Avainsana: osaaminen

Konsultatiivinen toiminta monialaisen työskentelyn tukena. Kohti uudenlaista osaamista sosiaali- ja terveysalalla

24.3.2021
Kaarina Pirilä ja Anu Valtonen

Tarve konsultatiivisen toiminnan käsitteen tarkasteluun nousi Hyvissä handuissa himassa -hankkeen aikana. Hankkeessa toteutettiin monen sosiaali- ja terveysalan ammattiryhmän opiskelijoista koostuvaa tiimityöskentelyyn perustuvaa työelämäharjoittelua. Monialaisessa tiimiharjoittelussa opiskelijatiimi auttoi asiakaslähtöisesti ratkaisemaan haasteita, tarpeita tai toiveita asiakkaan arjessa. Näitä tarpeita kuunneltaessa todettiin, että käsittelyyn oli usein tarpeen liittää myös muiden ammattiryhmien erityisosaamista. Konsultatiivinen toimintatapa oli luonnollinen ja looginen valinta toimintatavaksi. Työelämä on murroksessa ja toimijoilta vaaditaan uudenlaista osaamista. Erityisesti kyse on teknologioiden vaikutuksista, mutta myös mitä suurimmassa määrin toimintojen laadullisista muutoksista. Tehtävien sisällä, mutta myös työnteon tapojen, käytäntöjen ja osaamisen muodoissa, tapahtuu huomattavia muutoksia. (Järventaus & Kekäläinen 2018: 27, 32.) Työelämän muutos edellyttää myös sosiaali- ja terveysalan toimijoilta kykyä ajatella ja toimia totutuista poikkeavin tavoin. Metropolian HyMy-kylä on hyvä oppimisympäristö ja kohtaamispaikka perinteisten toimintatapojen haastamiseen. Virolainen, Heikkinen, Siklander ja Laitinen-Väänänen (2019) esittelevät artikkelissaan “Mitä ovat oppimisen ekosysteemit?” Rissasen vuonna 2018 kehittelemää ekosysteemiajattelua. Tämän ajattelun mukaisesti HyMy-kylä voidaan kiteytettynä nähdä innovaatioekosysteeminä. Innovaatioekosysteemissä kehitetään sosiaali- ja terveysalan osaamista ja uusia toimintamalleja yhteistyössä monien toimijoiden (esim. opiskelijat, opettajat, asiakkaat, kolmas sektori, yritykset, muut oppilaitokset) kanssa. Ekosysteemi-käsite nitoo yhteen oppimisen moninaiset toimijat ja ulottuvuudet. Se tuo esille myös koulutuksen ajan muutoksen. Ekosysteemissä tuetaan oppijoiden aktiivista toimijuutta, yhteisöllistä tiedon rakentamista ja reflektiota.  Painopiste on erityisesti siinä, miten eri toimijoiden vuorovaikutus ja yhteistoiminta voi auttaa luomaan jotain uutta. (Virolainen & Heikkinen & Siklander & Laitinen-Väänänen 2019: 12–14, 17.) HyMy-kylän innovaatioekosysteemi on oppimisympäristö, jossa myös opiskelijat ovat aktiivisia kehittäjäkumppaneita. Monialaisella tiimillä tarve konsultatiiviselle toimintatavalle Konsultatiivisen toiminnan käsitteen tarkastelun tarve kirkastui ERS-rahoitteisen Hyvissä handuissa himassa -hankkeen toimesta toteutetun monen sosiaali- ja terveysalan ammattiryhmän opiskelijoista koostuvan tiimityöskentelyyn perustuvan työelämäharjoittelun yhteydessä. Monialaiseen tiimityöskentelyyn perustuvan työelämäharjoittelun luonnolliseksi toteuttamispaikaksi valikoitui Metropolian Hymy-kylä, jossa työelämäharjoittelua suorittavat useat eri sosiaali- ja terveysalan opiskelijat. Monialainen tiimiharjoittelu tuotti kotihoidon asiakkaille lisäpalvelua kotihoidon tavallisen palvelun rinnalle. Tiimiharjoittelu toteutui mm. geronomi-, fysioterapeutti-, sairaanhoitaja- ja toimintaterapeuttiopiskelijoiden pitkänä