Uusien asioiden oppimisessa ja kehittämisessä leikillä on oma, tärkeä tehtävänsä. Kepeli-hankkeessa tutkittiin ja kehitettiin sitä, miten leikki mahdollistaa osallistujien ja ohjaajan luovuuden käytön, yhdessä koetut onnistumiset, oivallukset ja elämykset. Tässä blogissa annetaan ajattelemisen aihetta leikin merkityksestä kaikenikäisten ihmisten oppimiselle ja hyvinvoinnille.
Leikki kuuluu kaikille
Leikkiä pidetään helposti lasten puuhasteluna, vaikka se kuuluu meille kaikille. Ilman leikkiä aikuisenkin elämästä puuttuu tärkeitä mielihyvän kokemuksia, elämyksiä ja luovaa toimintaa. Ilman leikkiä ei olisi kulttuuriakaan. Voidaan sanoa, että leikki on jokaisen ihmisen perusominaisuus, sillä meillä on luontainen taipumus hakea elämyksiä, puuhastella ja syventyä tekemiseen niin, että menetämme tajun ajasta ja ympäristöstä.
Leikki tulisikin käsittää monenlaisena tekemisenä, luovuuden lähteenä, eikä rajoittaa ajattelua lasten ja aikuisten asioihin. Leikki on luovaa toimintaa, jossa osallistuja on vahvasti yhteydessä itseen, toisiin ihmisiin ja ympäristöön. Parhaimmillaan leikki on vapaata, todellisuudesta riippumatonta, eivätkä sitä sido ennalta määrätyt säännöt tai toimintamallit. Leikissä saadut elämykset, ilo ja mielihyvä sitovat osallistujan toimintaan. Samalla toimintaan yhdistyvät aiemmat kokemukset, asioiden muistaminen ja mieleen palauttaminen sekä uudet ideat.
Leikitään sanoilla ja ilmaistaan keholla
Kepeli-hankkeessa haluttiin nostaa leikki uudella tavalla esiin. Hankkeessa tutkittiin ja kehitettiin keinoja tukea leikin avulla kielen oppimista, uuteen kotimaahan kotoutumista sekä eri kulttuurien kohtaamista.. Hankkeessa on koottu ja kehitetty [EA11] yli 100 harjoitetta, joissa kaikissa leikki on läsnä. Leikki [EA12] on tuonut yhteen tarinallisuuden, kehollisuuden, pelillisyyden ja kielen oppimisen. Se on toiminut yhteisenä kielenä, ilmapiirin vapauttajana, kynnyksen madaltajana, ja toimintaan sitouttajana. Leikki on mahdollistanut toisilleen vieraiden ihmisten tutustumisen ja ryhmäytymisen sekä turvallisen ”pois omalta mukavuusalueelta” -hyppäämisen.
Ehkä hieman yllättäen, leikki on myös toiminut suuren yleisön tiedon lisääjänä. Kepeli-hankkeen toiminnasta kerrottiin pitkin hankkeen matkaa leikin ja toiminnallisten harjoitteiden avulla. Havaittiin, että ne ovat jääneet mieleen ja niiden äärelle halutaan palata. Ihmiset elävät ison tietovirran saartamana, siksi sykähdyttävimmät kokemukset jäävät mieleen. Siten leikki voi olla avain myös tehokkaaseen tiedonlevitykseen.
Jo Kepeli-harjoitteiden yhteiskehittelyssä ja kokeiluvaiheessa huomattiin leikin tärkeä roolin nähdyksi ja kuulluksi tulemisen mahdollistajana sekä oman kommunikointikyvyn, luovuuden ja ilmaisurohkeuden herättelijänä. Yhteiskehittelyssä olivat mukana projektityöntekijät, yhteistyökumppanit, vapaaehtoiset toimijat, vertaisryhmien ohjaajat, opiskelijat ja maahan muuttaneet kotoutujat. Leikki on toiminut hyvänä keinona käsitellä vaikeitakin asioita, kokeilla turvallisesti erilaisia rooleja ja eläytyä toisen ihmisen asemaan. Se on tarjonnut mahdollisuuden tasa-arvoistavaan ja innostavaan kohtaamiseen.
Uutta kipinää oppimiseen
Leikkiin mukaan tuleminen tai eläytyminen ei ole aina helppoa. Aikuisten kanssa ohjaajan on hyvä olla tarkkana siitä, millä sanoilla leikistä puhuu. Leikki voi antaa mielikuvan lapsellisesta tekemisestä ja osallistuja saattaa kokea, että häntä ei arvosteta tai hänet halutaan tehdä naurunalaiseksi. Leikkejä ja leikkimielisyyttä voidaan lähteä vähitellen sisällyttämään ryhmän toimintaan esim. virittävänä toiminnan käynnistäjänä tai virkistävänä välipalana. Ratkaisevaa leikin ohjaamisessa on se, miten ohjaaja itse suhtautuu leikkiin ja miten hän heittäytyy siihen mukaan.
