Esitystekniikan alalla on tunnistettu tarve kehittää työelämälähtöistä työturvallisuuden koulutusmallia. Aiemmissa blogikirjoituksissa olemme käsitelleet alan lähtökohtia, joista esimerkiksi käyvät ilmi pitkät informaalin koulutuksen perinteet eli mestari-kisälli toimintatavat ja formaalin koulutuksen puute. Tässä blogimerkinnässä esittelemme näyttämöympäristön työturvallisuuden neliportaisen koulutusmallin rakennetta ja pohdimme mallin syntyä.
1. Vastuu
Työkulttuurin kehittämisessä eli muutoksessa keskeisessä asemassa on johdon ja esihenkilöiden tarjoama tuki toiminnan kehittämiselle. Sen lisäksi, että heitä epäilemättä kiinnostaa hoitaa työnsä niin, että mahdollisimman moni alainen tuntee työnsä mielekkääksi ja selviää ehjin mielin ja nahoin kotiin työpäivän päätteeksi, heidän harteillaan painaa myös laillinen vastuu. Esitystekniikan parissa työskentelevät esihenkilöt ovat usein alalla pidempään työskennelleitä, tyypillisesti tekijäpuolelta asemaansa jossain vaiheessa nousseita. Heillä ei välttämättä ole taustallaan esihenkilötaitojen koulutusta. [1]
Työturvallisuudessa vastuut on määritelty lakisääteisesti [2]. Koulutusmallimme ensimmäisessä osassa nämä alaspesifiset vastuut avataan organisaatiokohtaisesti vastuutehtävissä toimiville. Käytännössä se tarkoittaa teknis-taiteellisen toimintaympäristön toiminnan ja prosessien aukikirjaamista turvallisuuden näkökulmasta ja johdon sitouttamista muutokseen.
Koulutusmallin ensimmäisen osan työpajaan osallistuu ensin johto, jonka jälkeen esihenkilöt liittyvät mukaan. Lopuksi tuloksia pohditaan yhdessä ja muodostetaan suunnitelma jatkosta.
2. Osaaminen
Esihenkilöiden tulee tietää vastuunsa koko organisaation näkökulmasta, mutta samalla heidän osaamisensa (kompetenssi) tulee varmistaa. Osaamisen varmistaminen ja koko organisaation käytäntöjen linjaustarpeiden selvittäminen ovat koulutusmallin toinen osa.
Esitysteknisessä toimintaympäristössä työntekijälle kasautuu paljon vastuuta ja työtehtävät ovat itseohjautuvia. Itseohjautuvuus, kaikessa trendikkyydessään, ei välttämättä ole työturvallisuusmielessä hyvä asia. Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi värikkäinä ripustusratkaisuina: yksittäisen lampun, kaiuttimen tai lavasteen ripustaminen voi olla toteutukseltaan työntekijästä riippuen hyvin erilainen. Tämä luo epäselvyyttä oikeasta työtavasta ja valittuja ratkaisuja voi olla vaikea tarkistaa, jolloin riskien määrä kasvaa ja niiden hallinta tulee vaikeammaksi.
Pahimmillaan keskenään erilaiset työtavat voivat aiheuttaa odottamattoman vaaran. Alalta ovat puuttuneet työohjeet. Toisissa toimintaympäristöissä käytännöistä linjaamista voitaisiin kutsua standardoinniksi tai laadunvalvonnaksi. Havaintojemme mukaan alallamme tämän osa-alueen kehittämisessä on paljon työtä.
Osaamisen varmistaminen on mallissamme keskiössä. Tämä vaatii kartoitusta, sillä on turha opettaa ihmisiä pukemaan turvakenkiä jalkaan, jos ne ovat jo jalassa. Hankkeen tuottamien tarkistuslistojen avulla toteutetun osaamiskartoituksen jälkeen esihenkilöt tietävät vastuunsa ja osaavat työturvallisuuden keskeiset kompetenssit. He ovat myös valmiita viemään kompetensseja eteenpäin alaisilleen. Tässä työssä auttaa esitysteknisen työturvallisuuden työnopastuksen tarkistuslista.
3. Aktivointi
Esitystekninen esihenkilötyö on pohjimmiltaan asiantuntijatyötä. Asiantuntijaorganisaatiossa esihenkilön työhön kuuluu mahdollistaa alaistensa töiden tekeminen parhaalla mahdollisella tavalla [3]. Sen tähden esihenkilöiden rooli työntekijöiden työturvallisuusajattelun aktivoinnissa ja ylläpitämisessä on avainasemassa.
