Asiakkaan toimijuutta vahvistavat työkalut

Kirjoittajat:

• Krista Lehtonen, lehtori, Metropolia AMK. Krista toimii fysioterapian tutkinto-ohjelman tutkintovastaavana ja työstää väitöskirjaa liittyen lasten kuntoutukseen.
• Nea Vänskä, lehtori, Metropolia AMK. Nea on mukana erilaisissa kuntoutuksen alaan liittyvissä projekteissa ja opettaa fysioterapian ja kuntoutuksen YAMK:n tutkinto-ohjelmissa.
• Jari Pihlava, lehtori, Metropolia AMK. Jari on opettajana toimintaterapian tutkinto-ohjelmassa ja toimii psykoterapeuttina ja psykoterapiakouluttajana.

Kuntoutumisen tavoitteena on mahdollisimman hyvä toimintakyky, joka mahdollistaa henkilön osallistumisen hänelle merkitykselliseen toimintaan arjessa. Merkityksellisen toiminnan määrittelee asiakas itse ja ammattilainen tukee asiakkaan aktiivista toimijuutta merkityksellisen toiminnan tunnistamisessa. Kuntoutuminen ei ole sarja kuntoutustoimenpiteitä, vaan kuntoutujan ja ympäristön välinen oppimis- ja muutosprosessi yksilöllisen tavoitteen suunnassa.

Kuntoutus perustuu asiakaslähtöiseen monialaiseen yhteistoimintaan. Yhteistoimijuus on kumppanuutta, jossa kuntoutuja mielletään aktiiviseksi toimijaksi. Yhteistoimijuus perustuu luottamukselliseen vuorovaikutukseen ja sitä suuntaa kuntoutujalle merkitykselliset ja yhdessä sovitut tavoitteet. Erillisistä ammattikohtaisista suunnitelmista edetään yhteiseen toimintaan tavoitteiden saavuttamiseksi.

Yhteistoimijuuden rakentaminen haastaa meitä muuttamaan toimintatapojamme ja ottamaan käyttöön uusia yhteisiä työtapoja ja välineitä kuntoutumisen suunnitteluun ja arviointiin. Ennen kaikkea yhteistoimijuus ohjaa meitä kehittämään toimintatapoja yhdessä kuntoutujien kanssa.

Toimintakyvyn kansainväliseen luokitukseen ICF:ään pohjaavat työkalut ja tavoitteen asettamisen GAS-menetelmä ovat lähtökohdiltaan asiakkaan aktiiviseen toimijuuteen perustuvia välineitä. GAS-menetelmässä ytimenä on asiakkaan omien, hänelle merkityksellisten, konkreettisten tavoitteiden syntyminen (Sukula, Vainiemi & Laukkala 2015). ICF-luokitus puolestaan kattaa kaikki toiminnot ja elämänalueet ja suuntaa meitä tarkastelemaan toimintakykyä moniasiantuntijaisesti ja kokonaisvaltaisesti (THL 2016).  Toimintakyvyn vuorovaikutteisen luonteen kautta ymmärretään, että yhden toimintakyvyn osatekijän, esimerkiksi kehon toiminnan korjaaminen yksittäisenä toimenpiteenä, ei välttämättä edistä asiakkaan toimintakykyä arjessa. Arjessa merkityksellisen toiminnan mahdollistamiseksi, tulee tuntea myös asiakkaan ympäristössä toimintakykyä edistävät ja rajoittavat tekijät.

ICF-pohjaisten työkalujen joukossa on kuntoutujan aktiivista toimijuutta vahvistavia, itsearviointiin perustuvia työkaluja, joiden avulla asiakas tuottaa tietoa omasta toimintakyvystään. Yhteistoimijuudessa kuntoutujan ja asiantuntijojen tuottamat näkökulmat yhdistyvät vastavuoroisessa dialogissa yhteiseksi uudeksi ymmärrykseksi, tavoitteiksi ja toiminnaksi.

Metropolia AMK:ssa tarjoamme vuosittain ICF- ja GAS-täydennyskoulutuksia sekä yksittäisille kuntoutuksen ammattilaisille että työyhteisöille räätälöityinä koulutuksina. Koulutuksiimme osallistuneet asiantuntijat ovat tuoneet esille tarpeen muutokselle kuntoutuksen toimintakulttuurissa, jossa kuntoutus saattaa näyttäytyä erillisinä asiantuntijoiden tapaamisina ja suosituksina asiakkaalle, ei asiakkaan arkeen konkretisoituvana kuntoutumisena. Asiantuntijat ovat esittäneet huolen kulttuurista, jossa asiakasta kuullaan, mutta hän ei aktiivisesti osallistu oman elämänsä suunnitteluun. Muutosprosessi asiantuntijakeskeisestä kuntoutuksen toiminnasta kuntoutumista rakentavaan yhteistoimijuuteen on kesken. Koulutuskokemuksemme ja osallistujien kertoman mukaan uusien ajattelumallien, työtapojen ja uusien työvälineiden käyttöönotto vaati käytännön harjoittelua ja koko työyhteisön sitoutumista muutokseen. Pitkäjänteinen sitoutuminen muutos- ja kehittämistyöhön läpi organisaation on tarpeen asiakkaan toimijuutta vahvistavien työkalujen käyttöönottamiseksi.

”Olen tehnyt tätä työtä 30-vuotta. GAS-koulutus avasi silmiäni asiakkaan aktiivisemmasta roolista terapian prosessiin ja lopputulokseen, vaikka väline kohdistuu tavoitteen asettamiseen. Mm. asiakkaan vaihe määrittää tavoitteiden ajankohtaa. Myös havainto, että yhteistoimintaa voidaan jäsentää, oli hedelmällinen”, kuvaa GAS-koulutukseen osallistunut terapeutti.

Kuten kaikissa työvälineissä, käyttötapa määrittää sen, kenen tarpeisiin työvälineet vastaavat, ovatko ne asiakaslähtöisiä vai asiantuntija- vai organisaatiolähtöisiä. Lopulta merkittävintä on ammattilaisten sisäistämä kuntoutuksen paradigman muutos, joka realisoituu toimintatavaksi. Siksi ICF- ja GAS-koulutusten tärkeintä antia ovat ajatustavan muutos, innostuminen sekä vahva tahto ja kyky toteuttaa muutosta omassa työyhteisössä.

Lähteet:

Sukula, Seija, Vainiemi, Kirsi & Laukkala, Tanja (toim.) 2015. GAS -menetelmästä sovellukseen. Helsinki: Kela, tutkimusosasto. Saatavana osoitteessa: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/158520/GAS.pdf?sequence=5

THL 2016. ICF-luokitus. Helsinki: Kela. Saatavana osoitteessa: https://thl.fi/fi/web/toimintakyky/icf-luokitus