Suomi lasten kasvuympäristönä -seurantatutkimuksen mukaan [1] vuonna 1997 syntyneistä lapsista suurin osa voi hyvin ja on saanut viettää lapsuutensa ilman perheen hyvinvointia uhkaavia tekijöitä. Osalla lapsista on kuitenkin ollut hyvinvointia haastavia riskejä elämässään, sillä esimerkiksi psykiatrisen diagnoosin oli tutkimuksen mukaan saanut noin viidesosa (20,7 %). Myös rangaistusmääräyksiä on määrätty seuranta-aikana lähes joka viidennelle pojalle (19,5 %).

Tulevaisuutta hahmottelemassa

Nuori voi kokea tulevaisuuden innostavaksi ja kiehtovaksi — tai uhkaavaksi ja pelottavaksi. Ihminen yrittää kokemansa pohjalta sopeutua tulevaan tai toimia itse aktiivisesti toivomansa tulevaisuuden luomiseksi. (Rubin & Kaivo-Oja 2010.) Framerin (2003) tutkimuksen mukaan positiivisella asennoitumisella tulevaisuuteen on todettu olevan vaikutusta siihen, kuinka paljon nuoret kokevat psykologisia ja sosiaalisia haasteita.

Nuoret, jotka suhtautuvat tulevaisuuteen negatiivisesti kokevat enemmän haasteita. Nuoruuteen ja nuoren identiteetin muodostamisen kehitystehtävään liittyy oleellisesti tulevaisuussuuntautuneisuus (Future orientation). Tämä tarve tulevaissuuntautuneisuuteen on samansuuntaista kulttuurista tai yhteiskunnasta riippumatta (Framer 2003). Tulevaisuusorientaatiolla tarkoitetaan aktiivista ja tietoista tulevaisuuden haltuunottoa (Heinonen, Ruotsalainen & Kurki 2012).

Tulevaisuuden ohjausmenetelmät ja välineet

MOTIIVI-hankkeessa on kehitetty tulevaisuussuuntautuneita ohjausmenetelmiä yksilö- ja ryhmäohjauksen tarpeeseen. Tulevaisuusorientaatiota on lähestytty kolmen ohjaavan kysymyksen kautta. Nämä ovat ”Kuka minä olen?”, ”Mitä minä osaan?” ja ”Mihin minä pystyn?”. Kysymykset sisältävät ajatuksen identiteettityöstä, itsensä hahmottamisesta suhteessa muihin ihmisiin ja maailmaan.

”Mitä minä osaan” -kysymyksellä herätellään ajattelemaan omia taitoja, myös sellaisia joista nuori ei välttämättä ole tietoinen, tai ei osaa nimetä niitä taidoikseen. Taidot tuodaan esille, ja ne integroituvat osaksi sitä, kuka minä olen. Minä pyritään näkemään positiivisessa, osaavassa valossa. Kysymys ”Mihin minä pystyn?” nostaa esille myös terveysnäkökulman. Mikä on toimintakykyni? Kuinka voin? Kuinka huolehdin terveydestäni, unesta, mielen hyvinvoinnista?

Näiden kolmen kysymyksen valossa luodaan omaa suhdetta tulevaisuuteen. Minusta tulee pystyvä, osaava ja toimintakykyinen nuori, joka uskaltautuu hahmottelemaan tulevaisuuttaan. Nuori tarvitsee avukseen kunnioittavaa, aikaa-antavaa ja läsnä olevaa ohjausta (Raatikainen 2018a; 2018b).

Hankkeessa kehitetyt (ryhmä)ohjausmallit mahdollistavat tulevaisuussuuntautuneen ohjauksen ja vahvistavat ammattilaisten mahdollisuuksia tukea nuorten osallisuutta, yhteisöllisyyttä, terveyttä ja työelämävalmiuksia.

Lisätietoja menetelmistä ja toimenpiteistä hankkeen webbisivuilta.

