Kotiutuminen sairaalasta on paljon tutkittu aihe. Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni kotiutumista tukevia käytäntöjä tarkasteltiin Espoon sairaalan iäkkäiden kuntoutujien näkökulmasta. Mitä uutta iäkkäiden kuntoutujien osallistuminen tuotti kotiutumisen kehittämiseen?

Espoon sairaalan toiminnallisessa suunnitelmassa (2017: 3) sairaalaa kuvataan kotona asumisen tukipalveluksi. Sairaalan tehtävänä ei siis ole vain kotiuttaa vaan tukea toiminnallaan iäkkäiden kotona asumista. Palveluiden tulisi tukea iäkkään toimijuutta sekä edistää yksilöllistä hyvää elämää ja toimivaa arkea omassa ympäristössä (Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017: 10, 13). Sairaalasta kotiutuminen on kriittinen vaihe iäkkään kuntoutujan kotona selviytymisen kannalta.

Iäkkäiden kuntoutujien ääni kuuluviin

Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsauksen (2018: 14) mukaan tulevaisuudessa asiakaslähtöisyys tulisi nähdä sosiaali- ja terveyspalveluissa nykyistä laajemmin ja asiakkaiden tulisi olla aktiivisia toimijoita, jotka osallistuvat palveluiden kehittämiseen ja arviointiin sekä vaikuttavat omiin palveluihinsa.

Tällainen pyrkimys on vahvasti esillä myös Espoon kaupungin sosiaali- ja terveyspalveluissa. Espoon sairaalan toiminnan kehittämisessä tavoitteena on vastata asiakkaiden tarpeisiin yhä paremmin. (Espoon sairaala – toiminnallinen suunnitelma 2017: 5.)

Kehittämistyötä suunnitellessani minulle oli heti selvää, että haluan iäkkäiden kuntoutujien osallistuvan kehittämiseen. Kokemukseni mukaan iäkkäiden kuntoutujien ääni ei kuulu riittävästi edelleen hyvin hierarkkisessa sairaalamaailmassa. Lisäksi oletuksena oli, että kuntoutujien ja ammattilaisten näkökulmat voivat olla hyvinkin erilaisia.

Mitä kotiutuminen edellyttää iäkkään kuntoutujan näkökulmasta?

Tämä kysymys oli tutkimuksellisen kehittämistyöni ensimmäinen kehittämistehtävä. Ensimmäisten aineiston keruiden tulokset olivat hiukan yllättäviä. Iäkkäiden kuntoutujien näkökulmasta kotiutumisen edellytykset kattoivat koko arkielämän kirjon, kaikki heidän arkensa merkitykselliset asiat.

Iäkkäiden kuntoutujien näkökulmasta kyse on pikemminkin kotona asumisen edellytyksistä kuin kotiutumisen edellytyksistä. Kuntoutujat kuvaavat omaa arkeaan ja elämäänsä kokonaisuutena, eikä tästä kokemuksellisesta näkökulmasta ole irrotettavissa vain yhden organisaation kiinnostuksen kohteena olevaa osaa. Aineistoni perusteella ammattilaiset tarkastelevat kotiutumista kapeammasta näkökulmasta kuin iäkkäät kuntoutujat.

Kuntoutujien osallistumisen suurin hyöty olikin mielestäni tämän näkökulmien erilaisuuden esiin tuleminen.

Tarvitaan uusia toimintatapoja iäkkäiden kuntoutujien kehittämiseen osallistumiseksi

Iäkkäät kuntoutujat suhtautuivat varsin innokkaasti kutsuun osallistua kehittämiseen. Kuntoutujat kokivat heidän näkökulmansa hyödyntämisen hyvin tärkeäksi. Sairaalan arjessa toimitaan edelleen pitkälti organisaation ehdoilla. Kuntoutujat eivät kuvanneet itseään sairaalaympäristössä yhtä aktiivisina toimijoina kun kotiympäristössä toimimisesta kertoessaan.

