysioterapeutti, toimintaterapeutti), röntgenhoitajan, bioanalyytikon, suuhygienistin ja kätilön tutkinnon ulkomailla suorittaneiden maahanmuuttajien ammattipätevyyden tunnustamiseen, ammatinharjoittamisoikeuden myöntämiseen ja työllistymiseen sekä kuvata prosessi sosionomien osalta. Kysessä on ESR-hanke, jota rahoittaa Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Muina toteuttajina ovat Diakonia amk, Lapin amk ja Turun amk.

Nopeimmat täydentävät sairaanhoitajan tutkintonsa EU-kriteerien mukaiseksi 3-6 kuukaudessa.  Silta-opintojen (täydennysopintojen) laajuuteen vaikuttaa Valviran lausunnossaan määrittämien teoriaopintojen ja harjoitteluiden määrä. Kaikki suorittavat sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmä- ja lainsäädäntö -moduulin sekä lääkehoidon moduulin. Suomen kielen tasoa pyritään parantamaan koko täydennyskoulutuksen aikana kohti tasoa YKI 4. Valviran vaatimuksen mukaisesti opiskelijan  suomen kielen taito on oltava tasoa YKI 3 (vastaava kuin B1), jotta hän voi selviytyä riittävän hyvin hoitotyössä. (OPH 2019)

Kokemuksia

Kokemus harjoitteluista on ollut opettajien näkökulmasta erittäin positiivinen. Harjoitteluja on suoritettu perusterveydenhuollossa sekä vaativissa erikoissairaanhoidon hoitoympäristöissä. Ammattitaitoa edistävää harjoittelua ohjaavat sairaanhoitajat ovat antaneet pääsääntöisesti hyvää palautetta sekä kielitaidosta että potilaiden kohtaamiseen liittyvistä asioista. Rakentava palaute liittyy usein aseptiseen työskentelyyn sekä rohkeuteen toimia sairaanhoitajana. Sairaanhoitajan rooli on Suomessa paljon itsenäisempi kuin EU:n ulkopuolelta tulevien sairaanhoitajien kotimaassa. Kiinnitämme näihin seikkoihin koulutuksessa erityistä huomiota. Suurin osa tämän hankkeen kautta pätevöitymisen hankkivista hoitajista rekrytoidaan suoraan harjoittelupaikkaan työntekijäksi. Tämä on erityisen tärkeä seikka työnantajien näkökulmasta, koska harjoittelujakso toimii jo työhön perehdyttämisenä. (Kuvio 1)

Kuvio 1. Sote-Silta täydennyskoulutusmalli.

Hankearvioinnin malli

Hankkeen arviointimalli sisältää sisäisen ja ulkoisen arvioinnin sekä prosessi- ja lopputulosarvioinnin. Hanketta arvioidaan suhteessa sen tavoitteisiin ja odotettuihin tuloksiin, hankeprosessin onnistumiseen (arviointimateriaalina mm. projektiryhmän ja ohjausryhmän pöytäkirjat). Lisäksi arvioidaan hankkeen ennakoimattomia lopputuloksia ja vaikutuksia. Hankkeen projektiryhmä tekee puolivuosittain prosessiarviointia menetelmällä, joka on kuvattu aiemmin Pro Terveys- lehdessä julkaistussa artikkelissa (Metsälä 2017). Tässä projektissa arviointityökalu on viety verkkolomakkeelle, jolloin sen täyttäminen tapahtuu joustavasti ja tulokset saadaan suoraan käyttöön, vaikka arviointikokoukseen. Ulkoista arviointipalautetta tuotettujen koulutusten onnistumisesta pyydetään niiden pilottivaiheessa koulutukseen osallistuneilta opiskelijoilta ja opettajilta. Opiskelijat vastaavat verkkopohjaiseen kyselyyn osaamisen arvioinnin vaiheessa. Kyselyn aihepiirejä ovat opiskelumotivaatio, oppimistavat ja työllistymistoiveet. Kyselylinkki on kiinnitetty Moodle-alustalle jossa opiskelijat testaavat osaamistaan ja hankkeen opettajat motivoivat opiskelijoita vastaamaan kyselyyn. Hankkeen alkuvaiheessa toteutetaan myös laadullinen online-kysely työelämäkumppaneille työelämän odotuksista ja tarpeista suhteessa toteutettavaan koulutukseen. Opiskelijat vastaavat juuri ennen valmistumistaan seurantakyselyyn jossa he arvioivat oppimistaan ja saamaansa teoreettista opetusta sekä ammattitaitoa edistävää harjoittelun toteutumista eri näkökulmista. Lisäksi heidän työelämäohjaajiltaan ja harjoittelupaikkojensa osastonhoitajilta kysytään näkemyksiä SOTE-silta konseptin toimivuutta työelämäkumppaneiden näkökulmasta. (Kuvio 2)

