Me-säätiön laskelmien mukaan syrjäytyneitä nuoria Suomessa on noin 60 000 eli lähes koko ikäluokan verran. Jos nuorella ei ole työ- tai opiskelupaikkaa eikä hän ole asepalveluksessa tai hoida lasta kotona, hänet voidaan laskea syrjäytyneeksi. Oleellista on myös, onko nuorella aktiivinen toimijan rooli yhteiskunnassa. Jos nuori on itse päättänyt jäädä opiskelun ja työn ulkopuolelle omasta halusta hän ei ole syrjäytynyt, koska tilanteeseen ei liity samanlaista syrjäytymiskokemusta.

Nuori voi kokea kuuluvansa alakulttuuriin, jossa työnteko ei ole normi ja kiinnostuksen kohteet voivat olla hyvin rajoittuneita muutamille elämänalueille. Vai pitääkö joku Greta Thunbergiä yhteiskunnasta syrjäytyneenä nuorena, vaikka hän osin vastaa yllä olevia kriteerejä?

VTM Sami Myllyniemi on tutkinut NEET-nuoria (”Not in Education, Employment, or Training”) Nuorisotutkimusseuran julkaiseman raportin kertoma on kuitenkin synkkää luettavaa; haastatelluilla menee huonommin kaikilla elämän osa-alueilla. Huono-osaisuus on kokonaisvaltaista [3]. Joka vuosi julkaistava Nuorisobarometri kertoo samaa eriarvoisuudesta, ja siitä miten syrjässä oleminen sattuu ja tuo pahaa oloa.

Miten tukea nuorta elämänmuutokseen?

Elämänmuutoksen tekeminen ei ole helppoa. Täytyy puntaroida realistisesti, mitä se itseltä vaatii ja mitä siitä saa. Oman tilanteen hahmottaminen ja kokemus siitä, ettei olekaan yksin, antaa perspektiiviä. Vaikeista asioista keskusteleminen vertaistensa kanssa, turvallisessa ympäristössä, auttaa hahmottamaan, että ihan jokaisella ihmisellä on vaikeita kausia elämässään, eikä niiden tarvitse määrittää loppuelämää.

Miten saada mukaan nuoret, jotka eivät edes tiedä haluavansa muutosta elämäänsä?

Näköalatonkin arki voi muovautua ihan uudenlaisiksi unelmiksi. Näe Nuori 2025-seminaarissa Hemmo Rättyä, Kohtaus ry:n projektityöntekijä piti loistavan puheen siitä, kuinka syrjässä olevia nuoria miehiä lähestytään ja kuinka heille puhutaan.

Rättyä kuvaili, kuinka pitkään yksin ollut nuori ei välttämättä ole tullut kuulluksi tai nähdyksi vuosiin tai koskaan elämässään. On tärkeää tehdä selväksi, että myös tämä nuori on arvokas ja hänen ajatuksillaan on väliä. [4]

Konkreettista tekemistä työpajatoiminnalla ja tekoälysovelluksen kimpussa

Kaikilla on oikeus tulla kuulluksi, nähdyksi ja kokea olevansa merkityksellisiä.  Peili-hankkeen toimintamallissa jokainen nuori on meille tärkeä, emme anna nuoren vain olla. Sen sijaan, annetaan nuorille enemmän syitä osallistua ja ohjata löytämään keinot elää omannäköistä elämää.

Olemme auttamassa nuorta unelmoimaan isommin ja etenemään pienin askelin. Purkamalla isot tavoitteet pieniksi välitavoitteiksi ja kannustamalla niihin saavutetaan jotain pysyvämpää.

Tulevaisuuden ohjauksen menetelmin autamme nuorta suunnittelemaan onnellista ja merkityksellistä elämää. Prosessin voi suunnitella luovaksi ja hauskaksi poluksi, jota kuljetaan nuoren kanssa yhdessä.

Peili-hankkeen työpajatoiminta antaa osallistujille vertaisryhmän muista osallistuvista nuorista. Toiminnassa käytetään paljon luovia ja draamallisia menetelmiä. Tarkoituksena on  herättää nuoressa ideoita ja oivalluksia omasta elämästä.