Tutkimuksellisessa kehittämistyössäni iäkkäiden kuntoutujien osallistuminen kuntoutujien omiin kehittämistyöryhmiin oli aktiivisempaa kuin osallistuminen ammattilaisten kanssa toteutuneeseen yhteiskehittelyyn. Yhteiskehittelyn onnistumiseen vaikuttaa kuntoutujien halun ja kyvyn osallistua lisäksi heille annettu rooli ja asema kehittämisessä. Ammattilaisten tulisi luoda otolliset olosuhteet kuntoutujien tasavertaiselle osallistumiselle kehittämiseen. (Harra & Sipari & Mäkinen 2017: 151−152.) Yhteiskehittelyn menetelmät tulee valita niin, että kuntoutujien osallistuminen on mahdollista.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistamisessa tavoitellaan siirtymistä uudelle tasolle asiakkaiden aseman suhteen. Asiakkaan pääseminen kehittäjän ja vaikuttajan rooliin edellyttää usein juuri yhteiskehittelyä. (Niskala & Kairala & Pohjola 2017: 7−8.)

Toimintakulttuuriin muuttuminen edellyttää rohkeutta lähteä kokeilemaan uusia toimintatapoja. Asiakkaiden osallistuminen madaltaa kynnystä hyödyntää asiakkaiden osallistumisen mahdollistavia toimintatapoja jatkossakin. (Sihvo ym. 2018: 36, 47.) Toimintakulttuurin muuttumiseksi tarvitaan konkreettisia tekoja eikä vain retoriikkaa.

Kotiutumista on tarkasteltava aiempaa laajemmin

Asiakkaiden palveluiden kehittämiseen, toteuttamiseen ja arviointiin osallistumisen yhtenä tavoitteena on kyetä joustavasti vastaamaan asiakkaiden muuttuviin tarpeisiin (Saarisilta & Heikkilä 2015: 5−6). Yhdessä tekemällä iäkkäiden ääni kuuluu kaikessa kehittämisessä ja päätöksenteossa (Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017: 13).

Tutkimuksellisen kehittämistyön prosessi vahvisti näkemystäni iäkkäiden kuntoutujien aktiivisen toimijuuden mahdollistamisen ja kehittämiseen osallistumisen tärkeydestä. Iäkkäiden kuntoutujien ja ammattilaisten näkökulmissa on eroja varmasti myös monessa muussakin asiassa kuin sairaalassa kotiutumisen edellytyksissä.

Kehittämistyöni tulosten perusteella iäkkäiden ihmisten mielekkään kotona asumisen tukemiseksi sairaalassakin tulee tarkastella kotona selviytymistä kotiutumisvaihetta pidemmällä aikavälillä.

Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhöni: Iäkkäiden kuntoutujien kotiutumista tukevien käytäntöjen kehittäminen Espoon sairaalassa.

Kirjoittaja:
Iiris Lehtinen, opiskelija, kuntoutuksen ylempi AMK -tutkinto-ohjelma

Lähteet:

Espoon sairaala − toiminnallinen suunnitelma 2017. Versio 1.1. 10.2.2017. Saatavana osoitteessa: https://docplayer.fi/47217190-Espoon-sairaala-toiminnallinen-suunnitelma.html

Harra, Toini & Sipari, Salla & Mäkinen, Elisa 2017. Hyvää tahtova hyvinvointipalvelujen kehittäjäkumppanuus. Teoksessa Pohjola, Anneli & Kairala, Maarit & Lyly, Hannu & Niskala, Asta (toim.): Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tampere: Vastapaino. 147−164.

Laatusuositus hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi 2017. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:6. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavana osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/80132/06_2017_Laatusuositusjulkaisu_fi_kansilla.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Niskala, Asta & Kairala, Maarit & Pohjola, Anneli 2017. Asiakkaan aseman ja toimijaroolin muutos. Teoksessa Pohjola, Anneli & Kairala, Maarit & Lyly, Hannu & Niskala, Asta (toim.): Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tampere: Vastapaino. 7−12.

Saarisilta, Jaana & Heikkilä, Johanna 2015. Tiivistelmä. Teoksessa Saarisilta, Jaana & Heikkilä, Johanna (toim.): Yhdessä innovoimaan – osallistuva innovaatiotoiminta ja sen johtaminen sosiaali- ja terveysalan muutoksessa. Osuva-tutkimushankkeen loppuraportti. Raportti 4/2015. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. 4−6. Saatavana osoitteessa: http://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/125768/URN_ISBN_978-952-302-433-5.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Sihvo, Sinikka & Isola, Anna-Maija & Kivipelto, Minna & Linnanmäki, Eila & Lyytikäinen, Merja & Sainio, Salla 2018. Asiakkaiden osallistumisen toimintamalli. Loppuraportti. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita, 16/2018. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavana osoitteessa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160828/STM_r1618_Asiakkaiden%20osallistumisen%20toimintamalli.pdf?sequence=4&isAllowed=y

Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus 2018. Eheä yhteiskunta ja kestävä hyvinvointi. Valtioneuvoston julkaisusarja 22/2018. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavana osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/160904/22_TUKA_STM_WEB.pdf

ICF-toimintakykyluokitukseen nojaavan nykykäsityksen mukaan ei ole tarkoituksenmukaista enää määrittää, mihin hoito loppuu ja mistä kuntoutus alkaa, sillä prosessit nähdään yhtenevinä. Mutta miten kuntoutus käynnistyy ja miten kuntoutukseen ohjaudutaan? Miksi asiakkaan aktiivista toimijuutta olisi tärkeää tukea kuntoutukseen ohjautuessa?

 

Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä (Eksote) toteutettiin tutkimuksellinen kehittämistyö, jossa kehitettiin asiakkaan ohjautumista psykososiaaliseen kuntoutukseen mielenterveys- ja päihdevastaanotoilta Toimintakeskus Veturiin. Tarkoituksena oli vahvistaa asiakkaan toimintakykyä. Tulokset osoittavat, asiakkaan aktiivisen toimijuuden tukeminen on tärkeää psykososiaaliseen kuntoutukseen ohjautumisessa.

 

Asiakkaat mukana kehittämässä

 

Kehittämistoimintaa toteutettiin toimintatutkimuksen periaatteella. Aineistot kerättiin kolmessa vaiheessa kesän ja syksyn 2018 aikana. Asiakkailta kysyttiin ryhmähaastattelussa, mikä edistää ja rajoittaa psykososiaaliseen kuntoutukseen ohjautumista. Ensimmäisessä kehittäjäryhmässä, johon osallistui  hoito- ja kuntoutushenkilökuntaa sekä kokemusasiantuntijoita, määritettiin, kuinka mielenterveys- ja päihdeasiakkaan kuntoutustarve tunnistetaan. Toisessa kehittäjäryhmässä määritettiin työpajatyöskentelyn avulla psykososiaaliseen kuntoutukseen ohjautumisen ydintekijät.

 

Yhteiskehittelyssä oli mukana ryhmähaastatteluun osallistuneita asiakkaita, hoito- ja kuntoutushenkilökuntaa sekä kokemusasiantuntijoita. Tuloksista syntyi kuvaus asiakkaan aktiivista toimijuutta tukevasta ohjautumisesta psykososiaaliseen kuntoutukseen.

 

 

Asiakkaan ohjautuminen psykososiaaliseen kuntoutukseen vahvistaa toimintakykyä

 

Psykososiaaliseen kuntoutukseen ohjautumisessa on tärkeää, että asiakas on keskiössä ja että hänen tukenaan ovat tukiverkosto ja työntekijä, jotka mahdollistavat ja takaavat turvallisen ympäristön.

 

Ohjautuminen käynnistyy aktiivisen toimijuuden tukemisesta, jota seuraavat kuntoutustarpeen tunnistaminen, kuntoutussuunnitelman laatiminen sekä kuntoutuspalveluiden valinta yhdessä asiakkaan ja tämän tukiverkoston sekä työntekijän kanssa. Asiakkaan kuntoutuksen tarvetta, tavoitteita ja suunnitelmaa laadittaessa arvioidaan myös kuntoutuksen oikea-aikaisuutta.

Kuntoutuspalveluiden osalta on merkittävää, että tarjolla on matalan kynnyksen palveluita, sijainti on keskeinen ja yhteyttä on helppo ottaa. Kuntoutukseen tutustuminen etukäteen ja tieto tarjolla olevista palveluista helpottavat kuntoutukseen ohjautumista. Psykososiaaliseen kuntoutukseen liittyvää leimautumisen pelkoa on mahdollista vähentää ottamalla läheisiä mukaan kuntoutustoimintaan. Aktiivista toimijuutta tukevassa ohjautumisessa tärkeää on yksilön, ympäristön ja kuntoutuksen välinen vuorovaikutus.

