Vuonna 2020 alkaneet poikkeukselliset ajat ovat haastaneet elämäämme monin tavoin. Koronapandemia ei ole tavoittanut ihmisiä vain paikallisesti tai kansallisesti – kriisi on maailmanlaajuinen. Tässä kirjoituksessa käsittelen koronapandemian aiheuttamaa poikkeusaikaa nuorten kohtaamien haasteiden, tulevaisuuteen suuntaamisen, nuorten kohtaamisen sekä tulevaisuussuuntautuneen ohjauksen näkökulmista. Tuloksia poikkeusajan rajoitustoimien kielteisistä ja polarisoivista vaikutuksista on jo ehditty saada. Havaintoja nuorten kasvavasta pahoinvoinnista tehdään tiheään.

Tulevaisuuden valintoja ohjaa nykyhetki

Nuoruuteen kuuluu vaihtoehtojen pohtiminen ja tulevaisuuteen suuntaavien valintojen tekeminen. Valinnoissa korostuu nykyhetki. Myöhäismodernissa yhteiskunnassa valintoihin on arvioitu vaikuttavan mennyttä tai tulevaa enemmän nykyisyys (1, 2, 3), joka on monin tavoin aiempaa kompleksisempi. Nuorten nykyhetkessä tekemät valinnat ja teot rakentavat yksilöllistä tulevaa (4). Nuoret pohtivat tulevaisuutta paitsi mahdollisuuksien myös erilaisten ajan epävarmuuksien synnyttämien riskien kautta (5).

Poikkeusaika sekä sen synnyttämä epävarmuus koskettaa erityisellä tavalla nuoria. Tulevaisuuteen suunnataan totutusta poikkeavassa, monin tavoin ennakoimattomassa ajassa. Pandemia-aika on saanut nuoret ajattelemaan omaa tulevaisuuttaan aiempaa enemmän (6). Osa nuorista uskoo pandemia-ajalla olevan pysyviä vaikutuksia elämäänsä (7). Huoli tulevaisuudesta ja omasta jaksamisesta painaa (8).

Valtaosaa nuorista omat voimavarat, lähiyhteisön tuki ja vahva tulevaisuususko kannattelevat myös poikkeusaikojen yli. Ei kuitenkaan kaikkia. Riskinä on, että poikkeusajan pitkittyminen lisää huolta ja jaksamisen ongelmia. Tulevaisuususkoa ja uskoa omasta pärjäämisestä koetellaan. Kielteiset vaikutukset heijastuvat erityisesti niihin nuoriin, joiden hyvinvointi ja voimavarat ovat jo ennestään heikot tai uhattuina. Esimerkiksi työttömistä nuorista muita harvemmilla on ollut luotettava aikuinen jakamassa korona-ajan huolia. Yksin asuminen ja työttömyys näyttäisivät olevan riskejä yksinäisyyden kokemuksen lisääntymiselle. (7)

Nuorten kohtaaminen ja tukeminen kohti omannäköistä tulevaa

Nuori tarvitsee tulevaisuuteen suuntaavien valintojen tekemiseen voimavaroja sekä kykyä nähdä tulevaisuus positiivisia mahdollisuuksia sisältävänä. Omien vahvuuksien tunnistamisella sekä sosiaalisella tuella on merkitystä. Nuoret itse kokevat sosiaalisten kontaktien antavan voimaa selvitä ajassa, jossa totuttua on ravisteltu. Samalla, poikkeusajan toimet ovat rajanneet nuorten sosiaalista kanssakäymistä ja tehneet yksinäisyydestä merkittävän korona-ajan ongelman. (8, 9) Nuorta kannatteleva tuki ei välttämättä ole tavoitettavissa.

Poikkeusaika luo tarpeen nuorten kohtaamiselle ja aktiiviselle tuen tarjoamiselle sitä tarvitseville. Usein kohtaaja löytyy nuoren omasta lähiyhteisöstä ja on nuoren perhe, vanhempi tai muu läheinen tai ystävä. Jos lähiyhteisön tukea ei ole saatavilla tai se ei riitä, nuorten huolia jakamaan ja tulevaisuuden suunnittelua tukemaan tarvitaan ulkopuolista apua. Jo tehdyt selvitykset antavat viitteitä siitä, ettei nuoria ole tavoitettu korona-aikana samassa määrin kuin aiemmin (10). Tarvitaan tehostettuja ja kohdennettuja palveluja sekä uusia ja tehokkaita toimintamalleja.

Kohtaaminen edellyttää herkkyyttä kuulla nuorta, taitoa kohdata. Se edellyttää kohtaamiselle avoinna olevia tiloja myös poikkeusaikoina – olivatpa ne sitten verkkoalustoilla tai fyysisesti tavoitettavia.

Apuna tulevaisuussuuntautunut ohjaaminen

Nuorten tulevaisuussuuntautuneelle ohjaamiselle on erityinen tarve ajassa. Creating Positive Future FUTU –hankkeessa (2020-2022) juurrutettavat ja edelleen kehitettävät tulevaisuussuuntautuneet ohjaus- ja toimintamallit toimivat apuna nuorten kohtaamisessa sekä tulevaisuuden pohtimisessa yhdessä nuoren kanssa (11).

Hankkeen tavoitteena on tavoittaa ja kohdata erityisesti heikommassa työmarkkina-asemassa olevia nuoria ja tulevaisuussuuntautuneen ohjauksen keinoin pohtia yhdessä nuorten tulevaisuuden rakentamisen kannalta olennaisia kysymyksiä:

• Kuka minä olen?
• Mitä minä osaan?
• Mihin minä pystyn?

Tavoitteena on tukea nuoria vaihtoehtoisten koulutus- ja /työllistymispolkujen hahmottamisessa sekä auttaa heitä näkemään oma tulevaisuus positiivisia vaihtoehtoja sisältävänä ja tavoittelemisen arvoisena asiana.

Tulevaisuussuuntautuneella ohjaamisella autetaan nuorta vahvistamaan luottamusta omaan pärjäämiseen ja valmistetaan muutosten kohtaamiseen myös haastavina ja epävarmoina aikoina sekä niiden jälkeen – yksilöllisesti ja omannäköisesti, mutta ei yksin.

Lähteet

1. Adam, B. (1990). Time and social theory. Oxford: Polity.
2. Adam, B. (2003). Reflexive modernization temporalized. Theory, Culture and Society 20: 2, 597–598.
3. Nowotny, H. (1994). Time: the modern and postmodern experience. Cambridge: Polity Press
4. Rubin, Anita (2013) Hidden, inconsistent, and influential: Images of the future in changing times. Futures 1/2013, Vol.45, 38-44.
5. Kojo, M. (2010). Laajentunut nykyisyys: nuorten tulevaisuuteen suuntautuminen työn marginaalissa. Nuorisotutkimus 2/2010, 23-35.
6. Lasten ja nuorten säätiö (2020). Nuorten ääni: 10 kysymystä koronatilanteesta 4/2020.
7. Haikkola, L. & Kauppinen, E. (2020). Nuorten korona-ajan yksinäisyys ja näkemykset koronan vaikutuksista tulevaisuuteen. Nuorisotutkimusseura. Julkaistu 15.12.2020.
8. Pelastakaa Lapset (2020). Lapsen ääni 2020: Lasten näkemyksiä koronakeväästä.
9. Mp korona –kyselytutkimus (2020). Nuortenmedia Demi, Suomen Nuorisoalan kattojärjestö Allianssi, Väestöliitto, Pelastakaa Lapset ry & Nuorten mielenterveysseura Yees.
10. Kauppinen, E. & Kiilakoski T. & Lahtinen J. (2020) Nuorisotyötä koronan aikaan. Nuorisotutkimusseura. Julkaistu 15.12.2020.
11. FUTU-hankeen verkkosivut

Kirjoittaja

Miia Ojanen (YTT) on lehtori Metropolian hyvinvointi –osaamisalueella sosiaalialan tiimissä. Hän opettaa sosionomi (& YAMK) –koulutuksessa TKI-menetelmiä, ohjaa opinnäytetöitä ja toimii hanketyössä.

Yhteistyö nuorten kanssa vaatii aina sopivan kosketuspinnan löytämisen. Metropoliassa on ollut useita nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn tai nuorten aktivoimiseen liittyviä hankkeita (muun muassa Matti, Motiivi ja Niko97-hankkeen Miestenvuoro). Kaikissa osallisena on nuori, jonka omaa ääntä on haluttu kuunnella ja osallistumista aktivoida. Tässä blogimerkinnässä pohditaan PEILI-hankkeen nuoren ryhmään osallistumiseen tai osallistumattomuuteen liittyviä tekijöitä.

Vuorovaikutus on vuoroin vaikuttamista ja vuoroin vaikuttumista. Onnistunut sosiaalinen vuorovaikutus edellyttää toisten odotusten ymmärtämistä. Ryhmä muodostuu vähintään kolmesta henkilöstä, joilla on yhteinen tavoite. Ryhmässä jokaista jäsentä arvostetaan, heillä on yhteinen käsitys ryhmän rajoista ja ryhmässä ollaan joustavia uusien jäsenten liittymiseen tai vanhojen poistumisen suhteen. [1] Tunnuspiirteinä voidaan pitää myös ryhmän kokoa, tarkoitusta, sääntöjä, työnjakoa sekä vuorovaikutusta [2].

Ryhmäytyminen ja ryhmädynamiikka

Ryhmätoimintaa aloittaessa tulee kiinnittää huomiota ryhmäytymiseen. Yhteisten tavoitteiden lisäksi tarvitaan ryhmän jäsenten välistä vuorovaikutusta ja käsitys siitä, keitä ryhmään kuuluu [2]. Hyvä yhteishenki ryhmän toimimisen kannalta helpottaa ryhmän jäsenten toimimista yhdessä.

Nuorten ryhmälle muodostuu tietty dynamiikka millä on piilotajunta, joka sisältää tunteita, tahtotiloja ja toisten tiedostamattoman aktivointia. Ryhmädynamiikka nousee yhteisestä alitajunnasta, jossa ryhmällä on kaksi tavoitetta; perustehtävä eli asiatavoite ja koossa pysyminen eli tunnetavoite. Ryhmässä syntyy myös erilaisia ilmiöitä, joihin vaikuttavat

• normien, roolien, johtajuuden, osallistumisen ja viestinnän jakautuminen
• ryhmän kiinteys ja ryhmämotivaatio [1]

Positiivisen toimintakulttuurin muodostaminen on oleellista toiminnan kannalta. Yleensä sääntöjen ja toimintatapojen sopiminen yhdessä nuorten kanssa lisää luottamusta ja vuorovaikutusta. [3]

Ryhmän perusolettamustila

Bion (1961) on pohtinut paljon ryhmän perusolettamustilaa. Siinä kaikkea sellaista ryhmän toimintaa, joka ei ole tietoisen tavoitteen ja suunnitellun tehtävän mukaista, kutsutaan perusolettamuksen mukaiseksi toiminnaksi. Tällöin ryhmä toimii kuin se olisi koolla jostain muusta syystä kuin suorittamassa sille annettua perustehtävää. Ryhmässä nuoret saattavat toimia varhaisten kokemustensa mukaisissa rooleissa, jolloin ryhmässä voi olla voimakkaita tunnetason vietin kokemuksia. Tämä tietty tunne ei kuitenkaan ole välttämättä erityisen tärkeä nuorelle, vaan enemmänkin se on yhdistelmä tai mielikuva, johon tuo aikaisempi tunne sisältyy. [1]

Perusolettamustilaan kuuluvat myös

• Riippuvuustila. Tällöin nuorilta ryhmässä puuttuu kyky itseohjautuvuuteen ja he luopuvat omista kyvyistään ja taidoistaan etsien johtajaa, joka ylläpitää regressiota eli taantumuksen tilaa.
• Taistelu-pako –tila. Tällöin ryhmä on turvaton. Nuoret saattavat vastustaa ryhmälle annettua perustehtävää tai ryhmän kahden jäsenen välille saattaa syntyä riitaa, jolloin ryhmä jakautuu kahtia.
• Parinmuodostustila. Tällöin odotetaan pelastajaa eli ryhmässä luotetaan kahden ryhmän jäsenen saavan jotain hienoa ja toimivaa aikaan. Myönteistä on se, että ryhmään on tällöinen herännyt toivo. [1]

Perusolettamustilassa nuoret voivat vastustaa annettuja kehitysvirikkeitä ja tällöin ryhmän kehitysprosessit puuttuvat. Silloin kun nuoret välttelevät henkilökohtaista kohtaamista ja toisten eläytyvää ymmärtämistä, muuttuvat myös heidän toimintatavat. Nuorissa voi syntyä myös erilaisia tunnereaktioita. Tunteensiirto eli transferenssi syntyy, kun aikaisemmin koetut tunneristiriidat siirretään toiseen nuoreen tai aikuiseen. Tällainen tilanne voi olla esimerkiksi lapsuudessa ratkaisemattomaksi jäänyt tunteisiin liittyvä tilanne, joka jotenkin muistuttaa lapsuuden tunnekohdetta. Projektiossa eli sijoittamisessa nuori taas havaitsee tiedostamattaan toisessa nuoressa tai aikuisessa piirteitä, joita ei hyväksy itsessään ja yrittää torjua ne. Tällaiset siirrot ja projektiot ovat useimmiten tiedostamattomia ja hyvin syvällä yksilön persoonallisuudessa. [1.]

Yhteinen toiminta vaatii kaikkien panostusta

Nuoruusiässä lapsuuden aikana omaksutut tavat ja tottumukset alkavat muokkaantua persoonallisemmiksi uusien yhteisöjen ja kohdattujen alakulttuurien tuomien kokemuksien kautta. Yhteisö ei synny automaattisesti ryhmästä ihmisiä, vaikka he toimisivatkin samassa paikassa samojen tavoitteiden eteen. Joskus nuorten odotukset ja henkilökohtaiset motiivit eivät välttämättä kohtaa. Silloin turvallisuuden tunnetta, joka on edellytys oman yksityisyyden avaamiseksi muille, ei välttämättä synny. [2]

Aikuinen tai ryhmän vetäjä ei ole vastuussa nuorten oppimisesta ja siitä, kuinka ryhmän tavoitteet saavutetaan, mutta hän vastaa toimintailmapiirin ylläpitämisestä, jossa tavoitteet on mahdollista saavuttaa. Ryhmässä yksittäiset nuoret ovat vastuussa käyttäytymisestään. Aito luottamus nuorten ryhmässä syntyy hitaasti ja vaatii paljon työtä. Kaikkien osallistujien täytyy oppia tuntemaan toisensa, olla valmiit jakamaan ajatuksia, ideoita ja tunnelmia yhdessä sekä heidän täytyy olla valmiita antamaan ja vastaanottamaan apua ja palautetta. Ryhmässä nuoret eivät voi luottaa toisiinsa ennen kuin he hyväksyvät toisensa ja ovat varmoja tulevansa kuulluiksi ja siitä, että muut pyrkivät vakavissaan ymmärtämään heitä.

PEILI -hankkeen työpajoissa nuoret osallistuivat yhteiskehittämiseen yhdessä hankkeen monialaisten toimijoiden kanssa. Osassa työpajoista nuoret ryhmäytyivät nopeasti ja osallistuivat erittäin aktiivisesti, mutta osaan taas ei. Toimijoina mietimme paljon, miten tukea ja saada nuoria mukaan. Totesimme, että kaiken takana on turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin luominen. Tähän panostettiin. Luottamus kasvoi yhdessä työskentelemisen kautta ja nuoren ehdoilla. Siihen ei ollut oikotietä.

PEILI-hanke on toteutettu Metropolia Ammattikorkeakoulun toimesta 1.9.2019–31.12.2020 aikana. Hanke on saanut Euroopan sosiaalirahaston (ESR) rahoitusta Hämeen ELY-keskuksen kautta.

Kirjoittaja

Marianne Sipilä on hoitotyön lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja toimi mielenterveyden asiantuntijana ja terveyden sisällön tuottajana PEILI-hankkeessa.

Lähteet

1. Bion, W. R. (1961). Experiences in Groups and Other Papers. London: Tavistock Publication.
2. Kopakkala, Aku 2011. Porukka, jengi, tiimi. Ryhmädynamiikka ja siihen vaikuttaminen. 3. painos. Helsinki: Edita.
3. Innanen, J. 2011. Ryhmänohjaus estämään nuorten syrjäytymistä. Tampere: Jukka Innanen.

”Oikeanlainen ja kohdennettu tuki synnyttää oikeudenmukaisuuden ja turvan tunteen, hyvinvointia sekä halua osallistua yhteiskuntaan”.^[1]

Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020 -raportin^[2] mukaan yhteiskunnassa tulee lisätä sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Tähän ehdotetaan ratkaisuksi esimerkiksi ihmisten yksilöllisten polkujen vahvistamista työttömyydestä työelämään. Varsinkin nuorten työttömyyttä on kyseisen raportin mukaan ehkäistävä, sillä heillä riski jäädä pysyvästi työttömäksi on keskimääräistä suurempi kuin muilla ryhmillä. Myös maahanmuuttajien ja heidän perheenjäsentensä kotouttamista tulee vahvistaa. Nuorten 15–24-vuotiaiden työttömyysaste oli 14,3% syyskuussa 2020, mikä oli sama kuin vuotta aiemmin.^[3] Kehityssuunta on varovaisen myönteinen, vaikkakin luku on korkea. Muutosta huonompaan ei kuitenkaan ole sen mukaan tapahtunut.

Ihmisen osallisuuden tunteen kannalta on tärkeää, että hän voi vaikuttaa yhteisön asioihin ja kokee tulevansa kuulluksi.^[4] Työelämäosallisuus lisää mahdollisuutta merkitykselliseen arkeen, työhön kiinnittymällä. ”Ihmisen hyvinvointiin kuuluvat kokemukset osallisuudesta, merkityksellisyydestä ja ryhmään kuulumisesta”.^[1] Nuoret etsivät paikkaansa niin maailmassa kuin työelämässä. Tutkimusten mukaan pitkäaikaistyöttömäin vanhempien lapsilla on usein suurempi työttömyyden todennäköisyys verrattuna niihin lapsiin, joiden perhetaustassa ei ole työttömyyttä.^[5]

Itsestä riippumaton tulevaisuus

Nuoruuteen elämänvaiheena kuuluu itsen löytäminen ja erilaisten roolien hahmottaminen. Aapola ja Werden (2016) mukaan nuoret kuitenkin vasta hahmottavat tulevaisuuttaan, ovat juuri siksi erityisen haavoittuva ryhmä. Myös perinteiset aikuistumisen mallit ovat kyseenalaistuneet, eikä yhteiskunta välttämättä pysty takaamaan ihmisille vakaita elinehtoja. Tämä synnyttää nuorissa epävarmuutta. ^[6]

Nuori voi hyötyä turvallisen aikuisen tuesta ja ohjauksesta tulevaisuuden mahdollisuuksien hahmottamisessa.^[7] Tulevaisuutta hahmottaessa voi syntyä monia vastatunteita, kuten toivoa ja toivottomuutta, iloa ja pelkoa, hämmennystä ja määrätietoisuutta. Nuori voi kokea tulevaisuuden kiehtovaksi ja innostavaksi tai vastaavasti uhkaavaksi – tai ymmärrettävästi näitä kaikkia tunteita vaihtelevasti. Osallisuuden voidaan ajatella liittyvän myös nuoren osallisuuden kokemukseen omasta elämästään, ja tulevaisuudestaan. On sitten kyse huomisesta, seuraavista tunneista tai pidemmästä ajanjaksosta puhumattakaan.

Aikaisempien elämänkokemustensa pohjalta nuori yrittää sopeutua tulevaan ja toimia itse toivomansa tulevaisuuden luomiseksi.^[8] Joskus kuitenkin positiivisen huomisen hahmottaminen voi olla yksin hankalaa. Tällöin häntä voi auttaa turvallinen aikuinen ja tulevaisuussuuntaunut ohjaus. Tulevaisuussuuntautunut ohjaus on ennakoimatonta asennoitumista tulevaan.^[9]

FUTU-hanke edistää nuorten tulevaisuutta vahvistavaa työotetta

Creating Positive Future FUTU -hanke (2020 -2022) on jatkohanke Motiivi -tulevaisuustyöskentelyn uudet menetelmät (2017-2019, ESR S20920) hankkeelle ^[10]. FUTU-hanke liittyy osaltaan Suomen hallitusohjelmaan, jonka mukaan yhtenä keskeisimmistä tavoitteista on kaventaa ihmisten hyvinvointi- ja terveyseroja sekä parantaa palveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta. Tavoitteena, jossa ”Suomi on entistä tasa-arvoisempi ja yhdenvertaisempi maa, jossa luottamus lisääntyy ja jokainen ihminen on arvokas”^[11] ovat tärkeitä elementtejä ja tavoitteita myös FUTU-hankkeessa.

Hankkeessa mallinnettavia tulevaisuusohjauksen muotojen avulla tuetaan valmiiden ratkaisujen sijaan ihmistä omannäköisen tulevaisuuden löytämisessä ja sen rakentamisessa. Ohjauksen keskiössä on kolme pääkysymystä

1. Kuka minä olen?
2. Mitä minä osaan?
3. Mihin minä pystyn? ^[12]

Ydinkysymyksiä kenelle tahansa omaa tulevaisuutta pohtivalle. FUTU-hanke pyrkii testaamaan ja edelleen kehittämään MOTIIVI-toimintamalleja sekä uutena jalkautuvaa työotetta, maahanmuuttajatyttöjen vertaistyttötyötä ja sukupuolisensitiivistä työotetta. FUTU-hanke pyrkii osaltaan edistämään nuorten tulevaisuususkon rakentumista vahvistamalla ohjaajien ^[13]  tulevaisuusohjauksen mallien juurtumista ja edelleen kehittymistä erilaisissa toimintaympäristöissä ja konteksteissa.

Lähteet

1. Sosiaali- ja terveysministeriön tulevaisuuskatsaus Eheä yhteiskunta ja kestävä hyvinvointi (PDF). Valtioneuvoston julkaisusarja 22 | 2018.
2. Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia. Sosiaali- ja terveysministeriö. Julkaisuja 2011:1
3. Suomen virallinen tilasto (SVT): Työvoimatutkimus [verkkojulkaisu]. ISSN=1798-7830. Syyskuu 2020. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 22.10.2020].
4. Nivala, E. & Ryynänen, S. 2019. Sosiaalipedagogiikka: Kohti inhimillisempää yhteiskuntaa. Gaudeamus. 1.painos.
5. Sosiaalihuoltolain soveltamisopas. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2017:5.
6. Aapola-Kari, S. & Wrede-Jäntti, M. 2016. Perinteisiä toiveita, nykyhetkeen kiinnittyviä pelkoja – nuoret pohtivat tulevaisuutta. Teoksessa Myllyniemi, s. (toim.) Katse tulevaisuudessa. Nuorisobarometri 2016, 159-177. (PDF)
7. Raatikainen, E. & Poikolainen, J. 2020. Nuorten miesten luottamus- ja epäluottamuskokemukset nuoren tulevaisuuden raamittajina, (2)2020, 37-52. Avautuu Nuorisotutkimusseura.fi
8. Rubin, A. & Kaivo-Oja, J. 1999. Towards a futures-oriented sociology. Journal International Review of Sociology. Revue Internationale de Sociologie. Volume 9, 1999 – Issue 3.
9. Tulevaisuusohjaus.fi -verkkosivu
10. FUTU-hankkeen verkkosivut
11. Hallitusohjelma. Oikeudenmukainen, yhdenvertainen ja mukaan ottava Suomi. Avautuu valtioneuvosto.fi
12. Hämäläinen A., Ipatti A., Raatikainen E. (Eds.). (2019). Nuorten tulevaisuusohjaus – monta tietä tulevaan, Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja. TAITO-sarja., Metropolia Ammattikorkeakoulu.
13. Piekkari, J, Käteviä välineitä nuorten tulevaisuusohjaukseen, blogi (8.10.2020).