Neljävaiheinen passiivisuuden purkuun tähtäävä muutosmalli, jota työpajoissamme toteutamme koostuu seuraavista vaiheista:

1. Passiivisen ja aktiivisuuden tilojen tunnistaminen nuorten elämän eri osa-alueilla. Tuttavallisesti on hankkeessa ryhdytty puhumaan jumeista, sillä sitähän se passiivisuus on, jumien kertymää. Mietitään yhdessä mikä omassa elämässä on toimivaa ja mitä pitäisi muuttaa? Sosiaalipedagogista työotetta käyttäen on tärkeää myös saada nuori huomioimaan se mikä elämässä “pelittää” ja on hyvin.
2. Muutoshalun herääminen; ammattilaiset auttavat nuoria löytämään mielekästä tekemistä, kiinnostuksen kohteita ja purkamaan niitä esteitä ja ongelmia, joita nuorella voi elämässään olla. Konkreettisella tasolla näitä askelia voivat olla päivärytmin ja ruokailutottumusten parantaminen tai positiivisemman tulevaisuuden suunnittelu. 
3. Tiedon ja taitojen lisääminen. Nuorten elämästä ja hänen omista tavoitteistaan ollaan kiinnostuneita.Selvitetään mikä nuorta kiinnostaisi ja miten pienin askelin päästään kohti itse asetettuja tavoitteita
4. Itsenäisyyteen pyrkiminen; elämänmuutoksen pysyvyyden turvaaminen ja kannustaminen siihen, että nuori pärjää omillaan.

 

Sanoittaminen ja muutoksen tarve lähtee nuoresta

Ei riitä, että tarjotaan ”porkkana”. Meillä se on teknologia ja tekoäly. Peili-hankkeessa nuoret miehet kehittävät tekoälysovellusta yhdessä asiantuntijoiden kanssa. Sen lisäksi he osallistuvat työpajoissa yhteiseen toimintaan. Nuoret toimivat osana tiimiä kehitystyössä ja heidän äänensä tulee kuuluviin osana prosessia. 

Peili-hankkeeseen osallistuvat nuoret miehet ovat oman elämänsä asiantuntijoita. Nuoret sanoittavat omia muutostarpeitaan ja sitä mitä apua he ammattilaisilta tarvitsevat elämänmuutoksen saavuttamiseen. Nämä tarpeet tehdään palvelumuotoilun keinoin näkyviksi niille ammattilaisille, jotka auttavat nuoria. 

Ryhmän yhteiset pelisäännöt ja toimintakulttuuri luodaan yhdessä kaikkien osallistujien kanssa. Pyrkimyksenä on sekä luoda turvallinen ryhmä jakaa asioita yhdessä, mutta myöskin räätälöidä toiminnan sisältö yksilön tai ryhmän tarpeita vastaavaksi. 

Mikään ei ole saneltua, vaan nuorella itsellään on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten asioita tehdään ja mitä sisältöä työpajoihin suunnitellaan.

Ammattilaisten osaamista voi kehittää

Näe Nuori 2025- seminaarissa esittelimme Peili-hankkeen toimintamallia ammattilaisille.” Ihan kivaltahan tuo kuulostaa kommentoi eräskin ammattilainen, mutta mitä sitten kun edessänne on nuori mies, jota ei kiinnosta mikään, eikä mikään nappaa?” Kuinka me vastaamme tähän haasteeseen vai yritämmekö edes?

Osana seminaarin ohjelmaa  järjestettiin alan ammattilaisille tulevaisuuteen tähyävä ns. futusorvaamo, jossa mietittiin, mitä työ nuorten parissa voi olla viiden vuoden päästä. Tärkeimpänä oivalluksena meille siitä jäi ajatus uudenlaisesta palvelujärjestelmästä, jossa pystyttäisiin huomioimaan nuoren toimintakyky ja tarpeet paremmin. Nyt turhan moni nuori uupuu ja jää yksin, kun oma toimintakyky ei riitä lähteä etsimään varsin pirstaleisia palveluita eri avun tarjoajilta

Lähteet

[1]     Me-säätiö, 2019. Arki ensin -ohjelma ylisukupolvisen syrjäytymisen vähentämiseksi, blogimerkintä Me-säätiön verkkosivulla.

[2]     Notkola, Veijo & Pitkänen, Sari & Tuusa, Matti & Ala-Kauhaluoma, Mika & Harkko, Jaakko & Korkeamäki, Johanna & Lehikoinen, Tuula & Lehtoranta, Pirjo & Puumalainen, Jouni & Ehrling, Leena & Hämäläinen, Juha & Kankaanpää, Eila & Rimpelä, Matti & Vornanen, Riitta 2013. Nuorten syrjäytyminen – Tietoa, toimintaa ja tuloksia? Eduskunnan tarkastusvaliokunnan julkaisu 1/2013, PDF. Eduskunta 2013. 

 [3]    Nuorisotutkimusseura 2017. Anu Gretschel & Sami Myllyniemi.  Työtä, koulutus-tai harjoittelupaikkaa ilman olevien nuorten käsityksiä tulevaisuudesta, demokratiasta ja julkisista palveluista –Nuorisobarometrin erillisnäyte/aineistonkeruu PDF.

[4] Miesten Vuoro 2019 -verkkosivu, Metropolia Amk. Työmalli, jolla kohdata nuoret miehet ja avata keskustelu ihmissuhteisiin, miehuuteen ja seksuaalisuuteen liittyvistä teemoista.

Kirjoittaja: 

Nea Kaila on kohta valmis sosionomi, joka työskentelee sosiaalialan assistenttina Peili-hankkeessa.

Moninaisuuden johtaminen on aiheena ajankohtainen. Käsite liittyy laajemmin globaaliin ja suomalaiseen työelämän muutokseen: naisten asemaan yhteiskunnassa ja organisaatioissa, väestön ikääntymiseen, eri kulttuurien kohtaamiseen ja osatyökykyisten työelämämahdollisuuksiin.

Yhteiskunnallinen muutos on lisännyt väestön liikehdintään, joka ei ole vähenemään päin. Monikulttuuristen työntekijöiden osuus on suomalaisessakin työelämässä kasvanut, vaikka työelämämme ei ole verrattavissa esimerkiksi amerikkalaiseen kontekstiin. Moninaisuuden johtamisessa on yksinkertaisimmillaan kysymys siitä, että kaikille työntekijöille taataan reilu kohtelu työorganisaatioissa identiteetistä riippumatta (esim. Jaatinen 2015, 25-26).

Moninaisuus on näkyvää ja näkymätöntä

Moninaisuuden johtaminen on moniulotteinen käsite, jossa moninaisuus on näkyvää ja näkymätöntä. Moninaisuuden käsittäminen ja kokemukset liittyvät yksilön elämänhistoriaan ja aiempiin elämänkokemuksiin. Moninaisuuden johtamiseen kytkeytyy käsitys hyvästä ja huonosta johtamisesta. Koska moninaisuus on lisäksi kontekstisidonnainen asia, sitä voidaan kuvata työyhteisöissä eri tavoin organisaatiosta riippuen. (vrt. Jaatinen 2015.)

Moninaisuuden johtamisen (englanniksi Diversity Management) toimijat organisaatioissa ovat esimiehet, työntekijät ja työyhteisö. Työyhteisöissä käytetään myös käsitettä osallisuuden kehittäminen, inkluusio tai monimuotoisuuden johtaminen (esim. Jalonen ym. 2019).

Yleisellä tasolla moninaisuuden johtamiseen kytkeytyy käsitys hyvästä johtamisesta, jota kuvaillaan

• reiluksi
• avoimeksi
• vuorovaikutteiseksi
• oikeudenmukaiseksi
• yhdenvertaiseksi
• tasa-arvoiseksi

Kyse on moraalisesta ja eettisestä ulottuvuudesta.

Johtamiselle mahdollisuus

Moninaisuuden johtaminen on mahdollisuus, joka on todellisuutta monessa kansainvälisessä yrityksessä. Se tulisi nähdä moniulotteisena käsitteenä, joka kattaa

• iän
• sukupuolen
• terveyden
• etnisen ja sosiaalisen taustan
• koulutuksen
• ammatin
• kulttuurin
• kielen
• elämäntyylin
• toimintatavat tai kuulumisryhmät (Sippola 2007).

On hyvä ymmärtää, ettei moninaisuuden johtamiselle ole kuitenkaan yhtä ja ainoaa määrittelemisen tapaa, vaan määritteleminen näyttää riippuvan sen tekijästä. Hyvä moninaisuuden johtaminen lisää työyhteisön avoimuutta, suorituskykyä, työhyvinvointia ja tuottavuutta. (esim. Timonen 2015.)

