Kuntoutuksen soveltavan tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) tehtävänä on vastata monialaisen kuntoutuksen kehittämistarpeisiin ja edistää kuntoutustoimintaa, joka vahvistaa ihmisten toiminta- ja työkykyä ja hyvinvointia arjessa. REcoRDI-hankkeessa tulevaisuuden kuntoutuksen TKI-toimintaa kehitetään yhdessä kuntoutuksen ja kuntoutumisen asiantuntijoiden kanssa.

Kuntoutuksen hyvässä käytännössä on keskeistä luotettavan tiedon sekä ammattilaisten, kuntoutujien ja läheisten asiantuntijuuden hyödyntäminen, jotta voidaan luoda kuntoutujan yksilölliseen tilanteeseen, tarpeeseen ja toimintaympäristöön sopivia ratkaisuja (Paltamaa ym. 2011). Tavoitteena kuntoutuksen yhteistoiminnassa on kuntoutujalle merkityksellisen tavoitteen saavuttaminen (Autti-Rämö ym. 2016). Kyse on tällöin tutkitun tiedon hyödyntämisestä ja soveltamisesta yksilöllisesti ja yhdessä kuntoutujan ja/tai läheisten kanssa.

Tutkitun tiedon määrä kasvaa kiihtyvällä vauhdilla ja joidenkin arvioiden mukaan vuosittain julkaistaan jopa 2,5 miljoonaa tieteellistä artikkelia (Ware & Mabe 2015). Tutkimusten kautta syntyvä uusi ymmärrys sekä yhteiskunnan jatkuva muutos haastavat kuntoutuksen ammattilaisia käytäntöjen alituiseen uudistamiseen. Keskeistä on tutkitun tiedon saavutettavuus, hyödynnettävyys ja merkityksellisyys, jotta kuntoutuksen käytänteiden uudistaminen voi nopeissakin muutoksissa pohjautua luotettavaan ja kuntoutujien tarpeita palvelevaan tietoon.

Kevään 2020 korona-viruksen aiheuttama epidemia ja sen myötä otettu harppaus digiratkaisujen ja etäkuntoutuksen toteuttamiseen osoitti, kuinka valtavan nopealla vauhdilla käytäntöjen uudistamisen tarpeeseen voidaankaan joutua.

TKI-toiminta kehittyy kuntoutusymmärryksen mukana

Monialaisen kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen tehtävänä on käytäntöjen kehittäminen tutkimustietoa hyödyntämällä ihmisten toimintakyvyn ja hyvinvoinnin edistymiseksi (Stucki ym. 2007). Kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoimintaa samoin kuin kuntoutusjärjestelmää on kuvattu Suomessa pirstaleiseksi ja hajanaiseksi (Kuntoutuksen uudistamiskomitea 2017). Tämä on haastanut yhdenvertaisen ja laadukkaan kuntoutuksen toteutumista sekä kuntoutuksen tutkimustiedon hyödynnettävyyttä ja sovellettavuutta arkisessa kuntoutustoiminnassa.

Toisena haasteena kuntoutuksen soveltavassa tutkimus- ja kehittämistoiminnassa, kuten muussakin kuntoutuksessa, on taipuminen ketterästi yhteiskunnan nopeisiin muutoksiin ja toimijoiden mahdollisuudet kokeilevaan, innovatiiviseen ja ratkaisusuuntautuneeseen monialaiseen kehittämistoimintaan verkostoissa. Tulevaisuudessa pirstaleisesta ja hajanaisesta kuntoutuksen tutkimustoiminnasta edetään kohti verkostomaista TKI-toimintaa (Stucki ym. 2007; Rantakokko ym. 2019).

