Yhteisö antaa merkityksen moneen tekemiseen. Kuuluminen johonkin on yksi elämän perustarpeista. Yksilön ja yhteisön tarpeet ovat joskus ristiriidassa ja parhaimmillaan ne tukevat toinen toisiaan. Yhteisö kantaa. Yhdessä toisten kanssa ihminen on vahvempi kuin yksinään.
Yhteisön merkitys nousee aika ajoin esiin eri yhteyksissä ja eri painotuksin. Tässä kirjoituksessa on keskiössä yhteisön merkitys oppimisessa. Vieläkin koronan vaikutukset heiluttavat kunkin kokemusta yhteisöllisyydestä tai sen merkityksestä. On aikamoinen kokemus tulla ensin eristetyksi ja sitten kun on oppinut olemaan yksikseen, tuleekin kutsutuksi takaisin yhteisöön. Monet ovat kadottaneet jotakin liittymishalustaan, vaikka se on niin perustava ihmisen tarve.
Yhteisö on parhaimmillaan turva. Siellä on ihmiset, jotka tunnen, tehtävä, joka minulla on ja toiminnat, joiden osa saan olla.
Psykologinen turvallisuus on toimintakyvyn perusta ja hyvä yhteisö tuottaa sitä hyvin toimiessaan päivittäin. Se on voimavara, jonka merkityksen ymmärtää usein vasta, kun siitä joutuu luopumaan tai sen menettää syystä tai toisesta. Nyt on tärkeää muistuttaa ja muistaa, kuinka arvokasta on saada kuulua yhteisöön ja toimia yhdessä muiden kanssa.
Miten rakennetaan hyvä yhteisö?
Usein emme huomaa, että hyvä yhteisö ei synny eikä pysy itsestään. Sitä täytyy tietoisesti rakentaa ja siitä on syytä pitää huolta. Elinvoimainen, jatkuvasti toiminnastaan oppiva yhteisö on kullan arvoinen jokaiselle jäsenelleen. Sen rakentaminen perustuu tietoisuuteen ja toimintaan siitä, mitkä tekijät vaikuttavat hyvän syntymiseen, elinvoiman uudistumiseen ja tavoitteellisuuden säilymiseen.
Hyvä yhteisö syntyy toimintaedellytyksistä, selkeästä perustehtävästä, todellisista arvoista, hyvästä johtajuudesta ja yhteisöllisyyttä arvostavasta tavoitteellisesta toimintakulttuurista.
Elävä yhteisö ei vain toista jo löydettyä, vaan uusiutuu toimintansa myötä. Se uskaltaa katsoa itseään peiliin, korjaa toimintaansa ja kuulee jäseniensä ajattelua ja tarpeita. Yhteisö havainnoi omaa toimintaansa rankaisematta sen jäseniä tehdyistä virheistä. Se kannustaa jäseniään palkitsemalla yhteisön hyväksi tehdystä työstä ja juhlii saavutuksiaan. Se löytää aktiivisen toiminnan ja levon tasapainon. Se näkee saavutetun ja se löytää kehittymisen suunnan aikaansa seuraten. Se on sitkeä, pitkäjännitteinen ja nopea toipumaan epäonnistumisistaan tai vääristä valinnoistaan. Se luo sitoutumista hyvällä toiminnallaan käskyjen sijaan.
Ryhmän voima oppimisen tukena
Ryhmä luo aina painetta tiettyyn yhdenmukaisuuteen tai sen toimintakulttuurin noudattamiseen. Tuo paine on parhaimmillaan kutsuva voima oppimiseen. Voi olla hienoa oppia ja kehittää yhdessä muiden mukana ja vuorotellen olla se, jonka avulla muutkin etenevät oppimisessaan.
Pitkä kokemukseni ryhmälähtöisessä opettamisessa on vakuuttanut minut niistä valtavista voimista, jotka ryhmäläiset voivat antaa toisilleen.
Opettaja jää väistämättä toissijaiseksi sen jälkeen, kun hän on osannut antaa oppijat toisilleen. Pienryhmät ryhmien sisällä tukevat ja innostavat toisiaan oppimaan, kun oppiminen muodostuu palkitsevaksi ja kaikille on tarjolla riittävä tuki omaan oppimiseen.
Oppia ikä kaikki
Tuttu lausahdus on totta tänäänkin. Yhteisöllisyyden voimaa on myös lupa opetella. Metropoliassa on toteutettu opetushallituksen (OPH) rahoittama Yhteisöllisyys ja tarinallinen oppiminen -täydennyskoulutuskokonaisuus vuoden 2023 aikana. Sen prosessissa on syntynyt Reittiopas yhteisöllisyyteen, jonka vuorovaikutteinen materiaali on jokaisen yhteisöllisyydestä kiinnostuneen käytettävissä ilmestyessään.
Kirjoittaja
Päivi Rahmel on pitkäaikainen Metropolian lehtori, jonka kiinnostuksen kohde on aina ollut ryhmien luovat prosessit. Päivi on koulutukseltaan kasvatustieteeen maisteri, työnohjaaja, narratiivinen valmentaja ja ennen kaikkea psykodraama- ja tarinateatterikouluttaja TEP. Hän on tehnyt työuransa soveltavan taiteen parissa erityisesti luovien ryhmäprosessien ohjaajana ja kouluttajana.
Ei kommentteja