”Oikeanlainen ja kohdennettu tuki synnyttää oikeudenmukaisuuden ja turvan tunteen, hyvinvointia sekä halua osallistua yhteiskuntaan”.^[1]

Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 -raportin^[2] mukaan yhteiskunnassa tulee lisätä sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Tähän ehdotetaan ratkaisuksi esimerkiksi ihmisten yksilöllisten polkujen vahvistamista työttömyydestä työelämään. Varsinkin nuorten työttömyyttä on kyseisen raportin mukaan ehkäistävä, sillä heillä riski jäädä pysyvästi työttömäksi on keskimääräistä suurempi kuin muilla ryhmillä. Myös maahanmuuttajien ja heidän perheenjäsentensä kotouttamista tulee vahvistaa. Nuorten 15–24-vuotiaiden työttömyysaste oli 14,3% syyskuussa 2020, mikä oli sama kuin vuotta aiemmin.^[3] Kehityssuunta on varovaisen myönteinen, vaikkakin luku on korkea. Muutosta huonompaan ei kuitenkaan ole sen mukaan tapahtunut.

Ihmisen osallisuuden tunteen kannalta on tärkeää, että hän voi vaikuttaa yhteisön asioihin ja kokee tulevansa kuulluksi.^[4] Työelämäosallisuus lisää mahdollisuutta merkitykselliseen arkeen, työhön kiinnittymällä. ”Ihmisen hyvinvointiin kuuluvat kokemukset osallisuudesta, merkityksellisyydestä ja ryhmään kuulumisesta”.^[1] Nuoret etsivät paikkaansa niin maailmassa kuin työelämässä. Tutkimusten mukaan pitkäaikaistyöttömäin vanhempien lapsilla on usein suurempi työttömyyden todennäköisyys verrattuna niihin lapsiin, joiden perhetaustassa ei ole työttömyyttä.^[5]

Itsestä riippumaton tulevaisuus

Nuoruuteen elämänvaiheena kuuluu itsen löytäminen ja erilaisten roolien hahmottaminen. Aapola ja Werden (2016) mukaan nuoret kuitenkin vasta hahmottavat tulevaisuuttaan, ovat juuri siksi erityisen haavoittuva ryhmä. Myös perinteiset aikuistumisen mallit ovat kyseenalaistuneet, eikä yhteiskunta välttämättä pysty takaamaan ihmisille vakaita elinehtoja. Tämä synnyttää nuorissa epävarmuutta. ^[6]

Nuori voi hyötyä turvallisen aikuisen tuesta ja ohjauksesta tulevaisuuden mahdollisuuksien hahmottamisessa.^[7] Tulevaisuutta hahmottaessa voi syntyä monia vastatunteita, kuten toivoa ja toivottomuutta, iloa ja pelkoa, hämmennystä ja määrätietoisuutta. Nuori voi kokea tulevaisuuden kiehtovaksi ja innostavaksi tai vastaavasti uhkaavaksi – tai ymmärrettävästi näitä kaikkia tunteita vaihtelevasti. Osallisuuden voidaan ajatella liittyvän myös nuoren osallisuuden kokemukseen omasta elämästään, ja tulevaisuudestaan. On sitten kyse huomisesta, seuraavista tunneista tai pidemmästä ajanjaksosta puhumattakaan.

Aikaisempien elämänkokemustensa pohjalta nuori yrittää sopeutua tulevaan ja toimia itse toivomansa tulevaisuuden luomiseksi.^[8] Joskus kuitenkin positiivisen huomisen hahmottaminen voi olla yksin hankalaa. Tällöin häntä voi auttaa turvallinen aikuinen ja tulevaisuussuuntaunut ohjaus. Tulevaisuussuuntautunut ohjaus on ennakoimatonta asennoitumista tulevaan.^[9]

FUTU-hanke edistää nuorten tulevaisuutta vahvistavaa työotetta

Creating Positive Future FUTU -hanke (2020 -2022) on jatkohanke Motiivi -tulevaisuustyöskentelyn uudet menetelmät (2017-2019, ESR S20920) hankkeelle ^[10]. FUTU-hanke liittyy osaltaan Suomen hallitusohjelmaan, jonka mukaan yhtenä keskeisimmistä tavoitteista on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja sekä parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta. Tavoitteena, jossa ”Suomi on entistä tasa-arvoisempi ja yhdenvertaisempi maa, jossa luottamus lisääntyy ja jokainen ihminen on arvokas”^[11] ovat tärkeitä elementtejä ja tavoitteita myös FUTU-hankkeessa.

