– sosiaalisen vahvistamisen käsite herätti uteliaisuuteni ja vei mukanaan

Voin huokaista helpotuksesta, kun vuoden pituinen urakka on nyt takana. Tutkimuksellinen kehittämistyöni on valmis ja ylemmän ammattikorkeakoulun valmistujaisjuhlat tuloillaan – onnittelen itseäni!

Syksyllä 2015 mietiskelin tulevan tutkimuksellisen kehittämistyön aihetta ja silmiini osuivat sanat sosiaalinen vahvistaminen. Mitä, mitä? Sosiaalinen kuntoutus oli tuttua, mutta oliko tämä jotakin uutta? Kiinnostuin, koska toimin Helsingin Diakonissalaitoksen Vamoksen nuorten palveluissa kuntouttavan työtoiminnan valmentajana. Tämän valmennuksen tavoite on koulutuksen ja työn ulkopuolella olevien nuorten kokoiselämäntilanteen kartoitus sekä elämänhallinnan ja toimintakyvyn vahvistaminen.

Näiden mielenkiintoisten sanojen taustojen selvittely vei minut tarkastelemaan lakitekstiä – nuorisolakia, jossa käsite mainitaan. Lain tarkoituksena on tukea nuorten kasvua ja itsenäistymistä, edistää nuorten aktiivista kansalaisuutta ja nuorten sosiaalista vahvistamista sekä parantaa nuorten kasvu- ja elinoloja (Nuorisolaki § 1). Hienoa oli se, että lakitekstin mukaan sosiaalisen vahvistamisen-käsite voisi korvata syrjäytymisen ehkäisy-käsitteen. Sana syrjäytynyt on mielestäni aina ollut nuoria leimaava ja marginaaliin asettava – jollakin tavalla syyttävä.

Sosiaalisen vahvistamisen aiheeseen tutustuminen vakuutti minut siitä, että tässä voisi olla se viitekehys, työorientaatio, mikä nivoisi ja raamittaisi Vamos-nuorten palveluissa tehtävää työtä sosiaalisen kuntoutuksen lisäksi. Valtakunnallinen työpajayhdistys oli tutkinut sosiaalista vahvistamista käsitteenä sekä sitä toteuttavien palvelujen vaikuttavuuden arvioinnin ja palveluiden yhteistyökäytäntöjen kehittämistä vuosina 2011 – 2014. Heidän raporttinsa Sosiaalinen vahvistaminen käsitteenä ja palveluna toimi oivana oppaana aiheeseen.

Vuoden alussa sain esimieheni ja työyhteisöni vakuuttuneeksi aiheen sopivuudesta tutkimukselle ja keväällä toteutin koko Vamoksen henkilökunnalle kyselytutkimuksen sosiaalisesta vahvistamisesta. Selvitin tutkimuksessani mitä sosiaalinen vahvistaminen on Vamoksessa, miten sitä toteutetaan ja miten sosiaalisen vahvistamisen osaamista voitaisiin kehittää Vamoksen ammattilaisten näkökulmasta.

Tutkimuksen teko oli antoisa prosessi kaiken kaikkiaan. Analyysi ja tutkimuksen tulosten auki kirjoittaminen on tuonut näkyväksi sen kuinka nuoret, Vamoksen asiakkaat ovat aidosti työmme keskiössä ja kuinka sosiaalinen vahvistaminen toteutuu asiakaslähtöisyyden kautta. (Virtanen ym. 2011 – asiakaslähtöisyyden rakennuspuut). Helsingin Diakonissalaitoksen arvopohjainen strategia huokuu läpi työntekijöiden vastauksista – toimintamme perustuu ihmisarvon kunnioittamiseen ja kristilliseen lähimmäisenrakkauteen. Voin ylpeänä todeta, että Vamoksen sosiaalinen vahvistaminen on välittävää kohtaamista nuorilähtöisyys toiminnan arvoperustana.

Seuraava lainaus on erään työntekijän vastaus tutkimuksen kysymykseen: Mitä työkaluja, toimintamalleja tai hyviä käytäntöjä käytät, että nuori sosiaalisesti vahvistuu?

Tärkeimpänä kuitenkin ehkä se, että kohtaan hänet tasavertaisena tyyppinä, ikään kuin yhteistyökumppanina, jonka kanssa teemme yhteistä toimintasuunnitelmaa, nauramme maailman mielettömyydelle, iloitsemme onnistumisista ja hämmästelemme elämän monimuotoisuutta.