Konkreettisesti työturvallisuus näkyy käytännön työssä tekijöiden tekemänä. Keikoilla eli tapahtumaympäristöissä toteutus rakennetaan tyhjään tilaan. Teatterissa jokainen näytelmä on uniikki. Teollisuudessa tätä toimintaa kutsuttaisiin pilotoinniksi tai innovoinniksi, meille tutumpia termejä ovat roudaaminen ja improvisointi. Näissä työtavoissa ei ole meille mitään uutta ja pyörä keksitään aina uudelleen. Se on myös vetovoima ja hyvinvointitekijä, olemme jatkuvasti uusien tilanteiden edessä.
Valitettavasti innovointi ja pilottiratkaisut koskevat liian usein myös työturvallisuutta. Kirjaimellisesti kyseessä ovat purkkaviritykset ja kengännauharatkaisut. Harvan teknologiayrityksen lopputuote pysyy kasassa kikkapannalla tai jeesusteipillä, kun taas meille tällaiset keinot ovat olleet hektisessä työympäristössä luontevia. Tämä on johtanut pitkällä aikavälillä alan yhtenäisen työturvallisuuskulttuurin puutteeseen.
Kuten näytelmällä tai rock-konsertilla, työllämme on aina alku ja loppu, toisin sanoen ne ovat projekteja. Sen sijaan työturvallisuus on prosessi ja prosessi ei ole koskaan valmis.
Lähtökohtaisesti työturvallisuuskoulutuksen mallin tulee pohjautua työntekijän tapaan toteuttaa turvallisuutta käytännössä. Ongelma on ollut, että itseohjautuvuus on kohdistunut lopputuotteeseen, ei prosessin hiomiseen, jolla lopputuote saadaan aikaiseksi. Ikävimmillään tämä johtaa tilanteeseen, jossa esirippu kyllä nousee, mutta sen takana ja edessä olevat ovat jatkuvassa vaarassa.
Koulutusmallin aktivointiosa pureutuu tähän problematiikkaan ja pohjautuu vuorovaikutteiseen prosessiin työturvallisuuden kehittämiseksi. Vuorovaikutteisuus työtapojen linjaamisessa tai standardoinnissa läpi organisaation edellyttää työntekijöiltä alaistaitoja. Silvennoinen ja Kauppinen [4] määrittelevät alaistaidot
- kaikkien työntekijöiden kyvyksi toimia yhteistyössä muiden työntekijöiden kanssa heitä auttaen,
- vapaaehtoisia työtehtäviä hoitaen,
- välttämällä turhia konflikteja,
- ilmaisemalla oman mielipiteensä rakentavalla tavalla esihenkilöilleen ja muille työntekijöille, rakentaen sitä kautta työyhteisön tuloksellisuutta ja hyvinvointia.
Aktivointi on mahdollista vain silloin, kun työntekijät ovat motivoituneita ylläpitämään ja kehittämään työturvallisuutta ja kun samanaikaisesti esihenkilöllä on aito halu kehittää työyhteisöä ja sen työturvallisuutta. Joissan työyhteisöissä tämä edellyttää lisäksi pahimpien osaamisvajeiden paikkaamista.
4. Perehdyttäminen
Uuden työntekijän tulo työyhteisöön on aina ponnistus paitsi uudelle työntekijälle itselleen niin myös koko työyhteisölle. Työyhteisöstä tulee nimetä uudelle työntekijälle asiantunteva perehdyttäjä, jonka vastuulla on käydä läpi työntekijän työhön kuuluvat tehtävät, niin että hänellä on mahdollisuus suoriutua niistä. Samaan perehdytysvaiheeseen kuuluu olennaisena osana kyseisen työympäristön työturvallisuuskäytänteisiin perehdyttäminen.
Jokaiseen työyhteisöön liittyy tiettyjä toimintatapoja, jotka tulee perehdyttää keskitetysti jo työsuhteen alussa, jolloin työtehtävien suorittaminen selkeytyy. Uusien työntekijöiden mukana taloon on myös mahdollista kulkeutua uusia toimintatapoja ja muissa toimintaympäristöissä hyväksi havaittuja käytäntöjä. Jotta toimintaa voidaan päivittää, tulee toimintaan perehdyttävien ammattilaisten olla avoinna uusien työntekijöiden kysymyksille ja kyseenalaistuksille.
Sen lisäksi, että kerrotaan miten on aina tehty, on tärkeää myös udella, miten uusi työntekijä tekisi jonkin asian paremmin.
Koulutusmallin neljäs osa on tarkoitettu mallin muut osat jo läpikäyneeseen työyhteisöön tulevalle uudelle työtekijälle ja hänen saattamisekseen samalle osaamisen tasolle muiden kanssa. Perehdyttäminen tapahtuu perinteisesti usein muiden tekemistä seuraamalla, mutta mallimme ehdottaa aktiivista osaamista varmentavaa otetta perehdyttämisen osaksi.
