Sairaanhoitajaopiskelijoita on tutkittu Metropolia ammattikorkeakoulussa sekä kolmessa kumppanikorkeakoulussa Sri Lankassa, Kiinassa ja Japanissa. Tutkittaessa eri maiden opiskelijoiden taustatekijöitä, tuli esiin tilastollisesti merkittäviä eroja. Tässä blogimerkinnässä kuvaamme tutkittujen taustatietojen eroavuuksia eri maiden välillä tarkastellen ikää, sukupuolta, siviilisäätyä sekä työskentelyä opintojen ohessa. Kuvaamme myös kunkin maan asiantuntijoiden reflektointia tuloksista. 

Opiskelukulttuuri on sidoksissa yhteisön normeihin

Tavolacci, Delay, Grigioni, Déchelotte & Ladner (2018) tutkimuksen mukaan sairaanhoitajaopiskelijoilla on jo opiskeluaikana kolmivuorotyöhön ja työn vaativuuteen liittyviä hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavia  riskitekijöitä enemmän kuin muilla terveysalan opiskelijoilla. Siksi olisi tärkeää, että hoitotyön opetuksessa ja opiskelijoiden ohjauksessa otetaan huomioon opiskelu- ja työstressin sekä kolmivuorotyön aiheuttamat haasteet  terveyskäyttäytymiselle.

Sairaanhoitajaopiskelijoita tulisi tukea koulutuksen aikana terveyskäyttäytymiseen, joka edistäisi terveyttä ja hyvinvointia, opintoja ja myöhemmin työssä jaksamista. Tulevassa ammatissaan opiskelijat toimivat terveyskäyttäytymisen  roolimalleina väestölle ja ohjaavat sekä opastavat asiakkaitaan elämäntapamuutoksissa ja terveyden edistämisessä (Klainin-Yobas & al. 2015 ja Tavolacci & al. 2018). Ohjauksen uskottavuuden näkökulmasta on tärkeää, että myös ohjaaja itse osoittaa omaavansa terveet elämäntavat  (Shiver & Scott-Stiles 2000, Bryer & Cherkis & Raman 2013).

Havaintoja Suomesta

Ajantasainen tieto opiskelijoiden elämäntilanteesta auttaa opiskelijahyvinvointipalvelujen kehittämisessä. Seuraavia havaintoja on kertynyt suomalaisten opiskelijoiden parista:

• Viime vuosien aikana lähiopetuksen määrä on vähentynyt ja opiskelu on siirtynyt entistä enemmän verkko-ja digipainotteiseksi opiskeluksi. 
• Opiskelijoiden työskentely omissa opiskelijaryhmissään on pienentynyt ja siten ryhmistä ja omilta opettajilta saatava tuki on vähentynyt. 
• Tietokoneriippuvainen elämäntapa on vähentänyt arkiliikuntaa ja lisännyt niska- ja hartiaseudun ongelmia ja muuta fyysistä kuormitusta. 
• Opiskelijoiden opiskelu- ja elämäntilanteet ovat muuttuneet viime vuosina, ja yhä useampi opiskelija tekee töitä opintojensa ohessa rahoittaakseen opiskeluaan, mikä lisää stressiä.

Vertailua neljän maan sairaanhoitajaopiskelijoista

Metropolia ammattikorkeakoulu osallistui tutkimushankkeeseen, jossa kerättiin aineistoa neljästä eri korkeakoulusta:

• International Institute of Health Sciences (Sri Lanka)
• Peking University School of Nursing (Kiina)
• The University of Tokushima (Japani)
• Metropolia AMK (Suomi)

Tutkimushankkeen aiheena oli sairaanhoitajaopiskelijoiden terveyskäyttäytyminen. Tarkoituksena oli kartoittaa opiskelijoiden:

• terveyskäyttäytymistä
• elintapoja
• terveys- ja elämäntilannetta
• terveyspalvelujen ja terveysneuvonnan käyttöä
• sosiaalista tukea
• motivaatiota hoitotyön koulutuksessa
• kutsumusta sairaanhoitajaksi

Vastauksia kyselyyn saatiin yhteensä 795 opiskelijalta. Kysely sisälsi sekä määrällisiä että laadullisia kysymyksiä. 

