Mentorointi on vuorovaikutukseen ja luottamuksellisiin keskusteluihin pohjautuva epämuodollinen menetelmä, jolla tietoa ja osaamista välittyy kokeneemmalta osapuolelta kokemattomammalle. Mentorointia voidaan soveltaa monenlaisiin tarpeisiin.

Ammattikorkeakoulun opiskelijoille suunnatussa mentorointiohjelmassa tavoitteena on oman osaamisen ja työelämävalmiuksien tunnistaminen, vaihtoehtoisten urapolkujen hahmottaminen sekä tutkinto-ohjelmassa opitun soveltaminen uusiin ja muuttuviin ammatillisiin konteksteihin.

Oiva-mentorointimallissa opiskelijat pääsevät osallistumaan mentoreiden ohjaamiin ryhmämentorointityöpajoihin, mentoreiden yksilötapaamisiin sekä ohjattuihin vertaismentorointikeskusteluihin. Tulevaisuusajattelu, mahdollisuusajattelu ja opiskelijoiden mentorointiin suuntautuvan mielenmaiseman kehittäminen ovat mallin keskiössä.

Oiva-hankkeen podcastissa kulttuurituotannon lehtori ja Oiva-mentorointimallin kehittäjä Johanna Wartio keskustelee vertaismentorointia tutkimusvälineenä käyttäneen musiikin tohtori Susanna Mesiän kanssa mentoroinnin ja ammatillisen dialogin mahdollisuuksista.

Mentoroinnin sisällön yhteiskehittely on ollut opiskelijoille merkittävä osallistava vaikuttamisen muoto. Podcastissa keskustellaan myös vaikuttamisen ja motivaation merkityksestä aikuispedagogiikassa.

Podcastin on toimittanut ja tuottanut lehtori Johanna Wartio.

Lähteet

• Collin, K., Paloniemi, S., Rasku-Puttonen, H. & Tynjälä, P. (toim.) 2010. Luovuus, oppiminen ja asiantuntijuus. Helsinki: WSOYpro.
• Haapakorpi A., Onnismaa J. 2014. Ammattien laaja-alaistuminen ja sen työpoliittinen merkitys. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja Työ ja yrittäjyys 41/2014.
• Mesiä, S. 2019. Developing Expertise of Popular Music and Jazz Vocal Pedagogy Through Professional Conversations: A collaborative project among teachers in Nordic countries’ higher music education. Sibelius-Akatemia. Väitös.
• Sillanpää, P. 2015. Opiskelijoiden vertaisryhmämentorointi Oulun ammattikorkeakoulun journalismikoulutuksessa. Lapin yliopisto. Aikuiskasvatustieteen pro gradu -tutkielma. Rovaniemi. Hakupäivä 19.6.2019.

Kirjoittajat

Johanna Wartio työskentelee kulttuurituotannon lehtorina sekä asiantuntija ja tutkijalehtorina Oiva – oman osaamisen tunnistaminen ja soveltaminen uusissa ammattikonteksteissa hankkeessa. Hän on valmistunut vuonna 2006 Royal Holloway University of London yliopistosta taiteen maisteriksi ja suorittanut vuonna 2008 National Film and Television Schoolista käsikirjoituskehittäjän korkean-asteen jatkotutkinnon. Hän toimii myös Voimaa elokuvasta – yhteisöllinen elokuvaklubi hankkeen projektipäällikkönä ja Toimiva ihmisten kaupunki -innovaatiokeskittymän Osallisuus ja yhteisöllisyys-työryhmän asiantuntijana.

Susanna Mesiä työskentelee musiikin lehtorina sekä asiantuntijalehtorina Oiva – oman osaamisen tunnistaminen ja soveltaminen uusissa ammattikonteksteissa hankkeessa. Hän on väitellyt toukokuussa 2019 Sibelius-Akatemiasta musiikin tohtoriksi tutkimuksellaan Developing Expertise of Popular Music and Jazz Vocal Pedagogy Through Professional Conversations: A collaborative project among teachers in Nordic countries’ higher music education. Mesiän aiempi artikkeli löytyy Laulupedagogit ry:n Laulupedagogi 2015-2016 julkaisusta.

