Digitaalisen muotoilun eettiset haasteet – opiskelijat ja työelämä yhteiskehittäjinä

Digitaalisen muotoilun pääaineessa havaittiin tarve tietää enemmän oman alan eettisistä haasteista ja kokeiltiin toimintamallia, jossa työelämä ja opiskelijat kohtasivat epäformaalisti ja tasa-arvoisesti. Tässä kirjoituksessa käsitellään pilotoinnin kulkua ja tuloksia.

Pilotin tavoitteena oli kartoittaa digitaalisen muotoilun alalla esiintyviä eettisiä ja kestävän kehityksen haasteita sekä selvittää, olisiko alan toimijoissa halukkuutta näiden ongelmien ratkaisemiseen. Ala on nuori ja sen toimintatavat ja teknologiset murrokset ovat synnyttäneet useita eettisiä kysymyksiä. Esimerkiksi digitaalisten palveluiden käyttäjien yksityisyyden vaarantuminen, algoritmien epäoikeudenmukaisuus, digipalveluiden käytön aiheuttamat mielenterveysongelmat, toimialan suunnittelutapojen epätasa-arvoisuus ja digitaalisten alustojen ympäristövaikutukset ovat herättäneet moraalisia kysymyksiä (1, 2, 3, 4).

Pilotissa painottui yhdenvertaisuus osallistujien kesken

Pilotin suunnittelusta ja fasilitoinnista vastasimme minä ja kollega Mari Silver. Kokeilussa oli tarkoitus pyrkiä luomaan dialogia korkeakoulun ja työelämän välille ja siten saada aiheeseen erilaisia toisiaan täydentäviä näkökulmia. Pyrimme epäformaaliin ja turhia hierarkioita välttelevään toimintamalliin (5). Metropoliassa oli jo aiemmin kehitetty yhteistoimintaa ja yhdenvertaista osallistumista edistävää TKI-toimintakulttuuria Hytke-hankkeessa.

Aloitimme taustatyöllä tutustuen alan eettiseen keskusteluun muun muassa kirjallisuuden kautta. Teimme omille alumneillemme lyhyen kyselyn ja muutamia taustahaastatteluja. Tarkoituksena oli näiden toimenpiteiden avulla luoda sopivaa tietopohjaa toisen vuoden opiskelijoillemme. Pilottiin integroitiin Digitaalinen muotoilu osana yhteiskuntaa -niminen opintokokonaisuus, jossa opiskelijat tutustuivat alan yhteiskunnallisiin haasteisiin. Hahmotimme näitä erityisesti
kestävän kehityksen käsitteen kautta pyrkimällä näkemään alan ilmiöiden kestävän kehityksen ekologiset, sosiaaliset ja taloudelliset ulottuvuudet.

Taustahaastatteluiden pohjalta opiskelijat loivat omat haastattelurunkonsa, joiden avulla haastateltiin kymmentä alalla toimivaa suunnittelijaa. Tavoitteena oli erityisesti hahmottaa, kuinka he näkevät alan kestävän kehityksen haasteet. Analysoimme haastattelut yhdistelemällä ja tyypittelemällä vastaukset kestävän kehityksen teemoihin ja näistä luotiin hahmottamista helpottavat miellekartat.

Opiskelijoiden tehtävä oli poimia ammattilaishaastatteluiden tuloksista omasta mielestään kiinnostava näkökulma ja kehittää sen ympärille pienryhmässä lyhyt, noin kahden tunnin työpaja, jossa pyrittäisiin hakemaan mahdollisia ratkaisustrategioita valittuun haasteeseen.

Työpajoja järjestettiin yhteensä kolme ja niiden aiheet olivat

1. ekologisen suunnittelun jalkauttaminen
2. miten tehdä kestävä digitaalinen muotoilu houkuttelevaksi kuluttajalle.
3. näkökulmia ja vastauksia suuremmasta haastevalikoimasta, esimerkiksi eriarvoistumisen, tekoälyn, datankeruun aiheuttamista eettisistä ongelmista.

