Kuntoutuksen paradigman muutoksen myötä yksilökeskeisyys ja kuntoutujan huomioiminen oman elämänsä asiantuntijana on kuntoutuksen keskiössä. Kuntoutujan aktiivinen toimijuus, vaikuttaminen ja valintojen tekeminen kuntoutusprosessissaan edistää kuntoutujan toimijuutta omassa arjessa ja toimintaympäristössä. Kuntoutusprosessin ja kuntoutumisen prosessin sulautuminen saumattomaksi yhteistoiminnaksi kuntoutujan, kuntoutustyöntekijöiden, läheisten ja tarpeellisten toimijoiden kesken luo edellytykset vaikuttavalle kuntoutukselle.
Kuntoutusprosessi voidaan nähdä tavoitteellisena muutos- ja oppimisprosessina. Kuntoutujalle merkitykselliset tavoitteet pyrkivät aikaansaamaan muutosta kuntoutujan arjessa. Muutokseen motivoitumiseen liittyy kuntoutujan halukkuus ja valmius oman tilanteen muuttamiseksi. (Karhula & Veijola & Ylisassi 2016.)
Toimijuus on ymmärrettävissä viitekehyksenä, jonka avulla on mahdollista ymmärtää ja analysoida ihmisten arkea ja elämäntilanteita sekä asemaa ja vuorovaikutusta suhteessa palvelujärjestelmiin. Toimijuus toteutuu suhteessa toisiin ihmisiin. Vuorovaikutuksellisuus toimijuutta tarkastellessa on nähtävä yhtenä tarkastelun kohteena. Toimijuuden kautta voidaan ymmärtää ja tulkita palvelujärjestelmää, sen toimintakäytäntöjä, menetelmiä tai vaikka siinä käytettäviä digitaalisia tai teknologisia ratkaisuja. (Jyrkämä 2008: 196–197.)
Teknologiaa hyödynnetään kuntoutuksessa laaja-alaisesti. Informaatio- ja kommunikaatioteknologia (puhelimet, tietokoneet, tabletit) sekä kuntoutuksessa käytettävä teknologia, robotiikka, virtuaalitodellisuuden ratkaisut sekä hyvinvointi- ja terveysteknologia ovat yleisesti kuntoutuksessa käytössä. (Brouns ym. 2019: 666.)
Neurologiseen kuntoutukseen ohjautuu yhä enemmän kognitiivisista oireista kärsiviä potilaita, ja nuorten aivoverenkiertohäiriöpotilaiden määrä on lisääntynyt. (Laaksonen & Tikkanen & Lindholm & Müller 2022: 795.) Etenkin nuoremmat kuntoutujat ja kuntoutujat tulevaisuudessa odottavat kuntoutuspalveluiden olevan joustavia ja digitalisoituja (Gustavsson ym. 2020:228). Kuntoutustarpeen kasvuun vastaamiseksi tulevaisuudessa teknologian käytön lisääminen voi olla potentiaalinen ratkaisu (Brouns 2018:2).
Teknologia toimijuutta edistämässä
Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten mukaan kuntoutusprosessissa hyödynnetään laaja-alaisesti informaatio-, kuntoutus-, hyvinvointi- ja terveysteknologiaa kuntoutujan toimijuuden edistymiseksi kuntoutusprosessissa.
Kuntoutusprosessissa hyödynnetään tulosten mukaan informaatioteknologiaa (puhelimet, tietokoneet, tabletit) tiedon välittymiseksi, kuntoutumiseen motivoitumiseksi ja taitojen edistymiseksi. Potilastietojärjestelmän viestintäsovellukset mahdollistavat tulosten mukaan informaation jakamista ja vuorovaikutusta ammattilaisten ja kuntoutujien välillä.