Lähteet

• Framer, G. L. 2003. The Dimensionally of Youths’ Oriented Interest. Journal of Social Service Research, 29:2, 1 – 40.  
• Heinonen, S., Ruotsalainen, J. & Kurki, S. 2012. Luova tulevaisuustila ja tulevaisuuden osaamisen ennakointi. Tulevaisuuden tutkimuskeskus Tutu e-julkaisuja 4/2012. Turun Yliopisto. Tulevaisuuden tutkimuskeskus.
• MOTIIVI – nuorten tulevaisuussuustyöskentelyn uudet menetelmät.
• https://www.metropolia.fi/tutkimus-kehittaminen-ja-innovaatiot/hankkeet/motiivi/
• Raatikainen, E.2018a. Nuoren identiteetin rakentaminen kohtaamisessa. Teoksessa Rautiola, T. & Ala-Nikkola, E. (toim.) Kohtaa nuori – Kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen. Osoitteessa http://kohtaanuori.metropolia.fi/ . Luettu 2.6.2019.
• Raatikainen, E. 2018b. Ohjaavia kysymyksiä nuoren sisäisen motivaation herättämiseksi. Teoksessa Rautiola, T. & Ala-Nikkola, E. (toim.) Kohtaa nuori – Kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen. http://kohtaanuori.metropolia.fi/
• Rubin, A. & Kaivo-Oja, J. 1999. Towards a futures-oriented sociology. Journal International Review of Sociology. Revue Internationale de Sociologie. Volume 9, 1999 – Issue 3. Osoitteessa
• https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/03906701.1999.9971322?journalCode=cirs20.Luettu 11.4.2019.
• Tulevaisuusohjaus 2019. Osoitteessa http://tulevaisuusohjaus.fi . Luettu 11.5.2019.
• [1] ”Suomi lasten kasvuympäristönä -raportissa kuvataan Suomessa vuonna 1997 syntyneiden lasten elämänkulkua täysi-ikäisyyteen asti. Raportissa tarkastellaan lasten hyvinvointia usealla ulottuvuudella: koulumenestys, somaattinen ja psyykkinen terveys, kuntoutus, lastensuojelu ja rikollisuus. Lasten hyvinvointia peilataan suhteessa perheen tilanteisiin, kohortin vanhempien sosioekonomisten, terveydellisten ja perhesuhdetilanteiden kautta. Lasten hyvinvoinnin ulottuvuuksia tarkastellaan myös alueellisesti, lähialueen kautta, maakuntatasolla, sekä kaupunki–maaseutu-luokitteluin. Aineistona on käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kansallinen syntymäkohortti 1997 -tutkimusaineistoa, johon on kerätty useita eri rekisteritietoja kaikista Suomessa vuonna 1997 syntyneistä henkilöistä sikiöajalta täysi-ikäisyyteen. Raportti on jatkoa vuonna 1987 Suomessa syntyneiden seurantatutkimukselle” https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137104/URN_ISBN_978-952-343-152-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y
• [2] (Social Work in the Digital Age – How Digital Developments and Digital Inequalities Shape Modern Discourse in Social Work Theory and Practic https://web.fhnw.ch/plattformen/hsa-summerschool)

 

Luottamuksella on tunnistettavissa monia myönteisiä vaikutuksia. Se liittyy toimiviin ihmissuhteisiin, ihmisen kykyyn toimia osana ryhmää ja yhteisöä sekä luo ihmisten välille turvallisuutta ja ennustettavuutta. On myös osoitettu, että yhteisöissä, joissa ihmiset luottavat toisiinsa, kollektiiviset ongelmat ovat helpommin ratkaistavissa (1).

Luottamuksella on tärkeä asema myös nuorten aikuisten päivittäisessä vuorovaikutuksessa (2). Tutkimusten mukaan nuoret, jotka uskovat pystyvänsä vaikuttamaan elämänsä kulkuun, ovat myös taipuvaisia myös luottamaan muihin ihmisiin (3). Valtaosa suomalaisista nuorista suhtautuu melko positiivisesti omaan tulevaisuuteen, vaikkakin nuorten optimismi on vähentynyt viime vuosina. Tyytyväisimmät suomalaiset nuoret luottavat siihen, että tulevaisuus on hyvä ja ihmiskunnalla on kykyä ja tahtoa ratkaista eteen tulevat ongelmat (4) . Mutta erityisesti poikien luottamus Suomen tulevaisuuteen asuinmaana ja kanssaihmisiin (3) sekä sosiaalinen luottamus (10) ovat heikentyneet.