Kuntoutusymmärrys on kehittynyt tunnistamaan kuntoutujat ja heidän läheisensä asiantuntijoina ja aktiivisina toimijoita kuntoutumisessa (Järvikoski 2011; Reunanen 2017). Saman suuntaisesti sekä kuntoutuksen että kuntoutumisen asiantuntijoiden toimijuuden mahdollistaminen on keskeistä tulevaisuuden kuntoutuksen TKI-toiminnassa. Mahdollistamalla kuntoutujien, läheisten ja ammattilaisten osallistumista kuntoutuksen TKI-toimintaan, voidaan varmistua tutkimustiedon merkityksellisyydestä ja sovellettavuudesta työelämän toimijoiden ja kuntoutujien tarpeisiin arjessa (Domeq ym. 2014; Camden ym. 2015).

Tutkimustiedon soveltamista ja hyödyntämistä kuntoutuksen käytännöissä auttaisi esimerkiksi ymmärrys siitä, mitkä tutkimusaiheet ovat merkityksellisiä kuntoutujien toimintakyvyn edistymiseksi arjessa, sekä yhteinen näkymä mm. siitä, mitä edellytyksiä kuntoutuksen soveltavan tutkimus- ja kehittämistoiminnan toteuttaminen laadukkaasti ja osallistumista mahdollistaen vaatii.

Yhteinen verkkoalusta kuntoutuksen soveltavaan TKI-toimintaan

Metropolian ja Jyväskylän ammattikorkeakoulun yhteisen REcoRDI-hankkeen tarkoituksena on kehittää kuntoutuksen monialaista soveltavaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa. Kolmivuotinen hanke on opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama ja toteutuu vuosina 2019–2022. (Rantakokko ym. 2019.)

Yhtenä REcoRDI-hankkeen kehittämistehtävänä on rakentaa Tulevaisuudenkuntoutus.fi – digitaalinen alusta, jossa mahdollistuu kuntoutuksen TKI-toimijoiden verkostoituminen. Siten alusta toimii kuntoutusalan ammattilaisten, opettajien, opiskelijoiden, tutkijoiden, kehittäjien ja kuntoutujien yhteisenä vuorovaikutteisena kohtaamispaikkana, jossa kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen ideoita, toimintaa ja osaamista voi jakaa, rikastuttaa ja yhdessä kehitellä.

Alustan tarkoituksena on myös edistää kuntoutuksen soveltavan TKI-toiminnan laadukasta toteuttamista sekä tutkimustiedon hyödyntämistä ja hyödynnettävyyttä kuntoutuksen käytännöissä.

Alustan käyttäjälähtöinen kehittäminen

Tulevaisuudenkuntoutus.fi-alusta kehitetään yhdessä käyttäjien kanssa. REcoRDI-hankkeessa toteutuu tilaisuuksia ja työpajoja, joissa alustan sisältöä ja toiminnallisuuksia rakennetaan erilaisia tarpeita huomioiden.

Lähemmäs 150 kuntoutuksen asiantuntijaa osallistui maaliskuussa Valtakunnallinen lasten ja nuorten kuntoutus ry (VLK) ja REcoRDI-hankkeen yhteistyössä järjestämään ”Lasten ja nuorten kuntoutuksen järjestäminen”- seminaariin. Seminaarissa osallistujat kirjasivat ajatuksia ja näkemyksiä siitä, mikä innostaisi käyttäjäksi tulevaisuudenkuntoutus.fi- alustalle ja mitä he toivoivat alustan sisältävän. Ajatuksien keräämisessä hyödynnettiin Flinga-sovellusta, johon osallistujat pystyivät kirjaamaan nimettömästi omia ajatuksiaan ja näkemään myös muiden kirjauksia.

Kuviossa 1 on yhteenveto osallistujien ajatuksista tulevaisuudenkuntoutus.fi-alustalle innostavista toiminnoista ja sisällöistä. Tuloksia hyödynnetään REcoRDI-hankkeessa alustan kehittelyssä.

