Omaishoitajille suunnattujen palveluiden kehittämiseksi Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksotessa selvitettiin omaishoitajien näkemyksiä tarvittavista palveluista oman jaksamisen tukemiseksi. Ikääntyneiden omaishoitajat toivoivat arjessa jaksamiseensa taustatukea sekä yksilöllisten tarpeiden huomioimista palveluja suunniteltaessa ja järjestettäessä.

Tavoitteena omaishoitajille suunnattujen tukimuotojen kehittäminen

Omaishoidon tukea koskevan lain vuoden 2018 alusta voimaantulleessa muutossäädöksessä velvoitetaan kunnat järjestämään valmennusta ja koulutusta omaishoitajille tarvittaessa (Laki omaishoidon tuesta 2005). Ikääntyneille suunnattujen palveluiden kehittämisen tarve ja ajankohtaisuus on huomioitu myös hallituksen kärkihankkeessa ”Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa” (Voutilainen & Noro & Karppanen & Raassina 2016: 6).

Osahankkeena toteutettu OSSI-hanke, Etelä-Savon asiakaslähtöinen palveluohjausverkosto ja osaamiskeskus omais- ja perhehoitoon 2016−2018, päättyi lokakuussa 2018. Eksote oli mukana osatoimijana OSSI-hankkeessa omaishoitajille suunnatun tuen ja valmennuksen kehittämisen osalta.

Omaishoidon tuki- ja valmennuskäynnit ovat uusi tukimuoto, jota kehitetään omaishoitajien tarpeeseen mahdollisimman hyvin vastaavaksi. Opinnäytetyössä selvitettiin omaishoitajien näkökulmasta, millaisia olivat uusille omaishoitajille suunnattujen tuki- ja valmennuskäyntien koetut ja tulevaisuudessa odotettavissa olevat hyödyt. Aineisto kerättiin omaishoitajien yksilöhaastatteluilla. Esiin nousseita tuloksia hyödynnetään omaishoitajille suunnatun tuen ja valmennuksen kehittämisessä Eksotessa.

Koetut ja odotettavat hyödyt tuki- ja valmennuskäynneistä

Omaishoitajat kokivat tuki- ja valmennuskäyntien hyödyttäneen sekä fyysisessä että psyykkisessä jaksamisessa. Omaishoidon käytäntöihin liittyvä tuki sekä yleinen palveluohjaus koettiin hyödylliseksi. Erityisesti haastatteluissa nousi esiin taustatuen saaminen omaishoitajana toimimiseen. Pärjäämisen tunne vaativassa ja sitovassa omaishoitotilanteessa vahvistui, kun tiedettiin apua ja tukea olevan tarvittaessa saatavilla. Kokemukset apuvälinetarpeen arvioinnista ja apuvälineiden saatavuudesta, tarvittavien kodinmuutostöiden järjestämisestä ja fyysisen toimintakyvyn tukemiseen ohjaamisesta olivat hyviä.

Mahdollisuus saada apua pyydettäessä sekä yksilöllisen tuen tarpeen tunnistaminen tukipalveluita suunniteltaessa ja järjestettäessä olivat hyötyjä, joita omaishoitajat tulevaisuudessa odottavat Eksoten omaishoitajille suunnatulta tuelta ja valmennukselta. Arjessa jaksamisessa koettu tuen tarve on yksilöllistä ja omaishoitotilanteesta riippuvaa, eivätkä valmiit tuki- ja valmennusmallit sovi kaikille. Omaishoitajille suunnatusta tuesta ja valmennuksesta koettiin eniten hyötyä henkilökohtaisen tarpeen mukaisiksi sovitettuina palveluina.

Tuki- ja valmennuskäyntikokeiluun osallistuneiden omaishoitajien kertomukset koetuista ja odotettavista hyödyistä tukevat jo olemassa olevaa, tutkittua tietoa omaishoitajien jaksamisesta. Yksilöllisten tarpeiden mukaisen tuen ja valmennuksen avulla voidaan lisätä omaishoitajan elämänlaatua ja mielenterveyttä. Niiden avulla voidaan edistää sekä omaishoitajan että hoidettavan hyvinvointia ja vähentää tarvetta pitkäaikaishoitoon kodin ulkopuolella (Omaishoitajat palvelun kehittäjinä 2016: 25, 49; Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma 2013: 23−24).

Kirjoitus pohjautuu Niina Näpin opinnäytetyöhön ”Omaishoitajien näkökulma tuki- ja valmennuskäyntien hyödyistä arjessa jaksamisen edistämiseksi”.

Kirjoittaja:

• Niina Näppi, opiskelija, kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK), Metropolia Ammattikorkeakoulu

Kuva: Niina Näppi

Lähteet:

Kansallinen omaishoidon kehittämisohjelma 2013. Työryhmän väliraportti. Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavana osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74489/Rap_2013_10_Omaishoito_verkko.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Laki omaishoidon tuesta 935/2005. Saatavana osoitteessa:
http://www.finlex.fi/fi/laki/smur/2005/20050937.