Juuri päättyvässä Matti – miesten matkat työhön -hankkeessa (ESR) tutkittiin luottamuksen merkitystä nuorten miesten elämässä. Tässä blogitekstissä kerron, mitä tutkimuksessa löysimme.

Luottamus pitää ansaita

Matti-hankkeen aineisto kerättiin nuorten työpajoista sekä Ohjaamo-toiminnasta Helsingin ja Kouvolan alueelta*.  Tulosten mukaan, Helsingin työpajojen [2] ja Kouvolan Ohjaamon nuorten luottamukselliset ihmissuhteet lisäsivät nuorten voimavaroja. Matti-hankkeen aineistossa luottamusta oli tunnistettavissa melko paljon, vaikkakin huomionarvoista oli se, että luottamus ei tutkimukseen osallistuneiden nuorten mukaan ollut itsestään selvää, vaan se piti ansaita. Nuoret kuvasivat, että luotettavan ihmisen pitää osoittaa teoillaan ja puheillaan luottamuksen arvoisuutensa.

“Eihän kehenkään voi luottaa näin vaan. Kyllähän se vaatii jonkun pohjan siihen.”

“Koska ei ikinä pidä luottaa. Ei pidä ikinä luottaa vaan saman tien. Jos et sä tunne jotain ihmistä esimerkiks niin emmä ainakaa luota sen sanaan.”

“En mä nyt mitään …sokeeta luottamus tyyliin kenellekään anna mut…”

“En minä mihinkään vieraisiin ihmisiin ainakaan luota.”

Se, että luottamus pitää ansaita, olikin yhteinen piirre tutkimukseen osallistuneille työpaja- ja Ohjaamo –nuorille. Tutkimuksen mukaan nuorilla oli elämässään merkityksellisiä ja voimavaroja lisääviä luottamuskokemuksia, mutta myös elämänlaatua heikentäviä epäluottamuskokemuksia. Epäluottamuskokemukset olivat vaikuttaneet heihin monin tavoin.  Luottamukseen liittyy ihmisen välinen turvallisuus (5), kun taas epäluottamus voi johtaa epäilyyn, erillisyyteen ja turvattomuuteen (Troman 2000).

Epäluottamuskokemukset eivät unohdu, mutta niistä voi selvitä

Nuoruus nähdään elämänvaiheena, johon voi liittyä epäonnistumisia ja mokia, asioita, jotka ’ikään kuin’ voivat kuuluvat nuoruuteen. Epäluottamuskokemuksista selviytymiskeinoiksi nuoret toivat tutkimushaastatteluissa esille monia erilaisia keinoja. Pääasialliseksi selviytymiskeinoiksi kuvattiin kykyä nähdä maailma eri tavalla, kun ikää tulee lisää (7), vaikkakin myös itsensä suojeleminen ja huonojen ihmissuhteiden katkaiseminen koettiin tärkeäksi keinoksi selvitä aikaisemmista epäluottamuskokemuksista.

“Siihen aikaan se oli tosi vaikeeta. Tuntu et kukaan ei välitä must. Mut, sit myöhemmin ku, tullu aikuiseks ja vielä joskus nuorena, vanhempana teininä silleen ni, alkoi olleen sillee et –mitä väliä sillä on, ne on vanhoi juttui ja, ihmiset muuttuu. Tietenkin just jossain yläasteella niin ihmiset käyttäytyy tosi, villisti kun kaikki hormonit hyrrää tälleen.”

Bosin, Westenbergin, Dijkn ja Cronen (8) mukaan varhaisaikuisuuteen kuuluu se, että nuori oppii paremmin ymmärtämään myös muiden ihmisten erilaisia näkökulmia. Epäluottamuskokemukset jättävät jälkensä nuoreen, mutta eivät silti ole välttämättä esteenä paremman tulevaisuuden rakentamisessa. Tähän tarvitaan ymmärtävää ohjausta ja luotettavaa aikuista.

