Kotihoidon ammattilaiset  ja ammattikorkeakoulun opiskelijat kehittämiskumppaneina

Työntekijät tunnistavat usein työtä tehdessään haasteita, joiden ratkaiseminen helpottaa arjen työtä tai parantaisi palvelua. Haasteen ratkaiseminen voi vaatia jotakin kokonaan uutta toimintatapaa, palvelua tai tuotetta. Se voi myös olla vanhan toimintatavan, palvelun tai tuotteen uudenlaista käyttöä. Tällaisten ratkaisujen löytäminen edellyttää, että työssä tunnistettu haaste tulee näkyväksi työyhteisössä, jotta niihin voidaan lähteä etsimään ratkaisuja. Tässä kirjoituksessa esitän, miten ammattikorkeakoulu ja sen opiskelijat voivat osallistua työelämän kehittämiseen yhteisesti tunnistettujen haasteiden ratkaisemiseksi.

Meillä kaikilla on yhteinen huoli siitä, että kotihoidon ja vanhustyön vetovoimaisuus on tällä hetkellä heikkoa. Voisiko kotihoito näyttäytyä potentiaalisena ja kiinnostavana työpaikkana, jossa työntekijä kokee pääsevänsä mukaan vaikuttamaan työn kehittämiseen? Voisiko korkeakoulun ja kotihoidon välinen yhteistyö parantua yhteiskehittämisen myötä? Voisiko tällainen malli lisätä työntekijöiden kokemusta siitä, että heillä on tärkeä rooli kehittämistyössä tuomalla esiin kehittämishaasteita, joita voidaan lähteä yhdessä ratkomaan?

Kehittämistyö on edellytys uusiutumiselle

Työelämälähtöinen oppiminen vahvistaa kaikkien kehittämistyöhön osallistuvien osaamista.  Innovaatioprosessit perustuvat yhä enemmän paikallisen toimintaympäristön ja yritysten ja organisaatioiden väliseen riippuvuuteen, toimijoiden väliseen uudenlaiseen synenergiaan ja kollektiiviseen oppimiseen (1).

Kotihoidon työntekijät näkevät itsensä pääosin kehittämismyönteisinä. He haluavat kehittää työtä asiakkaiden hyväksi löytyy, mutta ajan ja resurssien puute nähdään usein esteenä kehittämiselle (2).

Omasta uusiutumiskyvystään huolehtiminen ja muutoksessa mukana pysyminen on tärkeää tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI) toteuttaville organisaatioille sekä yksittäisille hanketyöntekijöille (3,4). Perustehtäväänsä toteuttavaa yksittäistä työntekijää ja hänen kykyään uusiutua ja olla mukana muutoksessa on myös kyettävä tukemaan. Voimavaratekijät, kuten työn imu, vaikutusmahdollisuudet ja työryhmän ilmapiiri, ovat sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijän innovatiivisen toiminnan kannalta keskeisiä (5).

Opiskelijoille on olennaista saada kokea itsensä osana TKI-toimintaa jo opintojen aikana, jolloin rohkeus osallistua TKI-toimintaan työelämään siirryttäessä tuntuu luontevalta osalta työtä.

Kumppanuuden rakentaminen perustuu luottamukseen

Voisiko korkeakoulun ja työelämän välinen kumppanuus ja yhdessä tekeminen lisätä myös työntekijöiden pito- ja vetovoimaisuutta kotihoidossa? Kumppanuus mahdollistaa sekä opiskelijan että työyhteisön oppimisen, liittäen opiskelijan samalla vahvemmin työelämään. Kumppanuus lisää myös vuoropuhelua työelämän ja oppilaitoksen välillä.

Työelämäkumppanin motivaatio osallistua kehittämistyöhön voi syntyä ammattikorkeakoulun tarjoaman tuen lisäksi siitä, että tarjolla on opiskelijoiden tuomaan tuoretta ajattelua ja työpanosta. Yhteistyö tukee myös yksittäinen työntekijä mahdollisuutta kehittämisideoiden esiin tuomiselle ja toimijuudelle kehittämistyössä. Työntekijä saa näin mahdollisuuden vaikuttaa oman työnsä kehittämiseen.

Korkeakoululle työelämän kanssa tehtävä yhteistyö antaa hyvän oppimisalustan opiskelijoille ja mahdollistaa ammattikorkeakouluille annetun aluekehittämistehtävän toteuttamisen.