Erilaisia näkökulmia moninaisuuteen

Moninaisuuden johtamisessa olisi tärkeää ymmärtää moninaisuuden näkökulmia. Metropolia Amk:n ja Saimaan ammattikorkeakoulun Tuottavasti moninainen –hankkeessa (ESR) moninaisuutta on tutkittu ja kehitetty kahden kohderyhmän, ikääntyneiden (yli 54-vuotiaiden) ja eri etnisten taustojen omaavien työntekijöiden näkökulmasta. Moninaisuutta on Tuottavasti moninainen –hankkeessa tarkasteltu mm. seuraavilla kysymyksillä:

• Kuinka hyvin työpaikallasi otetaan huomioon eri ikäiset ihmiset?
• Kuinka hyvin työpaikallasi otetaan huomioon ihmisten erilaiset kulttuuritaustat?
• Kuinka paljon koet työpanoksellasi olevan vaikutusta yrityksen tulokseen ja menestymiseen?
• Mitkä asiat edistävät hyvinvointia työssäsi?
• Mitä asioita pitäisi kehittää työpaikallasi?

Hankkeen kokemuksista voidaan yleisesti päätellä, että erityisesti sosiaali- ja terveysalalla haasteita tuntuu olevan nuorten naisten työhyvinvoinnissa ja työssä jaksamisessa. Lisäksi nuorilla naistyöntekijöillä on haasteita työn ja perhe-elämän yhteen sovittamisessa sekä ammatillisen identiteetin kehittämisessä. Työyhteisöt näyttävät myös olevan suhteellisen itseohjautuvia, joka tuo uusia osaamisvaateita johdolle, esimiehille ja työntekijöille. On myös havaittu, että voimavaroja ja työtapoja kehitetään parhaiten, kun työyhteisöt kehittävät niitä yhdessä. Osaamista kehitetään parhaiten vuorovaikutteisella ja osallistavalla tavalla, jossa jokaisen ääni kuuluu.

Moninaisuuden johtaminen kuuluu strategiseen keskusteluun

Moninaisuuden johtaminen on parhaimmillaan osa henkilöstöstrategiaa, toimintastrategiaa ja strategiasta keskustelua laajemmin. Kyse on myös vastuullisesta moraalisesta johtamisesta ja yritysten yhteiskuntavastuusta. Kyse on osallisuudesta ja inkluusiota, jotka palvelevat yrityksen liiketoimintaetuja.

Globaalilla tasolla keskustellaan siitä, millainen sosiaalisesti kestävä johtamistapa tai -malli edistäisi esimerkiksi eri sukupolvien johtamista, joiden taustatkin voivat olla eri kulttuureista (vrt. Mhatre & Conger 2011). Henkilöstöstrategisesti tällainen sisältö edistäisi myös liiketoimintaa ja on ajankohtainen suomalaisessa kontekstissa.

Lähteet:

Jaatinen, K. Työorganisaation moninaisuus ja moninaisuusjohtaminen – katsaus käsitteen ja tutkimuksen kehittymiseen teoksessa Moninaisuus on hyvän työyhteisön ominaisuus (toim. Timonen, L; Mäkelä, H; Rainio, A-M. 2015 ss. 25 – 41.

Jalonen, H; Uusikylä, P & Hynninen, R. 2019. Monimuotoisuuden kohtaaminen ja johtaminen. teoksessa Johtamisen psykologia (toim. Pietiläinen & Syväjärvi ss. 235 – 268). Keuruu 2019.

Mhatre, K, H. & Conger, J.A. Bridging the Gap Between Gen Y ja Gen X. 2011. Journal of leadership Studies, Volume 5, Number 3, 2011.

Sippola, A. 2007. Essays on Human Resource Management Perspectives on Diversity Management. Väitöskirja. Acta Wasaensia 180, Liiketaloustiede 75. Vaasan yliopisto.

Timonen, L. 2015. Moninaisuus – hyvän työyhteisön ominaisuus? teoksessa Moninaisuus on hyvän työyhteisön ominaisuus (toim. Timonen, L; Mäkelä, H; Rainio, A-M. 2015 ss. 15-22.)

