Voiko hankearvioinnissa hyödyntää taiteellisia menetelmiä?

Miten luovat lähestymistavat sopivat haastavien aiheiden kuten sukupuolisegregaation ja nuorten työllistymisen edistämiseen? Millä tavalla luovuus tuottaa tulosta kovissa määrällisissä ja laadullisissa tavoitteissa? Tässä kirjoituksessa kerron, miten hanketta ja sen tuloksia on arvioitu ilman sanoja, kuvallisen ilmaisun kautta.

Kehittyvätkö arviointitavat muita menetelmiä hitaammin?

Läpisanallisessa maailmassa tarvitaan kuvaa, ääntä ja liikettä puheen rinnalle. Luovuuden ilmaisuvoima on valtava, tietotyössä usein alihyödynnetty tekemisen tapa. Työelämä – ja sosiaalinen elämä yleensä – suosii taitavia kielenkäyttäjiä.

Hankkeilla kehitetään asioita ja niiden tuloksena on jonkin kokoinen, todennettavissa oleva muutos. Hanketyöhön kuuluu numeeristen että laadullisten tavoitteiden asettaminen ja niiden toteutumisen seuranta. Esimerkiksi hankkeen osallistujamäärien seuraaminen on suoraviivaista, laadullisten tavoitteiden seuranta on haastavampaa.

Hankkeissa käytetään yhä enemmän luovia menetelmiä, mutta arviointi ja dokumentointi hoidetaan edelleen kirjallisesti ja lomakkeilla. Arviointia täytyy kehittää suuntaan, joka huomioi visuaalisuudeen, auditiivisuuden ja liikkeen paremmin.

Hanketyön arviointi suosii kirjoitustaitoisia

Arviointitiedon kerääminen on avain kehittämistyön tulosten kuvaamiseen. Tätä tarvetta varten on luotu hyviä arviointikehikoita, kuten Metropoliassa kehitetty 3×3 -malli.

3×3 -mallissa arviointi tehdään projektin alussa, puolivälissä ja lopussa. Hankkeen alussa ja puolivälissä tehtävä arviointi mahdollistaa korjausliikkeet ja pitää toiminnan tavoitteen mukaisena. (1)

Arviointikehikot perustuvat usein kuitenkin sanalliseen arviointiin: mitä opit, olitko tyytyväinen, mitä kannattaa tehdä toisin, millaista osaamista tarvitset vielä, kerro lyhyesti tai pitkästi.

Moninaisen vuorovaikutuksen tunnistaminen on osa yhdenvertaisuustyötä.

Laadullisten tavoitteiden arvioinnissa korostuu palautetieto, jossa painottuu runsaasti kirjoittavien vastaukset. Sanoittaminen ei sovi kaikille. Hankkeiden vaikutusten arvioinnissa voisi huomioida paljon enemmän ei-sanallisia ja moninaisia vuorovaikutuksen muotoja. Erinomaisia tuloksia ja arviointitietoa voi kuitenkin saada myös taiteellisella toiminnalla.

Voiko toiminnan onnistumista arvioida muuten kuin sanoilla?

Haastavia aiheita kannattaa lähestyä muutenkin kuin sanallisesti – valokuvaaminen, äänenkäyttö ja liikkuminen voivat avata abstrakteina tai liian henkilökohtaisina koettuja asioita. Jos hankkeessa on käytetty esimerkiksi näitä tai muita taiteellisia menetelmiä päätoimintona, ei kannata kerätä palautetta pelkästään kirjallisessa tai suullisessa muodossa. Ääninauhat ja valokuvat ovat luovan toiminnan dokumentteja.

Luovan toiminnan arvioiminen on haastavaa monesta syystä: toiminta, joka perustuu muuhun kuin sanalliseen tekemiseen on ulkopuoliselle tulkinnanvaraista. Esimerkiksi valokuvanäyttely sukupuolisegregaatiosta tuottaa niin monta merkitystä kuin sillä on katsojia.

Voimme arvioida sitä, miten tekijät ovat kokeneet mukana olemisen, mutta sekin vaatii sanallista kokemustietoa. Voimme hyödyntää tutkimusta taiteen hyvinvointivaikutuksista yleisellä tasolla ja kysyä katsojilta mitä ajatuksia näyttelystä heräsi. Voisiko sen tehdä muuten kuin sanoilla?

And Beyond -hankkeen arviointitieto painottaa taiteellista toimintaa

And Beyond -hankkeen ytimessä on sukupuolisegregaation ja sukupuolten moninaisuuteen liittyvät kysymykset, ja sen toiminta on pääosin luovaa ja ei-sanallista. And Beyondin arviointiaineistoon kuuluu esimerkiksi valokuvia ja muuta visuaalista materiaalia, kuten zine -pienlehtiä.

Aineisto kertoo, että jokainen toiminnassa säännöllisesti ollut nuori on kahden vuoden aikana siirtynyt työmarkkinoiden ulkopuolelta töihin tai opiskelemaan. Arviointiaineisto koostuu palautelomakkeista, haastatteluista, havainnointipäiväkirjoista ja luovasta aineistosta, johon kuuluu osallistujien ottamia valokuvia, zine-pienlehtiä ja muita taiteellisia tuotoksia.

Luovan toiminnan yhteys hankkeeden vaikutuksiin on selvä. Pitkäkestoisiin luovuustyöpajoihin osallistuminen paransi osallistujien työelämävalmiuksia, itseluottamusta, ymmärrystä sukupuolen tematiikasta ja sen yhteydestä omiin valintoihin. Valokuvaaminen mahdollisti haastavien aiheiden käsittelyn ilman sanoja.

And Beyond -hankkeen arviointitietoa on kerätty valokuvilla ja täydentävillä teksteillä. Hankkeen taiteellisen toiminnan tuloksina on syntynyt muun muassa

• 3 valokuvanäyttelyä
• 17 uutta printtiä
• 21 zine-lehteä
• satoja valokuvavedoksia
• 10/10 opiskelemaan tai töihin päässyttä nuorta.

Taiteelliset tuotokset ovat osa hankkeen arviointiaineistoa, eli ne vastaavat kysymykseen miten tavoite on toteutunut. Visuaalinen aineisto ei aina vaadi visuaalista analyysia ja kuvien tulkintaa, vaan se voi olla tulos itsessään.

Haavoittuvissa asemissa olevien nuorten tekemät taidenäyttelyt ja muotokuvat ovat merkityksellisiä tekijöilleen ja yleisölle. Niistä kootut valokuvanäyttelyt ovat yksi hankkeen isoista onnistumisista.

Kaavio 1: And Beyond -hankkeen arviointitiedon jäsennys ja nuorten kokemusten tärkeimmät ulottuvuudet.

Sukupuolisegregaation purkamiseen keskittyneessä And Beyond – hankkeessa on saatu erinomaisia tuloksia nuorten työllistymisessä ja koulutukseen siirtymisessä nimenomaan taiteellisen toiminnan kautta.

Kirjoittaja

Johanna Niemi (VTM)  työskentelee projektiasiantuntijana Metropoliassa ja toimii arvioinnin asiantuntijana And Beyond -hankkeessa.

Lähteet

1.  Björkqvist, Leena. Kartta, kompassi & kalenteri – Projektiarvioinnin opas. (urn.fi) Metropolia Ammattikorkeakoulun julkaisuja, 2020.