Suomalaisopiskelijoilla laajin ikähaarukka

Vertailututkimuksen kyselyyn vastanneista opiskelijoista suurin osa oli ensimmäisen ja toisen lukuvuoden opiskelijoita (68% n=540) ja   iältään 18-27 vuotta (63%, n=504). 28-32 vuotiaita oli 27% (n=219) ja yli 48 vuotiaita 4% (n=34). Suurin osa oli ensimmäistä ammattiaan opiskelevia nuoria.

Suomessa opiskelijoiden ikä vaihteli eniten. Suomalaiset opiskelijat olivat iältään 18-48 vuotiaita. Sen sijaan Kiinassa ja Japanissa opiskelijat olivat suurimmalta osalta 18-22 vuotiaita. Sri Lankassa pääosa opiskelijoista on 22-32 vuotiaita. Erot opiskelijoiden iässä maittain tarkasteltuna ovat tilastollisesti erittäin merkitseviä (p=0.000).

Sukupuolittuneisuus vallitsee yhä

Tutkimus paljasti, että sairaanhoitajaopiskelijat olivat kaikissa maissa pääsääntöisesti naisia (83% n=667). Miehiä oli vain 17% (n= 127). Opiskelijoista miehiä oli eniten Kiinassa (n= 69/200), Japanissa vastaajista oli miehiä vain kahdeksan. Sri Lankassa ja Suomessa miesopiskelijoita oli kummassakin 25/200 opiskelijasta. Erot olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä (p=0.000) maittain.

Opiskelevat nuoret harvemmin avioliitossa

Kyselyn perusteella lähes kaikki (83% n=661) opiskelijat olivat naimattomia. Avioliitossa opiskelijoista oli 16% (n=126). Suomessa avioliitossa elävien opiskelijoiden määrä oli muita maita suurempi (n=108/202). Tätä selittänee, että suomalaiset opiskelijat olivat iältään vanhempia ja ikäjakauma moninaisempi.

Noin puolet opiskelijoista (55% n=436) ilmoitti elävänsä yhdessä perheen kanssa. Japanissa ja Kiinassa opiskelijoista lähes puolet, Sri Lankassa lähes kaikki ja Suomessa vain muutama eli perheen kanssa. Erot maiden välillä olivat tilastollisesti erittäin merkitseviä (p=0.000).

Opintojen ja palkkatyön yhdistäminen vähäistä

Neljää maata vertailtaessa, kaikista opiskelijoista pieni määrä teki opiskelun ohella kokopäivätyötä (n=96/795) ja noin puolet keikkatyötä. 40% opiskelijoista ei työskennellyt palkallisessa työssä opintojen aikana.

Maittain tarkasteltuna Kiinassa (n=134/200), Japanissa (n=134/193) ja Sri Lankassa (n=101/200) opiskelijaa ilmoitti, että he eivät tee palkkatyötä opintojen aikana. Suomessa opiskelijat tekivät jonkin verran muita maita useammin keikkatyötä (n=148/202).

Mitä tutkimustulokset merkitsevät eri maissa?

Pyysimme hankkeessa mukana olevia henkilöitä reflektoimaan vertailututkimuksessa esiin tulleita eroja. Alla kumppanikorkeakoulujemme yhteyshenkilöiltä saatuja kommentteja eroihin liittyvistä näkökulmista.

Kiina

Kiinassa hakeudutaan perinteisesti korkeakouluun suoraan lukion jälkeen. Siksi suurin osa opiskelijoista on iältään 18-20 vuotiaita. Viime vuosina sairaanhoitajakoulutus on kehittynyt nopeasti ja yhteiskunnassa on syntynyt tarve erityisesti miessairaanhoitajille. Samaan aikaan perinteisen ajattelun muutoksen myötä, enää ei ajatella, että vain naiset voisivat hakeutua sairaanhoitajiksi. Siksi sairaanhoitajakoulut ovat lisänneet kiintiöitä ja yhä useammat miehet hakeutuvat opiskelemaan alaa.