Koulutusmallin pilotointi hanketyössä
SafeOnStage -hankkeessa kehitettiin esitysteknistä työturvallisuutta yhteensä yhdeksän pilottiorganisaation ja European Theatre Technicians Education ETTE-materiaalin voimin. Näyttämötyöturvallisuuden koulutusta pilotoitaessa tapahtui kaksi sisällön kannalta merkittävää oivallusta:
- Esitysteknisellä alalla toimivat ihmiset eivät tunne kaikkia vastuitaan.
- Yksittäisten toimijoiden työturvallisuuden osaaminen vaihtelee laidasta laitaan työturvallisuuden osa-alueesta riippuen.
Tietyt osaamisalueet ovat erittäin hyvin hallussa, kun taas toisaalla työturvallisuusosaamisessa on tyhjiä aukkoja. Vastaavat kehittämiskohteet näkyivät myös organisaatioiden välillä: osa työturvallisuusosaamisen osa-alueista oli pitkälle mietittyjä ja toteutettuja, kun taas osa oli unohtunut kokonaan.
Havaitsimme työturvallisuuden läpäisevän tavalla tai toisella koko organisaation aina johdosta ruohonjuuritason tekijöihin saakka. Ymmärsimme myös, että organisaation eri tasoilla toimivat tarvitsevat eri tyyppistä koulutusta asemansa huomioon ottaen. Kuvassa kehittämämme neliportaisen esitysteknisen työturvallisuuden koulutuksen malli.
Kaaviokuva: Yhteiseurooppalaiseen ETTE (European Theatre Technicians Education) -materiaaliin pohjaava SafeOnStage -hankkeen luoma neliportainen turvallisuuskoulutusmalli.
Työturvallisuuden kehittämisen prosessi jatkuu
SafeOnStage-hankkeen luoman koulutusmallin mukaisesti työyhteisö pystyy yhdessä vierailevien kouluttajien avustuksella rakentamaan työturvallisuuttaan vaihe vaiheelta eteenpäin. Tuon työn tukena toimivat hankkeen tuottamat tarkistuslistat. Ne ovat tarjolla vapaasti kaikkien käyttöön hankkeen sivuilla, olipa organisaatio mallin mukaisella koulutuspolulla tai ei.
Tarkistuslistojen avulla organisaatio voi myös itsenäisesti kartoittaa omaa osaamistaan ja osaamisvajeitaan. Osaamisvajeiden paikkaamiseen hanke on kouluttanut työturvallisuuskouluttajia sekä tuottanut ETTE-kirjasta päivitetyn version. Jos organisaationne on kiinnostunut koulutusmallin mukaisesta työturvallisuuden kehittämisestä tai jos tarkistuslistojamme läpikäytyänne olette jo havainneet selkeän osaamisvajeen, joka kaipaa täydentävää koulutusta ja ajatustenvaihtoa niin olkaa yhteydessä Metropolian esitys- ja teatteritekniikan koulutusohjelman henkilökuntaan.
Kirjoittajat
Tero Aalto on Metropoliassa SafeOnStage-hankkeen projektipäällikkö ja freelancer valo- ja erikoistehostesuunnittelija. Hän on koulutukseltaan teatteritaiteen maisteri ja opettaja.
Essi Santala toimi hankkeessa kouluttajana. Hän on koulutukseltaan mm. teatteritaiteen maisteri ja työskentelee freelancer valosuunnittelijana sekä alan koulutustehtävissä.
Lähteet
- Janatuinen, Ella 2021. Esihenkilötyön haasteet ja vaikutukset esitystekniikassa. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö (theseus.fi).
- Työturvallisuuslaki. (finlex.fi)
- Salminen, Jari 2021. Mikä on esimiehen rooli asiantuntijaorganisaatiossa? (brik.fi)
- Silvennoinen, Markku; Kauppinen, Risto 2007. Kehity alaisena – onnistuneet alaistaidot käytännössä. Tammi.
SafeOnStage-hanke
SafeOnStage oli Metropolia Ammattikorkeakoulun vuosina 2021-2022 toteuttama hanke, jossa kehitettiin esitys-, teatteri- ja tapahtumatekniikka-alan ETTE-turvallisuuskoulutusta ja sen opetusta eteenpäin työelämälähtöisesti. Hankkeen johtavana ajatuksena oli, että jokaisen näyttämöllä, festivaaleilla tai tapahtumassa työskentelevän henkilön on tärkeää osata toimia turvallisesti, ymmärtää turvallisen työskentelyn periaatteet ja tarkastella turvallisuutta kriittisesti. Hankkeen aikana työstimme pilottiorganisaatioissa erilaisia koulutuksia ja niistä saatujen oppien perusteella kehitimme koulutusmallin, jossa jokaisen tason (johto, mestarit/päälliköt tai esihenkilöt ja tekijät) osallistaminen työympäristön työturvallisuuden kehittämiseen on keskeisessä roolissa.
Hanke sai rahoitusta Euroopan sosiaalirahastolta.
Ei kommentteja