Kummitoiminta vapaaehtoistyön muotona perheiden turvallisen arjen vahvistumisessa

Perhe-elämässä ja koko yhteiskunnassa on tapahtunut viimeisten vuosikymmenien aikana paljon muutoksia. Muutokset ovat vaikuttaneet myös palveluiden tarpeisiin ja niiden kehittämiseen. Vapaaehtoistoiminta on arvokasta yksilölle ja yhteiskunnalle. Se edistää vastavuoroisuutta ja vahvistaa toisista välittämistä sekä vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin myönteisesti. (Kansalaisareena 2019.) Kummitoiminta on yksi vapaaehtoistyön muoto, jolla vahvistetaan perheiden arkea ja erityisesti lasten arkea perheissä.

Tänä päivänä perheiden ongelmat ovat monisyisiä. Lasten ja perheiden hyvinvointi on noussut esille yhteiskunnassamme, mutta siltikään lapsiperheiden ehkäisevä ja hyvinvointia tukeva työ eli tuen saaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ei ole riittävällä tasolla. (Lammi-Taskula & Karvonen 2014: 13–14.) Lasten ja nuorten turvallisuuden ja hyvinvoinnin perusta ovat turvalliset aikuiset ja läheiset. Ajoissa annettu tuki perheille, joilla on ongelmia, auttaa lasten oikeuksia toteutumaan perheissä. (Huumeongelmaisten hoito, Käypähoito-suositus 2018).

Kirjoitus pohjautuu Akvaliina Lachon tutkimukselliseen kehittämistyöhön Oikeus turvalliseen arkeen –hankkeen kummitoiminta vanhempien näkökulmasta: Toiminta, jota kannattaa jatkaa (Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2020).

Tutkimuksellinen kehittämistyö toteutettiin Irti Huumeista ry:n hallinnoimaan Oikeus turvalliseen arkeen (OTA) -hankkeeseen. Hankkeen tarkoituksena on parantaa kuntoutusprosessissa olevien perheiden hyvinvointia, elämänhallintaa ja arjen toimintakykyä kummi- ja vertaistoiminnan avulla. (Irti Huumeista ry 2020: 29–30.) Kehittämistyön tarkoituksena oli kuvata kummitoimintaa perheen arjessa vanhemman näkökulmasta. Tavoitteen perheen turvallisen arjen vahvistuminen. Kehittämistyöhön haastateltiin hankkeessa mukana olevia vanhempia, äitejä, joiden lapsella oli kummi hankkeen toimesta.

Kohti perheen turvallista arkea

Arki ilmentää toimintaa ihmisen elinympäristössä yksin tai vuorovaikutuksessa muiden kanssa, kun kysymys on tekemisestä, rutiineista ja käytännöistä. Hyvä arki kuuluu oleellisena osana lapsen elämään. Lapset kasvavat ja oppivat arjessa. Lapselle keskeinen paikka ja kasvuympäristö on koti, jossa lapsi ja hänen perheensä rakentavat turvallista arkea omien tarpeiden mukaan. (Kyrönlampi-Kylmänen 2010: 145–146.)

Tasapainoinen arki ja perhe-elämä vaikuttavat myönteisesti lapsen elämään.  Arjen rytmi ei ole yhdentekevä. Jos arjesta puuttuvat rutiinit ja säännöllisyys, lisäävät ne riskiä kuormittaa lasta ja vanhempaa. Aikuisen tehtävänä on luoda rutiinit lapsen elämään. Lapselle rutiinit ja toistot tekevät elämästä tutun ja turvallisen. (Kyrönlampi-Kylmänen 2010: 17–19; Törrönen 2012: 113–114.)

Mitkä tekijät kummitoiminnassa vahvistavat perheiden turvallista arkea?

Kehittämistyön tulosten perusteella kummitoiminta perheen arjessa muodostuu arjen ympäristöissä. Tuloksissa korostui läsnäolon merkitys. Äideille oli tärkeää, että lapsella on toinen aikuinen, jonka kanssa olla ja tehdä arjessa lapselle mieluisia asioita. Kummin halu viettää aikaa lapsen kanssa ja olla kiinnostunut siitä, mitä lapsi haluaa tehdä, oli äideille tärkeää. Äidit kokivat lasten ilon ja innostumisen kummista hyvin myönteisenä ja voimaa antavana itselleen ja tapaamiset olivat hetkiä arjessa, joita odotettiin kovasti.

Vanhempien oma aika ja sitä kautta jaksamista tukevat seikat nousivat tuloksissa vahvasti esille kummitoiminnan keinona perheen arjen vahvistumiseksi. Kummitoiminta koettiin voimavarana, jonka mahdollistamana äidit kokivat saavansa apuja arjessa jaksamiseen juuri sillä hetkellä, ja lapsi sai läsnäoloa ja huomiota toiselta aikuiselta.