Japani

Japanissa opiskelijat valmistuvat lukiosta maaliskuussa, jolloin he ovat yleensä 18-vuotiaita.  Sen jälkeen he aloittavat yliopisto-opiskelunsa huhtikuussa. Yleensä japanilaiset sairaanhoitajaopiskelijat ovat iältään 18-22 vuotiaita. Japanissa ajateltiin aiemmin, että sairaanhoito olisi naisten työtä, ja tämä ajattelu on edelleen voimassa. Kuitenkin, myös miesten määrä on alalla lisääntynyt. 

Japanissa on työssäkäyviä sairaanhoitajia yhteensä 1 210 665, ja heistä miehiä 84 193. Miehiä on yhteensä 6,63 % kaikista sairaanhoitajista, lähihoitajista ja terveydenhoitajista (Survey by the Ministry of Health, Labor and Welfare, 2016).  

Japanissa miesten hakeutuminen hoitotyöhön lisääntyi vuonna 1985 sen jälkeen, kun laki miesten ja naisten yhtäläisistä työllistymismahdollisuuksista perustettiin. Kyseinen laki “Equal Employment Opportunity of Men and Women ” kieltää miesten ja naisten välisen syrjinnän työpaikoilla ja kohtelee heitä tasa-arvoisesti palkkaamisen, palkankorotuksen, koulutuksen, eläkeiän ja eläkkeelle siirtymisen suhteen. Tokushiman yliopistossa sairaanhoitajakoulutuksen aloitti vuonna 2018 kaksi ja vuonna 2019 kolme miesopiskelijaa, naisopiskelijoita kumpanakin oli vuonna 70.

Sri Lanka

Myös Sri Lankassa sairaanhoidon opiskelijat ovat nuorempia kuin Suomessa.  Sri Lankassa julkisen sektorin oppilaitokset rekrytoivat 18–22-vuotiaita opiskelijoita, joista sairaanhoitajakoulutuksessa miesopiskelijoita on 5% standardien mukaisesti. Yksityisissä oppilaitoksissa ei ole tällaista standardia miesopiskelijoiden määrästä.

Suomi

Suomessa opiskelijat voivat aloittaa korkeakouluopinnot joko suoraan lukion tai vaihtoehtoisesti peruskoulun jälkeisen toisen asteen koulutuksen ja usean vuoden työkokemuksen jälkeen. Suomessa myös kannustetaan aikuiskoulutukseen ja sairaanhoitajatutkinnoissa on oma erillinen linja aikuisopiskelijoille. Monet aikuiset ammatinvaihtajat haluavat hakeutua ihmisläheiseen ammattiin.

Itsenäistyminen, opiskelu ja asuminen

Kiina

Lukion jälkeen kiinalaiset opiskelijat tulevat yliopistoon kaikkialta maasta. Kiina on iso maa ja väestömäärä on suuri, ja vain muutamat paikalliset opiskelijat voivat jatkaa asumistaan perheidensä kanssa.  Vuokra kampuksilla on yleensä halvempaa kuin kampusten ulkopuolella, josta olisi vaikeampaa löytää asunto. Siksi suurin osa opiskelijoista asuu asuntolassa opintojensa aikana.

Japani

Japanissa Tokushiman yliopiston opiskelijat tulevat usein Tokushiman prefektuurin ulkopuolelta, joten he asuvat itsenäisesti poissa kotoa tai asuvat yliopiston asuntolassa. Myös opiskelijat, jotka tulevat Tokushiman prefektuurista, usein asuvat itsenäisesti, etenkin jos he tulevat kaupungin ulkopuolelta ja siten kaukaa yliopistosta.

Sri Lanka

Sri Lankassa melkein kaikki opiskelijat asuvat kotona. Opiskelijoilla on mahdollisuus asua kotona tai muuttaa sairaanhoitajakoulujen yhteydessä olevaan asuntolaan. Asuntolassa ei kuitenkaan ole pakko asua. Sri Lankassa opiskelijat valitsevat yleensä perinteisesti kotona asumisen.

Suomi

Suomessa opiskelijat pyrkivät itsenäistymään ja muuttamaan kotoa varhain. Lisäksi Metropolian opiskelijat tulevat eri puolelta Suomea, joten asuminen pois kotoa on opiskelijoille tyypillistä.

