Monikielisyys ja -kulttuurisuus on rikkaus nyky-yhteiskunnassa, mutta varhaista tukea tarvitaan lasten syrjäytymisen riskien ehkäisyyn ja lieventämiseen. Kuntoutuksen YAMK -tutkinnon opinnäytetyössäni lähdin selvittämään Espoon perusterveydenhuollon uuden MONIKU-palvelun hyötyjä vauvan kielenkehityksen ja vuorovaikutustaitojen vahvistamiseksi.
MONIKU-palvelu on oikea-aikaista tukea monikielisille ja -kulttuurisille vauvaperheille, jotta painopiste siirtyisi korjaavasta työstä ongelmien ennaltaehkäisyyn. Kuntoutuksen paradigman muutos vaatii kuntoutuksen ammattilaisilta työroolin, mutta myös työn sisällön muutosta, jotta asiakkaiden – MONIKU-palvelussa vauvojen äitien ja isien – aktiivista toimijuutta ja vaikutusmahdollisuuksia tuetaan tarkoituksenmukaisesti (ks. Järvikoski 2014).
Palvelutarve tuottaa uusia innovaatioita
MONIKU-palvelu on kehitetty Espoon lasten kuntoutuspalveluissa kerätyn seurantatiedon ja työn kehittämisen innoittamana. Huomattiin, että korjaaviin palveluihin ohjautui monikielisiä ja -kulttuurisia lapsia yli kaksi kertaa enemmän kuin kantaväestöstä. Lisäksi lasten oireilu oli vanhempien ja työntekijöiden arvioimana kantaväestöä vaikeampaa. Palvelutarve oli huomattavasti suurempi kuin kehityshäiriöiden esiintyvyys väestössä yleensä antaa olettaa. Ulkomaalaistaustaisten yliedustus korjaavissa tai raskaissa palveluissa ei ole ainoastaan sosiaalipalveluiden ja perusterveydenhuollon asia, vaan kytkeytyy myös erikoissairaanhoitoon. Aihe on noussut myös julkiseen keskusteluun.
Työntekijät oivalsivat, että asiakkaissa oli paljon lapsia, joille vanhemmat eivät olleet puhuneet omaa äidinkieltään. Vanhempia haastattelemalla saatiin tietoa lasten liiallisesta älylaitteiden tai ruudun ääressä olemisesta. Joukossa oli jopa muuta kieltä kuin englantia äidinkielenään puhuvien perheiden lapsia, jotka oppivat älylaitteista tai ruudusta ensisanansa englanniksi. Kielenkehitys ja vuorovaikutustaidot olivat selkeästi viivästyneet.
Toisaalta seurantatieto osoitti, että juuri tämä asiakasryhmä hyötyisi eniten varhain aloitetusta palvelusta, mutta usein lasten kuntoutuspalveluihin ohjauduttiin kantaväestöä myöhemmin. Seuranta- ja kokemustiedon perusteella oivallettiin vieraan kieli- ja kulttuuriympäristön tuomia haasteita, joihin vanhemmat eivät olleet aikaisemmin saaneet oikea-aikaista ja riittävää tukea.
Ulkomaalaistaustaisten lasten myöhemmistä oppimisen haasteista kertoo PISA-tutkimus, jossa osaaminen koulussa on lähes kaksi vuotta jäljessä verrattuna kantaväestöön, vaikka suurin osa Suomessa syntyneistä ulkomaalaistaustaisista lapsista on osallistunut varhaiskasvatukseen ja perusopetukseen (PISA-tutkimus 2015: 55–57).
Oikea-aikaisesti kohdennettua tukea
Varhaisen tuen MONIKU-palvelun tarkoituksena on vähentää monikielisten ja -kulttuuristen perheiden ja lasten palvelutarvetta erityispalveluissa tai ainakin lieventää heidän haasteitaan yhteiskunnassa tulevaisuudessa. Palvelun kehittäminen lähti liikkeelle organisaation tarpeesta. Opinnäytetyössäni tarkastelen palvelun hyötyjä palvelua saaneiden äitien näkökulmasta.
MONIKU-palvelu on oikea-aikaisesti kohdennettua tukea monikielisille ja -kulttuurisille vauvaperheille lapsen kielen ja vuorovaikutustaitojen vahvistamiseksi sekä perheen saattamiseksi tarjolla olevien verkostojen ja palvelujen äärelle. Palvelun tapaamisten sisällöt suunniteltiin moniammatillisesti, ja osaaminen koordinoitiin MONIKU-palvelun sosiaaliohjaajan työkalupakiksi.
