Lasten kuntoutuksen toteuttaminen muuttui kevättalvella 2020 radikaalisti koronapandemian alettua. Kuntoutuksen siirryttyä hetkeksi täysin etätoteutukseen oli moni terapeutti ja perhe uuden edessä ja nousi tarve lähteä kehittämään etäkuntoutuksen käytäntöjä lasten motorisen oppimisen edistymiseksi.
Toukokuussa 2020 toteutetusta Kelan palveluntuottajille suunnatusta avoimesta kyselystä paljastui Heiskasen ja Salmisen (2020) mukaan, että pandemian myötä iso osa (58 %) vaativaa lääkinnällistä kuntoutusta tekevistä terapeuteista otti etäkuntoutuksen käyttöönsä. Suurimmalle osalle terapeuteista tämä oli täysin uusi tapa toteuttaa kuntoutusta. Pandemian tuoman pakon edessä moni kyselyyn vastannut kertoi kuitenkin olleensa iloinen löytäessään etäkuntoutuksesta myös hyviä puolia ja oppineensa siitä lisää. Kelan asiantuntijat jatkavat, että etäkuntoutus tulee tulevaisuudessakin olemaan pysyvä osa kuntoutuksen kokonaisuutta. (Heiskanen & Salminen 2020.)
Kuntoutuskentän muuttuneen tilanteen myötä nousi tarve lähteä kehittämään etäkuntoutuksen käytäntöjä lasten motorisen oppimisen edistymiseksi. Tutkimuksellinen kehittäminen tapahtui yhteistyössä Fysios Oy:n (sittemmin Fysios Mehiläinen), itsenäisten etäkuntoutusta toteuttaneiden fysio- ja toimintaterapeuttien sekä etäkuntoutusta saaneiden lasten vanhempien kanssa. Kehittämistyön tuotoksena muodostui kuvaus hyvistä etäkuntoutuksen käytännöistä lasten motorisen oppimisen edistymiseksi (kuvio 1).
Kuvio 1. Hyviä etäkuntoutuksen käytäntöjä lasten motorisen oppimisen edistymiseksi.
Tutkimuksellisen kehittämistyön tulokset vahvistavat aiempien kyselyiden sekä tutkimusten tuloksia siitä, että etäkuntoutuksen hyödyntäminen kuntoutusmuotona vaatii tarkkaa yksilöllistä suunnittelua siitä, kenelle kuntoutusmuoto soveltuu ja missä kehityskaaren ajankohdassa se olisi hedelmällisintä. Tulokset viittaavat myös siihen, että paras hyöty motorisen oppimisen edistymisen kannalta etäkuntoutuksesta saadaan, jos sitä käytetään rinnan lähikuntoutuksen kanssa. Tällöin lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaan hänelle pystytään antamaan myös manuaalista ohjausta. (Vrt. Rauhansalo 2022: 36–37; Heiskanen & Salminen 2020; Salminen & Partanen 2022b; Vuononvirta 2016: 86–87, 107.)
Lapsen kannalta parhaaseen lopputulokseen voidaankin päästä silloin, kun kuntoutussuunnitelmassa on määritelty lähi- ja etäkuntoutuksen kombinaatio lapsen yksilöllisen tarpeen mukaan. Tämä tarkoittaa sitä, että etäkuntoutus otetaan osaksi kuntoutuksen kokonaisuutta mutta määrä suhteessa lähiterapiaan ja toteutusajankohdat kummallekin on hyvä jättää lapsen tilanne parhaiten tuntevan perheen ja terapeutin päätettäväksi. (Rauhansalo 2022: 36–37.)
Tutkimuksellisen kehittämistyön tulosten mukaan onnistuakseen etäkuntoutuksen toteutus edellyttää lisäksi:
- lähiterapian kautta muodostettua vahvaa terapiasuhdetta sekä vuorovaikutusta, jotta kommunikointi videoyhteyden kautta onnistuu parhaalla mahdollisella tavalla
- toimivia etäteknologian välineitä ja sovelluksia ruudun molemmin puolin
- terapeutilta ammattitaitoa ja osaamisen kartuttamista etäteknologian hyödyntämiseen
- riittävän ajan varaamista terapiakertojen suunnitteluun ja vanhempien ohjaamiseen sekä
- selkeää sanallista ja mallinnettua ohjausta etäterapian aikana.