Opintojen rahoittaminen

Kiina

Kiinalaisista opiskelijoista suurin osa keskittyy opiskeluunsa perheen tukemana tai valtion tuella, eivätkä he siksi tee töitä opintojensa aikana. Jotkut opiskelijat voivat kuitenkin työskennellä osa-aikaisesti omien taloudellisten tarpeidensa ja henkilökohtaisten intressiensä vuoksi. Vain pieni määrä opiskelijoita työskentelee kokopäiväisesti.  On huomattava, että useimmilla kiinalaisilla opiskelijoilla ei ole työkokemusta ennen yliopisto-opiskeluaan, johtuen yliopistojen pääsykoejärjestelmän ja osittain myös perinteisten arvojen takia.

Japani

Opintojen rahoittamisesta ei ole tarjolla paikallisen asiantuntijan tulkintaa.

Sri Lanka

Sri Lankassa opiskelijat opiskelevat kokopäiväisesti. Sen takia opiskelijoille ei ole sallittua toimia muussa ammatissa edes osa-aikaisesti.

Suomi

Suomessa korkeakouluopiskelijat yleensä tekevät töitä opiskelunsa ohessa. Tätä selittää myös asuminen poissa kotoa, kalliit vuokrat ja elinkustannukset pääkaupunkiseudulla. Lisäksi nuoret eivät halua ottaa opintolainaa ja velkaantua jo opiskelujensa aikana.

Päätelmät

Vaikka tilastollisesti merkittäviä eroja opiskelijoiden taustasta löytyikin, silti myös samanlaisuuksia löytyi. Kaikki opiskelivat samaa ammattia, ja suurin osa opiskelijoita olivat naisia. Suomalaiset opiskelijat erottuivat joukosta siten, että he työskentelivät enemmän opintojensa aikana ja asuivat yksin poissa kotoa sekä heidän ikäjakauma oli muita maita suurempi. Eroavaisuuksia selittivät kulttuuriset lähtökohdat. Voidaankin todeta, että vaikka opiskelijat olivat samanlaisia, he ovat silti niin erilaisia.

Lähteet

• Bryer, J., Cherkis, F., Raman, J. 2013. Health-Promotion Behavior of Undergraduate Nursing Students: A Survey Analysis. Nursing Education Perspectives. Vol. 34(6), 410-415.
• Klainin-Yobas, P., He, H-G., Lau, Y. 2015. Physical fitness, health behaviour and health among nursing students: A descriptive correlational study. Nurse Education Today. 35, 1190-1205.
• Shiriver, C.B., Scott-Stiles, A. 2000. Health Habits of Nursing versus Non-nursing Students: A Longitudial Study. Journa of Nursing Education. Vol. 39 (7), 308-314.
• Survey by the Ministry of Health, Labor and Welfare, 2016 (Japan)
• Tavolacci. M.P., Delay, J., Grigioni, S., Déchelotte, P., Ladner, J. 2018. Changes and specificities in health behaviors among healthcare students over an 8-year period. PLoS ONE 13(3):e0194188

Kirjoittajat:

Aija Ahokas työskentelee koulutusviennin asiantuntijana Metropolian Jatkuvan oppimisen palveluissa sekä lehtorina terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan kasvatustieteen maisteri, sairaanhoidon opettaja ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on useiden vuosien ajalta työkokemusta sekä oman alansa työskentelystä ulkomailla, että toimimisesta kansainvälisissä projekteissa projektipäällikkönä. Kansainväliset verkostot, kansainvälinen yhteistyö ja koulutusvienti ovat lähellä hänen sydäntään.

Eila-Sisko Korhonen työskentelee tutkimus- ja kehitystyön lehtorina Metropolian terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri ja erikoissairaanhoitaja. Hänellä on vuosien kokemus terveydenhuollon ja sen koulutuksen tutkimus-, kehitys- ja hanketoiminnasta. Hyvä ja eettinen hoito ja sen kehittäminen ja koulutus ovat hänen sydämen asioitaan.