Hankkeessa mallinnettavia tulevaisuusohjauksen muotojen avulla tuetaan valmiiden ratkaisujen sijaan ihmistä omannäköisen tulevaisuuden löytämisessä ja sen rakentamisessa. Ohjauksen keskiössä on kolme pääkysymystä

1. Kuka minä olen?
2. Mitä minä osaan?
3. Mihin minä pystyn? ^[12]

Ydinkysymyksiä kenelle tahansa omaa tulevaisuutta pohtivalle. FUTU-hanke pyrkii testaamaan ja edelleen kehittämään MOTIIVI-toimintamalleja sekä uutena jalkautuvaa työotetta, maahanmuuttajatyttöjen vertaistyttötyötä ja sukupuolisensitiivistä työotetta. FUTU-hanke pyrkii osaltaan edistämään nuorten tulevaisuususkon rakentumista vahvistamalla ohjaajien ^[13]  tulevaisuusohjauksen mallien juurtumista ja edelleen kehittymistä erilaisissa toimintaympäristöissä ja konteksteissa.

Lähteet

1. Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus Eheä yhteiskunta ja kestävä hyvinvointi (PDF). Valtioneuvoston julkaisusarja 22 | 2018.
2. Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja 2011:1
3. Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-7830. Syyskuu 2020. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.10.2020].
4. Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka: Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus. 1.painos.
5. Sosiaalihuoltolain soveltamisopas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:5.
6. Aapola-Kari, S. & Wrede-Jäntti, M. 2016. Perinteisiä toiveita, nykyhetkeen kiinnittyviä pelkoja – nuoret pohtivat tulevaisuutta. Teoksessa Myllyniemi, s. (toim.) Katse tulevaisuudessa. Nuorisobarometri 2016, 159-177. (PDF)
7. Raatikainen, E. & Poikolainen, J. 2020. Nuorten miesten luottamus- ja epäluottamuskokemukset nuoren tulevaisuuden raamittajina, (2)2020, 37-52. Avautuu Nuorisotutkimusseura.fi
8. Rubin, A. & Kaivo-Oja, J. 1999. Towards a futures-oriented sociology. Journal International Review of Sociology. Revue Internationale de Sociologie. Volume 9, 1999 – Issue 3.
9. Tulevaisuusohjaus.fi -verkkosivu
10. FUTU-hankkeen verkkosivut
11. Hallitusohjelma. Oikeudenmukainen, yhdenvertainen ja mukaan ottava Suomi. Avautuu valtioneuvosto.fi
12. Hämäläinen A., Ipatti A., Raatikainen E. (Eds.). (2019). Nuorten tulevaisuusohjaus – monta tietä tulevaan, Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja., Metropolia Ammattikorkeakoulu.
13. Piekkari, J, Käteviä välineitä nuorten tulevaisuusohjaukseen, blogi (8.10.2020).

 

Suomi lasten kasvuympäristönä -seurantatutkimuksen mukaan [1] vuonna 1997 syntyneistä lapsista suurin osa voi hyvin ja on saanut viettää lapsuutensa ilman perheen hyvinvointia uhkaavia tekijöitä. Osalla lapsista on kuitenkin ollut hyvinvointia haastavia riskejä elämässään, sillä esimerkiksi psykiatrisen diagnoosin oli tutkimuksen mukaan saanut noin viidesosa (20,7 %). Myös rangaistusmääräyksiä on määrätty seuranta-aikana lähes joka viidennelle pojalle (19,5 %).

Tulevaisuutta hahmottelemassa

Nuori voi kokea tulevaisuuden innostavaksi ja kiehtovaksi — tai uhkaavaksi ja pelottavaksi. Ihminen yrittää kokemansa pohjalta sopeutua tulevaan tai toimia itse aktiivisesti toivomansa tulevaisuuden luomiseksi. (Rubin & Kaivo-Oja 2010.) Framerin (2003) tutkimuksen mukaan positiivisella asennoitumisella tulevaisuuteen on todettu olevan vaikutusta siihen, kuinka paljon nuoret kokevat psykologisia ja sosiaalisia haasteita.