Kuvio 2. SOTE-silta hankkeen arviointimalli.

Lyhyesti

Sote-silta -hankkeessa tuotettu koulutusmalli on osoittautunut saadun palautteen perusteella jo nyt, ennen sen päättymistä toimivaksi tavaksi pätevöittää terveysalan ammattilaisia suomalaisen terveydenhuollon tarpeisiin. Hankkeessa on sivutuotteena kehitetty moniulotteinen hankearvioinnin malli, joka tuottaa tietoa hankkeen toimivuudesta sen eri toimijoilta. Jatkossa tämän tyylisessä hankearvioinnissa kannattaa miettiä vaihtoehtoisia tapoja työelämäyhteistyökumppaneilta saatavan arviointitiedon hankintaan.

Lähteet

• Metsälä E. Projektiarviointia helposti. Pro terveys 2017;(2):22–3.
• Opetushallitus. 2019. Kielitaidon tasojen kuvausasteikko http://www02.oph.fi/ops/taitotasoasteikko.pdf (luettu 9.10.2019)
• Opetus- ja kulttuuriministeriö. Yhteistyössä maailman parasta – Korkeakoulutuksen ja tutkimuksen kansainvälisyyden edistämisen linjaukset 2017–2025. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:11. Helsinki.
• Opetus- ja kulttuuriministeriö. Maahanmuuttajien koulutuspolut ja integrointi – kipupisteet ja toimenpide- esitykset II. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2017:5. Helsinki.

—

Hanketiedotteet ovat Tikissä-blogin toimittamatonta materiaalia.

Tiedät varmaan vanhan vitsin ranskalaisesta, amerikkalaisesta ja suomalaisesta, jotka tiirailivat norsua. Ranskalainen tuumaili: ”Minkähänlaista ruokaa norsusta voisi laittaa?”. Amerikkalainen puolestaan pohdiskeli: ”Kuinkahan paljon rahaa norsulla voisi tehdä?”. Suomalainen mietti mielessään: ”Mitähän tuo norsu minusta ajattelee? Vitsin kohteeksi valikoituu suomalaisten oletetusti huono itsetunto. Useidenkin kansainvälisten kulttuurialan hankkeiden jälkeen toisiin tutustuessa yllätän itseni aika usein pohtimassa, miten muut näkevät meidän toimintamme.

Suomalaisen ja neljän muun eurooppalaisen maan teatteriyleisöjä on tutkittu kansainvälisenä hankeyhteistyönä. Ydinkysymyksinä on ollut, ketkä käyvät teatterissa ja miksi he sinne menevät.  Saatujen tulosten valossa, asiassa on maittain selkeitä eroja – ja myös yhtäläisyyksiä:

• Läheisten kanssa oleminen oli keskeinen osa teatteriin menemisen motivaatiota kaikissa maissa.
• Itävallassa teatterikäynnillä haluttiin usein juhlistaa jotakin erityistä tapahtumaa.
• Bulgariassa sen sijaan suurin motivaatiotekijä oli älyllisen stimulaation hakeminen.
• Kroatiassa korostui viihtyminen ja teatteri oli usein jatkoa yhteiselle illalliselle.
• Suomalaisvastaajilla oli oma erityispiirteensä: suurin yksittäinen motivaation lähde teatteriin meneminen oli sen kuuluminen osaksi omaa identiteettiä – teatteri koettiin osaksi sitä kuka minä olen.