Omaishoitajat palvelun kehittäjinä 2016. Turun omaishoidon asiakasraadin toimikauden 2014−2015 loppuraportti. Omaishoitajat ja läheiset -liitto ry ja FinFami mielenterveyden keskusliitto. Saatavana osoitteessa: https://omaishoitajat.fi/wp-content/uploads/2017/03/OPASTAVA_asiakasraatiraportti.pdf. Luettu 19.2.2018.

Voutilainen, Päivi & Noro, Anja & Karppanen, Satu & Raassina, Anne-Mari 2016. Kärkihanke: Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaikenikäisten omaishoitoa. Sosiaali- ja terveysministeriö. Saatavana osoitteessa: http://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75191/STM_RAPORTTI.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Omaishoitajuus on ainutlaatuista ja yksilöllistä jokaisen omaishoitajaperheen kohdalla. Suomalaisten omaishoitajien keski-ikä on 58 vuotta, tosin ikäjakauma on 29-90 vuotta. Suurin osa omaishoitajista on naisia, 75 %, joista eläkkeellä on 44 %. Suurin osa omaishoitajista arvio oman terveydentilansa olevan hyvä 55 % tai keskitasolla 33 %. Kuuden kuukauden seurannassa tässä ei juuri näkynyt muutosta. Näin siis kun katsotaan lukuja tilastollisesti.

Omaishoitajuus koetaan suurimmaksi osaksi kannattavaksi ja suurella osalla omaishoitajista on hyvä suhde hoidettavaan ja he kokivat pärjäävänsä hyvin omaishoitajana. Yli puolet 56 % koki, että omaishoitajuudessa ei ollut negatiivisia vaikutuksia heidän tunne-elämään ja 74 % koki, että omaishoitajuudella ei ollut negatiivisia vaikutuksia heidän psyykkiseen hyvinvointiin. Omaishoitajuudesta ei myöskään koettu olevan suurimmalle osalle taloudellisia vaikeuksia. Mutta vaakakupin toisella puolella 47 % koki, että omaishoitajuus oli usein tai melko usein liian vaativaa. Lisäksi iso osa omaishoitajista koki, että ei ole hyötynyt heille kohdennetuista palveluista.

Tutkimuksen mukaan omaishoitajuuden positiiviseen kokemukseen vaikutti omaishoitajan oma arvostus tehtävää kohtaan ja heidän selviytymisensä tässä tehtävässä. Omaishoitajan oma terveys ja heidän perheensä tarjoama tuki olivat tärkeä voimavara.

Mistä ottaa koppia? Koska omaishoitajuus on aina ainutlaatuinen ja yksilöllinen, on alkukartoituksessa kiinnitettävä huomiota perheen kokonaistilanteeseen ja tarjottavien palveluiden muokattavuuteen ja oikeaan ajoitukseen kunkin omaishoitoperheen kohdalla, tästä esille nousee kysymys, että onko palvelutarpeen arviointi riittävän monipuolista ja kattavaa. Omaishoitajan terveyden- ja hyvinvoinnin tukemiseen kannattaa satsata, sillä saavutetaan hyviä tuloksia jaksamisen ja kotona pärjäämisen näkökulmasta. Työntekijöiden monipuolinen osaaminen ja palveluiden monipuolisuus haastaa tulevaisuudessa. Tunnenko minä asiakkaani kunnolla? Pystytäänkö palveluita räätälöimään tarpeen mukaan? Lähtökohtana on ainutlaatuisen tilanteen tunnistaminen, monipuolinen toimintakyvyn arviointi, riittävä palveluvalikoima niin kunnan, yksityisten palveluntuottajien kuin kolmannen sektorin puolelta ja näiden palveluiden oikea aikainen kohdentaminen. Tärkeää on keskittyä tukemaan voimavaroja, sillä näin pystytään suojelemaan omaishoitajuuden negatiivisilta vaikutuksilta.

Näiden valossa keskitetty palveluohjaus ja siinä riittävän monipuolinen palvelutarpeen arviointi sekä tukimuotojen yksilöllinen räätälöinti ja riittävä tilanteen seuranta ovat avain asemassa omaishoitoperheen tukemisessa. Palveluvalikoima on rakennettava niin, että siinä ovat yhteistyössä kuntasektorin eri alueet, yksityisen palveluntuottajat ja kolmas sektori. Avainasemassa ovat palvelunohjaajat, jotka useimmiten ovat omaishoitajien ensikontakti. Tietämys toimintakyvystä ja sen monipuolisesta tuntemisesta sekä palveluiden räätälöinnistä ovatkin palvelunohjauksen kulmakiviä.

Sari Häkkinen, opiskelija
Kuntoutuksen tutkinto-ohjelma (YAMK)

Lähde: Toljamo, Maisa – Perälä, Marja-Leena – Laukkala, Helena 2011. Impact of caregiving on Finnish family caregivers. Scandinavian Journal of Caring Sciences 26 (2). 211-218.