Myötäeläminen menestystekijänä tulevaisuuden kuntoutusosaamisessa

Kirjoittajat:

• Nea Vänskä, lehtori, Metropolia AMK
• Salla Sipari, yliopettaja Metropolia AMK

Mitä on hyvinvointi tulevaisuuden työssä? Miten uudistuvaan osaamistarpeeseen vastataan kuntoutuksessa? Metropoliassa kokoontui 8.3.2018 Hyvinvointi tulevaisuuden työssä – Kuntoutumisosaamisen seminaarissa auditorion täydeltä kuntoutuksen alan asiantuntijoita, tutkijoita ja kehittäjiä pohtimaan ja kehittämään näitä teemoja. Erinomaiset esitykset avasivat näkymiä sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaympäristön moninaisiin muutoksiin, toimintatapojen uudistamisen mahdollisuuksiin ja haasteisiin (ohjelma linkkinä: ).

Miina Sillapää säätiön toimitusjohtaja Eija Sorvari avasi kuntoutuksen uudistamiskomitean keskeisimpiä asioita. Hän totesi, että asiakkaiden monista erillisistä suunnitelmista tulisi edetä yhteen kattavaan asiakassuunnitelmaan. Tässä kuntoutus nivoutuu osaksi kokonaisuutta asiakkaan työ- ja toimintakyvyn vahvistamiseksi arjessa.

“Suomi on yksi maailman nopeimmin vanhenevista väestöistä” totesi terveydenhuollon erikoislääkäri Teppo Heikkilä. Heikkilä painotti, että työn ja osaamisen muutostarpeissa korostuu työ- ja toimintakyvyn kuntoutusosaaminen yhtenä keskeisenä alueena. Hän haastoi toimintatapojen kehittämiseen esimerkiksi jakamalla tehtäviä joustavammin eri ammattihenkilöille. Tällaisia joustavia ja innovatiivisia ratkaisuja esitteli toimitusjohtaja Timo Lappi Heltti oy:sta. Näitä olivat muun muassa etäohjauksella tapahtuva terveyden edistäminen ja/tai sairauden hoito, pallomeriorganisaatio ja neuvonpito. Lappi kehotti konkretisoimaan organisaation arvot ja hyödyntämään niitä peilinä toiminnan suuntaamiseksi arjessa. Hän kuvasi, että “hyvä toimitusjohtaja on kuin komposti”. Kompostin tavoin toimitusjohtajan tehtävänä on ravita organisaation oppivaa ja reflektoivaa toimintaa.

Espoon sairaalan kuntoutuspäällikkö Anna Troberg konkretisoi muutoksessa kehittämistä Espoon uuden sairaalan kehittämisprojektien kautta. Kyky katsoa riittävän pitkälle tulevaisuuteen ja laatikon ulkopuolelta, keskeneräisyyden sietäminen, rohkeus kokeiluihin, ymmärrys muutosvastarinnan myönteisistä puolista ja muutokseen motivoinnista sekä mahdollisuus kehittää omaa työtä mielekkääksi ovat keskeisiä hyvinvointia tuovia tekijöitä, sanoitti Troberg. Hän ohjeisti myös, että muutosähkykin on tunnistettava. Tällöin on keskityttävä mielekkäiden toimintatapojen vahvistamiseen perustoiminnassa, painotti Troberg.

Kuntoutuksen YAMK -tutkinnon 2010 ryhmästä Esa Keino, Heidi Perukangas, Anna Troberg ja yliopettaja Pekka Paalasmaa. Espoon sairaalan kuntoutuspäällikkö Anna Troberg esitteli Espoon sairaalan kehittämisprojektien vaiheita.