Kuvio 1. Lähes 150 asiantuntijan näkemykset tulevaisuudenkuntoutus.fi-alustan käytöstä

Tulevaisuudenkuntoutus.fi-alustalta toivottiin helppokäyttöisyyttä, visuaalisuutta, esteettömyyttä ja selkeyttä. Keskeinen ja toistuva toive oli mahdollisuus löytää uusinta, helposti saavutettavaa ja ymmärrettävää tutkimustietoa kuntoutuksesta suomen kielellä. Alustalle olisi hyvä koota kuntoutuksen eri hankkeet Suomessa, kansalliset ja kansainväliset kuntoutustapahtumat sekä väitöstilaisuudet mahdollisuuksien mukaan etäyhteyksin ja verkkoon striimattuna.

Seminaariin osallistujat toivoivat alustalta mahdollisuutta vahvistaa yhteisöllisyyttä kuntoutuksen verkostoissa. Kuntoutuksen rajapintojen ja asiantuntijoiden kohtaaminen ja verkostoituminen monialaisesti katsottiin synnyttävän uudenlaista parviälyä, joka edistää tulevaisuuden hyvää kuntoutusta ja yhteistä ymmärrystä. Toiveissa oli alusta, jolla jakaa hyviä käytänteitä, luotettavaa tietoa sekä kokemuksia ja näkemyksiä monialaisella kuntoutuksen kentällä. Alustalla tulisi olla mahdollisuus opiskella ja keskustella tutkitun tiedon soveltamisesta käytännön tilanteissa ja kuntoutujien erilaisiin tarpeisiin. Lähialueiden toimijoita haluttiin koota yhteen ja tulevaisuuden kuntoutusta sekä kuntoutuspalveluita haluttiin kehittää vuorovaikutuksessa.

Ammattilaiset halusivat myös tulevaisuudessa lisää mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoimintaan.

VLK:n verkostoseminaarin osallistujien ajatuksista voidaan huomata, että kuntoutusosaamista halutaan vahvistaa yhä enemmän verkostoissa ja mahdollistaen eri toimijoiden moninäkökulmaista kehittämistä yhdessä. Tulevaisuudessa onnistuneen kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämistoiminnan sekä kuntoutuksen uudistamisen menestyksen avain onkin juuri siinä, miten onnistumme valjastamaan eri osaamisen, voimavarat ja asiantuntijuuden alueellisissa ja valtakunnallisissa verkostoissa yhteisten asioiden kehittämisen äärelle.

Tutkitulla tiedolla kuntoutuksen tulevaisuuteen

REcoRDI-hankkeessa jatketaan tulevaisuudenkuntoutus.fi-alustan kehittämistä seminaareissa ja työpajoissa kuluvan vuoden aikana. Kesäkuussa 2020 toteutuu Tutkitulla tiedolla kuntoutuksen tulevaisuuteen -webinaari, jossa käsitellään tuloksia kuntoutuksen tutkijoille suunnatusta kyselystä ja tarkastellaan yhdessä kuntoutuksen soveltavan tutkimuksen tulevaisuutta.

Lämpimästi tervetuloa webinaariin 4.6 klo 14–16. Webinaarin ohjelma on kuvassa 2, ilmoittautuminen ja lisätietoja täältä.

Kuva 2. Tutkitulla tiedolla kuntoutuksen tulevaisuuteen -webinaarin ohjelma

Kirjoittajat:

Anna Kaipainen on fysioterapeutti, lymfaterapeutti ja Metropolia Ammattikorkeakoulun kuntoutuksen (ylempi AMK) tutkinto-ohjelman opiskelija

Nea Vänskä toimii lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa kuntoutuksen YAMK-tutkinnossa ja fysioterapian AMK-tutkinnossa sekä tutkijana REcoRDI-hankkeessa.

Lähteet:

Autti-Rämö, I., Salminen, A.-L., Rajavaara, M., Ylinen, A. (toim.) 2016. Kuntoutuminen. Duodecim.