Sairastumisen myötä teknologian hyödyntämisessä voi olla rajoitteita. Haasteista huolimatta teknologia mahdollistaa tiedon saamista, yhteydenpitoa ja ajan seuraamista ja kehityksen mukana pysymistä. Digitaaliset hoitopolut ja etäyhteydet mahdollistavat tulosten mukaan kuntoutuksen ja vertaistuen parempaa saavutettavuutta, yhteydenpitoa kuntoutujan ja läheisten kanssa sekä yhteistyötä ammattilaisten välillä.
Toimintakyvyn arvioinnissa, kuntoutuksen suunnittelussa ja kuntoutumisen edistymisen seurannassa käytettävä teknologia edistää tulosten mukaan kuntoutukseen motivoitumista. Kuntoutusteknologiaa ja robotiikkaa hyödynnetään tulosten mukaan fyysisen ja kognitiivisen toimintakyvyn edistymiseksi ja motivaation lisääntymiseksi. Tulosten mukaan kuntoutujien itsenäistä työskentelyä tuetaan digitaalisilla hoitopoluilla, videoinnilla, valokuvauksella sekä puhelinsovellusten ja hyvinvointiteknologian tuottamalla informaatiolla.
Teknologian hyödyntämistä edistäviä tekijöitä
Tulosten mukaan kuntoutujien toimijuutta edistäviä tekijöitä kuntoutujien näkemysten mukaan ovat tarkoituksen mukaisuus, vaikuttamisen mahdollisuus teknologian käyttöön ja mahdollisuus tehdä valintoja. Kuntoutusprosessissa päätöksen teko voidaan ajatella liittyvän valintatilanteisiin omaa kuntoutumista koskevissa toimintakokonaisuuksissa (ks. Eteläpelto & Heiskanen & Collin 2011: 14–15). Tiedon ja tarpeellisen tuen saaminen kuntoutusprosessin aikana edesauttaa valintojen ja päätöksentekoon liittyvän kyvykkyyden lisääntymistä (Härkäpää & Järvikoski & Gould 2011: 73).
Digitaalisten työkalujen hyödyntämistä kuntoutuksessa edistää se, että käyttö vastaa kuntoutujan tarpeisiin sekä kuntoutujien, läheisten ja ammattilaisten halukkuus käyttää teknologiaa on optimoitua (Brouns 2019: 671). Kehittämistyön tuloksissa digitaalisten laitteiden käyttöä edistää hyvä fyysinen toimintakyky, teknologian käytön oikea-aikaisuus toipumisen edetessä, myönteiset tunteet teknologian suhteen sekä motivoituminen laitteiden käyttöön. Teknologian käytön yhteys kuntoutujan omaan arkeen, laitteiden käyttöön liittyvä tarvittava tuki ja ohjaus sekä omaisten mahdollisuus osallistua kuntoutukseen etäyhteyksin osoitettiin tuloksissa laitteiden hyödyntämistä edistäviksi tekijöiksi.
Aivovaurion saaneiden kuntoutujien kyky käyttää informaatioteknologiaa on usein enemmän tai vähemmän heikentynyt, kun taas yleisesti yhteiskunnassa informaatioteknologian käyttö päivittäisessä käytössä on jatkuvasti lisääntynyt (Gustavsson ym. 2020:228). Nopea kehitys edellyttää tietojen ja taitojen jatkuvaa päivittämistä. Digitaalisten työkalujen hyödyntäminen kuntoutusprosessissa edistää tulosten mukaan kuntoutujan digitalisaation kehityksessä mukana pysymistä.
Ammattilaisten näkökulmasta tuloksista nousi kuntoutujan toimijuuteen liittyvinä tekijöinä edistyneen teknologian käytön mielekkyys, kuntoutujan hyvät valmiudet laitteiden käytössä, kuntoutujan motivoituminen, kuntoutujan kyvykkyyksien vahvistuminen, keino hallita sairastumisenpelkoa ja kuntoutujan valintojen mahdollisuus teknologian käytön valinnoissa kuntoutusprosessissa. Kuntoutusprosessissa päätöksentekoon osallistuminen edellyttää, että saa omaan kuntoutumiseensa liittyvää tietoa ja on kykeneväisyyttä oman toiminnan arviointiin ja säätelyyn sekä tarvittaessa ammattilaisten kanssa yhteistyötä löytää itselle sopivat työskentelytavat (Reunanen 2018:54).
Kuntoutusprosessiin liittyviksi edistäviksi tekijöiksi osoitettiin tuloksissa ammattilaisten osaamisen vahvistaminen, työn kuorman keventäminen, riittävän ajan antaminen teknologiaan perehtymiseksi, keskitetty vastuu digitaalisissa palveluissa sekä suunnitelmallisuus teknologiaan käyttöön ottamisessa. Lainattavat helppokäyttöiset laitteet mahdollistavat tulosten mukaan tasavertaista laitteiden hyödyntämistä.
Digitaaliset työkalut kuntoutusprosessissa helpottavat viestintää ja tiedon jakamista ja lisäävät kuntoutujien osallistumista, motivoitumista ja sitoutumista kuntoutukseen ja sitä kautta edesauttaa parempiin kuntoutustuloksiin (Brouns ym. 2018:2). Vuorovaikutuksessa digitaaliset työkalut osoitettiin tuloksissa toimiviksi viestintäkanaviksi kuntoutujien, omaisten ja ammattilaisten välisessä viestinnässä. Digitaalisten laitteiden hyödyntämistä edistävänä tekijänä tuloksissa osoitettiin etäyhteyksien mahdollistama kuntoutujan arjen yhdistäminen kuntoutusprosessiin.
Tulevaisuuden mahdollisuudet digitaalisten työkalujen hyödyntämisessä
Kehittämistyön tulosten mukaan nopea digitaalinen kehitys edellyttää kuntoutujilta ja ammattilaisilta osaamista, halukkuutta ja motivoitumista digitaalisten työkalujen hyödyntämiseen. Tulevaisuudessa digitaalisilla työkaluilla on tulosten mukaan mahdollista vahvistaa kuntoutujan aktiivista roolia ja vaikuttamisen mahdollisuuksia kuntoutusprosessissa.
Informaation saavutettavuutta kuntoutusprosessissa tehtävien valintojen perustaksi voidaan parantaa tulosten mukaan digitaalisin ratkaisuin. Tiedon ja tarpeellisen tuen saaminen kuntoutusprosessissa edesauttaa valintojen ja päätöksentekoon liittyvän kyvykkyyden lisääntymistä (Härkäpää & Järvikoski & Gould 2011: 73). Erilaiset verkkoalustat mahdollistavat tulevaisuudessa tulosten mukaan toimivampaa vuorovaikutusta kuntoutujan ja ammattilaisten välillä sekä ammattilaisten välisessä verkostoyhteistyössä.
Kehittämistyön tulokset osoittivat digitaaliset työkalut kuntoutujia motivoiviksi kuntoutusprosessin eri vaiheissa. Tavoitteiden asettamisessa, kuntoutuksen suunnittelussa, toimintakyvyn arvioinnissa, harjoittelun ohjauksessa ja seurannassa sekä kuntoutumisen edistymisen seurannassa tulevaisuudessa digitaalisten laitteiden hyödyntäminen vahvistaa kuntoutujan osallisuutta päätöksentekoon ja motivoitumista kuntoutumiseen. Brounsin ym. (2019) tutkimuksen mukaan suurin digitaalisten laitteiden käytön halukkuutta lisäävä tekijä on usko siihen, että teknologian käytöstä on hyötyä kuntoutumiseen (Brouns ym. 2019: 666).
Kuntoutuspalvelujen pirstaleisuuteen kehittämistyön tuloksissa osoitettiin digitaalisten työkalujen mahdollisuudet parantaa verkostoyhteistyötä eri toimijoiden välillä. Tiedon kulku ja yhteiset verkkoalustat, joilla pystytään toimimaan tietoturvallisesti yli organisaatiorajojen parantaa tiedonkulkua ja yhdistää toimijoita kuntoutumista palveleviksi kokonaisuuksiksi.
Tulevaisuudessa digitaalisen kehityksen mukana pysyminen edellyttää tulosten mukaan osaamisen ja osaamisen tukemisen sekä kehittämisen kulttuurin vahvistumista. Tuloksiin perustuen kehittämistä tulisi suunnata toimintatapoihin, joissa kuntoutusprosessia kehitettäisiin kohti yksilökeskeisempiä ratkaisuja. Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten yhteenvedosta syntyi kuvaus (kuvio 1) digitaalisten työkalujen hyödyntämisestä kuntoutujan toimijuuden edistymiseksi kuntoutujien ja ammattilaisten näkökulmista.
Kuvaus digitaalisten työkalujen hyödyntämisen mahdollisuuksista kuntoutujan toimijuuden edistymiseksi kuntoutusprosessissa
Kirjoitus perustuu kuntoutuksen YAMK-tutkinto-ohjelman tutkimukselliseen kehittämistyöhön, jossa tarkoituksena oli kehittää digitaalisten työkalujen hyödyntämistä kuntoutujan toimijuuden edistymiseksi kuntoutusprosessissa. Toimintaympäristönä oli HUS Neurokeskuksen neurologian kuntoutuspoliklinikka, jossa tiedontuottajina toimivat moniammatillisessa aivovauriokuntoutuksessa käyvät kuntoutujat ja kuntoutustyötä tekevät ammattilaiset moniammatillisesti. Kehittämisessä kehittämistehtävät ohjasivat aiheen tarkastelua kuntoutuja- ja ammattilaisnäkökulmista. Työ on luettavissa Theseus-tietokannassa.
Kirjoittaja
Marika Hillo on valmistunut fysioterapeutiksi Stadiasta 1999. Marika valmistuu kuntoutuksen (YAMK) -tutkinto-ohjelmasta Metropolian Ammattikorkeakoulusta joulukuussa 2022. Marika työskentelee HUS Neurologian kuntoutuspoliklinikalla moniammatillisen neurologisen kuntoutuksen parissa.
Lähteet
Brouns, Berber & Meesters, Jorit J. L. & Wentink, Manon M. & De Kloet, Arend J. & Arwert, Henk J. & Boyce, Liesbeth W. & Vliet Vliedland, Thea P. M. & Van Bodegom-vos, Leti. 2019. Factors associated with willingness to use eRehabilitation after stroke: a cross-sectional study among patients, informal caregivers, and healthcare professionals. Journal of Rehabilitation Medicine 51. 665–674.
Gustavsson, Martha & Ytterberg, Charlotte & Guidetti, Susanne 2020. Exploring future possibilities of using information and communication technology in multidisciplinary rehabilitation after stroke – a grounded theory study. Scandinavian Journal of Occupational therapy 27 (3) 223–230.
Härkäpää, Kristiina & Järvikoski, Aila & Gould, Raija 2011. Asiakaslähtöisyys, tiedonsaanti ja tuki kuntoutusprosessissa. Esimerkkinä työeläkekuntoutus. Teoksessa Järvikoski, Aila & Lindh, Jari & Suikkanen, Asko 2011. Kuntoutus muutoksessa. Rovaniemi. Lapin yliopisto. 73–88.
Karhula, Maarit & Veijola, Arja & Ylisassi, Hilkka 2016. Tavoitteen asettaminen kuntoutumisen lähtökohtana. E-kirja. Kuntoutuminen. Helsinki: Duodecim.
Jyrkämä, Jyrki 2008. Toimijuus, ikääntyminen ja arkielämä. Hahmottelua teoreettismetodologiseksi viitekehykseksi. Gerontologia 4. 190–203.
Reunanen, Merja 2018. Toimijuus kuntoutumisen tavoitteena. Kuntoutus 41 (1). 53–56.
Marianne Roivas (päätoimittaja),
Auli Räsänen, 
Ei kommentteja