Kummitoiminta on siis lapseen kohdistuvaa toimintaa, joka heijastuu äitien jaksamiseen. Tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksista ilmeni, että turvallisen arjen toteutumisen kannalta on erittäin tärkeää, että kummitapaamiset toteutuvat säännöllisesti, koska lapsi odottaa tapaamisia ja kokee ne merkityksellisinä ja samaan aikaan vanhemman on helpompi suunnitella omia tekemisiään, kun tapaamisilla on säännöllinen rytmi. Onnistuakseen kummitoiminta vaatii sekä kummilta, vanhemmalta että hankkeelta aktiivisuutta ja aikaa. Tuloksista tuli esille, että kummitoiminta koetaan lapselle ja vanhemmalle merkityksellisenä ja tarpeellisena perheen arkea tukevana tukimuotona. Kummitoimintaa kannattaa jatkaa ja kehittää tulevaisuudessa.

Järjestöjen vapaaehtoistyö kuntoutuksen näkökulmasta

Sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa, kolmannen sektorin eli kansalaisjärjestösektorin rooli on taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja inhimillisesti merkittävä. Järjestöjen yksi perustehtävistä tarjota kansalaisille mahdollisuus osallistumiseen. Järjestöt tuottavat vertais-, läheis- ja sosiaalista tukea. (Laasanen 2010: 12.)

Vanhempien päihderiippuvuus lapsiperheessä on koko perhettä koskeva ongelma. Tämän vuoksi on myös tärkeää, että perheessä kaikki sen jäsenet huomioidaan yksilöinä. Perheiden päihdekuntoutuksessa pyritään vahvistamaan vanhemmuuden lisäksi yksilön ja koko perheen elämänhallinnan taitoja. Sosiaalinen kuntoutus painottaa ihmisen ja hänen ympäristönsä vuorovaikutuksen yhteyden merkitystä. (Törrönen & Pärnä 2010: 42.) Järjestöt ovat aktiivisesti osallistuneet kuntoutuksen toteuttamiseen, mutta vapaaehtoistoiminta ei ole saavuttanut vielä pysyvää asemaa kuntoutusjärjestelmässä. Lasten ja perheiden palvelut kehittyvät enenevässä määrin lapsen ja perheen osallistumista korostavaan suuntaan.

Kuntoutuksellinen näkökulma kummitoiminnassa on sen ennalta ehkäisevä toiminta, jolla on vaikutusta perheen sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja lapsen mahdollisuuksiin osallistua.  Järjestöjä tarvitaan ennaltaehkäisevään työhön, jälkihoidolliseen työhön sekä tueksi ihmisen arkeen. Yhteistyö julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin osalta tulee lisääntymään tulevaisuudessa kuntoutuksessa ja vapaaehtoistoiminta tulee toimimaan näiden toimijoiden rajapinnoilla tulevaisuudessa. (Stranius 2018: 8–9.)

Kirjoittaja:

Akvaliina Lacho, opiskelija, kuntoutuksen (ylempi AMK) tutkinto-ohjelma.

Lähteet:

Huumeongelmaisten hoito, Käypä hoito -suositus 2018. Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Luettu 13.3.2020.

Irti Huumeista ry. Toimintasuunnitelma 2020.  Luettu 5.1.2020.

Kansalaisareena 2019. Vapaaehtoisuus ja vapaaehtoistoiminta. Luettu 5.1.2020.

Kyrönlampi-Kylmänen, Taina 2010. Lapsen hyvä arki. Helsinki: Kirjapaja.

Laasanen, Juhani 2011. Raportteja 70. Vapaaehtoistyön kansantaloudelliset vaikutukset. Seinäjoki/Mikkeli: Helsingin yliopisto. Luettu 18.10.2020.

Lammi-Taskula, Johanna & Karvonen, Sakari 2014. Lapsiperheiden hyvinvointi 2014. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos. Tampere: Juvenes Print. Luettu 18.10.2020.

Stranius, Leo 2018. Vapaaehtoistoiminnan tulevaisuus. Teoksessa Hirvonen, Sini & Puolitaival, Satu. (toim.) Vapaaehtoistoiminta nyt ja tulevaisuudessa. Kansalaisareenan julkaisuja 2/2018.  Luettu 10.6.2020.

Törrönen, Maritta & Pärnä, Katariina (toim.) 2010. Voimaannuttavat suhteet perhekuntoutuksessa. Mannerheimin lastensuojeluliiton lasten ja nuorten kuntoutussäätiö. Porvoo: Bookwell Oy.