Lehdet, televisio ja internet ovat pitäneet huolen, että olemme jatkuvasti tietoisia, miten vaikeaa aikaa elämme. Pandemian lisäksi meitä kurittaa etätyön, perhe-elämän ja harrastusten yhteensovittaminen. Totta on, että joillekin etätyö on merkinnyt kaiken kaatumista päälle kotioloissa. Teams ja lapset huutavat samaan aikaan, toisessa odotetaan kommentteja ja toisaalla välipalaa ja puhelimeenkin pitäisi vastata. Ovea ei enää voi sulkea töiden jälkeen perässään.
Mutta poikkeusajat ovat merkinneet myös hidastamista, ja asioiden tarkastelemista uusista näkökulmista. Kun aiemmin lähdettiin lomailemaan kaukaiselle paratiisisaarelle, tai saatettiin pohtia viikolla, löytyisikö joku äkkilähtö pitkän viikonlopun viettoon etelässä tai jossakin Euroopan hiihtokeskuksessa, nyt suunnitellaan pieniä asioita. Ehkäpä käydään ostoksilla viikonloppuna tai lähdetään mökille korjaamaan aitaa? Tai vain oleillaan? Mennään pitkälle kävelylle ja syödään perheen kesken?
Hiljaa tuleekin hyvä
Olemme olosuhteiden pakosta, mutta myös tiedostamattamme innovoimassa itsellemme uutta hieman verkkaisempaa elämäntyyliä, johon kuuluvat kotoilu ja aiemmin tylsinä tai pakkopullana pidetyistä asioista nauttiminen. Ja, että se tuntuukin monesti paremmalta. Signaali tästä on nähtävissä sosiaalisen median harrasteryhmissä. Vanhojen talojen kunnostamisesta, erilaisista remonteista, käsitöistä, ruoanlaitosta, keräilystä, liikunnasta, lemmikeistä ja ties mistä tekemisestä kiinnostuneiden ryhmiin tulvii koko ajan uusia jäseniä. Esitellään, mitä ollaan tekemässä, kannustetaan korjaamaan vanhaa, tekemään itse, kokeilemaan ja ihastellaan hienoja tuloksia. Nyt on aikaa tehdä niitä pieniä asioita, jotka ovat aiemmin jääneet kaikessa kiireessä kesken. Tai, aikaa on aina ollut, mutta olemmeko jakaneet sen väärin?
Muuttunut normaali
Ihminen on luonnostaan varsin mukavuudenhaluinen, emmekä kovin mielellämme halua muutosta. Jokainen toivoo, että poikkeusajat päättyisivät mahdollisimman pian. Ja että pääsisimme takaisin paljon puhuttuun normaaliin arkeen. Arki kuitenkin lienee pysyvästi muuttunut. Joten, kun paluu tapahtuu, valinta on meidän jokaisen. Aloitammeko ennennäkemättömään kulutusjuhlan, jossa lennetään kerosiinin voimalla kaukaisiin lomakohteisiin ja ostetaan kaikkea mahdollista – kun taas kauppoihin pääsee vapaasti. Vai jatkammeko leppoisammalla linjalla? Pysymmekin kotimaassa, vähennämme kauas matkustamista, teemme pieniä reissuja, ja itselle hyödyllisiä tekoja – ”ihan tässä lähiseuduilla vaan.”
Poikkeusajassa on mahdollisuuksia myös innovaatioille ja liiketoiminnalle. Nyt kannattaa etsiä heikkoja signaaleja aiemmin vähemmälle huomiolle jääneistä osaamistarpeista. Vapaa-ajan lisääntyneet aktiviteetit, harrastukset ja tekeminen tarvitsevat uudenlaisia palveluntarjoajia. Onko sinulla oman ammattiosaamisesi lisäksi jokin muu, aiempi osaaminen tai koulutus, joka voisikin nyt tulla tarpeeseen? Josta voisi tulla uutta liiketoimintaa?
Haravointi on uusi Dubai.
Kirjoittaja
Juha Järvinen työskentelee innovaatioasiantuntijana Metropolian TKI-palveluissa. Hän on koulutukseltaan taiteen tohtori ja teollinen muotoilija. Uusien innovatiivisten ratkaisujen, oivallusten ja toimintamallien löytäminen ja edistäminen innostavat häntä. Paremman tulevaisuuden kehittämiseen tähyävän päivätyön vastapainona hän harrastaa menneisyyteen liittyviä asioita, kuten sukututkimusta, keräilyä ja vanhoja autoja.
Ei kommentteja