Viime viikon perjantaina Uusimaa-viikon kunniaksi vietettiin Uusimaa innovoi -päivää Aalto-yliopiston Urban Mill -tiloissa Espoossa. Tilaisuus kutsui paikalle pöhisemään ”uuden työn” teemalla. Näytteilleasettajia olikin kymmenittäin. Järjestelyt ja puitteet edistivät pöhinää ja järjestäjätahojen keskinäistä verkostoitumista. Ulkopuolista yleisöä ei paikalle virrannut valtoimenaan. Muutamat uteliaatkin toki uskalsivat tutustua toimijoihin. Alueella saattoi muun muassa maistella hyönteisproteiinia tai nauttia perinteistä, grillattua makkaraa. Ja tehdä töitä. Tilaisuus oli erinomainen osoitus siitä, että TKI-toiminnassa jo mukana olevat ovat innostuneita hankemaailmasta. Mutta se ei riitä loputtomiin.
Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminta on osa lakisääteistä tehtäväämme. Metropolian TKI-toiminta näkyy opiskelijoille innovaatio-opintoina ja ylempien AMK-tutkintojen työelämää aidosti kehittävinä opinnäytetöinä. Metropolian TKI-toiminta elää myös ulkopuolista rahoitusta saaneiden, kumppaneiden kanssa toteuttavissa kehittämishankkeissa. Paljon kiehtovaa ajattelua ja käytännöllistä ongelmanratkaisua syntyy näissä prosesseissa.
Mutta – miten ulkopuolinen yleisö saataisiin ymmärtämään innovaatiotoimintamme hienous? Onko edes mahdollista innostaa ihmiset osallistumaan juuri meidän hankkeisiin, kun somekanavat ovat pullollaan yleisöille avoimia, joukkoistettuja ongelmanratkaisu-, kilpailu-, ideointi- ja innovaatiokutsuja? Korkeakoulut, yliopistot, asiantuntijat ja tutkijat kautta maailman tunnistanevat haasteen: pitäisi tehdä oma työ hyvin ja lisäksi vielä kertoa siitä. Yleisön on kuultava toiminnasta ja tuloksista, mieluiten vielä helposti ymmärrettävällä tavalla, muutoin toimintaa ei välttämättä ole yleisön silmissä olemassakaan. Oman työroolin kautta polttavin kysymys onkin, miten viestiä hankkeistamme saadaan parhaiten perille sähköisen informaatiotulvan keskellä?
Yksinkertaistaen väitän, että tutkimus-, kehittämis- ja innovointiorganisaatioiden ulkopuolisia tahoja kiinnostaa lähinnä, ”mitä hyötyä tästä on minulle” tai ”mitä hyötyä tästä on yhteiskunnalle”.
Näen ratkaisun kaksivaiheisena. Ensinnäkin, TKI-toimintamme on oltava paitsi tarpeellista ja uskottavaa, myös kiehtovaa. Toisekseen, meidän on osattava viestiä siitä kullekin tunnistetulle kohderyhmälle eli suurelle tai pienemmälle yleisölle oikealla tavalla: kertoa TKI-toimintamme tarpeellisuudesta, uskottavuudesta ja kiehtovuudesta.
Miten siis kertoa hanketoiminnastamme teille siellä päätelaitteiden toisella puolen? Olisiko ympäripyöreän ”Hei, meillä on mahtavia ja monipuolisia hankkeita, joista suurin osa pyrkii saamaan jonkin ulkopuolisen kohdeyleisön jäsenet toimenpiteittensä piiriin! Lue lisää täältä!” sijasta syytä kertoa yksittäisistä hankkeista ja niiden toiminnasta käytännönläheisesti, TKI- ja AMK-jargonista irti rimpuillen?