Camden, C., Shikako-Thomas, K., Nguyen, T., Graham, E., Thomas, A., Sprung, J., Morris, C., Russell, D.J. 2015. Engaging stakeholders in rehabilitation research: a scoping review of strategies used in partnerships and evaluation of impacts, Disability and Rehabilitation 37 (15): 1390–1400.

Domecq, J.P. et al. 2014. Patient engagement in research: a systematic review. BMC Health Services Research 14: 89.

Järvikoski, A. 2013. Monimuotoinen kuntoutus ja sen käsitteet. Sosiaali- ja terveysministeriö 43.

Kuntoutuksen uudistamiskomitea 2017. Kuntoutuksen uudistamiskomitean ehdotukset kuntoutusjärjestelmän uudistamiseksi. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki.

Paltamaa, J., Karhula, M., Suomela-Markkanen, T., Autti-Rämö, I. (toim.) 2011. Hyvän kuntoutuskäytännön perusta. Käytännön ja tutkimustiedon analyysistä suosituksiin vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishankkeessa. Kelan tutkimusosasto, Helsinki.

Rantakokko, M., Sipari, S., Paltamaa, J., Malinen, K., Korniloff, K., Harra, T., Vänskä, N., Lehtonen, K. 2019. REcoRDI. Monialaisen kuntoutuksen soveltavan tutkimustoiminnan vahvistaminen ekosysteemissä. Kuntoutus 42 (3): 44–48.

Reunanen, M. A. T. 2017. Toimijuus kuntoutuskokemusten kerronnassa ja fysioterapian kohtaamisissa. Rovaniemi: Lapin yliopisto. Acta Universitatis Lapponiensis 349.

Sipari, S., Mäkinen, E. 2012. Yhdessä rakentuva kuntoutusosaaminen. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkelit 6/2012.

Stucki, G., Reinherdt, J.D., Grimby, G., Melvin, J. 2007. Developing “human functioning and rehabilitation research” from the comprehensive perspective. J Rehabil Med 39: 665–671.

Ware, M., Mabe, M. 2015. The STM Report An overview of scientific and scholarly journal publishing. STM, Hague.

Apuvälineiden käyttö kouluympäristön toimivassa arjessa näyttäytyy monitahoisena ilmiönä.  Apuvälineet ovat kiinteä osa oppilaan kuntoutumista, osallistumista ja toimivaa arkea.  Apuvälineiden käyttö rakentuu monialaisen yhteistyön sekä rajapintoja ylittävän yhteistyön pohjalle, jossa kouluympäristön esteettömyyden ja apuvälinepalveluprosessin tulisi vastata sujuvasti koulun tarpeisiin. Mitä tulisi ottaa huomioon, kun suunnitellaan sujuvaa apuvälinepalveluprosessia koulun toimivassa arjessa?

Alueellisen Apuvälinekeskuksen aloitettua toimintansa espoolaiskoulujen erityisluokkien apuvälinepalveluiden koettiin heikentyneen. HUS Apuvälinekeskuksen, Jalavapuiston, Järvenperän ja Ruusutorpan koulujen TA-opetuksen kanssa yhteistyössä toteutettiin tutkimuksellinen kehittämistyö, jossa selvitettiin, miten apuvälineiden käytöllä mahdollistetaan toimivan arjen toteutuminen kouluympäristössä.

Rajapintoja ylittävää kehittämistyötä

Alueellisen apuvälinetoiminnan käynnistymisen tavoitteena on, että apuvälinepalveluiden järjestämisestä Uudellamaalla vastaa tulevaisuudessa keskitetysti HUS Apuvälinekeskus (HUS Tarkastuslautakunta 2017:29). Espoon apuvälineyksikön liittyminen HUSin alaisuuteen aloitti alueellisen apuvälinetoiminnan HUS-alueella keväällä 2017 (HUS n.d.).

