Koulu on Suomessa hieno paikka. Opettajamme ovat huippuluokkaa ja oppimistulokset hyviä. Maahanmuuton lisääntyminen on tuonut oppilaitoksille ja opettajille uusia kysymyksiä.

Millaisella pedagogisella osaamisella tuotamme korkeatasoista opetusta, joka ottaa huomioon maahanmuuttajan lähtökohdat ja mahdollistaa hyvän oppimisen ja työllistymisen Suomessa?

Suomella on mahdollisuus kehittää tämä osaaminen huippuunsa. Mitä kehittämisessä kannattaa ottaa huomioon?

Oppijalähtöisyys ykköseksi

Maahan tulijoiden taustat ovat monenlaiset. Koti-, perhe- ja työtilanteet vaihtelevat. Kielitaito on alussa suurella osalla olematon. Kotiutuminen uusiin olosuhteisiin on eri vaiheissa ja tukiverkostot ovat jokaisella erilaiset. Yhteistä on halu löytää paikka uudessa elämässä, uusien ihmisten keskuudessa.

Pedagogina koen opettamisen voimaksi taidon rakentaa opetus oppijalähtöiseksi prosessiksi, joka sytyttää toivon kipinöitä hyvästä tulevaisuudesta.  Tärkeää on luoda opetusmenetelmiä, jotka tukevat maahanmuuttajien kielen oppimista ja kulttuurin tuntemusta.

Merkittävää on niin ikään työskennellä todellisia osaamisia ja mahdollisuuksia kohti, eikä tyytyä vain kouluttamaan maahanmuttaja johonkin tehtävään, jolla hän juuri ja juuri pärjää.

Turvallisesti uusiin alkuihin

Jokaisessa koulussa tai oppimisympäristössä on ihmisiä, jotka voivat tulla osaksi toivon voimia maahanmuuttajan arjessa. Lähes päivittäin opettajalla on mahdollista tuikkia uuden tulevaisuuden positiivisia mahdollisuuksia; auttamalla oppilaitaan oppimaan kieltä, kulttuuria ja uusia taitoja. Kaiken pohjana on hyväksyvä asenne ja sen välittäminen oppilaalle päivittäin. Turvallisuuden rakentaminen ja sen varjelu korostuvat maahanmuuttajien opetuksessa.

Turvallisuuden rakentamisessa tarkasteltavia elementtejä ovat:

• Toiminnallisesti kieleen ja kouluun, jossa painotetaan toiminnallisia lähestymistapoja pulpetissa istumisen ja kuuntelemisen sijaan
• Vuorovaikutuksen voima, joka tuo esiin vuorovaikutuksen erityistä merkitystä maahanmuuttajien opetuksessa
• Ryhmä ilman yhteistä kieltä ja kulttuuria, etsii ryhmäyttämisen ja toiminnan tapoja tilanteessa, jossa ei ole yhteistä kieltä eikä kulttuuria
• Kehollinen oppiminen-esteettömän oppimisen haasteet, kutsuu oivalluksiin oppimisen kehollistamisen menetelmin
• Tarinallisuus oppimisessa avaa kokemusten kerronnallistamista  ja luo tilaa kuulluksi tulemiselle
• Osallisuus, ihmisoikeudet ja kohtauttaminen herättelee vahvistamaan ihmisoikeuksien toteuttamista kohtaamalla eri ryhmiä koulussa niin, että todellinen tutustuminen mahdollistuisi

Yhdessä opetusta kehittäen

Tammikuussa 2019 Metropolia ammattikorkeakoulussa alkoi Monikulttuurinen opettajuus – ammatillista osaamista ja työvälineitä opetukseen täydennyskoulutus eri asteiden opettajille. Koulutuksen tavoite on monimuotoisten ryhmien opettajan ammatillisen identiteetin vahvistaminen ja toiminnallisuuden tuomien mahdollisuuksien löytäminen uusia taitoja kaipaaville. Pyrkimyksenä on myös tukea monimuotoisten ryhmien opettajien verkostoitumista.

Koulutukseen osallistui sekä maahanmuuttajataustaisia että kantasuomalaisia opettajia. Pian huomattiin, että parhaimmassa tapauksessa maahanmuuttajataustaiset ja kantasuomalaiset opettajat kehittävät opetusta yhdessä. Maahanmuuttajataustaiset ja kantasuomalaiset opettajat saavat toisistaan hienoja sparraajia, kun kummallakin ryhmällä on erityistä opittavaa ja erityistä annettavaa toisilleen. Kukaan ei ole taitaja kaikessa.