Kutsuimme työelämässä olevia osallistumaan työpajoihin. Kiinnostusta oli paljon, mutta huomasimme, että osallistuminen arkipäivänä työaikaan oli haasteellista monille. Saimme lopulta onneksi kolme osallistujaa ja siten kaikkiin kolmeen työpajaan osallistujan työelämastä. Opiskelijat vuorottelivat työpajojen fasilitoijina ja osallistujina. Vaikka ulkopuolisia osallistujia oli vielä vähän, tämä kokeilu toi luottamusta siihen, että jokin tällainen toimintamalli voisi olla toimiva tapa ylläpitää näkemysten vaihtoa työelämän ja korkeakoulun välillä. Myös ulkopuoliset osallistujat pitivät työpajoja antoisina.

Prosessin lopussa analysoimme työpajojen tulokset yhdessä opiskelijoiden kanssa ja pohdimme, miten tästä voisi jatkaa eteenpäin aihealueen kehittämisen edistämisessä toimialalla.

Pilotin tulokset vahvistivat, että yhteiselle keskustelulle on tarvetta

Sekä haastatteluista että työpajoista huomasimme, että vaikka eettiset kysymykset tuntuivat työelämässä toimivien mielestä tärkeältä, aika ja energia niiden pohtimiseen on rajallista kiireisessä työelämässä.

Eettisiin näkökulmiin ja haasteisiin tutustuminen ja niiden työstäminen vie aikaa ja resursseja.

Työelämä saattaa olla myös omien tavoitteidensa ja päämääriensä takia osittain ristiriitaisessakin asemassa suhteessa eettisiin haasteisiin. Toiminnan täytyy olla myös taloudellisesti kannattavaa, mikä ohjaa kaikkea toimintaa vahvasti. Tämä asetelma voisi olla mahdollisuus korkeakoululle ottaa suurempaa roolia jonkinlaisena eettisen pohdinnan ja arvioinnin toimijana, joka voisi mahdollistaa myös työelämälle sukelluksia aiheeseen. Korkeakoulu toki myös samalla voi varustaa alalle hakeutuvat opiskelijat aihealueen syvemmällä ymmärryksellä.

Jälkikeskusteluissa myös pilottiin osallistuneet työelämän edustajat pitivät tämänkaltaista toimintaa kokeilun arvoisena, joten voisi olla mielekästä lähteä suunnittelemaan, kuinka tällainen rooli voitaisiin mahdollistaa korkeakoululle.

Ei vaikuttanut myöskään siltä, että työelämän edustajilla olisi ollut syvempää tai kirkkaampaa näkemystä alan eettisistä haasteista kuin meillä opettajilla tai opiskelijoilla. Työelämässä olevat tarjoavat kuitenkin erinomaisen peilipinnan sille, mikä on oikeasti mahdollista ja realistista tämän hetken työssä. Ehkä juuri tästä syystä yhteistyö korkeakoulun ja työelämän välillä voisi olla hedelmällistä aihealueen ympärillä. Idealismi ja realismi voivat saada toisiltaan paljon.

Oma arvioni on, että nimenomaan työelämässä toimivien aikapulan takia, olisi tärkeää, että korkeakoululla olisi resurssit valmistella ja mahdollistaa tätä dialogia ja yhteiskehittelyä. Digitaalisen muotoilun toimiala perustuu ihmisten ymmärtämiseen ja auttamiseen, joten kokemukseni on, että halua tehdä eettisesti kestäviä valintoja löytyy. Seuraavaksi vain pitää hahmottaa ja arvioida, miten tätä voitaisiin kokeilla pienimuotoisesti.

Kirjoittaja

Juhana Kokkonen toimii digitaalisen muotoilun lehtorina Metropolia Ammattikorkeakoulussa

Lähteet

1. Bowles, Cennydd (2018): Future Ethics. NowNext Press.
2. Costanza-Chock, Sasha (2020):Design Justice: Community-Led Practices to Build the Worlds We Need. The MIT Press.
3. Greenwood, Tom (2021): Sustainable Web Design. A Book Apart.
4. Monteiro, Mike (2019): Ruined by Design: How Designers Destroyed the World, and What We Can Do to Fix It. Mule Books.
5. Adler, P., & C. Heckscher (2006). Towards collaborative community. Teoksessa P. Adler & C. Heckscher (toim.): The firm as a collaborative
   community – Reconstructing trust in the knowledge economy. Oxford.