Alueellisen apuvälinetoiminnan käynnistymisen jälkeen espoolaiskoulujen erityisluokissa toteutuvassa apuvälinetyössä tapahtui sekä organisatorisia että käytännön muutoksia, jotka ovat vaikuttaneet koulujen apuvälineiden käyttöön ja toimivaan arkeen kouluympäristössä. Organisaatiomuutos on synnyttänyt tarpeen kehittää yhteistyötä espoolaiskoulujen ja Apuvälinekeskuksen välillä oppilaan apuvälinepalveluprosessin aikana. Oppilaan arkihan rakentuu kouluympäristössä samoista asioista vammasta riippumatta, ja siihen vaikuttaa oleellisesti se, miten hyvin vamman tuomat haasteet pystytään huomioimaan esimerkiksi apuvälineiden avulla koulussa (Maula 2014: 43, 53).

Tutkimuksellisen kehittämistyön aineisto kerättiin elo–syyskuussa 2019 espoolaiskoulujen erityisluokkien, HUS Apuvälinekeskuksen ja Espoon Apuvälineyksikön henkilökunnalta. Kehittämistyössä selvitettiin, mitä apuvälineiden käyttöä rajoittavia ja tukevia tekijöitä kouluympäristössä on sekä mitä tarpeita apuvälineiden käytössä esiintyy kouluympäristössä. Tuloksista syntyi kuvaus toimivaa arkea mahdollistavasta apuvälineiden käytöstä.

Yhteistyöllä apuvälineet osaksi kouluympäristön toimivaa arkea

Tiesitkö, että kouluympäristössä tapahtuvassa apuvälineprosessissa toimijaverkostot ovat suuria ja rajapintoja eri toimijoiden välillä on paljon? Vastuunjaon epäselvyys ja tiedonkulun haasteet verkoston sisällä voivat vaikeuttaa apuvälineen käyttöä toimivassa arjessa koulussa.

Apuvälineen käyttöä mahdollistava toimiva arki rakentuu kouluympäristössä palapelin tavoin monesta eri osa-alueesta, joista jokaisella on suuri merkitys kokonaiskuvan eli arjen rakentumiselle. Vammaisen lapsen arki on monitahoinen ilmiö, jossa lapsen vamman mukana tuomat erityisvaatimukset eivät saisi vaikuttaa arjen sujumiseen (Paananen 2011: 196).  Oppilaan, koulun henkilökunnan ja Apuvälinekeskuksen välinen dialoginen vuorovaikutus ja jaettu asiantuntijuus toimivat pohjana sille, että toimiva arki koulussa mahdollistuu ja apuvälinevalinnat vastaavat eri toimintaympäristöjen tarpeisiin. Oppilaan apuvälinepalveluprosessia ei näin ollen voida irrottaa koulun arjesta, sillä prosessin tulisi toteutua tiiviissä yhteistyössä oppilaan ja koulun henkilökunnan kanssa.

Kouluympäristön toimivaa arkea mahdollistava apuvälineiden käyttö edellyttää, että

• apuvälineprosessi on sujuva ja toteutuu oikea-aikaisesti
• yhteistyö ja vastuunjako on selkeää eri toimijoiden välillä
• apuvälinehuolto toteutuu jouhevasti
• koulun henkilökunta saa koulutusta ja apuvälineen käytönohjausta
• apuvälineen käytönseuranta toteutuu säännöllisesti.

Tutkimuksellisen kehittämistyön tulokset osoittavat, että moniammatillinen ja rajapintoja ylittävä yhteistyö tukee oppilaan apuvälineen käyttöä. Parhaimmillaan apuvälineet ovat kiinteä osa oppilaan kuntoutumista, osallistumista ja toimivaa arkea kouluympäristössä. Toteutuakseen toimiva arki kuitenkin vaatii apuvälineprosessien selkeyttämistä, sujuvaa tiedonkulkua verkoston sisällä, säännöllistä apuvälineen käytön seurantaa ja sen ohjausta sekä vastuunjaon selkeyttämistä eri toimijoiden välillä.