MONIKU-palvelua tarjotaan vauvan vanhemmille 2 kk:n, 6 kk:n ja 10 kk:n lastenneuvolan määräaikaistarkastusten yhteydessä sosiaaliohjaajan toimesta, osin yhteistyössä terveydenhoitajan kanssa. MONIKU-palvelussa tiedolla ohjaamisella on suuri merkitys, jonka avulla tietotaito tuodaan vanhemmille yhdessä sosiaaliohjaajan kanssa keskustellen (ks. esim. Koivikko & Sipari 2006). Vaikka palvelu on varhaista tukea ja oletettavasti ennaltaehkäisevää, on se myös lapsen näkökulmasta kuntoutuksellista.
Palvelun hyödyt äitien näkökulmasta
MONIKU-palvelun hyödyt ulkomaalaistaustaisten äitien näkökulmasta kiteytyivät opinnäytetyössäni kolmeen ydintekijään, jotka olivat
- viestinnän ja puheen laadun rikastaminen vauvalle
- vanhemman aktiivisuuden vahvistaminen ja
- äidin kokemus tasa-arvoisesta kohtaamisesta yhteistä ymmärrystä kehittäen.
Opinnäytetyöni tulosten perusteella voidaankin todeta, että MONIKU-palvelun hyödyt vastaavat moniin vanhemmuuden ja varhaisen tuen taustalla oleviin tavoitteisiin, kuten osallistumisen ja sitoutumisen toimintoihin, jotka lisäävät vanhempien tietämystä, asiantuntijuutta ja kompetenssia vauvansa kielenkehityksen ja vuorovaikutustaitojen edistämisen suhteen (ks. esim. Rautio 2016).
Opinnäytetyöni antaa MONIKU-palvelun hyödyistä asiakasnäkemyksen organisaation tavoitteiden rinnalle. Tutkimuksessa hyödyt tukevat erinomaisesti palvelulle asetettuja tavoitteita, mutta vain aika näyttää väheneekö monikielisten ja -kulttuuristen lasten erityispalveluiden tarve, edistyykö lasten kehitys, onko palveluiden tarve kevyempää ja ehkäiseekö palvelu syrjäytymisen riskejä. Näitä asioita päästäänkin tarkastelemaan vasta myöhemmin.
Tällä hetkellä työni hyödynnettävyys onkin palvelun vakiinnuttamisen ja laajentamisen perusteluissa sekä palvelun vaikutusten arvioinnissa. Mikäli MONIKU-palvelua saadaan laajennettua, tuloksia voidaan hyödyntää myös palvelun osaamisen kehittämisessä.
Nobelisti Heckmanin (2008) laskelmien mukaan ”varhaislapsuudessa inhimilliseen pääomaan satsatut eurot tuottavat tuplasti enemmän vaikuttavuutta kuin nuoruudessa sijoitetut varat”. MONIKU-palvelu on hyödyllistä ja ennaltaehkäisee pitkien ja raskaiden palvelujen tarvetta.
Kirjoitus perustuu kuntoutuksen ylemmän AMK -tutkinto-ohjelman opinnäytetyöhöni ”Espoon MONIKU -palvelun hyödyt ulkomaalaistaustaisten vanhempien näkökulmasta vauvan kehityksen vahvistamiseksi”. Metropolia ammattikorkeakoulu. Saatavana osoitteessa: http://www.theseus.fi/handle/10024/155777
Kirjoittaja:
Laura Hansén, opiskelija, kuntoutuksen ylempi AMK-tutkinto-ohjelma
Kuva: Espoon kaupunki, MONIKU-palvelu
Lähteet:
Järvikoski, Aila 2014. Monimuotoinen kuntoutus ja sen käsitteet. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2013: 43. Saatavana osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/70263/URN_ISBN_978-952-00-3457-3.pdf> Luettu 14.3.2018.
Koivikko, Matti & Sipari, Salla 2006. Lapsen ja nuoren hyvä kuntoutus. Vajaaliikkeisten Kunto ry. Valkeakoski.
PISA -tutkimus 2015. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2016:41. Saatavana osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/79052/okm41.pdf?sequence=1&isAllowed=y Luettu 15.11.2018.
Rautio, Susanna 2016. Neuvolan perhetyö vanhemmuuden varhaisena tukena ja yh-teistyönä. Jyväskylän yliopisto. Saatavana osoitteessa: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/49289/978-951-39-6578-5_vaitos23042016.pdf?sequence=1 > Luettu 10.1.2018.
Varmavuori, Marjaana 2018. Espoon lastensuojelu havahtui ongelmaan: Vieraskieliset perheet ovat yliedustettuina etenkin kriisitilanteissa. Helsingin Sanomat. Saatavana osoitteessa: https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005852593.html Luettu 9.10.2018.
Marianne Roivas (päätoimittaja),
Auli Räsänen, 
Ei kommentteja