työelämäharjoitteluna. Tiimiharjoittelun edetessä huomattiin, että asiakkailla on tarpeita tai haasteita myös sellaisten ammattiryhmien erityisosaamisalueilla, joiden opetussuunnitelmiin kyseinen harjoittelujakso ei ole sopiva. Tästä johtuen päädyttiin ratkomaan asiakkaiden tarpeita tiimiharjoittelun yhteydessä myös optometrian tai jalkaterapian opiskelijoiden toteuttamilla konsultatiivisilla työpajatapaamisilla. (Valtonen 2019.) Konsultaatiosta konsultatiiviseen toimintatapaan Konsultaatio-termi esiintyy ensimmäisen kerran kirjallisuudessa jo n. 1500-luvulla. Nykyisin konsultaatio-termiä käytetään laajasti useissa erilaisissa yhteyksissä mm. IT-alalla, kaupallisella alalla ja lääketieteessä. Konsultointi on ikivanha taito, sitä käyttivät jo muinaisen Rooman senaattorit. Sana pohjautuu latinan kieleen, jossa verbi consultare tarkoittaa neuvojen kyselemistä, tiedustelemista sekä neuvottelemista (Aronson 2006: 737; The Cambridge English Dictionary 2020.) Yleisimmin konsultaatio-termiä käytetään terveydenhuollossa ammattilaisten välisistä asiantuntijakeskusteluista ja -avusta. Konsultaation lähtökohtana on löytää ratkaisuja ongelmiin hyödyntäen ammattihenkilöiden erityisosaamista. Näin ollen konsultaatio ja konsultointi ovat olennainen osa asiakkaiden laadukasta kuntoutusta. Hyvin toimiva konsultaatio on toimivan terveydenhuoltojärjestelmän perusta. (Louhimo 2019: 487–488.) Konsultaatiota voi tapahtua kokeneempien tai muiden oman alan ammattiryhmien osaajien tai kokonaan toisen ammattialan edustajien välillä. Konsultaatio-termillä on kuitenkin käyttöyhteydestä riippuen toisenlainenkin, uudempi merkitys. Konsultaatio merkitsee tällöin neuvon antamista: esim. IT-konsultti konsultoidessaan asiakasta opastaa ja antaa neuvoja asiakkaalle. Konsultti-nimikettä käytetään liike-elämässä yleisesti organisaation ulkopuolisesta neuvovasta asiantuntijasta, joka voi olla vaikkapa liikkeenjohdon konsultti, veroasioiden konsultti tms. Konsultatiivinen toimintatapa – kun vanha tapa ei enää riitä Konsultatiivisella toimintatavalla tarkoitetaan moniammatillisesti lähestyvää, tutkivaa ja asiakaslähtöisesti ohjautuvaa vuorovaikutteista suhtautumista asiakkaan tilanteen selvittämiseen. Keskeistä on keskustelun perustuminen tasavertaiseen ja herkkään dialogiin. Konsultatiivisen toimintatavan filosofiaa kehittäneet LaGrossa ja Saxe (1998) kuvaavat onnistunutta konsultatiivista prosessia parhaimmillaan kaksisuuntaisena jatkuvana oppimisympäristönä, joka luo kumppanuutta. Lähestymistapa tarjoaa rakenteen aidolle yhteistyön prosessille, joka myös johtaa parhaimpaan lopputulokseen. Arvostetut ja luotetut yhteistyökumppanit auttavat ratkaisemaan tärkeitä kysymyksiä ja edistämään oppimista. Konsultatiivisen toimintatavan käytöstä on hyötyä kaikille toimijoille. Asiakkaalle hyöty on ilmeinen. Asiakkaan tarpeisiin, haasteisiin ja toiveisiin ratkaisun etsiminen poikkeaa suuresti perinteisestä mallista. Danesh & Danest (2002) kuvaavat näiden ratkaisumallien eroja siilo(suppilo)mallien avulla. Perinteisessä mallissa siilon/suppilon suureen ylöspäin olevaan suuaukkoon syötetään ongelmaan liittyvä informaatio. Siilo tislaa ja tiivistää ratkaisuehdotuksia ja lopputuloksena siilon alapäästä tuotetaan