Nuoret, jotka suhtautuvat tulevaisuuteen negatiivisesti kokevat enemmän haasteita. Nuoruuteen ja nuoren identiteetin muodostamisen kehitystehtävään liittyy oleellisesti tulevaisuussuuntautuneisuus (Future orientation). Tämä tarve tulevaissuuntautuneisuuteen on samansuuntaista kulttuurista tai yhteiskunnasta riippumatta (Framer 2003). Tulevaisuusorientaatiolla tarkoitetaan aktiivista ja tietoista tulevaisuuden haltuunottoa (Heinonen, Ruotsalainen & Kurki 2012).

Tulevaisuuden ohjausmenetelmät ja välineet

MOTIIVI-hankkeessa on kehitetty tulevaisuussuuntautuneita ohjausmenetelmiä yksilö- ja ryhmäohjauksen tarpeeseen. Tulevaisuusorientaatiota on lähestytty kolmen ohjaavan kysymyksen kautta. Nämä ovat ”Kuka minä olen?”, ”Mitä minä osaan?” ja ”Mihin minä pystyn?”. Kysymykset sisältävät ajatuksen identiteettityöstä, itsensä hahmottamisesta suhteessa muihin ihmisiin ja maailmaan.

”Mitä minä osaan” -kysymyksellä herätellään ajattelemaan omia taitoja, myös sellaisia joista nuori ei välttämättä ole tietoinen, tai ei osaa nimetä niitä taidoikseen. Taidot tuodaan esille, ja ne integroituvat osaksi sitä, kuka minä olen. Minä pyritään näkemään positiivisessa, osaavassa valossa. Kysymys ”Mihin minä pystyn?” nostaa esille myös terveysnäkökulman. Mikä on toimintakykyni? Kuinka voin? Kuinka huolehdin terveydestäni, unesta, mielen hyvinvoinnista?

Näiden kolmen kysymyksen valossa luodaan omaa suhdetta tulevaisuuteen. Minusta tulee pystyvä, osaava ja toimintakykyinen nuori, joka uskaltautuu hahmottelemaan tulevaisuuttaan. Nuori tarvitsee avukseen kunnioittavaa, aikaa-antavaa ja läsnä olevaa ohjausta (Raatikainen 2018a; 2018b).

Hankkeessa kehitetyt (ryhmä)ohjausmallit mahdollistavat tulevaisuussuuntautuneen ohjauksen ja vahvistavat ammattilaisten mahdollisuuksia tukea nuorten osallisuutta, yhteisöllisyyttä, terveyttä ja työelämävalmiuksia.

Lisätietoja menetelmistä ja toimenpiteistä hankkeen webbisivuilta.