Tutkimukseni tulokset olen kiteyttänyt kolmen kehittämiskysymyksen alle:

Siisi Hirvikoksi, opiskelija
Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK)

Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön ”Välittävää kohtaamista nuorilähtöisesti – sosiaalinen vahvistaminen Vamoksessa” tuloksiin.

Virtanen, Petri – Suoheimo, Maria – Lamminmäki, Sara – Ahonen, Päivi – Suokas, Markku 2011. Matkaopas asiakaslähtöisten sosiaali- ja terveyspalvelujen kehittämiseen. Tekesin katsaus 281/2011. Helsinki.

Työkyvyn ja kuntoutustarpeen selvittäminen on olennainen osa työkyvyttömyysprosessia, koska kuntoutus on aina ensisijainen vaihtoehto työkyvyttömyyseläkkeeseen nähden. Laki velvoittaa Kelaa ja työeläkelaitoksia selvittämään oikeuden kuntoutukseen ennen työkyvyttömyyseläkepäätöksen antamista sekä huolehtimaan hylkäyspäätösten yhteydessä siitä, että hakijalle annetaan tietoa kuntoutusmahdollisuuksista. Työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää kuntoutusasiaa selvittämättä yleensä vain silloin, kun hakijan terveydentila on niin huono, ettei kuntoutuksella saavuteta enää riittävää työkykyä työhön palaamiseksi.

Kuntoutusmahdollisuuksien arviointi osana työkyvyttömyyseläkekäsittelyä vaatii yleensä monipuolista kokonaisharkintaa, johon osallistuvat asiantuntijalääkäri lääketieteellisestä näkökulmasta ja ratkaisija kokonaisharkinnan näkökulmasta. Kelassa työkyvyttömyyseläkeratkaisun yhteydessä arvioitavaksi tulevat sekä ammatillinen että lääkinnällinen kuntoutus. Jos hakijan ammatillisen kuntoutuksen järjestäminen kuuluu työeläkelaitoksen vastuulle, voi Kelalle kuitenkin tulla selvitettäväksi hakijan oikeus muuhun Kelan kuntoutuslain mukaiseen kuntoutukseen.

Työkyvyttömyyden uhkaan tulee puuttua mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Usein kuntoutusmahdollisuuksia selvitetään jo sairauspäivärahakaudella ennen työkyvyttömyyseläkehakemuksen jättämistä. Lisäksi Kela on kehittänyt henkilökohtaiseen palveluun perustuvia toimintamalleja erityistä tukea tarvitseville asiakkaille.

Kuntoutusnäkökulman kehittäminen Kelan työkyvyttömyyseläkekäsittelyssä

Kuntoutusnäkökulmaa Kelan työkyvyttömyyseläkekäsittelyssä lähdettiin kehittämään toimintatutkimuksellisessa kehittämistyössäni. Kehittämistyössä kartoitettiin Kelan työkyvyttömyyseläkkeiden käsittelijöiden käytössä olevia ja tulevaisuudessa tarvittavia toimintatapoja asiakkaiden ohjaamiseen ammatilliseen kuntoutukseen eläköitymisen sijaan.

Tulosten perusteella kuntoutustarpeen selvittäminen Kelan työkyvyttömyyseläkekäsittelyssä painottuu tällä hetkellä vahvasti tietojärjestelmästä ja asiakirjoista saataviin tietoihin sekä asiantuntijalääkärin arvioon kuntoutuksen tarkoituksenmukaisuudesta ja oikea-aikaisuudesta. Tulevaisuuden toimintatavoissa halutaan panostaa entistä enemmän asiakkaan oman aseman vahvistamiseen prosessissa, moniammatilliseen yhteistyöhön ja työntekijöiden osaamisen kehittämiseen.

Ratkaisu moniammatillisesta yhteistyöstä?