näiden ehdotusten yhdistelmä: yksi ratkaisu, jota käytetään. Konsultatiivisessa työskentelyssä siilo toimii toisinpäin: pienestä yläosan aukosta syötetään ongelmaan liittyvä informaatio. Aktiivisen toiminnan avulla siilo leviääkin alaspäin, kehille muodostuvat yhdessä työstetyt, monipuoliset, innovatiivisetkin ehdotukset luovat pohjaa aina vaan laajenevalle yksimielisyydelle ja lopputuloksena voi olla ratkaisuparvi. Ratkaisujen joukko voi sisältää myös hyvinkin yllättäviä, luovia ja harmonisia vaihtoehtoja. Konsultatiivinen työskentely on siis aktiivista ongelmanratkaisua, jossa tilaisuutta, esim. konsultatiivista työpajaa, mentoroivan henkilön toiminnalla on suuri rooli. (Danesh & Danesh 2002: 17–33.) Konsultatiivinen toimintatapa haastaa asiakasta kehittymään, asiakas on moniasiantuntijatiimin aktiivinen toimija, eikä passiivinen kuuntelija. Hän sitoutuu paremmin kehittämään omaa toimintaansa tarpeidensa selvittelyssä sekä ongelmien ratkaisuissa. Monen eri ammattilaisen toiminta tiimissä auttaa myös löytämään erilaisia näkökulmia ja ratkaisuja, joita ei välttämättä muuten tulisi esille tai joihin asiakas ei hakisi erikseen eri asiantuntijoilta apua. (Deys & Dowling & Golding 1989.) Konsultatiivinen toimintatapa kehittää tiimin yhteistyötä ja osaamista jatkuvan oppimisen kautta. Nämä puolestaan tuottavat palvelujen kehittymistä ja laadun nousua, myös asiakkaiden kokema tyytyväisyys kasvaa. Moniammatillisen tiimin jäsen kehittyy näkemään itsensä muutosagenttina ja nauttii työskentelystä ihmisten kanssa. Kokemus lisää itseluottamusta omaan ja tiimin toimintaan. Tiimin jäsen oppii käyttämään aktiivisia kuuntelustrategioita, osaa arvioida toisten tarpeita ja pystyy vastaamaan. (Kennedy 2015: 157–158; Dinnebeil & Pretti-Frontczak & McInerney 2009: 434–445.) Mitä opiskelija hyötyy? Konsultatiivisesta toimintatavasta on opiskelijoille monenlaista hyötyä. Oppiminen innovaatioekosysteemissä on yhteisöllistä, yhteistoiminnallista yhdessä luomista. (Virolainen ym. 2019: 17.) Konsultatiivinen toimintatapa vastaa hyvin nykyaikaisten työelämätaitojen kehittymisen tarpeeseen: mm. verkostoissa toimimiseen ja tiimityöskentelyosaamiseen. Verkostot merkitsevät myös laajempaa ammatillista ajattelua, rajanylityksiä, jossa moniammatillinen tiimi muodostuu toisiaan täydentävistä osista. Konsultatiivinen toimintatapa myös vahvistaa opiskelijan omaa ammattiosaamista osana moniammatillista työelämätiimiä. Opiskelija oppii tiedostamaan ja reflektoimaan omaa osaamistaan ja sen rajoja osana asiakkaan tarpeiden ja ongelmien ratkaisua. Osaaminen lisääntyy opiskelijan huomatessa, että hänen aikaisemmat tietonsa ja uusi informaatio eivät ole tasapainossa keskenään. Opiskelu on aktiivista toimintaa, myös vastuu omasta oppimisesta kasvaa. Konsultatiivinen toimintatapa pyrkii kehittämään opiskelijan abstraktia ajattelua, ongelmanratkaisukykyä, tulkintataitoja, synteesin tekemistä sekä erilaisten ideoiden ja ratkaisujen vertailua. Opiskelijoiden korkeamman tason kognitiiviset taidot kehittyvät. Opiskelija osaa perustella ratkaisujaan erilaisissa tilanteissa. Itseohjautuvuustaidot ja opiskelijan kyvyt toimia itsenäisesti kehittyvät. (Roush & Smith 1997: 199–213.; Deys ym. 1989: 342–344. ) Joustava yhteistyö korostuu tulevaisuudessa Tulevaisuuden ammattilaisilta vaaditaan kykyä ja osaamista toimia nopeasti, erilaisissa konteksteissa ja vaihtuvissa tilanteissa. Joustava yhteistyö muiden sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten kanssa korostuu tulevaisuudessa entisestään, sillä työn tekemisen muodot muuttuvat totutusta. Lisäksi innovaatio-osaaminen on muuntumassa tulevaisuuden perustaidoksi. Hyvissä Handuissa Himassa -hankkeessa kehiteltyä tiimiharjoittelua ja siihen liittyvää konsultatiivista toimintatapaa pilotoidaan Metropolian uudessa innovaatioekosysteemissä, HyMy-kylässä. Opiskelijatiimin asiakkaan arjen haasteisiin tai toiveisiin etsitään ratkaisuja monialaisessa konsultaatiotyöpajassa, jossa eri ammattialojen edustajat katsovat kokonaistilannetta omasta näkökulmastaan. Covid-19-tilanteen tasaantumisen jälkeen konsultatiivisessa työpajassa päätetään myös mahdollisen asiakkaan kotona toteutuvan jatkokäynnin tarpeesta. Konsultatiivinen toimintatapa haastaa sosiaali- ja terveysalan opiskelijat kehittymään tulevaisuuden vaatimusten mukaisiksi ammattilaisiksi. Kirjoittajat Kaarina Pirilä, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu Anu Valtonen, yliopettaja, Metropolia Ammattikorkeakoulu   Lähteet Aronson, Jeff 2006. Consultation. British Medical Journal 333 (7571). 737. <https://www.jstor.org/stable/40700375>. Viitattu 15.3.2020. Danesh, Hossain B. & Danesh, Roshan 2002. A Consultative Conflict-resolution-model: Beyond Alternative Dispute-resolution. International Journal of Peace Studies 7(2). 17–33. Deys, Caroline & Dowling, Emilia & Golding, Valery 1989. Clinical Psychology: A Consultative Approach in General Practice. Journal of the Royal College of General Practitioners 39. 342–344. <https://bjgp.org/content/bjgp/39/325/342.full.pdf>. Viitattu 15.3.2020. Dinnebeil, Laurie & Pretti-Frontczak, Kristie & McInerney, William 2009. A Consultative Itinerant Approach to Service Delivery: Considerations for the Early Childhood Community. American Speech-Language-Hearing Association 40 (4). 435–445. <https://pubs.asha.org/doi/10.1044/0161-1461(2008/08-0028)?url_ver=Z39.88-2003&rfr_id=ori:rid:crossref.org&rfr_dat=cr_pub%20%200pubmed>. Viitattu 14.3.2020. HyMy -kylä – hyvinvointia Myllypurosta 2019. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. <https://www.metropolia.fi/fi/asiakastyot-ja-palvelut/hyvinvointi-ja-terveyskyla.> Viitattu 13.11.2020. Järventaus, Jussi & Kekäläinen, Henrietta 2018. Uudistuva työ ja yrittäjyys – visiosta toteutukseen. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 27/2018. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. 27, 32. <https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/161072>. Viitattu 13.12.2020. Kennedy, Denise M 2015. Creating and Integrating a New Patient Experience Leadership Role: A Consultative Approach for Partnering with Executive and Clinical Leaders. Patient Experience Journal 2 (1). 157–158. <https://pxjournal.org/journal/vol2/iss1/21>. Viitattu 10.3.2020. LaGrossa, Virginia & Suzanne, Saxe 1998. The Consultative Approach: Partnering for Results! San Francisco: Jossey-Bass/Pfeiffer. Louhimo, Johanna 2019. Onnistunut konsultaatio – potilaan parhaaksi! Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim 135 (5). 487–488. <https://www.duodecimlehti.fi/duo14802>. Viitattu 14.4.2020. Roush, Melvin L. & Smith, Stevenson G. 1997. Consultative Teaching. International Examples. Issues in Accounting Education 12 (1). 199–213. <https://www.researchgate.net/profile/G_Stevenson_Smith/publication/279914222_Consultative_Teaching_in_the_Accounting_Curriculum_International_Examples/links/58126f5b08ae29942f3e8040/Consultative-Teaching-in-the-Accounting-Curriculum-International-Examples.pdf>. Viitattu 14.2.2020. Seikkula, Jaakko & Arnkil, Tom Erik 2009. Dialoginen verkostotyö. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki: THL: 2. <https://www.julkari.fi/handle/10024/79883>. Viitattu 13.4.2020. The Cambridge English Dictionary 2020. <https://dictionary.cambridge.org/dictionary/english/consultation>. Viitattu 15.3.2020. Valtonen A. Hyvissä handuissa himassa – moniammatillinen opiskelijatiimi kotihoidon asiakkaan tukena. Fysioterapia 5/2019. Virolainen, Maarit & Heikkinen, Hannu L. T. & Siklander, Pirkko & Laitinen-Väänänen, Sirpa 2019. Mitä ovat oppimisen ekosysteemit? Ammattikasvatuksen aikakauskirja 21 (4). 12–14, 17.

Kuinka edistää oppimista ja osaamista?

3.2.2020
Sanna Piikki

Kuntoutusalan osaaminen kehittyy ja uudistuu. Samaan aikaan kuntoutusalan opettajan työtehtävät ovat laajentuneet eikä työ kohdistu pelkästään opettamiseen. Opettajat työskentelevät monilla rajapinnoilla pyrkimyksenään mahdollistaa opiskelijoiden osaamisen kehittyminen ja tulevaisuuden laadukas kuntoutus. Työhön kuuluu myös oman alan kehittäminen. Opettajan työn keskiössä on kuitenkin mahdollistaa opiskelijoiden osaamisen kehittyminen kuntoutuksen asiakkaiden parhaaksi, jolloin keskeiseksi nousee myös opettajan oma kuntoutusosaaminen ja sen kehittyminen. Ammattikorkeakoulu tarjoaa puitteet opettajan työlle, ja tällä hetkellä korkeakoulutus uudistuu kohti joustavampaa opintojen suorittamista, parempaa koulutuksen saatavuutta sekä jatkuvaa oppimista pyrkimyksenä tarjota osaamisen kehittämistä entistä useammille (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019.) Näen, että koulutuksen ja opettajuuden tulisi olla ketterää ja pyrkiä luomaan uutta. Kiireisessä arjessa opettajana tukeudun helposti jo olemassa oleviin rutiineihin ja käytäntöihin sekä liialliseen asiantuntijakeskeisyyteen. Tiedän, ettei se ole välttämättä tehokas ratkaisu osaavien ammattilaisten kouluttamiseen ja oman alan kehittämiseen. Tunnistan, että opiskelija on aktiivinen toimija, joka käsittelee asioista omasta ymmärryksestään käsin ja että osaamisen tulisi rakentua yhteistyössä kentällä työskentelevien asiantuntijoiden ja asiakkaiden kanssa. Opettaja on monessa mukana ja arjessa herää toisinaan huoli siitä, ettei uudistu riittävästi. Pysyvätkö omat kliiniset taidot ajan tasalla? Onko vuorovaikutus työelämän kanssa riittävää? Mahdollistanko opiskelijoille tulevaisuuden työelämässä tarvittavien taitojen kehittymisen? Kuntoutusosaaminen Salla Sipari ja Elisa Mäkinen kirjoittivat jo vuonna 2012 yhdessä rakentuvasta kuntoutusosaamisesta. Kuntoutusalan osaajan tulisi osata toimia joustavasti asiakkaan verkostoissa niin, että asiakkaan apu ja tuki rakentuvat asiakkaan omaan toimintaympäristöön mahdollistaen mielekkään ja sujuvan toiminnan arjessa. Kuntoutusalan ammattilainen tarvitsee yhteiskehittelyn näkökulmaa ja osaamista kyetäkseen kehittämään kuntoutusta yhdessä asiakkaan, koulutuksen järjestäjien sekä muiden ammattilaisten kanssa. (Sipari & Mäkinen 2012: 32–34.) Johanna Holvikiven blogiteksissä Pysynkö mukana? Kuntoutuksen muutos uudistuvassa sotessa nostetaan esille kuntoutuksen alueen nousevia ja korostuvia osaamisia viitaten Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan kevään 2018 julkaisuun Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Esille nostettiin palveluohjaus ja kuntoutujan ohjaus, digitalisaatio, kuntoutusteknologia, näyttöön perustuva toiminta, liiketoimintaosaaminen, innovaatiotoiminta, talousosaaminen sekä moniammatillinen toiminta. Kuntoutusalan opettajan osaaminen Kuntoutusalan ammattilaisen tulee yhä enenevissä määrin osata toimia erilaisissa verkostoissa tehden yhteistyötä sekä tunnistaen omaa ja toisten osaamista. Kuntoutusalan opettaja tarvitsee tätä samaa osaamista. Olen huomannut, että opettajana tärkein tehtäväni on mahdollistaa yhteistyön tekeminen ja luoda rakenteita sille. Esimerkiksi hankkeiden hyödyntäminen osana opetusta ja verkko-opetuksen lisääminen ovat mahdollistaneet yhteistyön aiempaa useampien tahojen kanssa. Verkko-opetuksen avulla on ollut mahdollista rakentaa laajempi verkosto kiinnostuksen kohteena olevan aiheen ympärille ja keskustelu kuntoutusalan ammattilaisen, opiskelijoiden ja opettajan välillä on ollut ketterämpää. Verkon välineet ovat mahdollistaneet myös luokkatyöskentelyä yksilöllisemmät ratkaisut opiskelijan oppimisen tukemiseksi. Hankkeet ovat puolestaan mahdollistaneet aidoissa konteksteissa työskentelyn yhteisen kiinnostuksen äärellä. Opettajan, opiskelijan ja kuntoutuksen ammattilaisen ammattitaito ja asiantuntijuus kehittyvät yhteisen keskustelun äärellä, kun aiempia tietoja ja taitoja haastetaan ja uutta ymmärrystä muodostetaan. Opiskelijoiden työn avulla mahdollistetaan myös uusia kokeiluja, palveluja sekä lisäresursseja asiakkaiden kanssa työskentelyyn. Kaikki osapuolet hyötyvät ja oppivat uutta. Tekemällä yhteistyötä ja tietämisen vastuuta jakamalla opettajan on mahdollista olla mukana kehittämässä kokonaisvaltaisesti kuntoutusosaamista ja oman alan palveluita sekä kehittää myös omaa osaamistaan. Jatkuva oppiminen mahdollistuu yhdessä Ratkaisu alan kehittämiseen, jatkuvaan oppimiseen sekä osaamisen syventymiseen joustavassa monimuoto-opetuksessa on entistä tiiviimpi yhteistyö eri organisaatioiden kanssa (ks. Holvikivi 2018  Pysynkö mukana? Kuntoutuksen muutos uudistuvassa sotessa). Monipuolinen oppimisympäristöjen hyödyntäminen mahdollistaa kaikille osapuolille rajapintojen ylityksiä. Kokonaisuutta tukee ymmärrys siitä, että kuntoutusosaaminen kehittyy yhdessä. Opetuksen, oman alan ja osaamisen kehittämisen ei tarvitse olla toisistaan irrallisia osia. Myös ammattikorkeakoulujen yhteistyöllä uudistetaan, vahvistetaan ja kehitetään kuntoutuksen koulutusta kuntoutujien parhaaksi esimerkiksi OsKu – osaamista kuntoutukseen -hankkeessa. Osaaminen, tiedot ja taidot kehittyvät dialogissa erilaisia