Tuottavasti moninainen -hankkeen verkkosivu

Kirjoittaja:

Marjatta Komulainen, Metropolia ammattikorkeakoulu, Kuntoutus ja tutkiminen -osaamisalue, Metropolia Masters tutkinnot. Hän on johtamisen asiantuntija-lehtori, VTM, MBA, ja väitöstutkija, joka työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta.

Sairaanhoitajaopiskelijoita on tutkittu Metropolia ammattikorkeakoulussa sekä kolmessa kumppanikorkeakoulussa Sri Lankassa, Kiinassa ja Japanissa. Tutkittaessa eri maiden opiskelijoiden taustatekijöitä, tuli esiin tilastollisesti merkittäviä eroja. Tässä blogimerkinnässä kuvaamme tutkittujen taustatietojen eroavuuksia eri maiden välillä tarkastellen ikää, sukupuolta, siviilisäätyä sekä työskentelyä opintojen ohessa. Kuvaamme myös kunkin maan asiantuntijoiden reflektointia tuloksista. 

Opiskelukulttuuri on sidoksissa yhteisön normeihin

Tavolacci, Delay, Grigioni, Déchelotte & Ladner (2018) tutkimuksen mukaan sairaanhoitajaopiskelijoilla on jo opiskeluaikana kolmivuorotyöhön ja työn vaativuuteen liittyviä hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavia  riskitekijöitä enemmän kuin muilla terveysalan opiskelijoilla. Siksi olisi tärkeää, että hoitotyön opetuksessa ja opiskelijoiden ohjauksessa otetaan huomioon opiskelu- ja työstressin sekä kolmivuorotyön aiheuttamat haasteet  terveyskäyttäytymiselle.

Sairaanhoitajaopiskelijoita tulisi tukea koulutuksen aikana terveyskäyttäytymiseen, joka edistäisi terveyttä ja hyvinvointia, opintoja ja myöhemmin työssä jaksamista. Tulevassa ammatissaan opiskelijat toimivat terveyskäyttäytymisen  roolimalleina väestölle ja ohjaavat sekä opastavat asiakkaitaan elämäntapamuutoksissa ja terveyden edistämisessä (Klainin-Yobas & al. 2015 ja Tavolacci & al. 2018). Ohjauksen uskottavuuden näkökulmasta on tärkeää, että myös ohjaaja itse osoittaa omaavansa terveet elämäntavat  (Shiver & Scott-Stiles 2000, Bryer & Cherkis & Raman 2013).

Havaintoja Suomesta

Ajantasainen tieto opiskelijoiden elämäntilanteesta auttaa opiskelijahyvinvointipalvelujen kehittämisessä. Seuraavia havaintoja on kertynyt suomalaisten opiskelijoiden parista:

• Viime vuosien aikana lähiopetuksen määrä on vähentynyt ja opiskelu on siirtynyt entistä enemmän verkko-ja digipainotteiseksi opiskeluksi. 
• Opiskelijoiden työskentely omissa opiskelijaryhmissään on pienentynyt ja siten ryhmistä ja omilta opettajilta saatava tuki on vähentynyt. 
• Tietokoneriippuvainen elämäntapa on vähentänyt arkiliikuntaa ja lisännyt niska- ja hartiaseudun ongelmia ja muuta fyysistä kuormitusta. 
• Opiskelijoiden opiskelu- ja elämäntilanteet ovat muuttuneet viime vuosina, ja yhä useampi opiskelija tekee töitä opintojensa ohessa rahoittaakseen opiskeluaan, mikä lisää stressiä.

Vertailua neljän maan sairaanhoitajaopiskelijoista

Metropolia ammattikorkeakoulu osallistui tutkimushankkeeseen, jossa kerättiin aineistoa neljästä eri korkeakoulusta:

• International Institute of Health Sciences (Sri Lanka)
• Peking University School of Nursing (Kiina)
• The University of Tokushima (Japani)
• Metropolia AMK (Suomi)

Tutkimushankkeen aiheena oli sairaanhoitajaopiskelijoiden terveyskäyttäytyminen. Tarkoituksena oli kartoittaa opiskelijoiden:

• terveyskäyttäytymistä
• elintapoja
• terveys- ja elämäntilannetta
• terveyspalvelujen ja terveysneuvonnan käyttöä
• sosiaalista tukea
• motivaatiota hoitotyön koulutuksessa
• kutsumusta sairaanhoitajaksi

Vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä 795 opiskelijalta. Kysely sisälsi sekä määrällisiä että laadullisia kysymyksiä. 

Suomalaisopiskelijoilla laajin ikähaarukka

Vertailututkimuksen kyselyyn vastanneista opiskelijoista suurin osa oli ensimmäisen ja toisen lukuvuoden opiskelijoita (68% n=540) ja   iältään 18-27 vuotta (63%, n=504). 28-32 vuotiaita oli 27% (n=219) ja yli 48 vuotiaita 4% (n=34). Suurin osa oli ensimmäistä ammattiaan opiskelevia nuoria.

Suomessa opiskelijoiden ikä vaihteli eniten. Suomalaiset opiskelijat olivat iältään 18-48 vuotiaita. Sen sijaan Kiinassa ja Japanissa opiskelijat olivat suurimmalta osalta 18-22 vuotiaita. Sri Lankassa pääosa opiskelijoista on 22-32 vuotiaita. Erot opiskelijoiden iässä maittain tarkasteltuna ovat tilastollisesti erittäin merkitseviä (p=0.000).

Sukupuolittuneisuus vallitsee yhä

Tutkimus paljasti, että sairaanhoitajaopiskelijat olivat kaikissa maissa pääsääntöisesti naisia (83% n=667). Miehiä oli vain 17% (n= 127). Opiskelijoista miehiä oli eniten Kiinassa (n= 69/200), Japanissa vastaajista oli miehiä vain kahdeksan. Sri Lankassa ja Suomessa miesopiskelijoita oli kummassakin 25/200 opiskelijasta. Erot olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä (p=0.000) maittain.

Opiskelevat nuoret harvemmin avioliitossa

Kyselyn perusteella lähes kaikki (83% n=661) opiskelijat olivat naimattomia. Avioliitossa opiskelijoista oli 16% (n=126). Suomessa avioliitossa elävien opiskelijoiden määrä oli muita maita suurempi (n=108/202). Tätä selittänee, että suomalaiset opiskelijat olivat iältään vanhempia ja ikäjakauma moninaisempi.

Noin puolet opiskelijoista (55% n=436) ilmoitti elävänsä yhdessä perheen kanssa. Japanissa ja Kiinassa opiskelijoista lähes puolet, Sri Lankassa lähes kaikki ja Suomessa vain muutama eli perheen kanssa. Erot maiden välillä olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä (p=0.000).

Opintojen ja palkkatyön yhdistäminen vähäistä

Neljää maata vertailtaessa, kaikista opiskelijoista pieni määrä teki opiskelun ohella kokopäivätyötä (n=96/795) ja noin puolet keikkatyötä. 40% opiskelijoista ei työskennellyt palkallisessa työssä opintojen aikana.

Maittain tarkasteltuna Kiinassa (n=134/200), Japanissa (n=134/193) ja Sri Lankassa (n=101/200) opiskelijaa ilmoitti, että he eivät tee palkkatyötä opintojen aikana. Suomessa opiskelijat tekivät jonkin verran muita maita useammin keikkatyötä (n=148/202).

Mitä tutkimustulokset merkitsevät eri maissa?

Pyysimme hankkeessa mukana olevia henkilöitä reflektoimaan vertailututkimuksessa esiin tulleita eroja. Alla kumppanikorkeakoulujemme yhteyshenkilöiltä saatuja kommentteja eroihin liittyvistä näkökulmista.

Kiina

Kiinassa hakeudutaan perinteisesti korkeakouluun suoraan lukion jälkeen. Siksi suurin osa opiskelijoista on iältään 18-20 vuotiaita. Viime vuosina sairaanhoitajakoulutus on kehittynyt nopeasti ja yhteiskunnassa on syntynyt tarve erityisesti miessairaanhoitajille. Samaan aikaan perinteisen ajattelun muutoksen myötä, enää ei ajatella, että vain naiset voisivat hakeutua sairaanhoitajiksi. Siksi sairaanhoitajakoulut ovat lisänneet kiintiöitä ja yhä useammat miehet hakeutuvat opiskelemaan alaa.

