Helsingin kaupungin psykiatriassa on jo vuosia sovellettu dialektista käyttäytymisterapiaa (DKT) eri potilasryhmien hoidossa. DKT on kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan perustuva hoito-ohjelma, jota käytetään yleisesti tunne-elämältään epävakaiden henkilöiden hoidossa. Sen soveltuvuutta myös muille potilasryhmille on tutkittu ja kehitetty hyvin tuloksin. Esimerkiksi omassa työyksikössäni Etelän psykiatria- ja päihdekeskuksen päiväsairaalassa hoito-ohjelmaan kuuluu DKT-taitojen opettelu kahdesti viikossa. Taitoryhmään osallistuvat kaikki päiväsairaalan potilaat diagnoosista riippumatta. Taitojen opettelemisen tavoitteena on pystyvyyden parantaminen ja vaikeuksia aiheuttavien ajatusten, tunteiden sekä käyttäytymisen taitojen ja vuorovaikutuksen muuttaminen. Helsingin kaupungin psykiatrian ja päihdepalveluiden integraation myötä DKT:stä sovellettu taitoryhmätoiminta haluttiin ottaa käyttöön myös Etelän päihdepoliklinikalla päihdekuntoutujien käyttäytymisen taitojen vahvistamiseksi.
Toiminnan kehittäminen uusia toimintatapoja, käytäntöjä ja malleja käyttöönottamalla on tullut sosiaali- ja terveysalalla osaksi perustyötä. Käyttöönotosta on kertynyt paljon hiljaista tietoa, joka ohjaa käyttöönottoprosesseja huomaamattamme. Harvoin kuitenkaan asettaudumme pohtimaan, miten käyttöönottoa voidaan edistää, millä toimilla voitaisiin varmistaa paras mahdollinen hyöty kuntoutujille. Kuntoutuksen ylempään AMK-tutkintoon liittyvässä tutkimuksellisessa kehittämistyössäni annoin käyttöönotolle aikaa ja selvitin aktiivisten kehittäjäkumppanien kanssa DKT-taustaisen taitoryhmän käyttöönottoon liittyviä tekijöitä Etelän päihdepoliklinikalla.
Kehittämistyötä varten kutsuin koolle kolmenlaisia asiantuntijoita: Etelän päiväsairaalassa aiemmin hoidossa olleita potilaita, Etelän päihdepoliklinikan työntekijöitä sekä taitoryhmäsovelluksen käyttöönottoon osallistuneita työntekijöitä muista psykiatrian yksiköistä. Yhteiskehittelystä ja antoisista keskusteluista syntyi aineisto, jonka analysoimalla tiivistin taitoryhmän käyttöönoton keskeiset tekijät kuvaukseksi. Kuvaus antaa uudenlaisen rakenteen taitoryhmän käyttöönottoon vaikuttavien tekijöiden huomioimiselle ja siltä osin helpottaa toiminnan käyttöönottoa.
Mikä sitten osoittautui tärkeäksi? Tulokset koostuvat organisaatioon, työntekijöihin ja työyhteisöön, ryhmän ohjaajiin ja kuntoutujiin, sekä näiden toimintaan liittyvistä tekijöistä käyttöönoton eri vaiheissa. Ennen taitoryhmäprosessia pohditaan tavanomaisia ryhmäkäytäntöjä, kuten ryhmän rakenteita, kuntoutujan yksilöllisiä tavoitteita, osallistumisen oikea-aikaisuutta ja ohjaajan kokemusta sekä osaamista. Ryhmäprosessin aikana keskitytään erityisesti kuntoutujan toimintaan ja kokemukseen sekä taitojen opettamiseen ja oppimiseen. Ryhmäprosessin jälkeen oleellista on taitojen saaminen osaksi kuntoutujan elämää ja taitoryhmätoiminnan vakiinnuttaminen osaksi yksikön kuntoutustoimintaa. Taitoryhmän käyttöönoton keskeiset tekijät korostavat kuntoutujan osallisuutta omassa kuntoutuksessaan, ryhmänohjaajan rooliinsa asettumista ja asettumisen vaatimuksia työntekijälle, sekä työyhteisön osallistumisen ja myönteisen ilmapiirin merkitystä.
Minna Savisalo, opiskelija
Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK)
Kirjoitus pohjautuu tutkimukselliseen kehittämistyöhön ”Taitoryhmän käyttöönotto päihdepoliklinikalla”. Kehittämistyö julkaistaan Theseus-tietokannassa syyskuussa 2017.
Lähteenä käytetty: What is DBT? Behavioral Tech.
Marianne Roivas (päätoimittaja),
Ninni Kurko-Seppänen,
Auli Räsänen, 
Nea Vänskä,