Leena Rekola työskentelee TKI-yliopettajana Metropolian terveyden osaamisalueella. Hän on koulutukseltaan filosofian tohtori, terveydenhuollon maisteri ja erikoissairaanhoitaja.  Hänellä on pitkä kokemus TKI hanketyöstä hankkeiden elinkaaren eri vaiheissa. Tutkimus- ja kehittämistyö saa hänet aina innostumaan.

Tutkimus-, kehittämis- ja innovaatioprojektit muodostavat projektin elinkaaren ajaksi projektiryhmän, jossa toimii osallistujia eri organisaatioista. Projektipartnerit ja projektin vastuullinen vetäjä työskentelevät yhdessä projektin perustamisessa asetettua tavoitetta kohti.

Yhteistyön onnistumisen eli projektin tavoitteiden saavuttamisen edellytys on hyvä vuorovaikutus toimijoiden kesken. Hyvin toteutettu sisäinen viestintä sujuvoittaa työn edistymistä ja samalla kehittää luottamusta projektin osallisten kesken.

Tiedonvaihto ja epävirallisempien kuulumisten läpikäynti ovat molemmat hyviä syitä olla vuorovaikutuksessa. Projektin onnistuminen on kiinni ihmisistä, jotka tekevät projektissa työtä. Heidän keskinäiset suhteensa luovat merkittävällä tavalla projektin työilmapiiriä.

Välineiden valinta kaikki osalliset huomioiden

Projektin käynnistyessä on hyvä sopia yhteisesti sellaiset yhteydenpitovälineet ja -tavat, joihin kaikilla projektin osallistujilla on mahdollisuus vaivatta osallistua.

Projektin sisäistä viestintää tapahtuu esimerkiksi seuraavissa muodoissa:

Puheviestintä

Kasvokkain tai etäyhteydellä

• säännönmukaiset, koko ryhmää koskevat kokoukset
• säännönmukaiset, pienempää alatyöryhmää koskevat kokoukset
• tarpeen mukaan sovittavat tapaamiset
• säännönmukaiset tai tarpeen mukaan sovittavat puhelut

Kirjallinen ja kuvallinen viestintä

• sähköpostit
• pikaviestimet, appit ja chatit
• kirjallinen raportointi yhteistyöstöalustoilla
• yhteydenpitokanavat rahoittajiin

Pääasiallisen sisäisen viestinnän välineen valinta ei aina ole helppoa. Sähköpostiruuhkasta ei pidä kukaan. Pikaviestimet voivat houkuttaa projektipulinan saamiseksi mobiililaitteeseen. Eri organisaatiot esimerkiksi tulkitsevat EU:n tietosuoja-asetusta (GDPR) eri tavoin. Tämä saattaa vaikuttaa käytettävien pilvipalveluiden tai ohjelmistojen valintaan. Toisille ei käy Slack, kaikille ei ole hankittu Microsoftin Teams-lisenssiä, joillakin Skype ei vain suostu toimimaan kunnolla.

Ennakointi ja yllätykset

Projektissa sisäistä viestintää tapahtuu suunnitellusti, säännönmukaisesti, päivittäin ja myös yllättäin.

Projektin toimintaa suunnitellaan toki ennalta. Kalentereihin varataan ajoissa projektiryhmän ja ohjausryhmän säännönmukaiset kokoukset. Etenkin kansainvälisten hankkeiden osalta riittävä ennakointiaika on välttämätöntä.

Projektiryhmän työ etenee harvoin täysin ennalta suunnitellusti. Projektipartnerien tulee tietää, millä välineillä projektin vastuuhenkilöt parhaiten tavoittaa. Tämä on välttämätöntä erityisesti äkillisissä, yllättävissä tapauksissa.

Ei pelkkää puurtamista

Projektipartnerit tulevat toistensa kanssa tutuiksi ensin työroolinsa kautta. Projektin elinkaaren kestäessä yleensä vähintään vuoden, hiljalleen myös työroolin takana olevat persoonat alkavat tulla esiin.

Projektityössä on mahdollisuus päättää keskittyä vain tosiasioihin ja suoritteisiin. Kyse on kuitenkin ihmisistä ja heidän välisestä vuorovaikutuksesta. Projektin aikana on mahdollista myös kohottaa toimintaan osallistuvien tunnetta yhteistyön merkityksestä myönteisellä ja kiittävällä viestintätyylillä.