Aktiivista toimijuutta tukemalla asiakkaat pääsevät palveluiden piiriin sujuvammin ja oikea-aikaisemmin, minkä voidaan katsoa myös edistävän kuntoutumista. Yhteiskunnallisesti ajatellen tulokset ovat merkittäviä, sillä Wahlbeck ym. (2018) toteavat mielenterveys- ja päihdepalveluista laaditussa kirjallisuuskatsauksessa, että oikea-aikainen ja vaikuttava kuntoutus vahvistaa toimintakykyä, mikä puolestaan ehkäisee työkyvyttömyyden syntymistä ja vähentää siihen liittyviä kustannuksia (Wahlbeck & Hietala & Kuosmanen & McDaid & Salovuori &Tourunen 2018: 95, 123).

Yhteistyö takaa asiakaslähtöisyyden 

Kehittämistoiminta toteutettiin yhteistyössä Eksoten kahden yksikön, mielenterveys- ja päihdevastaanottojen ja Toimintakeskus Veturin välillä. Tulokset osoittavat, että yhteistyö yksiköiden ja työntekijöiden välillä on tärkeää. Lisäksi tuloksissa korostuu, että toisen ammattilaisen työn tunteminen ja osaamisen hyödyntäminen sekä selkeä vastuun ja työn jakaminen hoito- ja kuntoutustyöntekijöiden välillä on ohjautumisessa merkityksellistä.

 

Jatkossa rajapinnoilla tehtävää yhteistyötä tulisi merkittävästi lisätä, sillä se tuottaa hyötyä asiakkaille sekä työntekijöille. Mutta miksi? Sipari ja Mäkinen (2012) kiteyttävät Yhdessä rakentuva kuntoutusosaaminen -julkaisussa, että rajapinnoilla tehtävän työn avulla voidaan tuloksellisemmin tarjota kuntoutujien tarpeita ja tavoitteita vastaavia palveluja (Sipari & Mäkinen 2012: 17).

 

Asiakas valtaistuu 

Kehittämistoiminta osoitti ajattelun muuttuneen kohti kuntoutuksen uutta paradigmaa, jossa ihminen nähdään aktiivisena toimijana, jonka valtaistuminen osana kuntoutumista on tärkeää. Mutta mitä valtaistuminen tarkoittaa? Salminen ym. (2016) kuvaavat kuntoutuksen teorioita Kuntoutuminen-teoksessa ja tiivistävät, että valtaistuminen ja aktiivinen toimijuus tarkoittavat hyvän elämän ja tavoitteiden etsimistä sekä omien voimavarojen kanssa työskentelyä. Lisäksi ne tarkoittavat osallistumista oman elämän sekä kuntoutuksen suunnitteluun, toteutukseen ja seurantaan. Aktiivisen toimijuuden tukeminen on asiakaslähtöistä toimintaa. (Salminen & Järvikoski & Härkäpää 2016: 31.)

 

Kehittämistyön tuloksissa korostuu myös voimavarojen merkitys aktiivisessa toimijuudessa. Kiteytetysti kuitenkin nähdään, että aktiivisen toimijuuden tukeminen ja siten toimintakyvyn vahvistaminen on asiakkaan subjektiuden ja hänen omaan elämäänsä liittyvien päätöksien tukemista tukiverkoston ja työntekijöiden avulla.

 

Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön ”Asiakkaan ohjautuminen psykososiaaliseen kuntoutukseen toimintakyvyn vahvistamiseksi Eksotessa”. Metropolia Ammattikorkeakoulu.

 

 

Kirjoittaja:

• Maiju Taskula, opiskelija, kuntoutuksen ylempi AMK -tutkinto, Metropolia Ammattikorkeakoulu.  Kirjoittaja on toimintaterapeutti, joka työskentelee Eksoten psykososiaalisessa kuntoutuksessa Toimintakeskus Veturissa.

 

 

Lähteet:

Salminen, Anna-Liisa & Järvikoski, Aila & Härkäpää Kristiina 2016. Teoriat, viitekehykset ja mallit kuntoutusta ohjaamassa. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Ylinen, Aarne (toim.): Kuntoutuminen. Helsinki: Duodecim. 20−36.