Tässä paras yritykseni: ”Hei, meillä Metropoliassa on menossa noin viisikymmentä erilaista hanketta. Niissä ratkotaan monenlaisia ajankohtaisia kysymyksiä yhdessä muiden organisaatioiden kanssa! Ovatko kaupungit, design, rakentaminen, uusi työ, kehittäminen ja kansainvälisyys sinua kiinnostavia teemoja? Jos jokin näistä päräyttää, tutustu meneillään olevaan kansainväliseen Live Baltic Campus -hankkeeseen. Siinä on mukana Itämeren maiden korkeakouluja, jotka haluavat kehittää opiskelupaikkoja tulevaisuuden työskentely-ympäristöinä. Jos haluat tavata ihmisiä, jotka pohtivat näitä asioita, olet tervetullut osallistumaan Live Baltic Campuksen maksuttomaan tapahtumaan Livable City Forumiin kesäkuussa. Torstaina 9.6.2016 Helsingissä vietetään Helsinki Design Picnic. Se on tilaisuus kuulla ja keskustella, miten muotoilun avulla voisi tehdä elävämpää kaupunkiympäristöä ja vahvistaa kaupunkien kilpailukykyä. Koska hanke on kansainvälinen, ohjelma on englanniksi.”
Parhaiten hankkeiden puolesta puhuvat niiden tekijät ja hankkeisiin osallistuvat ihmiset. He antavat hankkeille ja hankkeissa käsiteltäville ilmiöille kasvot. Toivonkin, että tässä blogissa eri hankkeista tulevat kirjoittajat voivat tuoda esille Metropolian TKI-toimintaa elävänä, isojen kysymysten äärellä hämmästelevänä ja lopputuloksiltaan yllättävänä.
Päräyttääkö innovaatiotoiminta vai onko se jo aivan loppuunkaluttu aihe? Jätä kommenttisi!
7 Kommenttia
Varmasti tuollaiset yllä mainitun kaltaiset, konkreettiset tapahtumat ja tilaisuudet ovat ainakin hyvä keino houkutella tutustumaan asioihin. Eli tarjolle ja näkyviin lisää selkeitä, hyödyllisiä ja hyödynnettäviä asioita.
Samaa mieltä, konkretian kautta on helpointa osoittaa, miksi kannattaa tehdä. Ennen esiteltiin vain se lopputulos. Nykyisin onneksi halutaan kiinnittää ihmisiä mukaan entistä varhaisemmin myös itse tekovaiheeseen. Kehittämistyön prosessit saattavat näyttää edelleen ulkopuolisista ihmehässäköiltä, ja niitä on vaikea lähestyä sen vuoksi. Mutta kun tarjotaan työpajaa, selitetään asiaa, tehdään yhdessä, homma loksahtaakin kohdilleen ongelmitta.
Näkisin, että TKI-viestinnässä tarvitaan monta tasoa: hanketoimijoiden väliselle verkostoitumiselle ja muiden tekemisistä kuulemiselle on tärkeä tehtävänsä, koska nykyisin hankkeita pyörii samankin teeman ympärillä usein aika joukko (rajaukset ovat tietysti usein erilaisia). Osa vaikuttavaa kehittämistä on olla kartalla, mitä muut tekevät, missä voidaan yhdistää voimat ja mihin tarvittaisiin vielä lisää tekijöitä. Tässä perjantain tapahtuma toimi mielestäni tosi hyvin – kiitos Helka ry:n Pirjolle hyvistä keskusteluista!
Se mistä Milla puhut, on myös tosi tärkeä ja usein vähemmälle huomiolle jäävä puoli eli tulosten ja havaintojen jakaminen laajemmalle yleisölle, kuin jargoniin vihkiytyneille pelottomille. Tässä on tärkeää mennä sinne, missä ihmisetkin. Se vaatii usein vähän ylimääräistä vaivaa, heittäytymistä ja alttiiksi asettumista, mutta toisaalta on hyvä kyseenalaistamisessa on myös kehittämisen ydin ja kyvyssä perustella tukeva pohja vaikuttavuudelle.