Heli Ahonen Toimiva Oy:stä totesi, että yhä useammin olemme hyvin kompleksisessa tilanteessa arkityössä. Sen sijaan, että työn analyysi olisi valmiiksi pureskeltu, joudumme itse esittämään kysymyksen “mistä työssä on kyse”. Oppiminen työtä tekemällä ja työn tekeminen oppimalla nousevat työntekemisen keskiöön, kun työn selkeys ja ennakoitavuus vähenee. Työntekemisen tapojen tulisikin mahdollistaa oppimishyppyjä, jolloin voitaisiin vastata yllättäviinkin tilanteisiin, kertoi Ahonen. Jatkuvan oppimisen rinnalla työidentiteettiä uudistetaan ja rakennetaan jatkuvasti. Luomalla työyhteisössä tilaisuuksia rakentaa työidentiteettiä tarpeita ennakoiden ja oman mielenkiinnon suuntaisesti on tärkeää työhyvinvoinnin kannalta, sen sijaan, että kyseessä olisi välttämätön muutos vasta” pakkoraossa”.  Työhyvinvoinnin vahvistamiseksi myös kuntoutuksessa tarvitaan työtapoja, jotka vastaavat työelämän kompleksisuuteen, pohti Ahonen.

Elisa Mäkinen (yliopettaja Kuntoutuksen YAMK- tutkinnossa) toi esille, että työhyvinvointi realisoituu aina suhteessa työhön ja tällöin mukana on paitsi työntekemisen tavat, mutta myös kokemukset ja tunteet. Kokemus työn merkityksellisyydestä on työhyvinvoinnin näkökulmasta keskeinen tekijä. Yksilöityminen työn rakentumisessa ja kehittämisessä organisaation toimintana on tärkeää, totesi Mäkinen. Työssä vaaditaan yhä enemmän ominaisuuksia, jotka luovat turvallista, luottamuksellista ja empaattista työn tekemisen maailmaa: myötätuntoa, tunneälyä, kiitoksen antamista. Kyky myötäelämiseen ja myötätuntoon, tunne- vuorovaikutus- ja motivointitaidot ovat tulevaisuuden huippuosaamisen ydintä, kuvasi Mäkinen oivaltavasti. Päivän liikuttavin hetki todistettiin, kun yleisö taputti Elisa Mäkisen esityksen jälkeen seisaallaan 40-vuotisen uransa päättävän huippuosaajan kunniaksi.

Monissa päivien esityksissä nousi esille uusien digitaalisten ratkaisujen hyödyntäminen välineinä mahdollistamaan työntekemistä paremmin ja vahvistamaan työhyvinvointia. Uuden teknologien käyttöönotto kuten muutkin muutokset työssä haastaa aina ensin pois rutiineista. Digiratkaisujen haltuun ottamisen ohella tulevaisuudessa vahvistuvia ammattihenkilöiden osaamisen tarpeina kuntoutuksessa nähtiin ammattilaisen osaaminen toimia rinnalla kulkijana ja rakentaa kuntoutujan toimintakykyä arjessa vahvistavia kumppanuuksia verkostomaisessa toimintaympäristössä. Seminaarin puheenvuorojen kautta jäsentyi ajatus, että kompleksisten tilanteiden ratkaiseminen vaatii oppimishyppyjä ja moninaisen osaamisen yhdistelyä ja integrointia yhä laajemmassa verkostossa.

Seminaarin asiantuntijoiden puheenvuoroissa korostui muutoksen pysyvyys ja sen kerroksisuus. Arkeen kuuluu monessa vaiheessa olevia erilaisia ja yhtäaikaisia muutosprosesseja. Muutosprosesseja kuvastaakin enemmän verkkomaisuus kuin lineaarisuus, Ahonen totesi. Jatkuva ammatillisen osaamisen kehittymisen tarve vastuuttaa organisaatioita henkilöstön oppimista mahdollistavan kulttuurin ja työntekemistä jatkuvasti reflektoivia ja uudistavia toimintatapoja.

Seminaari juhlisti myös Kuntoutuksen ylemmän ammattikorkeakoulun 10-vuotista taivalta kuntoutuksen asiantuntijoiden kouluttajana ja kuntoutuksen kehittäjänä. Kuntoutuksen ylemmän korkeakoulututkinnon opiskelijat olivatkin osana päivän ohjelmaa kiteyttäen työidentiteetin rakentumista ja oppimista tulevaisuuden työssä yhdessä yliopettaja Salla Siparin ja Toini Harran kanssa. Seminaaripäivä huipentui kuohuvien maljojen nostoon eläkkeelle siirtyvän Kuntoutuksen yliopettajan Elisa Mäkisen kunniaksi.