ajatuksia, käsityksiä ja kokemuksia törmäyttämällä. Näin rakennetaan yhteistä ymmärrystä ja asiantuntijuus kehittyy asiakkaiden hyväksi. Oppimisen prosessiin voivat osallistua niin hankekumppanit, asiakkaat, asiantuntijat kuin eri alojen opiskelijat ja opettajat. Digitaaliset ympäristöt mahdollistavat ketterää yhteistyötä ja verkostojen laajenemisen niin, että oppimisen prosessiin voi osallistua asiantuntijat entistä laajemmin eri puolilta Suomea ja kansainvälisesti. Näin jatkuva oppiminen ja kuntoutusosaaminen rakentuminen mahdollistuvat kaikille osapuolille, myös opettajalle. Kirjoittaja: Sanna Piikki toimii lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa toimintaterapian tutkinto-ohjelmassa. Lähteet Holvikivi, Johanna 2018. Pysynkö mukana? Kuntoutuksen muutos uudistuvassa sotessa. Blogikirjoitus Rehablogissa 11.9.2018. Saatavana osoitteessa: https://blogit.metropolia.fi/rehablogi/2018/09/11/pysynko-mukana-kuntoutuksen-muutos-uudistuvassa-sotessa-kettera-osaaminen-on-ytimessa-tulevaisuuden-kuntoutuksen-kentalla/ Luettu 9.11.2019. Osku – osaamista kuntoutukseen. Saatavana osoitteessa: https://www.metropolia.fi/tutkimus-kehittaminen-ja-innovaatiot/hankkeet/osku-osaamista-kuntoutukseen/. Luettu 9.11.2019. Opetus- ja kulttuuriministeriö 2019. Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle, Vision tiekartta. Saatavana osoitteessa: https://valtioneuvosto.fi/documents/1410845/12021888/Korkeakoulutus+ja+tutkimus+2030-luvulle+VISION+TIEKARTTA_V2.pdf/43792c1e-602a-4776-c3f9-91dd66ba9574/Korkeakoulutus+ja+tutkimus+2030-luvulle+VISION+TIEKARTTA_V2.pdf. Luettu 1.11.2019. Sipari, Salla & Mäkinen, Elisa 2012. Yhdessä rakentuva kuntoutusosaaminen. Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisusarja AATOS-Artikkelit 6. Saatavana osoitteessa:  https://www.metropolia.fi/fileadmin/user_upload/TK/Julkaisut/pdf/AATOS_6_2012_Sipari_Makinen.pdf Katso myös kuntoutusalan koulutukseen liittyen: Kangasniemi, Mari & Hipp, Kirsi & Häggman-Laitila, Arja & Kallio, Hanna & Karki, Suyen & Kinnunen, Pirjo & Pietilä Anna-Maija & Saarnio, Reetta & Viinamäki, Leena & Voutilainen, Ari & Walden, Anne 2018. Optimoitu sote-ammattilaisten koulutus- ja osaamisuudistus. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 39/2018. Saatavana osoitteessa: http://valtioneuvosto.fi/artikkeli/-/asset_publisher/10616/sote-osaamisen-optimoinnilla-vaikuttavaa-ja-asiakaslahtoista-palvelua. Luettu 1.11.2019 Sipari, Salla 2019. Yhteiskehittelyllä tuloksellisuutta kuntoutukseen. Metropolia Master's bloggaajat. Blogikirjoitus 27.3.2019. https://blogit.metropolia.fi/masterminds/avainsana/salla-sipari/. Luettu 9.11.2019. Sipari, Salla & Mäkinen, Elisa & Kekäläinen, Kaija & Paalasmaa, Pekka & Harra, Toini 2016. Uudistuva kuntoutusosaaminen – työ ja koulutus yhdessä. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu. https://docplayer.fi/27418682-Metropolia-ammattikorkeakoulu-uudistuva-kuntoutusosaaminen-tyo-ja-koulutus-yhdessa.html. Luettu 9.11.2019. Harra, Toini & Roivas, Marianne 2014. Kuntoutuksen koulutuksen päivät. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Saatavana osoitteessa: http://kuntoutuskoulutuksessa.metropolia.fi/#/article/1/page/1. Luettu 9.11.2019.