Sipari, Salla & Mäkinen, Elisa 2012. Yhdessä rakentuva kuntoutusosaaminen. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkelit 6: 2012. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.

 

Wahlbeck, Kristian & Hietala, Outi & Kuosmanen, Lauri & McDaid, David & Salovuori, Samuel & Tourunen, Jouni 2018. Toimivat mielenterveys- ja päihdepalvelut. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 89/2017. Saatavana osoitteessa: <https://tietokayttoon.fi/documents/10616/3866814/89-2017-YhdessaMielin_valmis.pdf/e60e6d56-43cb-40e8-8f49-54e6dfdac5bb?version=1.0> Luettu 25.11.2018.

 

 

 

Kirjoittajat:

• Nea Vänskä, lehtori, Metropolia AMK
• Salla Sipari, yliopettaja Metropolia AMK

Mitä on hyvinvointi tulevaisuuden työssä? Miten uudistuvaan osaamistarpeeseen vastataan kuntoutuksessa? Metropoliassa kokoontui 8.3.2018 Hyvinvointi tulevaisuuden työssä – Kuntoutumisosaamisen seminaarissa auditorion täydeltä kuntoutuksen alan asiantuntijoita, tutkijoita ja kehittäjiä pohtimaan ja kehittämään näitä teemoja. Erinomaiset esitykset avasivat näkymiä sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristön moninaisiin muutoksiin, toimintatapojen uudistamisen mahdollisuuksiin ja haasteisiin (ohjelma linkkinä: ).

Miina Sillapää säätiön toimitusjohtaja Eija Sorvari avasi kuntoutuksen uudistamiskomitean keskeisimpiä asioita. Hän totesi, että asiakkaiden monista erillisistä suunnitelmista tulisi edetä yhteen kattavaan asiakassuunnitelmaan. Tässä kuntoutus nivoutuu osaksi kokonaisuutta asiakkaan työ- ja toimintakyvyn vahvistamiseksi arjessa.

“Suomi on yksi maailman nopeimmin vanhenevista väestöistä” totesi terveydenhuollon erikoislääkäri Teppo Heikkilä. Heikkilä painotti, että työn ja osaamisen muutostarpeissa korostuu työ- ja toimintakyvyn kuntoutusosaaminen yhtenä keskeisenä alueena. Hän haastoi toimintatapojen kehittämiseen esimerkiksi jakamalla tehtäviä joustavammin eri ammattihenkilöille. Tällaisia joustavia ja innovatiivisia ratkaisuja esitteli toimitusjohtaja Timo Lappi Heltti oy:sta. Näitä olivat muun muassa etäohjauksella tapahtuva terveyden edistäminen ja/tai sairauden hoito, pallomeriorganisaatio ja neuvonpito. Lappi kehotti konkretisoimaan organisaation arvot ja hyödyntämään niitä peilinä toiminnan suuntaamiseksi arjessa. Hän kuvasi, että “hyvä toimitusjohtaja on kuin komposti”. Kompostin tavoin toimitusjohtajan tehtävänä on ravita organisaation oppivaa ja reflektoivaa toimintaa.

Espoon sairaalan kuntoutuspäällikkö Anna Troberg konkretisoi muutoksessa kehittämistä Espoon uuden sairaalan kehittämisprojektien kautta. Kyky katsoa riittävän pitkälle tulevaisuuteen ja laatikon ulkopuolelta, keskeneräisyyden sietäminen, rohkeus kokeiluihin, ymmärrys muutosvastarinnan myönteisistä puolista ja muutokseen motivoinnista sekä mahdollisuus kehittää omaa työtä mielekkääksi ovat keskeisiä hyvinvointia tuovia tekijöitä, sanoitti Troberg. Hän ohjeisti myös, että muutosähkykin on tunnistettava. Tällöin on keskityttävä mielekkäiden toimintatapojen vahvistamiseen perustoiminnassa, painotti Troberg.