Leikki vaatii aina sitä arvostavan ympäristön. Ohjaajan maltillinen rohkaisu ja oma esimerkki, ihmisen uskallus kokeilla uudenlaista ja itselle vierasta toimintaa, yhdessä liikkuminen ja leikkiminen saavat kuitenkin parhaimmillaan aikaan onnistumisen kokemuksia ja iloa. Ilo tunnistetaan kaikissa kulttuureissa ja se on yksi myönteisistä perustunteista. Ilo tuo mukanaan mielihyvän tunteen, se virkistää, motivoi toimimaan ja auttaa kehoa palautumaan stressitilasta. Ilo antaa myös uutta kipinää toimintaan, innostaa kokeilemaan ja kokemaan sekä luo tilaa vuorovaikutukselle. Samalla vahvistuvat ihmisen fyysiset, älylliset, henkiset ja sosiaaliset voimavarat.
Eräs tapa kokea iloa on se hetki, kun vanhasta syntyy jotain uutta oivalluksen myötä. Oivalluksen yhdistyessä ilon tunteeseen, syntyy pohja motivoivalle ja tehokkaalle oppimiselle. Samalla myös luottamus omiin kykyihin kasvaa. Leikki ja muut toiminnalliset työskentelytavat ovat tehokkaita juuri oivaltamisen ja uuden oppisen kannalta.
Moni uusi idea lähtee aluksi jostain hullusta ajatusleikistä, kuten miten villalanka saa ryhmän toimimaan ja ideat lentoon? Tai miten ryhmäni oppii suomen kieltä maalarin pensseleillä? Kaikki uusi saa alkunsa syvästä mielen leikistä ja kuvitelmista. Tämän ajatuksen pohjalta mistä tahansa toiminnasta voi saada aikaan leikin: kun vaihdetaan asiantuntijamaisuus, suorittamisen paine sekä pakonomaiset tekemisen rutiinit iloon ja yhdessä tekemisen meininkiin.
Ihminen ei ole koskaan liian vanha leikkimään!
Lähteinä:
- Cantell, H. 2010. Ratkaiseva vuorovaikutus. Pedagogisia kohtaamisia lasten ja nuorten kanssa. Jyväskylä: PS-kustannus.
- Csíkszentmihályi, M. 2003. Good Business: Leadership, Flow, and the Making of Meaning. New York: Basic Books.
- Deci, E. L. & Ryan, R. M. 2000. The “What” and “Why” of Goal Pursuits: Human Needs and the Self-Determination of Behavior. Psychological Inquiry 11, 4, 227–268.
- Dunderfelt, T. 2010. Ilon psykologia. Jyväskylä: PS-kustannus.
- Fredrickson, B. 2004. The broaden-and-build theory of positive emotions. The Royal Society of London, 359 (1499), 1367–1377.
- Huizinga, J. 1967. Leikkivä ihminen. Yritys kulttuurin leikkiaineksen määrittelemiseksi. Porvoo: WSOY.
- Kauhanen, E. A. 2004. Ikä kuin ikä on leikki-ikä. Tiede-lehti 5/2004.
- Lonka, K. 2014. Oivaltava oppiminen. Helsinki: Kustannusyhtiö Otava.Pierce, D. E. 2003. Occupation by Design: Building Therapeutic Power. Philadelphia: F. A. Davis Company.
- Pinter-Theiss, V., Steiner-Schätz, M., Lukesch, B., Schätz, T. & Theiss, C. 2014. Ich tue, Ich kann, Ich bin. Psychomotorische Entwicklungsbegleitung in Theorie und Praxis. Graz: vaLeo.
- Polvi, S. 2008. Toimitaan yhdessä. Prososiaalisuuden edistäminen osana liikuntakasvatusta. Jyväskylä: Kopijyvä.
- Sajaniemi, N., Suhonen, E., Nislin, M. & Mäkelä, J.E. 2015. Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. Jyväskylä: PS-kustannus.
- Schepers, J., De Jong, A., Wetzels, M. & De Ruyter, K. 2008. Psychological safety and social support in groupware adoption: A multi-level assessment in education. Computers & Education 51, 757–775.
Kirjoittaja
Anita Ahlstrand, Metropolian lehtori, Kepeli-hankkeen psykomotoriikan asiantuntija. LitM, erikoistunut psykomotoriikkaan, soveltavaan liikuntaan, erityispedagogiikkaan ja tuotekehittämiseen. Hänellä on pitkä kokemus eri ikäisten ja erilaisten ihmisten voimavaralähtöisestä ohjaamisesta ja työskentelystä ryhmälähtöisten ja kehollisten työtapojen äärellä. Hänen voimavaransa kumpuavat ihmisläheisestä työstä, luovuuden ja kehollisten työtapojen monista mahdollisuuksista sekä arjen pienistä onnistumisista.
Ei kommentteja