Nuoret tarvitsevat luottamusta tulevaisuuteensa rakentamiseen

“– Kaikkihan me ollaan  jouduttu — eikä mua oo silleen kusetettu. —tilanteet joskus menee niin kun ne menevät mutta, ehdottomasti luotan ihmisiin ja, ihmiset on ollu jotenki ystävällisiä mua kohtaan, (-) elämän, mikä on tosi siistii (–)“

Vaikka epäluottamuskokemukset varjostaisivatkin nuoren elämää, ei luottamusta ole koskaan liian myöhäistä saavuttaa – vaikka haasteellista se voi ollakin. Tulevaisuus rakentuu onnistumisten ja epäonnistumisten kautta. Nuori saa luottamuksellisessa ihmissuhteessa myös epäonnistua, mutta häntä tuetaan jatkamaan elämässään eteenpäin. Luotettava aikuinen** auttaa nuorta elämässä hänen tulevaisuutensa rakentamisessa, sillä luottamus on tekijä, jonka avulla on mahdollisuus lisätä toivoa tulevaisuuteen (9). Luotettavalta aikuiselta se vaatii kärsivällisyyttä, kohtuullisiin odotuksiin vastaamista ja eläytymiskykyä nuoren tilanteeseen. Luottamuksellisen ihmissuhteen myötä nuoren itseluottamus saa myönteisen kasvualustan näkyväksi tulemisen ja luottamukseen liittyvän asioiden ennustettavuuden myötä.

Kohtaa nuori – kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen

Matti-hankkeen verkkojulkaisu Kohtaa nuori – kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen ilmestyi maanantaina 3.12.2018. Julkaisussa esitellään sukupuolisensitiivisiä ohjausmalleja sekä näkökulmia nuoren kuulemiseen ja vahvistavaan kohtaamiseen, joita voidaan soveltaa laajasti toimittaessa nuorten kanssa nuoriso-, kasvatus-, sosiaali- ja terveystyössä.

Tutustu julkaisuun täällä >>

Lähteet

1. Ostrom, E. 2003. Towards a Behavioral Theory Linkin Trust, Reciprocity, and Reputation, in E.Ostrom and Walker, J. (eds). Trust & Reciprocity: Interdisciplinary lessons from Experimental Research, New York, NY: Russell Sage Foundation.
2. Lee, N.C., Jolles, J. & Krabbendam, L. 2016. Social information influences trust behavior in adolescents. Journal of Adolescence 46, 66-75.
3. Myllyniemi, S. 2016 (toim.) Katse tulevaisuudessa – Nuorisobarometri 2016. Nuorisotutkimusseura. Painotalo Varteva Oy. https://tietoanuorista.fi/wp content/uploads/2017/03/Nuorisobarometri_2016_WEB.pdf
4. Salonen, A.O. & Konkka, J. 2016. Kun tyytyväisyys ratkaisee – nuorten suhtautuminen globaaleihin haasteisiin, käsitykset ihanne yhteiskunnasta ja toiveet omasta tulevaisuudesta, 137-159. Teoksessa Myllyniemi, S. 2016 (toim.) Katse tulevaisuudessa – Nuorisobarometri 2016. Nuorisotutkimusseura. Painotalo Varteva Oy. https://tietoanuorista.fi/wp content/uploads/2017/03/Nuorisobarometri_2016_WEB.pdf
5. Yamagishi, T. 2011. Trust. The Evolutionary Game of Mind and Society. Springer.
6. Troman, G. 2000. Teacher Stress in the Low-Trust Society. British Journal of Sociology of Education. 21(3):331-353.
7. Sutter, M. & Kocher, M.G. 2007. Trust and trustworthiness across different age groups. Games and Economic Behaviour, 59, 364-382.
8. Van den Bos, W., Westenberg, M., van Dijk, E., & Crone, E. A. (2010). Development of trust and reciprocity in adolescence. Cognitive Development, 25(1), 90–102.
9. McGeer, V.2012. Trust, hope and empowerment. Australian Journal of Philosophy, 86:2, 237-254.
10. Pekkarinen, E. & Myllyniemi, S. 2017. Opin polut ja pientareet – Nuorisobarometri 2017 teemana on koulutus. Nuorisotutkimusseura. Painotalo Varteva Oy. https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2018/03/Nuorisobarometri_2017_WEB.pdf