Kun kumppanuutta rakennetaan yhdessä, sen tekeminen edellyttää kumppanuuden perusedellytysten huomioimista. Näitä ovat (6):

• Luottamus organisaatioiden ja ihmisten välillä
• Motivaatio, jossa kaikki näkevät saavansa hyötyä kumppanuudesta
• Sitoutuminen pitkäjänteiseen yhteistyöhön, jota vahvistetaan sopimuksilla
• Toinen toistemme työtapojen ja prosessien tunteminen sekä halua yhteen sovittaa niitä
• Oikein mitoitetut ja oikea aikaiset resurssit
• Esimieheltä saatava tuki
• Kehittämistoimintaan kannustava infra
• Kehittämistoimintaa mahdollistava toimintaympäristö

Tiedon tuotantoa tehdään, ja syntyviä kokeiluja testataan ketterästi yhdessä. Saavutetut tulokset otetaan käyttöön ja juurrutetaan osaksi yhteistä toimintaa (7). Yhteiskehittämisen toimintamalliksi voidaan ottaa esimerkiksi Plan-Do-Check-Act (PDCA), jossa prosessi etenee neljän vaiheen kautta (8,9):

1. suunnittele
2. toteuta
3. tarkista
4. korjaa.

Yhteisesti kehitetty innovaatiopolku

Innovaatiopolku on kotihoidon ja korkeakoulun välille rakennettu yhteistyöpolku, jossa työelämässä tunnistetuilla haasteille lähdetään etsimään ratkaisuja kumppanuudessa korkeakoulun ja työelämän toimijoiden kanssa. Innovaatiopolku mahdollistaa oppimistarpeiden tunnistamista ja oppimisen paikkojen kehittämistä yhteistyössä työelämän ja korkeakoulun toimijoiden kanssa.

Innovaatiopolku linkittää työelämästä nousseet kehittämiskohteet osaksi Metropolian Ammattikorkeakoulun innovaatiokeskittymiä ja erityisesti niiden Minno-innovaatioprojektiopintoja. MINNO-projektit ovat merkittävä osa Metropolian toimintaa ja yksi keskeisistä tavoista toteuttaa työelämäyhteistyötä (3).

Kotihoidon näkökulmasta innovaatioprojektikumppanuuden tavoitteena oli saada tukea kiireiseen arkeen palveluiden kehittämistarpeiden tunnistamisessa ja kehittämisessä. Innovaatiopolku kehitettiin kumppanuudessa Helsingin itäisen kotihoidon ja Metropolia ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveysalan toimijoiden kanssa osana Hyvissä Handuissa Himassa -hanketta.

INNO-lähettiläs -toimintamalli auttaa tunnistamaan työyhteisöjen kehittämistarpeita

Innovaatiopolkuun sisältyy INNO-lähettiläs toimintamalli. INNO-lähettilästoiminta kehitettiin tukemaan työyhteisöjä tunnistamaan työssä ilmeneviä kehittämistarpeita ja tukemaan henkilökunnan innovaatiokyvykkyyttä.

INNO-lähettiläinä toimivat ammattikorkeakoulun opiskelijat, jotka on erikseen perehdytetty tehtävään. INNO lähettiläiden tueksi on kehitetty Inno-pakki, jonka avulla lähettiläiden on helppo toteuttaa työpajat. Pakki sisältää kaiken tarvittavan tiedon pajojen kulusta, sekä materiaali kassin, josta löytyy tarvittavat tarvikkeet pajatyöskentelyyn.

Videoupotus alla esittelee innolähettiläiden toimintaa, katsottavissa Youtubessa.

Innovaatiopolulla INNO-lähettilästoiminta etenee seuraavasti:

1. Työyhteisössä herää halu kehittää työstä nousevia haasteita.
2. Työyhteisö haluaa tukea kehittämiseen ja tilaa esimiehen kanssa INNO-työpaja –palvelun kehittämisideoiden jalostamiseksi.
3. INNO-lähettiläät saapuvat työyhteisöön pitämään kolme kertaa työpajan ennalta sovittuna ajankohtana, viikon välein.
4. Työpajoissa autetaan työyhteisöä aktivoimaan kehittäjäminuutta sekä löytämään yhteisissä intresseissä olevan kehittämishaasteen.
5. Työpajojen päätyttyä INNO-lähettiläs vie haasteen korkeakoulun innokeskittymän koordinaatiotiimille, joka arvioi alustavasti miten haastetta voitaisiin lähteä ratkomaan yhdessä työelämän kanssa.
6. Haaste voi olla ratkaistavissa työyhteisössä ilman erillistä tukea korkeakoululta tai sen ratkaisemiseen auttaisi työyhteisölle suunnattu koulutus. Tunnistettu haaste voi olla myös luonteeltaan niin laaja, että siihen kannattaa lähteä rakentamaan hanketta työelämä kumppanin ja mahdollisesti muiden toimijoiden kanssa. Yksi tapa lähteä ratkomaan haastetta on MINNO-innovaatioprojekti.
7. INNO-lähettilään vie lopuksi työyhteisölle tiedon siitä, miten haasteen kanssa edetään. Jos haastetta lähdetään ratkomaan monialaisena innovaatioprojektina, laaditaan sille tässä vaiheessa myös aikataulu, josta vastaavat innovaatiokoordinaattorit. Hyvissä Handuissa Himassa -hankkeen aikana INNO-lähettiläiden kaikki työpajoissa syntyneet haasteet päätyivät ratkottavaksi monialaisille MINNO -innovaatioprojektitiimeille.
8. MINNO-opinnoissa innokoordinaattorit muodostavat opiskelijoista monialaisen opiskelijatiimin, joka lähtee yhdessä työyhteisön kanssa etsimään ratkaisua haasteeseen. Prosessi käynnistyy työyhteisön ja opiskelijoiden yhteisillä tapaamisilla, joissa etsitään alustavia ideoita ratkaisun kehittämiseksi. Vuoropuhelua tarvitaan koko prosessin ajan.
9. MINNO-opiskelijat tuottavat projektissaan vähintään prototyyppisen tuotoksen, jota on testattu käytännössä prosessin aikana. Projektin tuotos julkistetaan kaikille avoimilla MINNOFesteillä ja luovutetaan sen jälkeen tilaajalle.
10. Työyhteisö ottaa tuotoksen käyttöönsä, jatkojalostaa sitä tai vaikka lähtee rakentamaan siihen hanketta yhteistyössä korkeakoulun kanssa.

INNO-lähettilästoimintaa pilotoitiin kotihoidon toimintaympäristössä

Innovaatiopolulla INNO-lähettilästoiminnan ensimmäiset pilotit tehtiin ison organisaation kotihoidossa. Työpajat pidettiin Metropolian tiloissa, joka mahdollisti työntekijöiden irtaantumisen työkiireistä.

Työpajoissa syntyi haaste: Miten uuden keikkatyöntekijän saa nopeasti perehdytettyä työpäivään?

MINNO-projektiryhmä lähti ratkomaan haastetta yhdessä työyhteisön kanssa.

• Pilotin tuotoksena syntyi 5T-raami (Tervetuloa, Tilanne, Taustatiedot, Toimintaohjeet ja Tarkistus) raportoinnille. Se on taskuun mahtuva, laminoitu kortti, joka auttaa pitämään jäsentyneen pikaperehdytyksen unohtamatta tärkeitä sisältöjä.
• 5T-raami auttaa perehdyttäjää pitämään keikkatyöntekijälle jäsentyneen pikaperehdytyksen – video 5T-raportoinnista Youtubessa.
• Tuotos luovutettiin kotihoitolle MINNOFestien jälkeen
• Innovaatiota on lähdetty kehittämään eteenpäin ja otettu laajemminkin käyttöön kotihoidossa.

Korona toi myöhemmin haasteita seuraavan pilotin toteutukseen, joka rajoitusten vuoksi toteutettiin Teamsin välityksellä pienessä yksityisessä kotihoidon yrityksessä. Työntekijät kokoontuivat yhteiseen tilaan pajojen ajaksi ja INNO-lähettiläät toteuttivat pajat etäyhteydellä Metropolian tiloista käsin. Kotihoidolle toimitettiin pajoissa tarvittavat välineet etukäteen.

Pajatyöskentelyissä syntyi haaste: Miten saisi apuja kotihoidon tilanteissa syntyville kielihaasteille?

Kotihoidossa oli paljon kielellisiä haasteita, koska suuri osa työntekijöistä oli äidinkieleltään muun kuin suomenkielisiä. INNO-lähettiläät veivät haasteen koordinaatiotiimille, joka ohjasi haasteen MINNO-projektiksi.

• Monialainen opiskelijatiimi lähti rakentamaan työntekijöiden kanssa ratkaisuja kielihaasteeseen.
• Tuotoksena syntyi Kieli Hjelppi, joka sisältää kotihoidon tilanteisiin teemoitetun, reppuun kiinnitettävän, korttipakan sekä taskusankirjan, joista työntekijä saa nopeasti ja helposti kielellistä apua asiakastilanteisiin.
• KieliHjelppi -taskusanakirja (video YouTubessa)
• KieliHjelppiä hoitajille: Kielikortit kotihoitoon (video YouTubessa)

INNO-lähettilästoiminta on kumppanuuden väline

Työyhteisöille INNO-lähettilästoiminta on väline, jonka avulla saadaan työntekijöiden ideat ja ajatuksen tasolta konkreettisiksi yhteisiksi haasteksi. Työpajat auttavat kotihoidon työntekijöitä näkemään oman työnsä ja sen merkityksen uudella tavalla kotihoidon työntekijöitä. Se antaa työntekijälle mahdollisuuden vaikuttaa omaan työhönsä ja sitä kautta se voisi olla tekijä, joka lisää myös työhyvinvointia. Prosessin tarkoitus on innostaa työyhteisöä yhteiseen kehittämiseen.