Japani

Japanissa opiskelijat valmistuvat lukiosta maaliskuussa, jolloin he ovat yleensä 18-vuotiaita.  Sen jälkeen he aloittavat yliopisto-opiskelunsa huhtikuussa. Yleensä japanilaiset sairaanhoitajaopiskelijat ovat iältään 18-22 vuotiaita. Japanissa ajateltiin aiemmin, että sairaanhoito olisi naisten työtä, ja tämä ajattelu on edelleen voimassa. Kuitenkin, myös miesten määrä on alalla lisääntynyt. 

Japanissa on työssäkäyviä sairaanhoitajia yhteensä 1 210 665, ja heistä miehiä 84 193. Miehiä on yhteensä 6,63 % kaikista sairaanhoitajista, lähihoitajista ja terveydenhoitajista (Survey by the Ministry of Health, Labor and Welfare, 2016).  

Japanissa miesten hakeutuminen hoitotyöhön lisääntyi vuonna 1985 sen jälkeen, kun laki miesten ja naisten yhtäläisistä työllistymismahdollisuuksista perustettiin. Kyseinen laki “Equal Employment Opportunity of Men and Women ” kieltää miesten ja naisten välisen syrjinnän työpaikoilla ja kohtelee heitä tasa-arvoisesti palkkaamisen, palkankorotuksen, koulutuksen, eläkeiän ja eläkkeelle siirtymisen suhteen. Tokushiman yliopistossa sairaanhoitajakoulutuksen aloitti vuonna 2018 kaksi ja vuonna 2019 kolme miesopiskelijaa, naisopiskelijoita kumpanakin oli vuonna 70.

Sri Lanka

Myös Sri Lankassa sairaanhoidon opiskelijat ovat nuorempia kuin Suomessa.  Sri Lankassa julkisen sektorin oppilaitokset rekrytoivat 18–22-vuotiaita opiskelijoita, joista sairaanhoitajakoulutuksessa miesopiskelijoita on 5% standardien mukaisesti. Yksityisissä oppilaitoksissa ei ole tällaista standardia miesopiskelijoiden määrästä.

Suomi

Suomessa opiskelijat voivat aloittaa korkeakouluopinnot joko suoraan lukion tai vaihtoehtoisesti peruskoulun jälkeisen toisen asteen koulutuksen ja usean vuoden työkokemuksen jälkeen. Suomessa myös kannustetaan aikuiskoulutukseen ja sairaanhoitajatutkinnoissa on oma erillinen linja aikuisopiskelijoille. Monet aikuiset ammatinvaihtajat haluavat hakeutua ihmisläheiseen ammattiin.

Itsenäistyminen, opiskelu ja asuminen

Kiina

Lukion jälkeen kiinalaiset opiskelijat tulevat yliopistoon kaikkialta maasta. Kiina on iso maa ja väestömäärä on suuri, ja vain muutamat paikalliset opiskelijat voivat jatkaa asumistaan perheidensä kanssa.  Vuokra kampuksilla on yleensä halvempaa kuin kampusten ulkopuolella, josta olisi vaikeampaa löytää asunto. Siksi suurin osa opiskelijoista asuu asuntolassa opintojensa aikana.

Japani

Japanissa Tokushiman yliopiston opiskelijat tulevat usein Tokushiman prefektuurin ulkopuolelta, joten he asuvat itsenäisesti poissa kotoa tai asuvat yliopiston asuntolassa. Myös opiskelijat, jotka tulevat Tokushiman prefektuurista, usein asuvat itsenäisesti, etenkin jos he tulevat kaupungin ulkopuolelta ja siten kaukaa yliopistosta.

Sri Lanka

Sri Lankassa melkein kaikki opiskelijat asuvat kotona. Opiskelijoilla on mahdollisuus asua kotona tai muuttaa sairaanhoitajakoulujen yhteydessä olevaan asuntolaan. Asuntolassa ei kuitenkaan ole pakko asua. Sri Lankassa opiskelijat valitsevat yleensä perinteisesti kotona asumisen.

Suomi

Suomessa opiskelijat pyrkivät itsenäistymään ja muuttamaan kotoa varhain. Lisäksi Metropolian opiskelijat tulevat eri puolelta Suomea, joten asuminen pois kotoa on opiskelijoille tyypillistä.

Opintojen rahoittaminen

Kiina

Kiinalaisista opiskelijoista suurin osa keskittyy opiskeluunsa perheen tukemana tai valtion tuella, eivätkä he siksi tee töitä opintojensa aikana. Jotkut opiskelijat voivat kuitenkin työskennellä osa-aikaisesti omien taloudellisten tarpeidensa ja henkilökohtaisten intressiensä vuoksi. Vain pieni määrä opiskelijoita työskentelee kokopäiväisesti.  On huomattava, että useimmilla kiinalaisilla opiskelijoilla ei ole työkokemusta ennen yliopisto-opiskeluaan, johtuen yliopistojen pääsykoejärjestelmän ja osittain myös perinteisten arvojen takia.

Japani

Opintojen rahoittamisesta ei ole tarjolla paikallisen asiantuntijan tulkintaa.

Sri Lanka

Sri Lankassa opiskelijat opiskelevat kokopäiväisesti. Sen takia opiskelijoille ei ole sallittua toimia muussa ammatissa edes osa-aikaisesti.

Suomi

Suomessa korkeakouluopiskelijat yleensä tekevät töitä opiskelunsa ohessa. Tätä selittää myös asuminen poissa kotoa, kalliit vuokrat ja elinkustannukset pääkaupunkiseudulla. Lisäksi nuoret eivät halua ottaa opintolainaa ja velkaantua jo opiskelujensa aikana.

Päätelmät

Vaikka tilastollisesti merkittäviä eroja opiskelijoiden taustasta löytyikin, silti myös samanlaisuuksia löytyi. Kaikki opiskelivat samaa ammattia, ja suurin osa opiskelijoita olivat naisia. Suomalaiset opiskelijat erottuivat joukosta siten, että he työskentelivät enemmän opintojensa aikana ja asuivat yksin poissa kotoa sekä heidän ikäjakauma oli muita maita suurempi. Eroavaisuuksia selittivät kulttuuriset lähtökohdat. Voidaankin todeta, että vaikka opiskelijat olivat samanlaisia, he ovat silti niin erilaisia.

Lähteet

• Bryer, J., Cherkis, F., Raman, J. 2013. Health-Promotion Behavior of Undergraduate Nursing Students: A Survey Analysis. Nursing Education Perspectives. Vol. 34(6), 410-415.
• Klainin-Yobas, P., He, H-G., Lau, Y. 2015. Physical fitness, health behaviour and health among nursing students: A descriptive correlational study. Nurse Education Today. 35, 1190-1205.
• Shiriver, C.B., Scott-Stiles, A. 2000. Health Habits of Nursing versus Non-nursing Students: A Longitudial Study. Journa of Nursing Education. Vol. 39 (7), 308-314.
• Survey by the Ministry of Health, Labor and Welfare, 2016 (Japan)
• Tavolacci. M.P., Delay, J., Grigioni, S., Déchelotte, P., Ladner, J. 2018. Changes and specificities in health behaviors among healthcare students over an 8-year period. PLoS ONE 13(3):e0194188

Kirjoittajat:

Aija Ahokas työskentelee koulutusviennin asiantuntijana Metropolian Jatkuvan oppimisen palveluissa sekä lehtorina terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, sairaanhoidon opettaja ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on useiden vuosien ajalta työkokemusta sekä oman alansa työskentelystä ulkomailla, että toimimisesta kansainvälisissä projekteissa projektipäällikkönä. Kansainväliset verkostot, kansainvälinen yhteistyö ja koulutusvienti ovat lähellä hänen sydäntään.

Eila-Sisko Korhonen työskentelee tutkimus- ja kehitystyön lehtorina Metropolian terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on vuosien kokemus terveydenhuollon ja sen koulutuksen tutkimus-, kehitys- ja hanketoiminnasta. Hyvä ja eettinen hoito ja sen kehittäminen ja koulutus ovat hänen sydämen asioitaan.

Leena Rekola työskentelee TKI-yliopettajana Metropolian terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri ja erikoissairaanhoitaja.  Hänellä on pitkä kokemus TKI hanketyöstä hankkeiden elinkaaren eri vaiheissa. Tutkimus- ja kehittämistyö saa hänet aina innostumaan.