Kuntoutujan osallistuminen tavoitteen asettamiseen

Aivoverenkiertohäiriön saaneen kuntoutujan kuntoutusprosessissa tavoitteen asettaminen on keskeisessä roolissa. Kuntoutusjakson tavoitteita asetettaessa tulisi mahdollistaa kuntoutujan tasavertainen osallistuminen päätöksentekoon. Usein tavoitteiden asettaminen on vielä asiantuntijalähtöistä, jolloin kuntoutujan asiantuntemusta ei hyödynnetä riittävästi. Tarvitaan kuntoutujalähtöisyyttä ja kuntoutujan kuuntelua, jotta tavoitteet ovat kuntoutujalle merkityksellisiä ja hänen arkeensa liittyviä.

Nykyisin kuntoutujan oma rooli kuntoutuksessa nähdään aiempaa aktiivisempana. Kuntoutujan tulisi osallistua omien tavoitteidensa ja kuntoutuksen sisällön suunnitteluun. (Autti-Rämö ja Salminen 2016: 15.) Kuntoutujan osallistuessa oman kuntoutuksensa suunnitteluun saavutetaan kuntoutujalähtöisempiä palveluita, joissa edistetään kuntoutujan elämänhallinnan lisäksi kuntoutujan tasa-arvoista osallisuutta ja autonomiaa (Koukkari 2010: 199–201).

Kuntoutujan osallistumista tukevana avaintekijänä toimii tavoitteiden asettaminen yhteistyössä kuntoutujan kanssa. Se tukee kuntoutujien toimijuutta, osallisuutta päätöksenteossa ja auttaa heitä löytämään uusia selviytymiskeinoja. (Karhula & Veijola & Ylisassi 2016: 229–230.) Tavoitteet tulisi laatia yhteistyössä asiakkaan ja hänen läheistensä kanssa.

Kuntoutustavoitteet kohdentavat kuntoutustoimenpiteitä, ohjaavat motivoivasti kuntoutujan toimintaa kohti päämäärää ja kiinnittävät kuntoutuksen kuntoutujan arkeen. Tavoitteen asettaminen on keskeinen osa kuntoutusprosessia, jossa kuntoutuja ja ammattilaiset neuvottelevat ja keskustelevat yhdessä päätavoitteista. Tämä edellyttää kuntoutujalähtöisyyttä ja dialogia. Kuntoutujan arvojen, uskomusten ja tietojen huomiointi tekee tavoitteista kuntoutujalle merkityksellisiä. (Playford 2015; Karhula & Veijola & Ylisassi 2016.)

Kuntoutujalähtöisyys toimii tärkeänä arvolähtökohtana kuntoutuksessa. Siinä korostetaan kuntoutujan kunnioittamista ja yksilöllisyyttä. (Kekoni & Mönkkönen & Hujala & Laulainen & Hirvonen 2019: 17.) Kuntoutujalähtöisellä lähestymistavalla varmistetaan kuntoutujan kuuntelu ja tunnistetaan hänen asiantuntemuksensa omaan elämään liittyen. Tämä mahdollistaa kuntoutujan osallistumista tasavertaisesti.

Ammattilaisten tulisi olla kuntoutujan tukena ja auttaa häntä muodostamaan toimintakyvystään ja tilanteestaan tulkinta. Ammattilaisten tuella mahdollistetaan kuntoutujan osallistuminen tavoitteita asetettaessa. Asiantuntijuus rakentuukin nykyisin dialogisemmin ja kiinteämmin yhteistoimijuudessa ammattilaisten lisäksi kuntoutujan kanssa (Mönkkönen & Kekoni 2020: 221). Kuntoutujan osallistumista lisäämällä hänen itsenäisyyttään, toimijuuttaan, voimaantumistaan ja hänen vaikutusmahdollisuuksiaan tuetaan (Karhula &Veijola & Ylisassi 2016: 229).

Tämä kirjoitus perustuu tutkimukselliseen kehittämistyöhöni, jossa etsittiin tekijöitä ja keinoja edistää kuntoutujan osallistumista tavoitteen asettamiseen kuntoutusjaksolla. Tavoitteena oli edistää kuntoutujan osallistumista tavoitteen asettamiseen kuntoutusjaksolla.

Kehittämistyö toteutettiin toimintatutkimuksena, jossa aineistoa kerättiin kolmessa vaiheessa. Tutkimuksellisen kehittämistyön osallistujat olivat Eksoten vaativan kuntoutuksen osaston kuntoutusjaksolla olleita ja aivoverenkiertohäiriön saaneita kuntoutujia sekä osaston neurologisessa, moniammatillisessa tiimissä työskenteleviä ammattilaisia. Kuntoutujia haastateltiin yksilöllisesti ja ammattilaiset osallistuivat kahteen, erikseen järjestettyyn yhteiskehittelyyn.

