Nykyisen kuntoutusymmärryksen mukaan ajattelemme, että kuntoutuja on oman kuntoutumisprosessinsa aktiivinen toimija ja paras asiantuntija. Kuntoutuksen tulisikin siirtyä lähemmäs kuntoutujan ympäristöä ja arkea. Mielenterveyskuntoutujien asumispalveluiden osalta sekä laki, että voimassa olevat suositukset painottavat avopalveluiden ensisijaisuutta laitoshoitoon nähden. Omaan kotiin annettavien kuntouttavien palveluiden tulisi olla etusijalla. Ympäristöministeriön (2014) tekemän selvityksen mukaan myös suurin osa mielenterveyskuntoutujista toivoo voivansa asua tavallisessa vuokra- tai omistusasunnossa riittävän tuen turvin.
Kuntoutuksen ylempään ammattikorkeakoulututkintoon liittyvä tutkimuksellinen kehittämistyöni käsitteli mielenterveyskuntoutujien kotikuntoutuksen kehittämistä kuntoutujan toimijuuden tukemiseksi. Kehittämistyön yhteistyökumppanina toimi Kaakkois-Suomen sosiaalipsykiatrinen yhdistys Kakspy ry. Mukana kehittämässä olivat sekä Kakspy ry:n työntekijät, että mielenterveyskuntoutujat. Kakspy ry:n toiminnan viitekehyksenä on toipumisorientaatio, jossa kuntoutujan toimijuus ja osallisuus ovat myös keskeisessä osassa. Kuntoutujan toimijuutta ja osallisuutta painotetaan sekä kuntoutujan omassa kuntoutusprosessissa, että laajemmin yhteiskunnassa. Työntekijän rooli toipumisorientaatioon perustuvassa toiminnassa on olla tasavertainen rinnalla kulkija ja kumppani kuntoutujan prosessissa.
Kehittämistyöni tuloksissa keskeisiksi toimijuutta tukeviksi teemoiksi nousivat kuntoutujan ja työntekijän yhdessä tekeminen ja toisaalta sosiaalisten suhteiden merkitys. Kuntoutujan ja työntekijän välisessä suhteessa tärkeimmiksi asioiksi koettiin rohkaiseva ja kannustava työote, sekä konkreettinen tuki käytännön asioiden hoitamiseen ja liikkeelle lähtemiseen. Lisäksi sopivat, yhdessä asetetut tavoitteet ja vastuun jakautuminen työntekijän ja kuntoutujan kesken olivat olennaisia asioita toimijuutta tukevassa kotikuntoutuksessa. Keskeistä oli myös kotikuntoutuksen toteutuminen yksilöllisesti ja joustavasti kuntoutujan tarpeiden mukaan. Sosiaalisten suhteiden osalta lähipiirin huomioiminen ja vertaistuki koettiin erittäin tärkeinä osina kotikuntoutusta ja kuntoutumisprosessia. Olennaisena tekijänä toimijuuden tukemisessa näyttäytyikin kuntoutujan mahdollisuus jaettuun toimijuuteen ja toimijuuden tunteisiin kuntoutusprosessin aikana.
Yhdistävänä tekijänä kaikissa esiin tulleissa teemoissa nousi toivon luomisen näkökulma. Toimijuutta lisäävät työskentelytavat loivat kuntoutujille toivoa ja toivon merkitys kuntoutumisprosessissa on keskeinen. Toivon nähtiin olevan olennainen osa työntekijän ja kuntoutujan välistä suhdetta. Rohkaisu, kannustus ja tuki olivat toivon luomisen lähtökohtia. Sopivat tavoitteet ja tavoitteiden saavuttaminen antoivat mahdollisuuden toivon tunteisiin. Toisaalta myös esimerkiksi vertaistuki nousi esille vahvana toivoa tuovana elementtinä, sillä muiden selviytymistarinat antavat toivoa tulevaisuuteen.
Mielenterveyskuntoutujille suunnattu kotikuntoutus voi parhaimmillaan antaa kuntoutujalle mahdollisuuden asua ja kuntoutua omassa kodissaan ja omassa arjessaan. Kotikuntoutuksella voidaan antaa kuntoutujalle toimijuuden kokemuksia ja luoda toivoa tulevaisuuteen. Inhimillisten vaikutusten lisäksi panostaminen avopalveluihin on myös taloudellisesti kannattavampaa. Kotona kuntoutumisen mahdollistaa kuitenkin riittävä ja yksilöllinen tuki, jonka toteuttamiseen tulisi olla riittävästi resursseja.
Tea Aho, opiskelija
Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK)
Lähde: Aho, Tea 2016. Toipumisorientaatioon perustuvan kotikuntoutuksen kehittäminen mielenterveyskuntoutujien toimijuuden tukemiseksi. Opinnäytetyö. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma. Julkaistu Theseus-tietokannassa: urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016111416122.
Marianne Roivas (päätoimittaja),
Auli Räsänen, 
Ei kommentteja