Kuten kulttuurituottaja Mira Simsiö on opinnäytetyönsä pohjalta Osuma-hankkeeseen kirjoittamassaan blogimerkinnässä painottanut, ”Jos hankkeella on motivoituneet projektinvetäjät, jotka perehdyttävät ja ovat läsnä työntekijöille projektinhallintatyökalujen tai minkä tahansa kysymysten edessä, vievät he luultavasti herkemmin opittuja yhteisiä käytäntöjä eteenpäin.”

Toisin sanoen, aluksi vuorovaikutustyylin muodostumista hallitsevat he, jotka projektia vetävät tai ovat yhteisissä hetkissä eniten äänessä. Mutta lopulta vastuu vuorovaikutuksen kehittymisestä on jokaisella projektiin osallistuvalla.

Kirjoittaja on toiminut Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiohankkeissa vuodesta 2008 alkaen niin viestijän kuin projektipäällikön rooleissa.

Lue myös

Mira Simsiö: Hankkeen sisäisen viestinnän onnistumisen salaisuus voi piileskellä asenteessa, linkki Osuma-hankkeen blogimerkintään.

Potentials and Ethics of Artificial Intelligence in the fields of health care diagnostics (POETS of AI for short) is a collaboration project between Metropolia University of Applied Sciences and Kyungpook National University. The main goal of the project is to study the technical prerequisites and realistic potentials, as well as examine the ethical aspects of using AI in health care diagnostics and produce material for a web course aimed for bachelor level health care students and professionals about the topic.

We started working on the POETS of AI project almost a year ago, and a lot of things has happened during this time. Last February, our fellow students and professors from South Korea visited Finland for an intensive week, during which we outlined the web course structure, produced quite a bit learning material, and also had the time to learn about couple of Finnish technology companies and their take on artificial intelligence in health care. (Read more on previous blog post.)

During September, it was our turn to visit our colleagues in Daegu, South Korea. Our group consisted of three lecturers and 6 students: 5 from radiography and radiotherapy and 1 from electrical engineering.

We started our intensive week with a presentation of the project by our principal lecturer Eija Metsälä. She went over the goals of the intensive week and reminded us about the target group of the web course. We also looked at the already produced materials and recalled what had already been done.

After this brief presentation, we started to work on the learning outcomes for e-learning materials in the three following course modules: Technology, Applications and Ethics. We split into three groups based on these modules and started to go through the already produced materials to see how well it corresponded with the learning outcomes we had created.

As a pre-assignment for the intensive week, we had familiarized ourselves with the materials produced in the spring and had already some ideas how to improve it. It was also enlightening to note that even though we come from two countries so different, we share the same thoughts in what comes to e.g. ethical issues and ethical way of thinking. Finland and South-Korea aren´t so different after all.

During the intensive week, we analysed our material several times and divided each of the three main modules into smaller sub-modules in order to make the structure more logical and easier to understand. Our lecturers gave us a template for more solid layout where we fitted our learning outcomes and contents from each main module. We also focused on improving the already produced materials throughout the whole week. In addition to creating learning outcomes and revising the materials, we produced different tasks and assignments for the modules.

The week went by quickly. Before we knew it, it was time to wrap up the intensive week with final presentations, peer reviews and lecturers’ evaluations. Although there is still some work to be done, we managed quite nicely to create a logical course structure with a compact set of learning outcomes, revise the material and come up with tests and tasks to complement the modules. During the week, we engaged in interesting conversations about the topic at hand and managed to share ideas and thoughts with our Korean colleagues.

Besides all the hard work with the project, we also had time to do some exploration into South Korean culture. Our hosts gave us a tour around the Kyungpook National University Museum, introduced us to Korean cuisine, and arranged a visit to Mt. Palgongsan and the Buddhist temple, Donghwasa. The scenery was beautiful, especially in the mountains, and the food a delicious change compared to our regular Finnish dishes. All in all, our trip to South Korea left us with more insight on both artificial intelligence in health care diagnostics, and the rich Korean culture.

—

This blog post is a travel journal of students and published as unedited content.