Oiva – oman osaamisen tunnistaminen ja soveltaminen uusissa ammattikonteksteissa on Euroopan sosiaalirahaston rahoittama hanke, jossa kehitetään ammattikorkeakoulujen osaamista ja edistetään opiskelijoiden työllistymistä ja mielekkäitä työuria. Hankkeen (1.4.2018–31.12.2020) päätoteuttajana on Metropolia Ammattikorkeakoulu, jossa vastuuyksikkönä toimii musiikin osaamisalue. Osatoteuttajina ovat Turun ammattikorkeakoulu (teatteri-ilmaisun ohjaajat), Seinäjoen ammattikorkeakoulu (kulttuurituottajat), Hämeen ammattikorkeakoulu (ympäristösuunnittelijat) sekä Lapin ammattikorkeakoulu (liikunnanohjaajat). Hankkeen etenemiseen, muihin toimenpiteisiin ja tuloksiin voit tutustua hankkeen kotisivuilla.

Mikä minusta tulee isona? Onkohan tämä ala minulle se oikea? Vastaako tämä harjoittelu sitä, mitä työelämä minulta odottaa?

Tällaisia asioita pyöri mielessäni opiskeluaikana. Useimmilla ei ole selkeää kuvaa tulevaisuuden urastaan vielä valmistumisenkaan jälkeen. Joskus asia saattaa vaivata liiaksikin, jolloin opiskelumotivaatiokin voi kärsiä. Tämän vuoksi on tärkeää saada opiskelijat kokeilemaan, mitä tulevaisuuden työelämä voisi heille antaa. Harjoittelut, johdantoprojektit, opinnäytetyöt ja innovaatioprojektit. Muun muassa näitä työelämän kanssa yhdistettäviä opintokokonaisuuksia löytyy jo ammattikorkeakoulujen opetussuunnitelmista. Mutta takaavatko ne opiskelijalle todellisen kuvan tulevaisuuden työelämästä? 

Itse valmistuin vuonna 2011 Metropolia Ammattikorkeakoulusta rakennusinsinööriksi. Opiskeluaikana pohdin vakavasti alan vaihtoa. Suorittamieni työharjoittelujen perusteella en olisi voinut uskoa, että tulevaisuuden työelämässä pääsisin mukaan yhteen maamme suurimmista rakennusprojekteista. Tai että päätyisin vielä takaisin opinahjooni työskentelemään älykkään liikkumisen innovaatiokeskittymässä, jossa eri alojen ja sektoreiden toimijat oppivat, kokeilevat ja kehittävät yhdessä erilaisia liikkumisen ratkaisuja.

Miten innovaatiotoiminnalla voidaan edistää opiskelijoiden työelämäyhteistyötä?

Itse Metropoliasta valmistuneena haluan tarjota koulumme opiskelijoille mahdollisimman hyvät eväät tulevaan. Ammattikorkeakouluopintojen kytkeminen käytännön tekemiseen ja työelämätaitoihin on tärkeää. Opiskelijoilla on oltava matala kynnys päästä mukaan projekteihin ja saada monipuolinen näkemys työelämästä. Koen, että myös työelämävalmennusta tai -ohjausta olisi hyvä olla saatavilla nykyistä enemmän.

Innovaatioprojekti on Metropolia Ammattikorkeakoulun kaikissa tutkinto-ohjelmissa toteutettava laaja, pakollinen opintojakso. Ideana on, että työelämän edustajat antavat opiskelijoille, mahdollisesti tuleville työntekijöilleen, jonkin ongelman ratkaistavaksi. Innovaatioprojektin kautta opiskelijat voivat harjoitella hanketoimintaa ja työelämäyhteistyötä. Lisäksi he saavat ennen kaikkea mahdollisuuden vuorovaikutukseen ja jatkoyhteistyöhön suuren murroksen edessä olevan älykkään liikenteen toimialan yritysten kanssa.

Yritykset puolestaan saavat innovaatioprojekteihin osallistuessaan mahdollisuuden liiketoimintansa kehittämiseen, sekä uusien ideoiden ja innovaatioiden löytymiseen opiskelijoiden tuoreiden ajatusten siivittämänä.

Miksi opiskelijat kiinnostuisivat innovaatiotoiminnasta ja mitä hyötyä siitä voi heille olla?

Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiohankkeissa on usein pienet budjetit. Hankkeiden toiminta keskittyy lyhytkestoisiin kokeiluihin tai erilaisiin pilotteihin. Parhaita innovaatioita saadaan aikaan yhteistyöllä, yhdistämällä eri alojen kokemus ja opiskelijoiden idearikas ajatusmaailma toisiinsa. Olemme tärkeässä roolissa Metropolian innovaatiotoiminnassa kehittämässä ratkaisuja tulevia sukupolvia varten.

Kuinka päästetään tulevaisuuden toivot esiin ja luodaan heille edellytykset toimia? Käytännössä opiskelijat voivat:

1. tulla hankkeisiin palkallisiin töihin.
2. saada hankkeista innovaatioprojektin aiheen.
3. suorittaa hankkeissa työharjoittelujakson.
4. kehittää hankkeesta opinnäytetyöaiheen.
5. tutustua työelämän edustajiin jo opiskeluaikanaan.

Esimerkkinä Jätkäsaari Smart Mobility ja opiskelijan rooli hankeessa

Tulevaisuuden liikenteessä kuljetaan yhä monipuolisemmin. Erilaiset liikenteen palvelut tulevat olemaan arkipäivää ja yksityisautoilu muuttuu sähköistymisen sekä automaation kehittymisen myötä. Metropolia Ammattikorkeakoulu, Forum Virium Helsinki ja Helsinki Business Hub yhdessä toteuttavat Jätkäsaari Smart Mobility -hankkeen, joka luo älykkään liikenteen ekosysteemiä Helsinkiin. Metropolian tehtävä hankkeessa on ennen kaikkea saada opiskelijat yhteistyöhön kohdeyritysten kanssa. Hankkeessa on mukana monipuolisesti erilaisia älykkään liikenteen toimialan startup- ja pk-yrityksiä. Olen aloittanut hankkeen projektipäällikkönä tämän vuoden alussa. 

Opiskelijoiden avulla pyritään toteuttamaan erilaisia pilotteja ja kokeiluja, jotka pohjautuvat yritysten todellisiin tarpeisiin. Tällaisia voivat olla esimerkiksi kerätä tietoa ihmisten liikkumistavoista matkapuhelimien avulla tai erilaisten sovellusten ja laitteiden testaaminen käytännössä.

Järjestimme yrityksille innovaatioprojekti -työpajan, jonka pohjalta kehitettiin aiheita opiskelijoiden tutkittavaksi. Tulemme toteuttamaan ensi lukuvuoden aikana useamman innovaatioprojektin. Niissä tutkitaan, miten voidaan yhdistää liikenteen matkaketjut ja muut palvelut toisiinsa, tai miten erilaisten palveluiden avulla ihmiset saataisiin luopumaan yksityisautoista. Projektit on tarkoitus toteuttaa monialaisesti eri tutkintojen opiskelijoiden kesken.

Olemme palkanneet kaksi opiskelijaa, ajoneuvotekniikan ja tuotantotalouden tutkinto-ohjelmista. He molemmat ovat ensimmäisen vuosikurssin opiskelijoita. Heidän tehtävänään on olla apuna hankkeeseen perustettavan yhteiskäyttötilan pyörittämisessä sekä yritysten pilottien ja kokeilujen toteuttamisessa.

Hanke antaa opiskelijoille mahdollisuuden tutustua yrittäjyyteen ja yritystoimintaan jo opiskeluaikana, sekä mahdollisuuden luoda verkostoja älykkään liikenteen toimialalla. Mikäli mahdollista, haluamme tarjota myös useammille opiskelijoille mahdollisuuden olla hankkeessa mukana esimerkiksi edellä mainittujen innovaatioprojektien tai mahdollisten opinnäytetöiden avulla.

Kysyin hankkeessa mukana olevilta opiskelijoilta, mikä heidät sai kiinnostumaan hakemaan avoinna ollutta harjoittelupaikkaa. Olen itse pitänyt hankettamme mielenkiintoisena ja monipuolisena ja oli ilo kuulla, että myös opiskelijamme olivat samaa mieltä. Lisäksi opiskelijoita kiehtoi projektin ainutlaatuisuus, joka mahdollistaa uuden oppimiseen, verkostoitumiseen sekä vaihtelevaan työympäristöön. Tällaisen opin tarjoaminen vielä opintojen alkuvaiheessa olevalle on Metropolian rikkaus, jota voisi tuoda esille voimakkaammin. Metropoliasta löytyy paljon monipuolista osaamista. Tärkeää on, ettei kapeakatseisesti jäädä liiaksi tutkimaan asioita vain yhdeltä näkökulmalta, vaan mahdollistetaan avoin vuorovaikutus eri yksiköiden ja innovaatiokeskittymien välillä. 