* Matti – Miesten matkat työhön -hankkeessa (ESR 2016–2018) järjestettiin Helsingin työpajoilla ja Kouvolan Ohjaamoissa olleille nuorille Elämänkulku- sekä Pelillisyys- työpajoja. Pajojen tavoitteena oli löytää uusia sukupuolisensitiivia ohjausmalleja ratkaisuksi nuorten elämänhallinnan lisäämiseksi, työllistymiseen tai koulutuspolun löytämiseksi. Pajoihin osallistuneista nuorista, osallistui tutkimukseen (n=30). Tutkimusaineistoa Aineisto kerättiin työpajanuoria haastatellen (puolistrukturoitu haastattelu) vuosien 2017–2018 aikana Kouvolassa ja Helsingissä. Haastatteluihin osallistui Eija Raatikainen, Arja Liinamo, Jaana Poikolainen ja Teija Rautiola. Tutkimuksessa selvitettiin laajasti nuorten tilannetta moni menetelmällisesti ja -monitieteellisesti. Tämä blogi pohjautuu tutkimusintressiin nuorten merkityksellisistä luottamus- ja epäluottamus kokemuksista ja yhteyttä nuorten tulevaisuususkoon.

**  nuoret kuvasivat Matti -hankkeessa hankittussa aineistossa mm.työpajaohjaajia luotettaviksi aikuisiksi.

 

Mitä haluamme viestittää tunteista toisillemme? Vai haluammeko kätkeä tunteemme? Millä tavalla kerromme tunteistamme? Millaista tunneilmastoa olemme osaltamme kertomisen tyylillämme luomassa? Miten tunteisiimme reagoidaan?

Taistelijasta Tulevaisuuden rakentajaan

Löysimme kolmen ammattikorkeakoulun opiskelijoiden teksteistä [1] seitsemän erilaista tapaa kertoa merkityksellisistä tunnekokemuksista korkeakouluopintojen aikana. Opiskelijoiden tunnekuvaukset luokittuivat selviytyjän (oppijan), taistelijan-, kiitollisen-, tulevaisuussuuntautuneen-, epäammatillisen opettajan-, turhautuneen- ja pettyneentarinaan (ks. Taulukko 1). Kuvaukset liittyvät muihin opiskelijoihin, opettajiin, sekä esimerkiksi tietoteknisiin järjestelmiin – opintoja edistävinä tai hidastavina (tai mielipahaa aiheuttavina) asioina.

Taistelijan tarinassa kertomukset liittyivät jonkin tilanteen voittamiseen tai positiivisen lopputuloksen saavuttamiseen. Kuvauksissa oli taisteluhenkeä. Tähän kuvaukseen liittyi myös epäoikeudenmukaisuuden ja oikeudenmukaisuuden kuvauksia.

”IT linjalle ei haluta opiskelijoita, joilta puuttuu Y- kromosomi.”

Kiitollisen tarinassa puolestaan kuvailtiin vuosien varrella saatua tukea, jota saatiin muilta opiskelijoilta tai opettajilta. Tuki ja opiskelijan elämäntilanteen ymmärtäminen oli auttanut opinnoissa eteenpäin.

”Olin kiitollinen opettajalle, että hän jaksoi auttaa, vaikka selvästi hänenkin aikataulunsa oli yleensä todella kiireinen.”

”Yksi opettajista oli myötätuntoinen, pahoitteli asiaa ja sanoi että epäreilu juttu.”

Tulevaisuutta rakentavien opiskelijoiden kertomuksissa kuvailtiin määrätietoista asennetta ja tulevaisuussuuntautuneita tekoja opintojen loppuun suorittamiseksi. Niissä opiskelijan hallinnantunne ja minäpystyvyys tulivat selväsi esille. Opiskelija kuvaili haasteellisia tilanteita, mutta samalla hänellä on selviä suunnitelmia siitä, kuinka hän aikoo edetä opinnoissaan.

”Tiedän mitä haluan, vaikka opettaja ei tietäisikään/antaisi selkeää vastausta.”

