Palvelukuvauksen kehittäminen kuntouttavassa hoitotyössä

Osaamisen rakentaminen yhdessä on tärkeä kehittämistavoite yhteiskunnassa. Hyvä palvelukokonaisuus kuntoutuksessa rakentuu yhteistyössä, jossa kuntoutuja on yhdenvertaisesti mukana kehittämässä palvelua. Kuntoutustoimintaa tulisikin tarkastella yhdessä ammattilaisten ja kuntoutujien kesken ja luoda yhteistä ymmärrystä kuntoutujan tarpeista. (Sipari & Mäkinen 2012: 6.)

Palvelun kuvaaminen antaa palvelulle näkyvyyttä sekä tuo esiin tarvittavan asiantuntijuuden ja toisaalta myös palvelussa havaitut puutteet (Tarvainen 2019: 6–8). Palvelun kuvaamisen voidaan nähdä perustuvan yhteisen ymmärryksen muodostumiseen. Palvelu voidaan ja se tulisikin rakentaa yhteistyössä kuntoutujien ja ammattilaisten kesken. Tämä luo parhaan ymmärryksen palvelun tarpeesta ja arvosta. (Järvi & Lehtonen & Martinsuo & Tuominen & Valtamo 2015: 5.)

Osallistava kehittäminen sitouttaa ja motivoi, muuttaa toimintatapoja ja ajatusmalleja sekä mahdollistaa uusien ideoiden syntymisen. Tilanteessa, jossa kaikilla on mahdollisuus osallistua ja oppia toisilta, tulee kehitykseen sitoutuminen vahvaksi. (Järvi & Lehtonen & Martinsuo & Tuominen & Valtamo 2015: 5.) Yhteistyössä rakennetun kuntoutuksen keinoin voidaan myös vammautuneiden osallisuutta ja voimaantumista yhteiskunnan jäseninä tukea (Mäkinen 2014: 61).

Kuntoutujan toimijuuden edistyminen

Asiakaslähtöisessä kuntoutuksessa tavoite on vahvistaa kuntoutujan roolia toimijana omassa elämässään sekä kuntoutumiseensa liittyvien tilanteiden aktiivisena osallistujana. Toimijuutta edistävä kuntoutus täydentää perinteistä toimintakykylähtöistä kuntoutusta ja toimijuus kuntoutustavoitteena ohjaa tarkastelemaan kuntoutumista osana kuntoutujan yksilöllistä elämänkulkua ja sosiaalista selviytymistä pelkän fyysisen tai henkisen toimintakyvyn sijaan. Toimijuus käsitteenä sisältää näin myös ihmisen toiminnan mahdollisuudet erilaisissa elämäntilanteissa. (Reunanen 2017: 5.)

Kuntoutuksen rakenteisiin painottuvan näkökulman mukaan ihmisen toimijuutta voidaan tarkastella näiden vaikutuksen alla. Kuntoutus voidaan nähdä tällaiseksi sosiaaliseksi ja kulttuuriseksi rakenteeksi, jossa ihminen käyttää toimijuuttaan ja jossa rakenteen kautta ilmenee toimijuuden mahdollistavia ja estäviä tekijöitä. Toimijuuden mahdollistavilla kuntoutujalähtöisillä ratkaisuilla voidaan kuntoutuksessa edistää ihmisen yksilöllistä toimijuutta. (Pikkarainen 2020: 18–19.)

Kuntoutuksen uuden ekologisen ja valtaistavan paradigman mukaan tärkeää on huomioida kuntoutuja myös osana ympäristö- ja vuorovaikutussuhteitaan. Kuntoutujan toimijarooli korostuu ja hän on tasavertainen jäsen kuntoutus- ja muissa verkostoissaan. Kuntoutus nähdään yksilön ja ympäristön välisenä muutosprosessina. (Karjalainen 2011: 20–21.)

Moniammatillinen kuntoutus

Kelan kuntoutuksen säädöspohjan mukaan kuntoutus tulee tapahtua ”hyvän kuntoutuskäytännön” mukaisesti. Tällä tarkoitetaan yleisesti hyväksyttyä kuntoutustoimintaa, joka perustuu erityisasiantuntemukseen ja erityisosaamiseen. Kuntoutujan tarpeiden ja tavoitteiden tulee olla kuntoutuksen lähtökohta. (Paltamaa & Karhula & Suomela-Markkanen & Autti-Rämö 2011: 225.)