Vuorovaikutuksella kohti kumppanuutta

Kehittämistyön tulosten mukaan kuntoutujan osallistumisen edistämiseksi tavoitteiden asettamisessa tarvitaan aitoa ja avointa vuorovaikutusta kuntoutujan ja ammattilaisten välillä. Tämä edellyttää kuntoutujien ja ammattilaisten mukaan luottamusta, asioiden jakamista ja kuntoutujan kuuntelua. Vuorovaikutuksessa on tärkeää, että siinä käytetään yhteistä ja ymmärrettävää kieltä.

Avoimen dialogin ja luottamuksen myötä saavutetaan kumppanuus ammattilaisten ja kuntoutujan välillä. Kuntoutujat kuvasivat kumppanuutta tärkeänä elementtinä tavoitteita asetettaessa, jolloin kuntoutuja toimii tasaveroisena kumppanina päätöksenteossa. Siten voidaan varmistaa yksilöllisyys tavoitteita asetettaessa. Kuntoutuja nähdään oman elämänsä asiantuntijana.

Tavoitteet konkreettisiksi omaisten osallistumista unohtamatta

Kuntoutujan osallistuessa tavoitteiden asettamiseen tavoitteista tulee konkreettisia. Ne liittyvät kuntoutujan omaan arkeen ja ovat hänelle merkityksellisiä. Tavoitteita asetettaessa kuntoutujat kaipasivat ammattilaisilta tietoa, neuvoja ja ohjausta. Ammattilaisten asiantuntemuksella varmistetaan ja tuetaan kuntoutujan osallistumista.

Ammattilaisten ja kuntoutujan välisen toiminnan ja vuorovaikutuksen lisäksi tuloksissa tuli esille omaisten merkitys kuntoutujan osallistumista edistävänä tekijänä tavoitteita asetettaessa. Tarvittaessa voivat omaiset toimia kuntoutujan äänenä tuoden esille hänelle merkityksellisiä asioita ja toiveita. Myös omaisille tulee tarjota tietoa kuntoutumiseen ja kuntoutusprosessiin liittyen.

Ammattilaisten, kuntoutujan ja omaisten välinen tasavertainen yhteistyö mahdollistaa kuntoutujan aktiivisempaa roolia päätöksenteossa. Kuntoutujalla on oikeus tulla kuulluksi ja olla osallisena asetettaessa tavoitteita, jotka liittyvät hänen elämäänsä.

Kirjoitus perustuu Susanna Ahosen tutkimukselliseen kehittämistyöhön Aivoverenkiertohäiriön saaneen kuntoutujan osallistuminen tavoitteen asettamiseen kuntoutusjaksolla (Metropolia Ammattikorkeakoulu 2021).

Kirjoittaja:

Susanna Ahonen, opiskelija, kuntoutuksen (ylempi AMK) tutkinto. Susanna on valmistunut toimintaterapeutiksi vuonna 2001 ja työskentelee Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin (Eksote) Vaativan kuntoutuksen osastolla toimintaterapeuttina.

Lähteet:

Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa 2016. Kuntoutumisen hyvät käytännöt. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Ylinen, Aarne (toim.). Kuntoutuminen. Duodecim.

Karhula, Maarit &Veijola, Arja & Ylisassi, Hilkka 2016. Tavoitteiden asettamisen käytäntö. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Ylinen, Aarne (toim.). Kuntoutuminen. Duodecim.

Kekoni, Taru & Mönkkönen, Kaarina & Hujala, Anneli & Laulainen, Sanna & Hirvonen, Jukka 2019. Moniammatillisuus käsitteinä ja käytänteinä. Teoksessa Mönkkönen, Kaarina & Kekoni, Taru & Pehkonen, Aini (toim.). Moniammatillinen yhteistyö. Vaikuttava vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalalla. Gaudeamus.

Koukkari, Marja 2010. Tavoitteena kuntoutuminen. Kuntoutujien käsityksiä kokonaisvaltaisesta kuntoutuksesta ja kuntoutumisesta. Akateeminen väitöskirja. Lapin yliopisto.

Mönkkönen, Kaarina & Kekoni, Taru 2020. Monitoimijaisuus työntekijän voimavarana ja haasteena. Teoksessa Hujala, Anneli & Taskinen, Helena (toim.). Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Tampere University Press.

Playford, E. Diane 2015. Goal setting as shared desicion making. Teoksessa Siegert, Richard J. and Levätkö, William, M. M. (eds.). Rehabilitation Goal Setting: Theory, Practice and Evidence. Taylor & Francis group.