 

The Story	Description of Story
1. The survival- / learning story	Attention was paid to coping with experience and learning about it for the future.
2. The warrior story	A story of fighting against challenges as a winner. This also involved descriptions of injustice and fairness.
3. The appreciative  story	Were typically about help that was received from teachers or students.
4. The story of the future-oriented	The student describes challenging situations, but at the same time he has clear plans how to proceed in his studies/a goal for future.
5. The story of lecturers’ unprofessionality	Reflects how the teacher does not behave as expected from a teaching professional and how this generates negative emotions. The teacher’s interaction skills or expertise in the field is weak, causing student distrust.
6. The story of the frustrated	Depicts strong negative feelings, refers to similar past school experiences, and does not present ways to resolve the situation.
7. The story of the disappointment	Disappointments are more related to current studies, and (related to students themselves, other people, or computer challenges and training systems.)

Taulukko 1. Perustuu esitykseen “Between despair and joy – emotions as guides for lifelong learning” (Maria Ekström & Eija Raatikainen), joka pidettiin Wienissa (6^th Teaching and Education conference 1.10.2018)

Tunteisiin voi vaikuttaa -tunneviestintä kehittää emotionaalista kompetenssia

Rantanen (2015, 17) muistuttaa, että tunteisiin vaikuttamiseen on olemassa monia keinoja, vaikkakin näitä keinoja ei systemaattisesti opeteta missään. Kyse ei ole suostuttelusta, houkuttelusta tai oman tahdon läpi saamisesta, vaan siitä, että hallitsee tunteet ja valjastaa niissä piilevän energian oman toiminnan käyttövoimaksi. Tunteisiin vaikuttamalla, voisimme ratkaista suotuisasti monta tilannetta.

Millaisia keinoja opiskelijoilla sitten voisi olla tunteiden hallitsemiseksi ja niihin vaikuttamiseksi? Miksi tunteisiin ylipäätänsä pitäisi vaikuttaa? Rantasen (2015) mukaan tunteisiin vaikuttaminen voidaan jakaa kuuteen osaan

1a. Omien negatiivisten tunteiden käsittely

1b. Omien positiivisten tunteiden herättely

2a. Toisten ihmisten negatiivisten tunteiden kohtaaminen

2b. Toisten ihmisten positiivinen herättely

(3a. Organisaation negatiivisten tunteiden kohtaaminen & 3b. Organisaation positiivisten tunteiden herättely ja vahvistaminen).

Tunteisiin vaikuttaessa, on siis hyvä pohtia sitä kenen tunteista puhutaan, ja puhutaanko negatiivisten tunteiden käsittelystä vai positiivisten tunteiden herättelystä. Luokittelu on pelkistävä, mutta myös selkeä. Se on ensimmäinen askel tunteiden jäsentämiseksi.

Tunteet jaetaan usein positiivisiin ja negatiivisiin, vaikkakin käytännön elämässä ne ovat vain suhteessa tiettyyn tilanteeseen, positiivisia tai negatiivisia. Ne eivät ole arvotettavissa olevia, vaan yhtälailla ”negatiiviset” tunteet sisältävä eteenpäin vievää energiaa, tai vastaavasti ”positiiviset” tunteet voivat hidastaa uudistamista. Merkityksellisintä lienee se, millaisen tunnejäljen (Emotional Footprintin) jätämme kohtaamisissa jälkeemme? Onko se negatiivinen vai positiivinen? Opiskelijoiden kohdalla tunteiden vaikuttamiseen ja niiden hallitsemiseen on monia perusteluja:

• opiskelija tunnistaa, hallitsee ja osaa hyödyntää tunteisiin liittyvää energiaa
• positiiviset tunnekokemukset opintojen aikana edistävät joustavuutta ja avoimuutta uudelle tiedolle (Bolte & Goschke 2010)
• opiskelija enemmän rakentaa ja ylläpitää yhteistyötä, kuin murentaa ja hajottaa yhteistyötä, kun tunteita osataan tunnistaa ja käsitellä tilanteeseen sopivalla tavalla
• tunnetaidot vahvistuvat käyttämään tunteita voimavarana myös tulevaisuudessa työelämään siirryttäessä (–> Emotionaalinen kompetenssi vahvistuu).
  • → työssäjaksaminen ja työn hallintakyky kohentuu