—

Kirjoittaja

Anna-Stina Tähkävuori työskentelee projektipäällikkönä älykäs liikkuminen – innovaatiokeskittymässä. Hän on valmistunut vuonna 2011 Metropoliasta rakennusinsinööriksi ja suorittanut vuonna 2018 Hämeen ammattikorkeakoulussa Tulevaisuuden liikennejärjestelmät YAMK – tutkinnon. Aiempaa työkokemusta hän on kartuttanut Länsimetro – hankkeessa useiden vuosien ajan.

Jätkäsaari Smart Mobility on Euroopan aluekehitysrahaston rahoittama hanke, jossa autetaan yrityksiä kehittämään liiketoimintaa älykkäästä liikkumisesta. Hankkeen toteuttaa Forum Virium Helsinki yhdessä Helsinki Business Hubin ja Metropolia Ammattikorkeakoulun kanssa. Lisätiedot Jätkäsaari Smart Mobility -hankkeen sivuilta.

Piakkoin julkaistaan Crazy Town Oy:n tekemä selvitys ”Korkeakoulujen yritysyhteistyön tilannekuva”. Sain tilaisuuden tutustua etukäteen tähän selvitykseen, jonka havainnot ja tulokset ovat Metropolia Ammattikorkeakoulussa hyvin ajankohtaisia.

Toimeksianto selvitykselle tuli työ- ja elinkeinoministeriöltä (TEM) ja opetus- ja kulttuuriministeriöltä (OKM). Jotta mukaan saatiin näkökulmia erilaisista ympäristöistä, koottiin tietoa Tampereella, Kuopiossa ja Kotkassa. Yhteensä yli 1000 korkeakoulujen henkilökunnan ja heidän työelämäkumppaniensa (sisältäen yritykset sekä julkisen ja kolmannen sektorin) edustajaa jakoi aiheesta näkemyksiään.

Tavoitteena selvityksessä oli tuoda työelämäyhteistyön tarkastelu yksilöiden eli korkeakoulujen tutkijoiden ja muun henkilöstön tasolle – miten he tekevät yhteistyötä, mikä heitä motivoi, kannustaa ja millaisia ovat mielletyt yhteistyön esteet.

Millainen on työelämäyhteistyötä tekevä korkeakoulun työntekijä

Selvityksen tulokset muodostavat moninaisen kuvan työelämäyhteistyötä tekevästä korkeakoulun työtekijästä:

• Hän tekee työelämäyhteistyötä monin eri tavoin ja ymmärtää, kuinka työelämäyhteistyö tukee opetusta ja tutkimus- ja kehitystoimintaa.
• Työelämäyhteistyössä häntä motivoi etenkin yhteiskunnallinen vaikuttaminen, osaamisen soveltaminen käytäntöön ja asiantuntiajana kehittyminen. Tämä siitäkin huolimatta, että hän ei koe työelämäyhteistyön juuri parantavan hänen omaa asemaansa korkeakoulussa.
• Hänellä on usein työkokemusta myös korkeakoulun ulkopuolelta.
• Merkittävimpinä esteinä työelämäyhteistyölle hän kokee ajan ja rahoituksen puutteen, mutta ei anna niiden lopulta estää yhteistyötä, sillä hän osaa yhdistää työelämäyhteistyön osaksi pääasiallista työtään.
• Hän näkee, että korkeakoulun työelämäyhteistyö hyödyntää monia eri tahoja, myös häntä itseään.
• Hän puhuu työelämäkumppaneiden kanssa samaa kieltä ja osaa muotoilla yhteiset tavoitteet, ja häneen luotetaan.

Innovaatiokeskittymät uudistamassa työelämäyhteistyötä

Metropoliassa teemme suurta uudistusta, jonka keskeinen tavoite on työelämäyhteistyön vahvistaminen. Uudistumisen ytimessä ovat innovaatiokeskittymät, jotka rakentuvat yhteiskunnallisesti merkittävien ilmiöiden ympärille.

Innovaatiokeskittymissä eri alojen ja sektoreiden toimijat yhdessä Metropolian opiskelijoiden ja henkilöstön tekevät ilmiöön liittyvissä ekosysteemeissä monipuolista yhteistyötä haasteiden ratkaisemiseksi. Verkostomaisessa ja moninäkökulmaisessa yhteistyössä syntyy tutkimustietoa, uutta osaamista, uusia ratkaisuja ja uutta liiketoimintaa. Näin otamme yhä vahvemman roolin yhteiskunnan kestävän kasvun ja uudistumisen vauhdittajana yhteistyössä työelämän kanssa.