Moniammatillinen kuntoutus on osa hyviä kuntoutuskäytäntöjä. Moniammatillinen kuntoutus mahdollistaa kuntoutuksen asiakaslähtöisyyttä ja kokonaisvaltaisuutta. Siinä yhdistyvät kaikkien ammattilaisten tiedot ja osaaminen. Kuntouttava hoitotyö on moniammatillisessa kuntoutuksessa työnjakoon perustuva rooli, johon kohdistuu erilaisia tehtäviä ja odotuksia. Moniammatillisuudessa keskeistä on kuntoutujan aktiivinen rooli ja osallistuminen kuntoutuksen suunnitteluun, toteutukseen ja arviointiin. (Jeglinsky & Kukkonen 2016: 393, 398.)

Kirjoitus palvelukuvauksen kehittämisestä pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön kuntoutuksen ylemmässä AMK-tutkinto-ohjelmassa. Kehittämistyön tarkoituksena oli kuntouttavan hoitotyön palvelukuvauksen kehittäminen moniammatillisessa laitoskuntoutuksessa kuntoutujan toimijuuden edistymiseksi. Kehittämistyöhön osallistuivat kuntoutujat, ammattilaiset ja johto. Tutkimusaineisto kerättiin kuntoutujien yksilöllisellä teemahaastattelulla, ammattilaisille ja johdolle suunnatulla kyselylomaketutkimuksella ja kuntouttavan hoitotyön ammattilaisten ja palveluesimiehen yhteiskehittämistilaisuudessa.

Kuntoutujan toimijuutta edistävät ja estävät tekijät

Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten mukaan kuntoutujan toimijuutta edistävä kuntouttava hoitotyö kuntoutujien näkökulmasta käsittää yksilöllisten kuntoutumistavoitteiden asettamisen ja seuraamisen, kuntoutujan autonomian päätöksenteossa, yksilöllisen ja joustavan kuntoutusohjelman, mahdollisuuden puhua, tulla kuulluksi ja saada tukea tunteiden käsittelyssä. Kuntoutuksen tulee olla myös jatkuvaa ja etenevää laitoskuntoutusjakson ulkopuolella. Kuntouttavassa hoitotyössä läheiset tulee huomioida ja tiedonkulun tapahtua kuntoutujan suostumuksella. Toimijuutta edistävänä tekijänä olivat tulosten mukaan myös tiedonsaanti ja uusien asioiden kokeilemisen ja itsenäisen toiminnan tukemisen ja kannustuksen myötä kasvava pystyvyyden tunne.

Tulosten mukaan kuntoutujan toimijuutta estää, jos kuntoutumisen tavoitteita ei onnistuta laatimaan, jos avun saanti osastolla kestää kohtuuttoman kauan, jos kotiasioita ei olla selvitetty, jos aikataulut kuntoutuksessa pettävät tai laitoksessa on ilmapiiri, jossa ei voi vapaasti ilmaista itseään tai yhteinen kieli puuttuu.

Ammattilaisten näkökulmasta kuntoutujan toimijuutta edistävä kuntouttava hoitotyö sisältää onnistuneen moniammatillisen yhteistyön, jossa vastuut on selkeästi jaettu ja tiedonkulku toimii, henkilökunnan ammattitaidon, läheisten mahdollisuuden osallistua, yksilöllisen ja joustavan, kuntoutujan kanssa yhdessä suunnitellun kuntoutumisprosessin, kuntoutujan saaman tuen ja kuulluksi tulemisen, kuntoutujan osallisuuden ja autonomian vahvistumisen, luottamuksellisen ilmapiirin, kuntoutuslaitoksen ympäristötekijät ja kuntoutuksen jatkuvuuden eli kuntoutujan selviytymisen edistymisen myös omassa ympäristössään. Suurimpina toimijuutta estävinä tekijöinä tulosten mukaan olivat ongelmat tiedonkulussa ja yhteistyössä, kiire ja riittämättömät resurssit.

Pitsa-palvelukuvaus

Tutkimuksellisessa kehittämistyössä kuntouttavan hoitotyön toimijuutta edistävän palvelukuvauksen ydintekijöiden kuvaamiseen käytettiin Jorma Sipilän (2008) kehittämää pitsa-palvelukuvausta. Pitsa-palvelukuvauksessa palvelua tarkastellaan kolmella eri kehällä. Palvelun ydintekijöitä, peruselementtejä ja lisäosia. (Sipilä 2008: 80–81.)

Pitsa-palvelukuvausta käytettiin tutkimuksellisessa kehittämistyössä yhteiskehittämisen menetelmänä kuvatessa, mistä tekijöistä kuntouttava hoitotyö muodostuu ja miten sitä toteutetaan kuntoutujan toimijuuden edistymiseksi. Yhteiskehittämisryhmän ajattelun kimmokkeeksi tuotiin yhteenveto kuntoutujien teemahaastatteluista ja ammattilaisten kyselylomaketutkimuksesta kuntoutujan toimijuutta edistävistä ja estävistä tekijöistä. Näin kolmen eri aineistonkeruun menetelmällä saatiin yhdessä rakennettua moninäkökulmainen kuvaus kuntouttavan hoitotyön palvelukuvauksen ydintekijöistä moniammatillisessa laitoskuntoutuksessa kuntoutujan toimijuuden edistymiseksi.

Kuntouttavan hoitotyön ydintekijät kuntoutujan toimijuuden edistymiseksi.

Tulosten mukaan kuntoutujan toimijuutta edistävän kuntouttavan hoitotyön palvelukuvauksen ydintekijät moniammatillisessa laitoskuntoutuksessa ovat moniammatillisuus, tavoitteellisuus, yksilöllisyys, kokonaisvaltaisuus ja laatu sekä verkostoyhteistyö.

Työn peruselementit ovat voinnin seuranta, neuvonta, ohjaus ja opetus, avustaminen, kannustaminen, huomiointi, kuunteleminen, tukeminen, osallisuuden ja autonomian vahvistaminen ja yhteistyö kuntoutujan läheisten ja eri kuntoutustahojen kanssa. Peruselementit sisältävät myös osaamisalueet sekä erityisosaamisalueet liittyen aivovamma-, selkäydinvamma- ja hengityshalvauskuntoutujan kuntouttavan hoitotyön erityispiirteisiin.

Kuntoutusosaston valttikortit eli asiat, jotka kuvaavat toimijuutta edistävää kuntouttavaa hoitotyötä, ovat hoitajien ammattitaito, hoitajien kokemus, hoitajien sitoutuminen ja motivaatio, kuntoutuksen jatkuvuus, luotettavuus, joustavuus, yksilöllisyys, huumori, kuntouttavan hoitotyön ympäristö ja ilmapiiri.

Kirjoittaja

Jenni Jokio, sairaanhoitaja (AMK), kuntoutuksen tutkinto-ohjelman (YAMK) opiskelija.

Lähteet

Jeglinsky, Ira & Kukkonen, Tarja 2016. Moniammatillinen yhteistyö kuntoutuksessa. Teoksessa Autti-Rämö, Ilona & Salminen, Anna-Liisa & Rajavaara, Marketta & Ylinen, Aarne (toim.): Kuntoutuminen. Helsinki: Duodecim, 393–401.

Järvi, Katriina & Lehtonen, Mikko & Martinsuo, Miia & Tuominen, Tiina & Valtamo, Jesse 2015. Palvelujen tuotteistamisen käsikirja, osallistavia menetelmiä palvelujen kehittämiseen. Aalto-yliopiston julkaisusarja.

Karjalainen, Vappu 2011. Yksilöllistymiskehitys muuttaa kuntoutusta & mutta miten? Teoksessa Karjalainen, Vappu & Vilkkumaa, Ilpo (toim.). Kuntoutus kanssamme & ihmisen toimijuuden tukeminen. Bookwell Oy, 11–25.

Mäkinen, Elisa 2014. Kokonaiskuva kuntoutujasta vahvistuu. Teoksessa Sipari, Salla & Mäkinen, Elisa & Paalasmaa, Pekka (toim.). Kuntoutettavasta kehittäjäkumppaniksi. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos artikkelit 13, 60–65.

Paltamaa, Jaana & Karhula, Maarit & Suomela-Markkanen, Tiina & Autti-Rämö, Ilona (toim.). 2011. Hyvän kuntoutuskäytännön perusta. Käytännön ja tutkimustiedon analyysistä suosituksiin vaikeavammaisten kuntoutuksen kehittämishankkeessa. Kelan tutkimusosasto. Helsinki.

Pikkarainen, Aila 2020. Ikääntyneiden aikuisten toimijuus kuntoutuksessa. Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto.

Reunanen, Merja A. T. 2017. Toimijuus kuntoutuskokemusten kerronnassa ja fysioterapian kohtaamisissa. Väitöskirja. Lapin yliopisto.

Sipari Salla & Mäkinen Elisa 2012. Yhdessä rakentuva kuntoutusosaaminen. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja. Aatos-artikkelit 6.

Sipilä, Jorma 2008. Asiantuntijapalvelujen tuotteistaminen: suunnittelu ja toimintakansio. Helsinki: Infor.