Kuntoutuja keskiössä – koulutusta kehittäen

25.10.2017

Valtakunnallinen kuntoutusalan osaamiskeskittymän käynnisti toimintansa vuoden 2017 alusta idealla kehittää kuntoutuksen osaamistarpeita yhteistyössä eri ammattikorkeakoulujen kanssa. Erityisesti on ollut ideana varmistaa yhteisiä kuntoutuksen koulutuksen laatutyön käytänteitä ja levittää verkostolle hyviä käytänteitä. Osaaminen keskiössä on varmasti teema, joka on kaikkien koulutusorganisaatioiden samoin kuin Opetusministeriön agendalla. Mitä sitten on vahva ja tulevaisuuteen suuntautunut kuntoutuksen osaaminen? Onko se monialaisuutta vai moniammatillisuutta, voi kysyä.  Keskiössä on varmasti pohdinta, mitä on eri ammattien oma ja toisaalta kuntoutusalan yhteinen osaaminen. Työntekijän ja kuntoutujan suhde ja positio vaikuttavat varmasti, miten asia näyttäytyy. Yhteistä on toimintakyvyn edistäminen ja toimijuuden vahvistaminen. Tulevaisuuden kehityskohteina on tunnistettu asiakaslähtöisyys, palvelumuotoilu-, verkosto- ja yhteistyö osaaminen. Teknologia-, digi-, yrittäjyys- ja konsultaatio-osaaminen ovat alueita, joiden tarve tulee tulevaisuudessa korostumaan. Kun uudistuvaa sote työtä tehdään, niin eettisen osaamisen tarvetta ei voi unohtaa.  Julkisuudessa on voimallisesti tuotu esille palveluohjausta ja siihen liittyvää osaamista, joka on varmaan kaikkien sosiaali- ja terveysalalla toimivien yhteinen haaste. Monialaisuuden lisäämisen ja tärkeyden varmasti jokainen allekirjoittaa, on vain haaste lähteä sitä aidosti ja systemaattisesti koulutuksen aikana toteuttamaan, kun opiskelijan silmissä on arvokasta oman ammattialan substanssiosaaminen, se ainoa oikea osaaminen. Varmaan voi kysyä, että pystytäänkö näillä osaamisen alueilla vastaamaan sote uudistuksen tavoitteisiin hyvinvointi ja terveyserojen kaventamisesta ja kustannusten hallinnasta, niin että kuntoutuksen palvelut olisivat osa koko palvelukokonaisuutta moninaisessa rakenteessa. Jännittyneinä odotamme Kuntoutusalan uudistamiskomitean työn tulosta, joka pitäisi näinä päivinä tulla julkiseksi. Korkeakoulujen yhteistyötä ja yhteistä työskentely haastaa Korkeakoulujen visiotyö 2030, jonka tavoitteena on osaajien tuottaminen, uudenlainen osaaminen, saavutettava koulutus ja kilpailukyvyn tuottaminen globaaliin maailmaan. Visiotyö haastaa vahvasti rakentamaan joustavaa liikkumista korkeakoulujen välillä sekä tuottamaan digitaalisin välinein osaamista yhdessä. Kuntoutuksen koulutuksen avaaminen kansainvälistymisen suuntaan on kovaa vauhtia menossa. Kuntoutusalan osaamiskeskittymällä onkin siis haasteelliset ajat monien muutosten keskellä. Yhteistyötä tulisi suunnata myös toisen asteen ja yliopiston suuntaan. Ajassa jossa toisen asteen reformi on menossa, eikä vielä tiedetä, millaista osaamista tullaan tulevaisuudessa tuottamaan. Kun tähän kaikkeen työskentelyyn lisätään tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoiminnan kehittäminen ja volyymin kasvattaminen, ei voi kuin todeta, että vauhtia ja haasteita riittää.   Johanna Holvikivi Kehityspäällikkö, Kuntoutusalan osaamiskeskittymä Metropolia Ammattikorkeakoulu OsKu osaamista kuntoutukseen