Moniammatillista yhteistyötä kehittämällä päästään lähemmäksi asiakaslähtöisempää toimintatapaa, jossa myös asiakas itse pääsee paremmin osalliseksi prosessiin. Tämä vahvistaa asiakkaan omaa motivaatiota ja synnyttää luottamusta järjestelmää kohtaan. Moniammatillisella yhteistyöllä voidaan saada aikaan kokonaisvaltaisia ratkaisuja, jotka ylittävät etuuksien väleihin syntyneitä raja-aitoja. Työtapa tukee myös työntekijöiden oman osaamisen kehittymistä, koska he voivat oppia yhdessä ja toisiltaan.  Entistä sujuvamman moniammatillisen yhteistyöhön kehittämiseen kannattaa siis panostaa tulevaisuudessa!

Heidi Järvinen, opiskelija
Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK)

Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön ”Kuntoutusnäkökulman vahvistaminen Kelan työkyvyttömyyseläkekäsittelyssä”, joka on luettavissa Theseus-tietokannasta joulukuun alusta alkaen.

Oman työn kehittäminen on olennainen osa mielekästä työtä. Työn kehittäminen yhdessä muiden kanssa mahdollistaa tiedon jakamisen ja yhteisen ymmärryksen luomisen työstä ja sen tavoitteista. Parhaassa tapauksessa yhteiskehittely mahdollistaa koko työyhteisön osallistamisen työn kehittämiseen ja synnyttää jotain uutta.

Kuntoutujien mukaan ottaminen toiminnan kehittämiseen on vielä melko vierasta perusterveydenhuollossa. Asiakastyytyväisyyttä kyllä mitataan, mutta meillä ei ole selkeitä malleja siitä, kuinka kuntoutujien asiantuntijuutta voitaisiin hyödyntää helposti ja joustavasti toiminnan kehittämisessä.

Kuntoutuksen Yamk-kehittämistyössäni tarkastelun kohteena oli kuntoutujan osallisuus ja sen vahvistuminen. Osallisuus on monimuotoinen käsite, jota käytetään laajalti monissa yhteyksissä. Kuntoutusajattelun muutos, jossa kuntoutus nähdään yksilön ja yhteisön välisenä muutosprosessina kannustaa osallisuuden vahvistamiseen. Kuntoutuksessa osallisuutta voidaan tarkastella ainakin kahdelta kannalta: osallisuutena itse palvelutapahtumaan tai osallistumisena palvelun kehittämiseen. Mutta näkyykö osallisuus arkisessa työssä?

Kehittämistyöni antoisin vaihe oli yhteiskehittelyyn perustuvat työryhmätapaamiset. Kahdessa erillisessä työryhmässä toteutettuun yhteiskehittelyyn ja ryhmäkeskusteluihin osallistui viisi AVH-kuntoutujaa ja joukko ammattilaisia. Yhteiskehittely mahdollisti yhteisen ymmärryksen syntymisen osallisuuden monimuotoisesta käsitteestä ja auttoi rakentamaan kuvaa siitä, mitä osallisuutta vahvistava kuntoutus on. Kehittämistyön tuotoksena syntyi kuva kotiutuvan AVH-kuntoutujan osallisuutta arjen toimissa vahvistavasta kuntoutuksesta.

Ammattilaisten palautteet yhteiskehittelystä olivat myönteisiä. Yhteiskehittely laajensi työryhmäläisten kuvaa kuntoutuksesta ja osallisuudesta sekä synnytti konkreettisia ideoita ja ajatuksia omaan työhön kuntoutujan osallisuuden vahvistamiseksi.

… enemmän harjoittelua kodin ulkopuolella, harjoitellaan osallistumista esim. pankissa, kaupassa käyntiä, bussilla liikkumista, kahvilla käyntiä…
…aloin pohtimaan palvelujen kokonaisuutta, sitä ei tule yleensä mietittyä, keskittyy vaan oman työnsä tekemiseen…
…työtä pitäisi tehdä kauaskatseisemmin. Heti potilaan osastolle saapuessa mieleen kotiutuminen…
…laajensi omaa ajattelua osallisuudesta ja vahvisti kuntoutumisen olevan ”yhteistä” ja     osallistavaa…

Jos kuntoutus onkin prosessi osallistumismahdollisuuksien parantamiseksi, niin myös ammattilaiset kaipaavat mahdollisuutta osallistua oman työnsä kehittämiseen. Ilman osallisuutta niin kuntoutuksesta kuin työstäkin puuttuu mielekkyys.

Laura Euramo, opiskelija
Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK)

Kirjoitus perustuu joulukuussa 2016 julkaistavaan tutkimukselliseen kehittämistyöhön