Positiivinen puhe luo positiivista tunneilmastoa

On todettu, että jo pelkkä tunnetilan muuttaminen myönteisempään suuntaan lisää ihmisen luovaa ajattelua, sosiaalisuutta, parantaa immuunijärjestelmää sekä heikentää epäitsekkyyttä (Lyubomirsky, King & Diener 2005). Tunteilla on suuri merkitys opintoihin, motivaatioon, onnistumiseen ja hyvinvointiin (kts mm. myös Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016). Pitkään jatkuvien negatiivisten tunteiden on puolestaan osoitettu lisäävän sairastavuutta (Rantanen 2015, 22). Muun muassa nämä tekijät puoltavat vahvempien tunnetaitojen puolesta. Työurien pidentyessä ei ole merkityksetöntä millainen tunneilmasto työssä vallitsee.

Opiskelijoiden opinnoissa etenemisen, ja jaksamisen, mutta myös myöhemmin työelämässä selviytymisen näkökulmasta on kiintoisaa kysyä sitä, jatkuuko opintojen aikana hyväksi koettu tunteista puhumisen tapa myös valmistumisen jälkeen työelämään siirryttäessä? Siirtyykö tunteista puhumisen tapa yhteisöstä toiseen vaihdettaessa, vai omaksummeko uudessa työyhteisössä sen tavan puhua (tai olla puhumatta tunteista?). Muuttuuko opintojen aikainen tunnepuhe automaattisesti positiiviseksi työelämään siirryttäessä, vai voiko sitä tunnetaitoja ja tunteista puhumisen tapaa tiedostaa ja harjoitella jo opintojen aikana?

Keskeinen edellytys onnistuneille kohtaamisille on Taipaleen (2016) mukaan se, että kykenemme tavoittamaan muiden ihmisten tunteet sekä sen mitä he milloinkin aikovat ja ajattelevat. Kyse on hyvinvoinnista, työhön sitoutumisesta, mutta myös ihmisten suorituskyvystä; tyytyväiset työntekijät jaksavat työssään paremmin.

Lähteet:

Bolte, A., & Goschke, T. 2010. Thinking and emotion: Affective modulation of cognitive processing modes. In Towards a Theory of Thinking (pp. 261-277). Springer, Berlin, Heidelberg.

Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2016. http://www.yths.fi/kott2016

Lyubomirsky, S., King, L. & Diener, E. 2005. The Benefits of Frequent Positive Affect: Does Happiness Lead to Success? Psychological Bulletin. Vol. 131, No. 6, 803– 855.

Polkinghorne, D. E. 1988. Narrative Knowing and the Human Sciences. New York: State University of New York Press, Albany.

Rantanen, J.2015. Vaikuta tunteisiin. Lisää voimaa tekemiseen. Talentum.

Taipale, J. Empatia ja samaistuminen yhteisöjen perustana. 3/2016. Osviitta.

[1] Teksti perustuu Wihurin rahaston Tunnetutkimukseen (2018), joka keskittyy merkityksellisten tunnekokemuksien tutkimiseen ja tunnetaitojen kehittämisen korkeakoulukontekstissa. Tutkimuksessa on kerätty aineistoa sekä opinto-ohjaajilta että opiskelijoilta 3AMK-kontekstissa. Opiskelijat (n=43) kertoivat merkityksellisistä tunnekokemuksista ja -tilanteista, jotka liittyvät opintoihin. Tutkimuksessa käytettiin Critical Incident -menetelmää ja narratiivista lähestymistapaa (Polkinghorne 1988). Aineisto kerättiin osana Tutu -hanketta Metropoliasta, Laureasta ja Haaga-Heliasta keväällä 2017.  Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Lisäksi on kriittisesti hyvä muistaa myös se, että keräämämme tarinat olivat vain tiettynä hetkenä tuotettuja, ja siten opiskelijoilla on luonnollisesti monia erilaisia merkityksellisiä tunnekokemuksia. Ne eivät jää yhteen kertomisen tapaan.