Opettajien täydennyskouluttaminen kehittää ja kehittyy

Loppujen lopuksi maahanmuuttajien kouluttamisen taustalla on opettajien osaaminen ja sen jatkuva kehittyminen ympäröivän maailman kehittyessä. Siihen erinomainen apu ovat erilaiset täydennyskoulutukset, kuten tämäkin edellä mainittu koulutus. Tässä koulutuksessa osallistujat rakentavat osaamistaan toiminnallisuuden eri muotojen soveltamiseen, ryhmän ohjaamisen syventämiseen ja kehollisuuden sekä tarinallisuuden käyttämiseen oppilaiden koulutyön tukemisessa. Kaikki osallistujat liikauttavat omaa ja yhteistä osaamista eteenpäin ottaen haasteita oman osaamisen kehittämiseen, yhteistyön lisäämiseen ja ketterien kokeilujen aloittamiseen.

Ammattikorkeakoulut ovat keskeisessä asemassa täydennyskoulutuksen toteuttajana. Jotta ne aidosti toimisivat opettajien ja oppilaitosten apuna, on tärkeää, että koulutukset eivät ole pieniä pyrähdyksiä, vaan pitkällisen kehittämistyön tulosta. Esimerkiksi nyt meneillään olevaa koulutusta on kehitetty Kepeli-hankkeessa (Keholliset ja pelilliset menetelmät heikoimmassa asemassa olevien maahanmuuttajien kotouttamisen tukena) ja Toivo- Toiminnallisuus valmentavassa ja valmistavassa opetuksessa -hankkeiden kautta. Rakentamalla oppimiskokonaisuuksia aiemmin kehitetyn päälle, luodaan mahdollisuus hyödyntää, levittää ja edelleen kehittää pitkän hankkeen tuloksia laaja-alaisesti oppimisen ammattilaisten taitoja lisäämään.

Kirjallisuus:

Ketonen,P.,(2008) Kokemuksia psykodraaman ja tarinateatterin pedagogisesta soveltamisesta. Kohti sosiodynaamista oppimista.Helsingin yliopisto. Käyttäytymistieteellinen tiedekunta. Soveltavan kasvatustieteen laitos.

Piekkari, J., (2018). Helpoo ku heinänteko. Metropolia Ammattikorkeakoulu. Kepeli hanke.

Pitkänen, J., Cergov,V., (2017). Draaman keinoin kiusaamista vastaan. Helsingin kaupungin opetusvirasto.

Vinkit:

http://kepeli.metropolia.fi

https://www.kasvunpaikka.fi/files/2017-09/pro-gradu-tutkielma-ketonen.pdf

https://sites.google.com/metropolia.fi/taru-oppimateriaalipankki

https://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/opetussuunnitelmien_ja_tutkintojen_perusteet/maahanmuuttajien_koulutus

https://toki.verkkokirjasto.fi/web/arena/maahanmuuttajille

https://sites.google.com/metropolia.fi/toivo-materiaalipankki/etusivu?authuser=0

Kirjoittaja

Päivi Rahmel on koulutukseltaan kasvatustieen maisteri kasvatuspsykologia pääaineenaan. Hän on myös työnohjaaja ja psykodraama- ja tarinateatterikouluttaja TEP. Soveltavan teatterin menetelmät ja tarinallisuus ovat hänen erityisosaamistaan. Hän toimii musiikin ja kulttuuripalveluiden lehtorina ja opettaa useissa opettajien ja rehtoreiden täydennyskoulutushankkeissa.

Haaga-Helian, Laurean ja Metropolian strateginen liittouma (3AMK) käynnistyi 1.1.2017 yhtenä tavoitteena edistää 3AMK:in, opiskelijoiden ja henkilöstön yrittäjyysvalmiuksia. Blogissa kerromme 3AMK-henkilöstön yrittäjyysvalmiuksien kehittäminen -tiiminä tekemästämme kehittämistyöstä henkilöstön yrittäjyysvalmiuksien edistämiseksi ja edistäen samalla yrittäjyyden ekosysteemiä pääkaupunkiseudulla.

Vuorovaikutuksella yrittäjämäiseen ekosysteemiin

Vuorovaikutus on moniulotteinen ja laaja tietoperustainen käsite, jonka rinnakkaiskäsitteet ovat kommunikaatio, keskustelu ja dialogi. Vuorovaikutus on systeeminen ja esiintyy yksilöiden ja ryhmien välillä sekä laajasti verkostoissa ja ekosysteemissä. Moninaisuutta ovat avanneet Kolehmainen, Paldanius & Vehkaperä (2017) Vuorovaikutus omistajanvaihdosten innovaatioalustalla. 6Aika: Hyvinvointiyritykset kiertoon EAKR -hankkeessa -artikkelissaan.