Terapiakertojen suunnitteluun kuuluu kertakohtaisten tavoitteiden sekä välineiden mietintä ja varaaminen ruudun molemmille puolille. Tavoitteiden mietintä lähtee lapsen sillä hetkellä harjoittelun alla olevista taidoista ja vanhemman ohjaamiseen on hyvä käyttää paljon aikaa, jotta hän pystyy edelleen ohjaamaan lasta motorisen oppimisen tavoitteiden mukaan. Jotta lapsen ohjaaminen on mahdollista vanhemman käsien kautta, on terapeutin hyvä käyttää selkeitä sanallisia sekä mallinnettuja ohjeita liikkeiden ja tehtävien suorittamiseen.
Lisäksi etäterapian aikana kannattaa suosia:
- leikinomaista työskentelyä ja runsasta kannustamista
- tuttujen harjoitteiden käyttämistä
- tuttua terapeuttia lähiterapiasta
- harjoittelu tulisi toteuttaa rauhallisessa arkiympäristössä ja
- vanhemman läsnäolo on ehdottoman tärkeää koko etäkuntoutuksen ajan.
(Rauhansalo 2022: 37–38.)
Etäkuntoutuksen hyödyt lapsen kuntoutumiseen
Kun etäkuntoutus toteutuu lapsen arkiympäristössä ja vanhempi on jokaisella terapiakerralla mukana lisää se vanhemman tietoa lapsen ohjaamisesta sekä kuntoutuksen sisällöstä. Tämä voi mahdollisesti lisätä vanhemman motivaatiota osallistua lapsen ohjaamiseen sekä kuntoutumisen prosessiin. Näin vanhemman osallistuminen etäkuntoutukseen sekä harjoittelun toteutus arkiympäristössä voi edesauttaa harjoittelun siirtymistä arkeen ja edistää motorista oppimista sekä kuntoutumista. (Vrt. Rauhansalo 2022: 38; Autti-Rämö 2014: 2011; Cristinziano & Assenza & Antenore & Pellicciari & Foti & Morelli 2021; Järvikoski 2013: 22–23.)
Nykyajan kuntoutuksen ekologinen ja valtaistava paradigma sekä toimintatapojen muuttuminen digitalisaation myötä luovat nyt hyvän hetken laajentaa työvälineitä myös lasten kuntoutuksessa. Tulevaisuudessa etäkuntoutusta voitaisiin hyödyntää enemmän ja paremmin lähikuntoutuksen rinnalla, suunniteltuna osana kuntoutuksen kokonaisuutta, jolloin se olisi tärkeässä roolissa tukemassa lapsen kuntoutumista. Erityisen tärkeää olisi tietoisuuden lisääntyminen etäkuntoutuksen mahdollisuuksista olla
- aktivoimassa lapsen vanhempia osallistumaan lapsen kuntoutumisen prosessiin sekä
- toimia siltana kuntoutuksessa harjoittelun alla olevien motoriikan taitojen viennissä kotiympäristöön sekä arkeen.
Kirjoitus perustuu kuntoutuksen ylemmän AMK-tutkinnon opinnäytetyöhön Etäkuntoutuskäytäntöjen kehittäminen lasten motorisen oppimisen edistymiseksi. Metropolia Ammattikorkeakoulu, 2022.
Kirjoittaja:
Silja Rauhansalo, fysioterapeutti (YAMK).
Lähteet:
Autti-Rämö, Ilona 2014. Kuntoutus. Teoksessa Pihko, Helena; Haataja, Leena & Rantala, Heikki (toim.): Lastenneurologia. Helsinki: Duodecim. 210–216.
Marianne Roivas (päätoimittaja),
Auli Räsänen, 
Ei kommentteja