Yrittäjien tanssi tai paini koronapandemian kanssa jatkuu edelleen. Jatkuvassa epävarmuudessa selviytymisestä on tullut kestävyyslaji, selviytymislaji se on ollut jo ennestään. Henkistä joustavuutta, sitkoa ja sisua, jota nykykielellä resilienssiksi (1) kutsutaan, vaaditaan kaikilta yrityksiltä ja yrittäjiltä enemmän kuin kukaan toivoisi. Ihmeellisesti sitä on monilta löytynyt samalla kun monet ovat heittäneet työrukkaset käsistään ja luovuttaneet.
Harvinaista resilienssiä
Yrittäjien haasteet ovat tulleet tutuiksi hanketyössä. Eräskin hankkeeseemme osallistunut henkilö on kulkenut näiden vaiheiden läpi uskomattomalla nopeudella. Hän osoitti mielestäni ennen näkemätöntä joustavuutta, kun hän pandemian saapuessa ja realiteettien vilkuttaessa hätävaloja vaihtoi ensin asuntonsa pienempään, sitten autonsa halvempaan, otti sivutyötä siivouksesta ja vanhusten auttamisesta. Nyt, kun epävarmat ajat sen kun jatkuvat, hän laittoi kauppaansa loppuunmyynnin ja perusti kokonaan uuden yrityksen siivouksen ja hoiva-alan puolelta. Näihin kaikkiin muutoksiin, tähän kaikkeen ketteryyteen hän ylsi yhden vuoden aikana. Esimerkillistä, harvinaista ja henkisesti todella vaativaa. Resilienssiä eli henkistä joustavuutta ja muutosten kohtaamisen kykyä parhaimmillaan (1).
Näitä nopeita muutoksia, niihin liittyviä päätöksiä ja päätösten seurauksista vastaamisessa mikroyrittäjä on erityisessä asemassa, koska hän on usein aivan yksin asioidensa äärellä.
Yhä tällä hetkellä koko maailma ja koko yhteiskunta on harvinaisen paineen keskellä. Tulee olemaan mielenkiintoista tarkastella tapahtumia vuosien päästä, miten tästä oikein selviydyttiin ja mikä tässä kaikessa mahdollistui. Minkälaisten selviytymisstrategioiden kanssa siirryttiin uuteen aikaan ja miten niistä voi kehitellä uusia uudistumisen, liikevaihdon kiihdyttämisen ja ennakoinnin taitoja ja osaamista tulevaisuuteen.
Muutoksesta selviytyminen on vaiheittaista
Muutos on prosessi ja vaatii yleensä aikaa käsitellä sen herättämiä tunteita, ajatuksia ja toimintamalleja. Shokista ja lamaannuksesta kuljetaan kohti hyväksyntää ja toimintakyvyn palautumista. Antti Piirainen (2) on tulkinnut Kübler-Rossin (3) surukäyrää, joka esitetään kuvassa 1.
Kuva: Muutosprosessi – stabiilista tilasta vihan kautta hyväksyntään. Piirainen (2011)
Oikea-aikainen tuki yrittäjän rinnalla
Muutosprosessissa oikea-aikaisen, tilanteeseen sopivan, henkilölle ja yritykselle sopivan tuen saaminen voi olla lottovoitto. Kuinka moni meistä on elämässään saanut kokea sen voiman, jonka oikeanlaiseksi koettu apu voi mahdollistaa? Joskus suurin apu on kuulluksi tuleminen ja vertaiskokemusten kuuleminen. Yksin jääminen lienee pahinta myrkkyä voimien vähyyteen ja pahin este niiden paluuseen. Yhteinen kokemus vaikeuksista realisoi epäonnistumista ja muuttaa henkilökohtaisen epäonnen tai onnistumisen parhaimmillaan yksilölliseksi ja yhteiseksi selviytymisvoimaksi.
Yrittäjän vapautta kuvataan usein yhdeksi suureksi motivaatiotekijäksi yrityksen perustamiseen. Sanonnalla vitsaillaan, kun työt täyttävät kaiken ajan ja joskus lomienkin pitäminen jää vain puheeksi. Tähän vapauteen kuuluu myös mahdollisuus itsenäisiin ja nopeisiin päätöksiin. Isommat yritykset puhuvat ketterän kehittämisen tarpeesta ja yksinyrittäjät tai mikroyritykset tekevät sitä alvariinsa. Kulujen ja tulojen suhteessa on elettävä, kysynnän vaihtelut huomattava ja reagoitava niihin usein lähes välittömästi. Joskus tässä käy niin hyvin, että uudistuminen käy luonnostaan ja on osa jokapäiväistä työhön kuuluvaa positiivista kehittymistä.
Jatkuvan muutoksen aika on totta
Jos muutossignaalit ovat jääneet havaitsematta, voi joutua pakosta uudistumaan. Se on usein tehokas, mutta harvoin miellyttävä vaihtoehto. Tällainen erillisten ja yksittäisten uudistusten ja muutosten tekeminen yritystoiminnassa on osittain mennyttä aikaa. Maailma muuttuu niin nopeasti ja ennakoimattomasti, että olemme siirtyneet jollakin tapaa kokonaan uuteen aikaan, jossa muutoksia tapahtuu koko ajan ja jatkuva uudelleen organisoituminen tulee niin pienten kuin suurten yritysten uudeksi toimintatavaksi tai -kulttuuriksi (4, 5). Maailman muutokset haastavat meitä itseohjautuvuuteen, yhteisöhjautuvuuteen ja oman muutosresilienssimme kasvattamiseen.
Siitäkään ei tarvitse eikä kannata selvitä yksin. Ulkopuolinen näkijä, ihmettelijä, kysyjä ja välittäjä voi olla se kolmas voima yrittäjän ja markkinoiden rinnalla, jonka avulla uudet näköalat kulloisissakin tilanteissa voivat avautua ja voimat voivat kohdistua tarkoituksenmukaisiin tekoihin. Tällaisena kolmantena voimana Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Laurea-ammattikorkeakoulun Euroopan Sosiaalirahaston tukemana toteuttava yhteishanke Toivo@Tee on tarjoutunut yrittäjien rinnalle uusia selviytymisstrategiota ja ennakointiosaamista rakentamaan. Muutoksia ja ennalta-arvaamattomia liikahduksia kun on tarjolla tulevinakin aikoina.
Kirjoittaja
Päivi Rahmel toimii Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Laurea-ammattikorkeakoulun Toivo@Tee hankkeessa ja vastaa siihen liittyvään kriisin käsittelyä tarjoavaan Crisis Camp -kokonaisuudesta.
Lähteet
- Poijula 2018. Resilienssi. Muutosten kohtaamisen taito. Kirjapaja: Tallinna.
- Piirainen 2011. Muutosprosessi – stabiilista tilasta vihan kautta hyväksyntään (qk-karjalainen.fi)
- The Kübler-Ross grief cycle 2011. (changingminds.org). Luettu 6.2.2022
- Heikkilä, Puutio 2018. Organisaatio prosessina. Metanoia.
- Snowden, D.; Boone, M. 2007. A Leaders’s framework for decision making. London: Harward rewiev.
Ei kommentteja