Kotihoidon työtekijät kuvasivat kokemuksiaan INNO-lahettilästoiminnasta

• ”Projekti on ollut innostava, opiskelijat, jotka vetivät INNO pajoja olivat erittäin ystävällisiä ja asiantuntevia. Olivatko  he oikeasti opiskelijoita?”​
• “Tarvetta kehitetylle työkalulle on käytännön tasolla”​
• “Työpajat kiva tapa työskennellä”
• “Työpajat kiva tapa työskennellä”

INNO-lähettiläinä toimineet opiskelijat toivat kokemuksiaan esiin:

• ”Oppi etenemään työyhteisö edellä”​
• ”Onnistuttiin luomaan jotakin uutta ihan oikeasti”
• ”Oppi tasapainottelemaan asiantuntijaroolia, esiintymistä ja ihmisten kohtaamista”

Voit kuunnella aiheesta lisää opiskelijan, työelämäkumppanin ja korkakoulun edustajan keskustelusta aiheena  ”Innovaatiopolku – väylänä työelämän ja oppilaitosten kumppanuudelle” Metropolian podcastista.

Kirjoittaja

Hannele Hokkanen toimii Metropolia ammattikorkeakoulussa Terveys -osaamisalueella hoitotyön lehtorina ja innovaatioprojektikoordinaattorina. Hänellä on kokemusta hanketyöstä Hyvissä Handuissa Himassa hankkeesta ja hän toimii tällä hetkellä vanhustyön asiantuntijana Seniorit Tikissä sekä Dallaten -hankkeissa

Lähteet

1. Hero, L-M. 2018. Siltaaminen innovaatiokompetensseja kehittämällä. Teoksessa Hero L-M. (toim). MINNO talkoot. Toimintatutkimus monialaisesta ja moniasteisesta innovaatiopedagogiikasta. Metropolia ammattikorkeakoulun julkaisusarja Taito -työelämäkirjat 15.
2. Korhonen-Mönkkönen, T.  2020. Kehittäjäkumppanuus kotihoidossa. Kotihoidon työntekijöiden näkemyksiä monialaisesta yhteistyöstä. Opinnäytetyö. Terveydenhoitaja YAMK Sosiaali- ja terveysalan palvelujen ja liiketoiminnan johtaminen. Metropolia Ammattikorkeakoulu.
3. Hermiö, A., Merimaa,M., Wallin, R., Wegmüller, M. & Åman Kyyrö, M. 2021. Hankeviestinnän käsikirja. Metropolian Ammattikorkeakoulun julkaisuja OIVA-sarja 42
4. Oivallusta tulevaisuuden tekemiseen. Näe maailma uusin silmin. Metropolia Ammattikorkeakoulu
5. Tuomivaara, Seppo, Pekkarinen, Laura, Sinervo, Timo 2015. Hyvinvoiva työntekijä innovoijana. Teoksessa: Yhdessä innovoimaan – osallistuva innovaatiotoiminta ja sen johtaminen sosiaali- ja terveysalan muutoksessa. (PDF)
6. Piirainen, K.. A., Järvelin, A-M., Koskela, H., Lamminkoski, H., Halme, K., Laasonen, V., ,  Talvitie, J., Manu, S., Tommi  T., Haavisto,  I., Rissanen,A. & Leskelä, R-L. 2019. Toimintamalleja sosiaali- ja terveysalan tutkimuksen, kehittämisen ja innovaatio-toiminnan edistämiseen. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminta julkaisusarja 55 (PDF).
7. Piirainen, K. A. 2020 “Lahjakkuudella voitetaan pelejä, mutta yhteistyölllä ja älyn käytöllä mestaruuksia” Ajatuksia ekosysteemeistä ja niiden kehittämisestä. 4FRONTHelmikuu 2020. (PDF)​
8. Harra, T., Mäkinen, E. & Sipari, S. 2012. Yhteiskehittelyllä hyvinvointia. Helsinki: Metropolia Ammattikorkeakoulu.​
9. MCS. 2020. PDCA malli ja jatkuvan parantamisen malli.​

Hyvissä Handuissa Himassa -hankkeen tavoitteena oli vahvistaa työelämän ja oppilaitosten kehittäjäkumppanuutta kotihoidossa. Lisää hankkeen tuloksista Thinglink-sivulta ja lisätietoa hankkeen sivuilta.