Selvitystyötä on tehty ASSET-hankkeessa, jossa olen toiminut kohta vuoden. Hankkeessa segmentoidaan teatteriyleisöjä ja tuetaan tunnistettuihin yleisöryhmiin kohdennettua markkinointia. Kevään aikana olemme keränneet yli 7.500 kyselylomaketta 20 eri teatterin yleisöistä 5 eri maasta.

Hanke on tarjonnut hienon mahdollisuuden katsoa suomalaista teatteriyleisöä toisten silmin. Raatina ovat teatterialan ammattilaiset Tšekistä, Itävallasta, Kroatiasta, Bulgariasta ja Englannista.  

Pettymyksestä uuteen nousuun?

Kyselylomakkeen alustavat tulokset kertovat oikeastaan varsin tuttua tietoa suomalaisista teatterikävijöistä, jotka ovat etupäässä yli 45-vuotiaita naisia. Tässä vaiheessa iskee turhautuminen – suorastaan hienoinen pettymys. Eiköhän tämä jo ollut tiedossa todella monen tilastojulkaisun, toimiala-analyysin ja tutkimuksen toistamina (kts. Teatteritilastot 2017; Suomen virallinen tilasto 2017).

Sama tilanne tuntuu olevan laajemminkin Suomessa kulttuurialan yleisöjä leimaava piirre. Esimerkiksi Lindholm (2015) havaitsee samaa sukupuolijakaumaa museokentällä, kulttuuritaloissa ja kulttuuritapahtumissa.  Koin kummallisena, kun kumppanit nostivat juuri iän valtavan kiinnostavana asiana esille. Mutta tulokset nähdessä, juuri tämän kumppaniverkoston sisällä oli pakko myöntää, että ikä on kiinnostava tekijä (taulukko 1).

Taulukko 1. Teatteriyleisön keski-ikä ASSET-hankkeen asiakaskyselyn mukaan (n=7 575)

Kansainvälisen näkökulman kautta nähtynä juuri ikä teki suomalaista yleisöstä erityisen kiinnostavan. Muissa tutkimuksessa olevissa maissa tyypillinen kävijä on alle 25-35 -vuotias. Samalla yleisön keski-ikä lähti laskemaan 35 vuoden jälkeen, juuri silloin kun suomalainen yleisö vasta vakiintui ja lisäsi teatterissa käyntiään. 

Kansainväliset kumppanimme onnittelivat meitä — ehkä hienoista kateudenkin sävyä äänessä. Kateuden sävy kumpusi heidän olettamastaan markkinoinnin helppoudesta. Heidän johtopäätös oli, että kohderyhmämme tavoittaa, kun kerran vuodessa lähettää esitteen. Tämä kuitenkaan ei ole aineiston valossa totta. Suomalainen 45+ ikäinen nainen saa pääsääntöisesti tietonsa teatteriesityksistä sähköisistä kanavista.

Tilastollisista keskiarvoista kohti segmenttejä

Oikeastaan hankkeen kiinnostava vaihe on vasta alkamassa. Yleisöerojen paikantamisen jälkeen teemme erilaisia ryhmittelyjä kävijöistä. Ryhmittely perustuu teatteriesityksiin osallistumisen motivaatiotekijöihin perustuen The Audience Agencyn vankkaan ammattitaitoon nojaten. 