Lähteet

• Framer, G. L. 2003. The Dimensionally of Youths’ Oriented Interest. Journal of Social Service Research, 29:2, 1 – 40.  
• Heinonen, S., Ruotsalainen, J. & Kurki, S. 2012. Luova tulevaisuustila ja tulevaisuuden osaamisen ennakointi. Tulevaisuuden tutkimuskeskus Tutu e-julkaisuja 4/2012. Turun Yliopisto. Tulevaisuuden tutkimuskeskus.
• MOTIIVI – nuorten tulevaisuussuustyöskentelyn uudet menetelmät.
• https://www.metropolia.fi/tutkimus-kehittaminen-ja-innovaatiot/hankkeet/motiivi/
• Raatikainen, E.2018a. Nuoren identiteetin rakentaminen kohtaamisessa. Teoksessa Rautiola, T. & Ala-Nikkola, E. (toim.) Kohtaa nuori – Kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen. Osoitteessa http://kohtaanuori.metropolia.fi/ . Luettu 2.6.2019.
• Raatikainen, E. 2018b. Ohjaavia kysymyksiä nuoren sisäisen motivaation herättämiseksi. Teoksessa Rautiola, T. & Ala-Nikkola, E. (toim.) Kohtaa nuori – Kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen. http://kohtaanuori.metropolia.fi/
• Rubin, A. & Kaivo-Oja, J. 1999. Towards a futures-oriented sociology. Journal International Review of Sociology. Revue Internationale de Sociologie. Volume 9, 1999 – Issue 3. Osoitteessa
• https://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/03906701.1999.9971322?journalCode=cirs20.Luettu 11.4.2019.
• Tulevaisuusohjaus 2019. Osoitteessa http://tulevaisuusohjaus.fi . Luettu 11.5.2019.
• [1] ”Suomi lasten kasvuympäristönä -raportissa kuvataan Suomessa vuonna 1997 syntyneiden lasten elämänkulkua täysi-ikäisyyteen asti. Raportissa tarkastellaan lasten hyvinvointia usealla ulottuvuudella: koulumenestys, somaattinen ja psyykkinen terveys, kuntoutus, lastensuojelu ja rikollisuus. Lasten hyvinvointia peilataan suhteessa perheen tilanteisiin, kohortin vanhempien sosioekonomisten, terveydellisten ja perhesuhdetilanteiden kautta. Lasten hyvinvoinnin ulottuvuuksia tarkastellaan myös alueellisesti, lähialueen kautta, maakuntatasolla, sekä kaupunki–maaseutu-luokitteluin. Aineistona on käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Kansallinen syntymäkohortti 1997 -tutkimusaineistoa, johon on kerätty useita eri rekisteritietoja kaikista Suomessa vuonna 1997 syntyneistä henkilöistä sikiöajalta täysi-ikäisyyteen. Raportti on jatkoa vuonna 1987 Suomessa syntyneiden seurantatutkimukselle” https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/137104/URN_ISBN_978-952-343-152-2.pdf?sequence=1&isAllowed=y
• [2] (Social Work in the Digital Age – How Digital Developments and Digital Inequalities Shape Modern Discourse in Social Work Theory and Practic https://web.fhnw.ch/plattformen/hsa-summerschool)

 

Luottamuksella on tunnistettavissa monia myönteisiä vaikutuksia. Se liittyy toimiviin ihmissuhteisiin, ihmisen kykyyn toimia osana ryhmää ja yhteisöä sekä luo ihmisten välille turvallisuutta ja ennustettavuutta. On myös osoitettu, että yhteisöissä, joissa ihmiset luottavat toisiinsa, kollektiiviset ongelmat ovat helpommin ratkaistavissa (1).

Luottamuksella on tärkeä asema myös nuorten aikuisten päivittäisessä vuorovaikutuksessa (2). Tutkimusten mukaan nuoret, jotka uskovat pystyvänsä vaikuttamaan elämänsä kulkuun, ovat myös taipuvaisia myös luottamaan muihin ihmisiin (3). Valtaosa suomalaisista nuorista suhtautuu melko positiivisesti omaan tulevaisuuteen, vaikkakin nuorten optimismi on vähentynyt viime vuosina. Tyytyväisimmät suomalaiset nuoret luottavat siihen, että tulevaisuus on hyvä ja ihmiskunnalla on kykyä ja tahtoa ratkaista eteen tulevat ongelmat (4) . Mutta erityisesti poikien luottamus Suomen tulevaisuuteen asuinmaana ja kanssaihmisiin (3) sekä sosiaalinen luottamus (10) ovat heikentyneet.

Juuri päättyvässä Matti – miesten matkat työhön -hankkeessa (ESR) tutkittiin luottamuksen merkitystä nuorten miesten elämässä. Tässä blogitekstissä kerron, mitä tutkimuksessa löysimme.

Luottamus pitää ansaita

Matti-hankkeen aineisto kerättiin nuorten työpajoista sekä Ohjaamo-toiminnasta Helsingin ja Kouvolan alueelta*.  Tulosten mukaan, Helsingin työpajojen [2] ja Kouvolan Ohjaamon nuorten luottamukselliset ihmissuhteet lisäsivät nuorten voimavaroja. Matti-hankkeen aineistossa luottamusta oli tunnistettavissa melko paljon, vaikkakin huomionarvoista oli se, että luottamus ei tutkimukseen osallistuneiden nuorten mukaan ollut itsestään selvää, vaan se piti ansaita. Nuoret kuvasivat, että luotettavan ihmisen pitää osoittaa teoillaan ja puheillaan luottamuksen arvoisuutensa.

“Eihän kehenkään voi luottaa näin vaan. Kyllähän se vaatii jonkun pohjan siihen.”

“Koska ei ikinä pidä luottaa. Ei pidä ikinä luottaa vaan saman tien. Jos et sä tunne jotain ihmistä esimerkiks niin emmä ainakaa luota sen sanaan.”

“En mä nyt mitään …sokeeta luottamus tyyliin kenellekään anna mut…”

“En minä mihinkään vieraisiin ihmisiin ainakaan luota.”

Se, että luottamus pitää ansaita, olikin yhteinen piirre tutkimukseen osallistuneille työpaja- ja Ohjaamo –nuorille. Tutkimuksen mukaan nuorilla oli elämässään merkityksellisiä ja voimavaroja lisääviä luottamuskokemuksia, mutta myös elämänlaatua heikentäviä epäluottamuskokemuksia. Epäluottamuskokemukset olivat vaikuttaneet heihin monin tavoin.  Luottamukseen liittyy ihmisen välinen turvallisuus (5), kun taas epäluottamus voi johtaa epäilyyn, erillisyyteen ja turvattomuuteen (Troman 2000).

Epäluottamuskokemukset eivät unohdu, mutta niistä voi selvitä

Nuoruus nähdään elämänvaiheena, johon voi liittyä epäonnistumisia ja mokia, asioita, jotka ’ikään kuin’ voivat kuuluvat nuoruuteen. Epäluottamuskokemuksista selviytymiskeinoiksi nuoret toivat tutkimushaastatteluissa esille monia erilaisia keinoja. Pääasialliseksi selviytymiskeinoiksi kuvattiin kykyä nähdä maailma eri tavalla, kun ikää tulee lisää (7), vaikkakin myös itsensä suojeleminen ja huonojen ihmissuhteiden katkaiseminen koettiin tärkeäksi keinoksi selvitä aikaisemmista epäluottamuskokemuksista.

“Siihen aikaan se oli tosi vaikeeta. Tuntu et kukaan ei välitä must. Mut, sit myöhemmin ku, tullu aikuiseks ja vielä joskus nuorena, vanhempana teininä silleen ni, alkoi olleen sillee et –mitä väliä sillä on, ne on vanhoi juttui ja, ihmiset muuttuu. Tietenkin just jossain yläasteella niin ihmiset käyttäytyy tosi, villisti kun kaikki hormonit hyrrää tälleen.”

Bosin, Westenbergin, Dijkn ja Cronen (8) mukaan varhaisaikuisuuteen kuuluu se, että nuori oppii paremmin ymmärtämään myös muiden ihmisten erilaisia näkökulmia. Epäluottamuskokemukset jättävät jälkensä nuoreen, mutta eivät silti ole välttämättä esteenä paremman tulevaisuuden rakentamisessa. Tähän tarvitaan ymmärtävää ohjausta ja luotettavaa aikuista.

Nuoret tarvitsevat luottamusta tulevaisuuteensa rakentamiseen

“– Kaikkihan me ollaan  jouduttu — eikä mua oo silleen kusetettu. —tilanteet joskus menee niin kun ne menevät mutta, ehdottomasti luotan ihmisiin ja, ihmiset on ollu jotenki ystävällisiä mua kohtaan, (-) elämän, mikä on tosi siistii (–)“

Vaikka epäluottamuskokemukset varjostaisivatkin nuoren elämää, ei luottamusta ole koskaan liian myöhäistä saavuttaa – vaikka haasteellista se voi ollakin. Tulevaisuus rakentuu onnistumisten ja epäonnistumisten kautta. Nuori saa luottamuksellisessa ihmissuhteessa myös epäonnistua, mutta häntä tuetaan jatkamaan elämässään eteenpäin. Luotettava aikuinen** auttaa nuorta elämässä hänen tulevaisuutensa rakentamisessa, sillä luottamus on tekijä, jonka avulla on mahdollisuus lisätä toivoa tulevaisuuteen (9). Luotettavalta aikuiselta se vaatii kärsivällisyyttä, kohtuullisiin odotuksiin vastaamista ja eläytymiskykyä nuoren tilanteeseen. Luottamuksellisen ihmissuhteen myötä nuoren itseluottamus saa myönteisen kasvualustan näkyväksi tulemisen ja luottamukseen liittyvän asioiden ennustettavuuden myötä.

Kohtaa nuori – kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen

Matti-hankkeen verkkojulkaisu Kohtaa nuori – kompassi suuntaa hakevan nuoren kohtaamiseen ilmestyi maanantaina 3.12.2018. Julkaisussa esitellään sukupuolisensitiivisiä ohjausmalleja sekä näkökulmia nuoren kuulemiseen ja vahvistavaan kohtaamiseen, joita voidaan soveltaa laajasti toimittaessa nuorten kanssa nuoriso-, kasvatus-, sosiaali- ja terveystyössä.

Tutustu julkaisuun täällä >>

Lähteet

1. Ostrom, E. 2003. Towards a Behavioral Theory Linkin Trust, Reciprocity, and Reputation, in E.Ostrom and Walker, J. (eds). Trust & Reciprocity: Interdisciplinary lessons from Experimental Research, New York, NY: Russell Sage Foundation.
2. Lee, N.C., Jolles, J. & Krabbendam, L. 2016. Social information influences trust behavior in adolescents. Journal of Adolescence 46, 66-75.
3. Myllyniemi, S. 2016 (toim.) Katse tulevaisuudessa – Nuorisobarometri 2016. Nuorisotutkimusseura. Painotalo Varteva Oy. https://tietoanuorista.fi/wp content/uploads/2017/03/Nuorisobarometri_2016_WEB.pdf
4. Salonen, A.O. & Konkka, J. 2016. Kun tyytyväisyys ratkaisee – nuorten suhtautuminen globaaleihin haasteisiin, käsitykset ihanne yhteiskunnasta ja toiveet omasta tulevaisuudesta, 137-159. Teoksessa Myllyniemi, S. 2016 (toim.) Katse tulevaisuudessa – Nuorisobarometri 2016. Nuorisotutkimusseura. Painotalo Varteva Oy. https://tietoanuorista.fi/wp content/uploads/2017/03/Nuorisobarometri_2016_WEB.pdf
5. Yamagishi, T. 2011. Trust. The Evolutionary Game of Mind and Society. Springer.
6. Troman, G. 2000. Teacher Stress in the Low-Trust Society. British Journal of Sociology of Education. 21(3):331-353.
7. Sutter, M. & Kocher, M.G. 2007. Trust and trustworthiness across different age groups. Games and Economic Behaviour, 59, 364-382.
8. Van den Bos, W., Westenberg, M., van Dijk, E., & Crone, E. A. (2010). Development of trust and reciprocity in adolescence. Cognitive Development, 25(1), 90–102.
9. McGeer, V.2012. Trust, hope and empowerment. Australian Journal of Philosophy, 86:2, 237-254.
10. Pekkarinen, E. & Myllyniemi, S. 2017. Opin polut ja pientareet – Nuorisobarometri 2017 teemana on koulutus. Nuorisotutkimusseura. Painotalo Varteva Oy. https://tietoanuorista.fi/wp-content/uploads/2018/03/Nuorisobarometri_2017_WEB.pdf

* Matti – Miesten matkat työhön -hankkeessa (ESR 2016–2018) järjestettiin Helsingin työpajoilla ja Kouvolan Ohjaamoissa olleille nuorille Elämänkulku- sekä Pelillisyys- työpajoja. Pajojen tavoitteena oli löytää uusia sukupuolisensitiivia ohjausmalleja ratkaisuksi nuorten elämänhallinnan lisäämiseksi, työllistymiseen tai koulutuspolun löytämiseksi. Pajoihin osallistuneista nuorista, osallistui tutkimukseen (n=30). Tutkimusaineistoa Aineisto kerättiin työpajanuoria haastatellen (puolistrukturoitu haastattelu) vuosien 2017–2018 aikana Kouvolassa ja Helsingissä. Haastatteluihin osallistui Eija Raatikainen, Arja Liinamo, Jaana Poikolainen ja Teija Rautiola. Tutkimuksessa selvitettiin laajasti nuorten tilannetta moni menetelmällisesti ja -monitieteellisesti. Tämä blogi pohjautuu tutkimusintressiin nuorten merkityksellisistä luottamus- ja epäluottamus kokemuksista ja yhteyttä nuorten tulevaisuususkoon.

**  nuoret kuvasivat Matti -hankkeessa hankittussa aineistossa mm.työpajaohjaajia luotettaviksi aikuisiksi.