Työelämän ja korkeakoulun yhteistyön muodot

Innovaatiokeskittymät uudistavat merkittävästi korkeakoulumme toimintatapoja. Korkeakoulujen yritysyhteistyön tilannekuva -selvityksessä on tunnistettu opetuksen, tutkimuksen, osaamisen siirron ja hallinnon tasoilla 14 erilaista työelämän ja korkeakoulun välistä yhteistyön muotoa. Nämä antavat kiinnostavan viitekehyksen, kun kehitämme Metropoliassa innovaatiokeskittymiin perustuvaa toimintamallia.

 

Opiskelijat työelämäyhteistyön lähettiläiksi

Työelämäyhteistyölle saatavilla olevan työajan sekä rahoituksen puute koetaan korkeakouluissa yhteistyön suurimmaksi esteeksi. Selvityksen huomio on kuitenkin myös se, että kokeneet työelämäyhteistyön tekijät osaavat yhdistää yhteistyön osaksi opetus- ja tutkimustehtäviä. Aikaa järjestetään sellaiselle tekemiselle, joka on merkityksellistä. Vastaavasti kokemattomille työelämäyhteistyö näyttäytyy opetus- ja tutkimustehtävistä erillisenä asiana.

Etenkin ammattikorkeakouluissa opiskelijavetoinen yritysyhteistyö on vahvaa: opiskelijoiden tekemät projektit, opinnäytteet ja harjoittelut ovat volyymiltään selvityksen mukaan suurin yhteistyön muoto. Metropoliassa opiskelijoiden käynnistämiä työelämäsuhteita syntyy runsaasti myös innovaatioprojekteissa.

Opetukseen kytkeytyvä yhteistyö voisi toimia monelle henkilökunnan jäsenelle luontevana väylänä myös muuhun yhteistyöhön. Meidän tulee nykyistä systemaattisemmin hyödyntää opiskelijoiden harjoittelun aikana tai opinnäytteessään aukaisemia väyliä ja keräämiä havaintoja yritysten kehittämistarpeista.

Mitä vahvemmat suhteet opettajilla ja muulla korkeakoulun henkilöstöllä on korkeakoulun ulkopuolella, sitä parempi on ymmärrys työelämän tarpeista ja sitä enemmän on yhteistä toimintaa. Onnistumiset jossakin yhteistyön muodossa ruokkivat henkilöstön muuta yhteistyötä työelämän kanssa.

Henkilökunnalle kannustimia työelämäyhteistyöhön

Työelämäyhteistyötä aktiivisesti tekevät eivät usko sen parantavan heidän asemaansa korkeakoulun sisällä. Tämä on yksi selvityksen havainnoista ja paljastaa sen, kuinka vähän suoria kannustimia työelämäyhteistyön tekeminen yksilön näkökulmasta tällä hetkellä tarjoaa. Yhteistyötä tehdään ennen kaikkea siksi, että se nähdään itselle ja muille hyödylliseksi ja merkitykselliseksi. Näin on mahdollisuus vaikuttaa yhteiskuntaan, olla mukana ratkaisemassa ongelmia sekä soveltaa ja kehittää omaa osaamistaan.

Työelämäyhteistyön tekeminen ja työn merkityksellisyys liittyvät toisiinsa, joten korkeakoulun johdon tulee luoda henkilökunnalle kannustimia työelämäyhteistyöhön. Rahallisten kannustimien lisäksi halukkaille työelämäyhteistyön tekijöille tulee ammattikorkeakoulussa tarjota akateemisesta urasta poikkeavia urapolkuja. Myös henkilöstön liikkuvuus ja yrittäjyys ovat mielenkiintoinen ja vielä hyödyntämätön yhteistyön muoto. Esimerkiksi työelämävaihtoon on jo periaatteessa luotu rakenteet, mutta periaatteet eivät ole riittävät selkeät ja niitä ei tunneta. Yrittäjyys ei vielä näy henkilöstöpoliittisena tai strategisena valintana. Innovaatiokeskittymissä tavoitteena onkin luoda henkilöstölle vaihtoehtoisia työelämäyhteistyötä painottavia polkuja ja niitä tukevia kannustimia korkeakoulun sisällä.