Itse uskon paljon myös siihen, että vaikuttava viestintä lähtee innosta jakaa ja kertoa. Toisaalta se vaatii varmasti myös valintoja, kun tehdään, niin tehdään sitten kunnolla. Esimerkiksi tapahtumista näkee mielestäni helposti, onko niitä toteutettu rakkaudella ja innolla vai leipätyönä rutiinilla. Into ruokkii innostusta ja sillä pötkii jo pitkälle, kunhan ei ihan sokaistu ja malttaa vielä kuunnellakin. Kun into, taito ja halu kuulla yhdistyvät ollaan jo aika voittoisassa yhdistelmässä – ja tähän meillä Metropoliassa on varmasti kaikki osaset saatavilla!
Kiitos Päivi – monilla eri tasoilla ja kohderyhmäkohtaisesti viestintää aina pitäisi tapahtua.
Laajemmin katsellen, kaikki TKI-toiminta vaatii viestintää, ja lopulta, kaikki ihmisen (kuin myös eläimen, koneidenkin) toiminta on viestintää, tavalla tai toisella.
Huoleni onkin, kun digitaalisten kanavien kautta yhteiskunta on entisestään kyllästetty viesteillä, joista jokainen pyrkii osaltaan vaikuttamaan meihin, miten vaikutamme ja vakuutamme parhaiten.
Vanhan tutun hankekumppanin kanssa on helppo mennä ”suoraan asiaan”, mutta samankaltainen viestinsuuntaus suurelle yleisölle aiheuttanee vain hämmennystä ja koko toiminta voi näyttää vain siltä paljon parjatulta ”himmeliltä”.
Suurten yleisöjen tavoittamisen lisäksi henkilökohtaisen kohtaamisen taidot pitäisi itse kunkin harjoitella kuntoon. Koskaan kun ei tiedä, milloin hissipuhe omasta tekemisestä / projektista / työstä poikii jotain uutta ja fiksua. Ja jos ei muuta, niin ainakin keskustelua. Ja siitäkin jää yleensä jokin ajatus, toivottavasti myönteinen muistijälki; ”olipa kiva ihminen”, ”olipa fiksu tyyppi”… Erilaisissa kohtaamisissa rakennamme tahtomattammekin kuvaa edustamastamme organisaatiosta / projektista, viestinnän merkitys on kokonaisvaltainen.
Tosi hyviä pointteja, meidän hankehenkilöiden pitäisi jaksaa tulla ulos kuplastamme ja viedä viestiä eteenpäin sattumanvaraisissakin kohtaamisissa! Kyky ja halu kohdata on tärkeää ja samoin aika – ihannetilanteessa, sitä osaisi aina olla läsnä hetkessä ja paikalla olijoiden kanssa. Valitettavan monesti tämä kuitenkin herpaantuu meneillään olevien ”tärkeiden” ja tärkeiden hoidettavien asioiden pyöriessä mielessä. Ymmärrän, miksi mindfullness kiinnostaa monia kollegoja!
Himmeleistä vielä – luulen, että niihin avain on kuuntelemisessa. Kun on edes orastava käsitys, mikä toista kiinnostaa, on helpompi olla ymmärrettävä.
Innostuneet ja motivoituneet tekijät vetävät muita puoleensa. Talent feeds talent! Tekijät ja osaajat esiin kehittämistoiminnan alusta alkaen. Viestinnällä on yhä suurempi merkitys TKI-toiminnassa, siitä olen Millan kanssa täysin samaa mieltä.
Kiitos kommentista, Anna-Maria.
Monimutkaiset ilmiöt tarvitsevat asiatekstipohjaisten selostusten rinnalle selkeän tarinan ja mieluiten myös kasvot tekemään ne tutuiksi. Tuttua on helpompi lähestyä. Tuttu on turvallinen. Sillä on merkitystä, koska tutulta uskaltaa kysyä, pelkäämättä itse joutumasta naurunalaiseksi omasta tietämättömyydestään.
Kannustakaamme siis heitä, jotka vielä arastelevat leimautua jonkin asian asiantuntijoiksi. Rohkeasti vain brändäämään omaa henkilöä, kaikki tuntevat oman työkenttänsä paremmin kuin muut.