Eri segmenttien tunnistaminen auttaa kohdentamaan markkinointia sekä pohtimaan, onko sellaisia yleisöryhmiä, joita haluttaisiin mukaan ja jotka vielä puuttuvat yleisöstä. 

Markkinointikanavat ovat vahvasti erilaisia eri maissa. Siinä missä tyypillisimmillään itävaltalainen ja bulgarialainen teatterinkävijä saa tietonsa puskaradion kautta, kroatialainen saa tiedon sosiaalisen median kanavistaan ja www-sivuilta. Sen sijaan suomalaiset saavat tiedot esitteistä ja uutiskirjeistä, joka tosin pitkälti selittynee sillä, että kyselytutkimukseemme vastanneet olivat suurimmalta osalta teatterin kanta-asiakkaita.

Kansainvälisyys auttaa katselemaan oman hiekkalaatikon ulkopuolelta

Kansainvälisissä kohtaamisissa suurimmat ahaa-elämykset tulevat usein hyvin yllättävistä asioita. Omituiselta tuntuvat tilastolliset erot auttavat näkemään omaa normaalia toisenlaisena. Vaikka projektit pyörivät usein tietyn tematiikan alueella, niiden vaikutukset ovat laajempia. 

Ammattikorkeakoulun, ja siis myös minun, perustehtäviin kuuluu tutkimisen, kehittämisen, innovaatiotoiminnan ja opetuksen kautta jatkuva alueen ja omiin koulutusvastuisiin liittyvien alojen kehittäminen. Kansainväliset hankkeet ovat yksi keino saada perspektiiviä myös oman kehittämistyön painopisteille, oman alan erityiskysymyksille ja parhaimmillaan myös jo vakiintuneista teemoista uusien teemojen tuomiselle osaksi omaa työtä.

Palataksemme siihen norsun tapaamiseen. Kansainvälisen toiminnan hienoja puolia on mahdollisuus pohtia mitä tuo ”norsu” minusta ja meistä ajattelee. Syy tuolle ajattelulle ei ole välttämättä huono itsetunto. Ehkä kyse onkin suomalaisen briljantista kyvystä eläytyä toisen asemaan ja nähdä itsensä toisen silmin. Ehkä juuri siinä piilee yksi oppimisen, kehittymisen ja kehittämisen kulmakivi.

 Lähteet:

• ASSET-hankkeen kotisivu, Creative Europen osarahoittama hanke myös Metropolia.fi-sivulla.
• Lindholm, Arto (2015). Ei-kävijät yleisötutkimusten läpivalaisussa, PDF-tiedosto. Teoksessa Arto Lindholm (toim.) Ei-kävijästä osalliseksi — Osallistuminen, osallistaminen ja osallisuus kulttuurialalla. Humanistinen ammattikorkeakoulu, 64-72. (luettu 4.11.2019)
• Sorjonen, Hilppa & Sivonen, Outi (2015) Taide- ja kulttuurilaitosten yleisötyön muodot laajuus ja tuloksellisuus, PDF-tiedosto. Cuporen verkkojulkaisuja 27. Kulttuuripoliittisen tutkimuksen edistämissäätiö. (luettu 6.11.2019)
• Suomen virallinen tilasto (SVT): Vapaa-ajan osallistuminen (2017) Tilastokeskuksen verkkosivulla. Kulttuuriosallistumisen Muutokset 2017, Liitetaulukko 4. Teatterissa käyminen, 15 vuotta täyttäneet (1981, 1991, 2002, 2009, 2017). Helsinki: Tilastokeskus (viitattu 29.10.2019).
• Teatteritilastot 2017, PDF-tiedosto. Hanna Helavuori (toim.) Tinfo – teattereiden tiedotuskeskus ry.

Kirjoittaja:
Katri Halonen on Metropolia Ammattikorkeakoulun kulttuurituotannon yliopettaja ja toimii kansainvälisessä ASSET-hankkeessa Suomen toteutuksen projektipäällikkönä.