Tulevaisuuden apuvälinepalvelut rakentuvat verkostotyön pohjalle

Sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisessä korostuu dialogisuus, jonka pitäisi yltää palvelujärjestelmän kaikille tasoille. Haasteena onkin, miten verkostojen rajapintoja voidaan ylittää niin, että dialogisuus toteutuisi. (Arnkil, Erikson, Arnkil 2004: 30–31.) Usein parhaat ratkaisuehdotukset palveluiden kehittämisessä syntyvät monen eri toimijan yhteisestä ymmärryksestä.

Tulevaisuuden apuvälinepalveluita kehittäessä verkostotyöskentelyn hyödyntäminen tulisi huomioida nykyistä paremmin. Parhaimmillaan onnistunut verkostotyöskentely voi nopeuttaa oppilaan apuvälineprosessia, kun yhteinen tavoite ja toimintamallit ovat kaikkien verkoston osapuolien tiedossa.

Kouluympäristön toimivan arjen tulee olla yhdenvertaista apuvälineiden käytön osalta kaikissa niissä kunnissa, jotka ovat osa alueellista Apuvälinekeskusta. Palveluita tulisi jatkuvasti kehittää, ja kuntaliitosten myötä tulisi hyödyntää kunnissa jo olemassa olevia, toimivaksi todettuja toimintamalleja.  Yhdenvertaisuuden toteutuminen koulujen apuvälinepalveluissa edellyttääkin yhtenäisiä toimintamalleja koko HUS-alueelle. Niiden kehittäminen vaatii rajapintoja ylittävää verkostotyöskentelyä.

Kouluympäristön toimiva arki ei saa estyä huolimatta siitä, että apuvälinepalveluiden organisaatiotasolla tapahtuu muutoksia. Alueellisen Apuvälinekeskuksen toiminnan laajentuessa olisikin tärkeää hyödyntää tämän tutkimuksellisen kehittämistyön tuloksia kehitystyön pohjana sekä ylläpitää yhteistä kehittämistä eri toimijoiden välillä.

Kirjoitus pohjautuu Johanna Härmän ja Anni Pason tutkimukselliseen kehittämistyöhön ”Toimivaa arkea mahdollistava apuvälineiden käyttö espoolaiskoulujen erityisluokissa”.

Kirjoittajat:

Johanna Härmä, toimintaterapeutti (YAMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu
Anni Paso, toimintaterapeutti (YAMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu
Kirjoittajat työskentelevät toimintaterapeutteina HUS Apuvälinekeskuksessa ja Espoon apuvälineyksikössä.

Lähteet:

Arnkil Tom Erik, Erikson Esa, Arnkil Robert 2004. Palveluiden dialoginen kehittäminen kunnissa. Sektorikeskeisyydestä ja projektien kaaoksesta joustavaan verkostointiin. STAKES. Raportteja 253. Saarijärvi: Gummerus Kirjapaino Oy.

HUS Apuvälinekeskus. HUS. https://www.hus.fi/hus-tietoa/liikelaitokset-ja-tukipalvelut/apuvalinekeskus/Sivut/default.aspx. Luettu 18.11.2019.

HUS 2017. Tarkastuslautakunnan Arviointikertomus. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin valtuustolle. Saatavana osoitteessa: https://en.calameo.com/read/0055920081a404c8be2c6. Luettu 18.11.2018.

Maula Janna 2014. Vaikeasti vammaisen aikuisen arki. Vaikeasti CP- vammaisen aikuisen arjen sujuminen, avun tarve, sosiaaliset verkostot ja omat voimavarat. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/95646/GRADU1402478804.pdf?sequence=1&isAllowed=y. Luettu 15.11.2019.

Paananen, Jaana 2011. Kuntoutukseen osallistuneiden lasten vanhempien kokemuksia arjen sujumisesta ja kuntoutusosallisuudesta. Teoksessa Järvikoski Aila, Lindh Jari, Suikkanen Asko (toim.): Kuntoutus muutoksessa. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus.