Työyhteisöviestintä – kuntoutuksen osaamistako?

Organisaatiomuutokset ovat tätä päivää. Muutoksen tavoitteena on työyhteisön toiminnan parantaminen, mutta usein se herättää myös huolta, kuten huolen siitä, miten jatkossa saan ajantasaisen tiedon ja joudunko kokonaan ulkopuoliseksi asioissa, joissa minulla olisi annettavaa. Mitä siis pitäisi tehdä ja kenen vastuulla asia on? Ainakaan sähköpostia kukaan ei halua yhtään enempää.

Ennen kuin palaan johdannon kysymykseen, perustelen, miksi tiimien välinen viestintä on tärkeä asia myös kuntoutujan näkökulmasta, koska ilman sitä aiheen tarkastelu ei ole perusteltua tällä foorumilla. Miksi parantaa työyhteisöviestintää, jos työn tulos on kuitenkin jatkuvasti hyvä, kuntoutujat saavuttavat tavoitteensa ja enemmänkin? Pitäisikö jokaisen kuitenkin keskittyä vain omaan perustehtäväänsä ja olla tyytyväinen?

Olisihan se mukavaa levätä laakereillaan, mutta. Maailma muuttuu, kuntoutujien tarpeet muuttuvat ja uusiin haasteisiin täytyy kehittää uusia ratkaisuja. Kuntoutujan näkökulmasta toimiva työyhteisöviestintä tarkoittaa ajassa pysyviä, monipuolisia ja helposti saavutettavia palveluita.  Ilman toimivaa sisäistä viestintää kunkin asiantuntijan tai tiimin oppimiskokemusten, kehittämistyön ja sen tulosten hyödyntäminen jäävät irrallisiksi, eivätkä hyödytä kuntoutujia laajemmin. Nopeasti muuttuvassa maailmassa työyhteisöviestinnän tulisi tämän takia kuulua jokaisen kuntoutuksen asiantuntijan osaamiseen.

Mikä sitten herättää huolen sisäisen viestinnän toimivuudesta? Elisa Juholinin tutkimusraportissa Työyhteisöviestinnän uusi agenda (2010) tarkastellaan, mitä viestintä on tietoperäisissä työyhteisöissä. Raportin mukaan viestinnän paradigma on muutoksessa, ja työyhteisöissä elää erilaisia ajattelutapoja siitä, mitä viestintä on, kenelle se kuuluu ja missä viestintä tapahtuu. Ajattelu on muuttumassa siihen suuntaan, että työyhteisöviestintä ei ole tiedottamista, joka on vain esimiehen vastuulla, vaan yhdessä oppimista ja kehittämistä, elimellinen osa toimintaa, joka on kuin organisaation verenkierto tai hengitys. Viestintävastuu kuuluu kaikille. Tutkimuksen mukaan tiimien sisäinen ja tiimien välinen viestintä koettiin parhaimmillaan jatkuvana ja avoimena virtana tietoa, ideoita, näkemyksiä, kysymyksiä ja kommentteja, kannustusta ja ”sparrausta”.

Näin ymmärrettynä viestintä tapahtuu viestintäkanavien sijaan foorumeilla, joista ilmeisin on fyysinen työtila. Omassa työyhteisössäni huoli viestinnästä on sikäli aiheellinen, että työyhteisöllä ei ole yhteistä fyysistä työtilaa. Organisaatiomuutoksen myötä myös palaverit, joissa kaikki kuntoutuksen asiantuntijat ovat läsnä, vähenevät.

Tähän yhteisesti jaettuun huoleen lähdin etsimään tutkittua tietoa, jonka hyödyllisyyttä arvioimme vanhan tiimin päättäjäisissä Journal club -menetelmää käyttäen. Juholinin tutkimusraportissa kuvailtiin tuttuja ilmiöitä. Päädyimme kokeilemaan sosiaalista intranettia korvaamaan palavereja, fyysistä työtilaa ja sähköpostia. Ensimmäiset kokemukset ovat lupaavia. Ajankohtaisia asioita on ollut mahdollista kommentoida oman kiinnostuksen mukaan yli tiimirajojen. Eri aiheisiin liittyvä tieto ja keskustelu on helppo koota yhteen niin että se on jokaisen saatavilla. Sosiaalisessa intranetissa on mahdollista luoda myös ryhmiä, joihin kutsutaan yhteistyökumppaneita ja kuntoutuksen kohderyhmään kuuluvia ihmisiä osallistumaan tulevan toiminnan suunnitteluun. Toimiva sähköinen viestintäfoorumi voi siis toimia yhteisenä työtilana myös organisaation rajoja ylittäen. Innostava mahdollisuus sairastuneiden osallistamiseen. Kuntoutuksen osaamistako – kyllä!

Iiris Ahlgren, opiskelija
Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK)