Tässä on jo pitkään hoettu, että vain muutos on pysyvää, on ajateltava toisin, rikottava siilot, mentävä epämukavuusalueelle ja uskallettava mokata. Kuitenkin muutoksen tekeminen käytännössä muistuttaa usein vuoristorataa, jossa onnistumisen huiput motivoivat, mutta epämukavuusalueen laaksot ovat pimeitä ja ahdistavia.

Metropoliassa järjestetään epämukavuusalueelle meno ja inspiroiva monialainen työelämäyhteistyö 10 opintopisteen innovaatio-opinnoilla. Erotuksena oman alan harjoittelulle ja projektioppimiselle innovaatioprojektien tiimit muodostuvat eri alan opiskelijoista ja haasteet tulevat työelämän eri alueilta.

Teiniminnotalkoiden innovaatio-opinnot erosivat Metropolian kaikille opiskelijoille kuuluvista opinnoista siten, että niissä osallistujat olivat sekä ammattikorkeakoulun opiskelijoita, että ammattikoululaisia ja toteutus oli rakennettu turnajaisen eli kilpailun muotoon. Arviointikriteereissä painotettiin innovaatio-osaamisen kehittymistä uuden tuotteen tai palvelun rakentamisen rinnalla. Innovaatio-opinnot huipentuivat innovaatioiden esittelyyn Omnian ammattiopistolla Espoossa 9.10.2017.

Tällä hetkellä opiskelevat nuoret ovat keski-ikäisiä asiantuntijoita 2040 ja 2050-luvuilla

Tulevaisuusajattelu ja aktiivinen tulevaisuuteen suuntautuminen eli tulevaisuusorientaatio on yksi Teiniminno Superturnausmallin oppimistavoitteista. Heron, Lindforsin ja Taatilan (2017) mukaan tulevaisuusorientaatio on yksi innovaatio-osaamisen seitsemästä yläluokasta, kaikkien luokkien ollessa:

1. Tulevaisuusorientaatio
2. Henkilökohtaiset ominaisuudet
3. Luovan ajattelu taidot
4. Sosiaaliset taidot
5. Projektin hallinta
6. Sisältöosaaminen
7. Käytännön tekeminen (making skills).

Tulevaisuudentutkimuksen uranuurtajiin kuulunut Anita Rubin (1952-2015) määritteli tulevaisuusajattelun sosiaalisen, taloudellisen ja kulttuurisen muutoksen työkaluksi. On tärkeä sekä saada selvyyttä siitä, mitä tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuu, että löytää niistä perusteet tällä hetkellä tehtäville valinnoille.

Mitkään uudet ajatukset tai ideat eivät sellaisenaan ole liian ihmeellisiä tai mahdottomia. Siksi innovaatioturnaukseen sisällytetty tulevaisuuspäivän piti olla luovuuteen ja mielikuvitukseen innostava ja luottavaisen työskentelyilmapiirin mahdollistava. Hurjat visiot eivät kuitenkaan riitä, vaan on tärkeää, että tulevaisuuden tekijöitä ohjataan olemaan loogisia ja järjestelmällisiä (Rubin 2004).

Siksi turnauksen alussa opiskelijaryhmät osallistuivat tulevaisuuspäivään.

Tulevaisuustyöpaja tulevaisuusorientoituneen ajattelun ja toiminnan käynnistäjänä

Syksyn 2017 Teiniminnotalkoiden innovaatio-opintoihin liitetty yhden päivän mittainen tulevaisuustyöpaja toteutettiin elokuun lopussa. Työpajan tavoitteena oli taustoittaa tulevan innovaation käyttöympäristöä ja oppia tulevaisuusajattelun perusteita. Työpajaan osallistui 50 opiskelijaa ja 5 työtä fasilitoivaa opettajaa. Menetelmäksi valikoitui tulevaisuuden muistelu, jossa tehtävänä oli kertoa, kuinka oman tiimin innovatiiviset ratkaisut näkyvät vuonna 2030. Tietolähteinä mahdollisista tulevaisuuksista käytettiin Sitran Megatrendikortteja.

Opiskelijat kuvasivat prosessia oppimispäiväkirjoissaan mm. näin: “Torstaina jatkoimme tiimityöskentelyn parissa, ja pohdimme tulevaisuutta ja haasteenantajaa. Miltä haasteenantaja näyttää tulevaisuudessa? Kuka on tulevaisuuden asiakas? Kirjoitimme aiheesta tarinan, ja lopuksi yhdistimme tarinamme kahden muun saman haasteenantajan tiimin tarinan kanssa. Iltapäivällä esittelimme tarinan muille.”

Tulevaisuustyöpajan tuotokset eli tulevaisuustarinat osoittivat, että opiskelijoilla oli jo paljon näkemyksiä tulevaisuudesta. Megatrendeistä erityisesti digitalisaation mahdollisuudet muuttaa yhteiskuntaa olivat tuttuja, mutta myös ilmastonmuutos, kaupungistuminen, eriarvoistuminen ja yksinäisyys näkyivät tulevaisuustarinoissa. Tietoa osattiin myös soveltaa haasteenantajan tulevaisuuden toimintaympäristön ja asiakkaan kuvailuun. Haasteenantaja oli myös nostettu toimijaksi jokaiseen tarinaan. Kaikista tarinoista löytyvät siis toimijat, asiakkaat, muutos/innovaatio, arvot sekä resurssit, joiden avulla muutos on mahdollista. Tulevaisuustarinat kertoivat opiskelijoiden kykenevän tulevaisuusajatteluun ohjatussa työpajamuodossa.

Olen saanut toimia ohjaavana innovaatio-lehtorina TeiniMinnotalkoot-hankkeessa kolmen seitsemän viikon innovaatio-opintojen ajan (2017-2018). Kirjoitin omasta kehittämiskohteestani eli tulevaisuusajattelun liittämisestä innovointiprosessiin artikkelin Tulevaisuusajattelun herättelyä innovaatio-opinnoissa -hankkeen julkaisuun Minnotalkoot – Toimintatutkimus monialaisesta ja moniasteisesta innovaatiopedagogiikasta (Hero, Laura-Maija (toim.), 2018).

Opiskelijoiden tekemät tulevaisuustarinat esitellään artikkelissani sellaisenaan, joten voit lukea siitä mitä tapahtui synkkänä ja myrskyisenä yönä 2030 ja kuinka robotinkorjaaja karkaa Lapin erämaahan.

Kehittämistä vielä riittää

Superteam-turnaus kesti seitsemän viikkoa. Tulevaisuusajattelun kannalta haasteeksi muodostui tulevaisuuskuvien pitäminen mukana koko turnauksen ajan. Haasteeksi muodostui tulevaisuuskuvien pitäminen mukana koko seitsemän viikon ajan. Mukana olleet yritykset tavoittelivat ratkaisuja nykyhetken ongelmiin ja palautekeskusteluissa ei puhuttu pitkän tähtäimen tavoitteista tai arvoista. Olisi hienoa saada yritykset mukaan tulevaisuustyöpajaan!

Innovaatio-osaamisen muut osaamisalueet, kuten luova ajattelu, sosiaaliset taidot, projektin hallinta, sisältöosaaminen ja käytännön tekeminen ovat tuttuja kaikille ja niitä harjoitellaan koko opintojen ajan. Tulevaisuusorientaatio sitä vastoin on systemaattisena osaamisena uusi tuttavuus ja siksi opettajille olisi järjestettävä jatkokoulutusta ja vertaistukea tulevaisuusorientaation ohjaamiseen. Siihen on kiinnostusta ja intoa, mutta tarvitaan lisää mahdollisuuksia oppia ja kehittää omaa osaamista. Opettajien kehittyvän osaamisen myötä he pystyvät innostamaan opiskelijoita tekemään tulevaisuutta ottaen huomioon sekä haasteet ja mahdollisuudet.

Teiniminnotalkoot antoi minulle mahdollisuuden syventää omaa osaamistani tulevaisuusorientaation ohjaamisessa. Tutkimukseen keräämäni materiaalin analysointi ja artikkelin kirjoittaminen antoi monia oivalluksen hetkiä. Olen lisännyt tulevaisuustarinoiden tekoa innovaatioteorian opetukseen sekä osaamisportfolioiden ohjaamiseen. Tunnistan myös opiskelijoiden tulevaisuusajattelua entistä paremmin ja tarjoilen tässä lopuksi sitaatin, johon törmäsin opinnäytetyön ohjauksen yhteydessä.

”Uskaltaisin väittää, että ei ole mitään järkeä enää duunata yhtään mitään, ellei asioita ajattele kestävän kehityksen kannalta, sillä se ei vaan yksinkertaisesti enää toimi.” Kulttuurituotannon opiskelija Leena Tsuchiya – (opinnäytetyön ideapaperi 22.1.2018).

Omaa tulevaisuusajattelua voi harjoitella kuuntelemalla ja lukemalla esim.
•Tulevaisuus hanskassa ilmastopodcastia Jari Hanska Yle Areenalta.

•Ennakointikupla, Podcast tulevaisuuksientutkimuksesta tulevaisuuksientutkijoille. Mikko Dufva, ennakoinnin johtava asiantuntija Sitrassa.

•Ministeriöiden tulevaisuuskatsaukset julkaistu 4.6.2018.

•Suomen sata uutta mahdollisuutta 2018–2037. Eduskunnan tulevaisuusvaliokunnan julkaisu 1/2018.

•Työ 2040 – Skenaarioita työn tulevaisuudesta (2017). Sitra.

•Tulevaisuuden tekijän työkalupakki. Sitra.

Voiko kaupunkilaisen ääni kuulua virtuaalitodellisuussovelluksen (VR-sovellus) kautta kunnan päätöksenteossa? Kaupungeissa halutaan kokeilla osallistavia menetelmiä uusia palveluita suunniteltaessa. Metropolia Ammattikorkeakoulun opiskelijaryhmä kehitti Santeri Saarisen johdolla VR-sovellusta, joka soveltuu erityisesti kaupunkien tarpeisiin. Vielä kehitteillä olevaa sovellusta pilotoitiin ensimmäisen kerran keväällä Vantaan Tikkurilassa ja se nimettiin Tikkuraitiksi.

Siis, että mikä jaettu VR-sovellus?

Yksinkertaisesti voisimme VR-sovelluksen sijaan puhua VR-pelistä. Pelistä, jota voi pelata paikasta riippumatta yhtä aikaa muiden pelaajien kanssa. Helposti herää kysymys: No, mitä uutta siinä sitten on?

Uutta on se, tämän pelin käyttäjinä ovat tavalliset kaupunkilaiset, joista monelle virtuaalitodellisuus on uusi ja tuntematon toimintaympäristö. Kokemuksellisuudessaan se on aivan toista luokkaa kuin esimerkiksi perinteiset peliympäristöt.

Lisäksi pelin sisään rakennettu vaikuttamismahdollisuus tekee tästä VR-pelistä ainutlaatuisen. Peli on käytännössä virtuaalinen tila yhteissuunnittelulle.

Pelissä luodaan todellisuutta muistuttava moniulotteinen kaupunkitila, jossa useat henkilöt voivat fyysisestä sijainnistaan riippumatta toimia yhtäaikaisesti. He voivat kommentoida ja keskustella sekä tehdä konkreettisia muutoksia ympäröivään kaupunkitilaan yhdessä muiden pelin osallistujien kanssa.

Pelin lopullisen version valmistuttua käyttäjä voi halutessaan ottaa myös videoita tallentaakseen muiden katseltavaksi tekemiään muutoksia.

Huikeata, eikö totta!

Tulikoe – VR-sovellus loppukäyttäjien testiin

Vantaalla tehty pelin pilottikokeilu toteutettiin yhtäaikaisesti Vantaan kaupungintalolla, kirjastolla ja Tampereella, missä VR-sovelluksen Game Master hallinnoi ja ohjasi käyttäjiä pelin sisältä käsin. Käyttäjäryhmät olivat nuoret aikuiset, rakennusvalvonta (KUNTEK) suunnittelijat, alueen yrittäjät ja kuntapäättäjät. Testikohderyhmiltä kerättiin palautetta pelin jatkokehittämisen tueksi. Käyttäjäpalautteen keskiössä oli kiinnostavuus ja käytettävyys.

Kokemukset kaupungintalolla olivat positiivisia. Kaupungin kehittämistyötä tekevät henkilöt ja luottamushenkilöt suhtautuivat myönteisesti uusien teknologioiden käyttöön ja uskaltautuivat rohkeasti kokeilemaan jaettua VR-sovellusta. Heistä oli mielenkiintoista päästä itsekin tarkastelemaan millaisia vaikuttamismahdollisuuksia heille on tarjolla.

Nuorten testiryhmä oli innoissaan päivän sisällöstä. He olivat mielissään, että kehitteillä on vaikuttamisen keino, jota he voisivat olla valmiita käyttämään sen kiinnostavuuden vuoksi. Testaukset sujuivatkin iloisissa merkeissä.

Käyttäjille kokemuksellisuus pelin sisällä oli vahvaa ja tämä sai aikaan erilaisia tunteita hämmästyksestä naurun hörähdyksiin. Palaute heiltä olikin pääosin positiivista ja he olivat suurimmalta osin halukkaita ottamaan käyttöön kyseisen palvelun, jos sellainen olisi vapaasti tarjolla. Kritiikkiä tuli pelin keskeneräisyydestä, mutta se oli odotettavissakin kehitystyön tässä vaiheessa.

Käyttäjäpalaute oli kokonaisuudessaan hurjan hyvää siitäkin huolimatta, että lähdimme testaukseen keskeneräisellä tuotteella. Ihmiset ovat selkeästi kiinnostuneita uusista teknologioista, eivätkä pidä niitä vaikeina käyttää. Jo lyhyen kokeilun aikana on mahdollista oppia täysin uusi työkalu ja sitä pidettiin erittäin mielenkiintoisena käyttää. Kuntalaiset pääsivät suoraan vuorovaikutukseen kaupungin henkilöstön kanssa ja kokemukset olivat positiivisia.

Avoimuutta kuntalaisten suuntaan

Paras anti testauksessa oli jaetun VR-sovelluksen yhteiskäytön onnistuminen. Toki joitain haasteitakin oli, mutta vuorovaikutus käyttäjien välillä onnistui tästäkin huolimatta.

Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkimus- ja kehitysyksikkö Electrian toteuttama lopullinen versio VR-sovelluksesta luovutetaan Vantaan kaupungin elinkeinopalveluille tänä syksynä. Se, mistä sen löytää jatkossa on kaupungin päätettävissä. Electriassa toivomme, että sovellusta käytettäisiin aktiivisesti jaetun kaupunkivision löytämiseksi Tikkuraitin remontin yhteydessä.

Täytyykin loppuun todeta Vantaan kaupungin tekevän hienoa työtä etsiessään uusia keinoja osallistaa kuntalaisia kaupungin kehittämiseksi! Viestiminen kaupunkilaisten suuntaan on aktiviista tapahtumissa ja toimintaa kehitetään jatkuvasti. Vantaalaisten kelpaa olla ylpeitä kaupungistaan!

Videolta voit katsoa miltä Tikkuraitti-virtuaalipelin testaus näyttää.

Seuraa kehitystyötä Vantaan kaupungin facebookissa ja Metropolian Facebookissa