Heli Ahonen Toimiva Oy:stä totesi, että yhä useammin olemme hyvin kompleksisessa tilanteessa arkityössä. Sen sijaan, että työn analyysi olisi valmiiksi pureskeltu, joudumme itse esittämään kysymyksen “mistä työssä on kyse”. Oppiminen työtä tekemällä ja työn tekeminen oppimalla nousevat työntekemisen keskiöön, kun työn selkeys ja ennakoitavuus vähenee. Työntekemisen tapojen tulisikin mahdollistaa oppimishyppyjä, jolloin voitaisiin vastata yllättäviinkin tilanteisiin, kertoi Ahonen. Jatkuvan oppimisen rinnalla työidentiteettiä uudistetaan ja rakennetaan jatkuvasti. Luomalla työyhteisössä tilaisuuksia rakentaa työidentiteettiä tarpeita ennakoiden ja oman mielenkiinnon suuntaisesti on tärkeää työhyvinvoinnin kannalta, sen sijaan, että kyseessä olisi välttämätön muutos vasta” pakkoraossa”.  Työhyvinvoinnin vahvistamiseksi myös kuntoutuksessa tarvitaan työtapoja, jotka vastaavat työelämän kompleksisuuteen, pohti Ahonen.

Elisa Mäkinen (yliopettaja Kuntoutuksen YAMK- tutkinnossa) toi esille, että työhyvinvointi realisoituu aina suhteessa työhön ja tällöin mukana on paitsi työntekemisen tavat, mutta myös kokemukset ja tunteet. Kokemus työn merkityksellisyydestä on työhyvinvoinnin näkökulmasta keskeinen tekijä. Yksilöityminen työn rakentumisessa ja kehittämisessä organisaation toimintana on tärkeää, totesi Mäkinen. Työssä vaaditaan yhä enemmän ominaisuuksia, jotka luovat turvallista, luottamuksellista ja empaattista työn tekemisen maailmaa: myötätuntoa, tunneälyä, kiitoksen antamista. Kyky myötäelämiseen ja myötätuntoon, tunne- vuorovaikutus- ja motivointitaidot ovat tulevaisuuden huippuosaamisen ydintä, kuvasi Mäkinen oivaltavasti. Päivän liikuttavin hetki todistettiin, kun yleisö taputti Elisa Mäkisen esityksen jälkeen seisaallaan 40-vuotisen uransa päättävän huippuosaajan kunniaksi.

Monissa päivien esityksissä nousi esille uusien digitaalisten ratkaisujen hyödyntäminen välineinä mahdollistamaan työntekemistä paremmin ja vahvistamaan työhyvinvointia. Uuden teknologien käyttöönotto kuten muutkin muutokset työssä haastaa aina ensin pois rutiineista. Digiratkaisujen haltuun ottamisen ohella tulevaisuudessa vahvistuvia ammattihenkilöiden osaamisen tarpeina kuntoutuksessa nähtiin ammattilaisen osaaminen toimia rinnalla kulkijana ja rakentaa kuntoutujan toimintakykyä arjessa vahvistavia kumppanuuksia verkostomaisessa toimintaympäristössä. Seminaarin puheenvuorojen kautta jäsentyi ajatus, että kompleksisten tilanteiden ratkaiseminen vaatii oppimishyppyjä ja moninaisen osaamisen yhdistelyä ja integrointia yhä laajemmassa verkostossa.

Seminaarin asiantuntijoiden puheenvuoroissa korostui muutoksen pysyvyys ja sen kerroksisuus. Arkeen kuuluu monessa vaiheessa olevia erilaisia ja yhtäaikaisia muutosprosesseja. Muutosprosesseja kuvastaakin enemmän verkkomaisuus kuin lineaarisuus, Ahonen totesi. Jatkuva ammatillisen osaamisen kehittymisen tarve vastuuttaa organisaatioita henkilöstön oppimista mahdollistavan kulttuurin ja työntekemistä jatkuvasti reflektoivia ja uudistavia toimintatapoja.

Seminaari juhlisti myös Kuntoutuksen ylemmän ammattikorkeakoulun 10-vuotista taivalta kuntoutuksen asiantuntijoiden kouluttajana ja kuntoutuksen kehittäjänä. Kuntoutuksen ylemmän korkeakoulututkinnon opiskelijat olivatkin osana päivän ohjelmaa kiteyttäen työidentiteetin rakentumista ja oppimista tulevaisuuden työssä yhdessä yliopettaja Salla Siparin ja Toini Harran kanssa. Seminaaripäivä huipentui kuohuvien maljojen nostoon eläkkeelle siirtyvän Kuntoutuksen yliopettajan Elisa Mäkisen kunniaksi.