Kehittämistyömme taustalla ovat klusteri ja arvoverkkoajatukset sekä yrittäjyyden ekosysteemin rakentaminen. Työ- ja elinkeinoministeriön selvitys julkisista yrityspalveluista paljasti koordinoimattoman yrityspalvelujen kentän, jossa ekosysteemiselle kehittämiselle, toimijoiden välisten rajapintojen sekä työnjakojen selkeyttämiselle on  tilaus. (Pekkala ym., 2016). Pääkaupunkiseudulla on tarjolla julkisia yrityspalveluja, joiden monisyinen palveluvalikoima on vaikeasti hahmotettavissa ja hallittavissa. Ammattikorkeakoulujen rooli yrittäjyyden edistäminen osana laajempaa yrittäjyyden ekosysteemiä onkin vahvasti kehittäjän ja verkostoijan rooli.

Pienille- ja keskisuurille yrityksille tehdyn tutkimuksen mukaan korkeakoulut eivät ole hyödyntäneet yritysyhteistyötä voimavarana. Yritykset toivoisivat, että korkeakoulut kehittäisivät tapojaan viestiä nykyistä paremmin toiminnastaan ja yrityksille tarjoamistaan yhteistyömahdollisuuksista sekä panostaisivat yhteistyön rakentamiseen monimuotoisten yritystarpeiden kehittämiseksi (Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry ym, 2018b).

Ekosysteemit dynaamisia ja kontekstiin reagoivia

Salmisen ja Mikkelän (2016) Yrittäjäekosysteemit kasvun ajurina -julkaisussa yrittäjäekosysteemit hahmotetaan siltana innovaatio– ja liiketoimintaekosysteemien välille. Ekosysteemisen politiikan tulisi olla kokonaisuudet hahmottavaa, vuorovaikutussuhteiden sekä toimijoiden välisten rajapintojen yhteensovittavaa ja muuttuviin kontekstuaalisiin tilanteisiin reagoivaa. Julkisilta toimijoiltakin edellytetään moderneja toimintamalleja, työkaluja ja kyvykkyyksiä sekä epävarmuuden sietoa. Toimivan ekosysteemin rakentaminen vaatii systeemijohtajuutta, systeemin kokonaisuuden hahmottamista, monipuolisia arviointikäytänteitä sekä kykyä siirtyä vanhojen ongelmien ratkaisemisesta uuden yhteisen tulevaisuuden luomiseen (co-creation) (Salminen ja Mikkelä, 2016, 6). Opettajilta ja tiimeiltä tämä edellyttää itsensä johtajuutta, irrottautumista vanhoista malleista, vastuun jakamista, monitasoista vuorovaikutusta ja ketterää kehittämistä.

Uusissa Korkeakoulujen yrittäjyyssuosituksissa nähdään kolme keskeistä kehittämisaluetta: 1. yrittäjyysasenne ja -valmiudet, 2. uusi yrittäjyys ja 3. uudistuva yrittäjyys (Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry ym. 2018a). Yrittäjyysasenne ja -valmiudet luovat pohjaa kahdelle jälkimmäiselle. Oppimisen omistajuudella, avoimella jakamisella, tiimi-, kumppanuus- ja verkostoyhteistyöllä sekä ketterällä, innovatiivisella kokeilukulttuurilla synnytetään uutta, parannetaan ja korjataan vanhaa sekä pidetään yritykset elinvoimaisina.

Vuorovaikutteiset pajat henkilöstön kehittämisessä

3AMK-henkilöstön yrittäjyysvalmiuksien tiimimme kehitti 3AMK-henkilöstön yrittäjyysvalmiuksia vuonna 2018 kahdella työpajalla henkilöstölle ja opiskelijoille. Näissä molemmissa oli mukana noin 20 osallistujaa. Samalla kartoitettiin henkilöstön yrittäjyysvalmiuksia ja kehittämistarpeita. Tässä kehittämisessä vuorovaikutus muiden yrittäjyyden ekosysteemin toimijoiden nousi kehittämisen tavoitteeksi.

Korkeakouluissa yrittäjyyden opettajat puurtavat yksin tehden päällekkäistä työtä. Verkostoituminen nousi keskeisenä kehittämiskohteena. Samoja alueen yrittäjiä kuormitetaan, eikä tiedetä toisten tapahtumista ja tarjonnasta. Kehittämistä on myös tiimiopettajuudessa, tiedon jakamisessa ja yhteisessä tekemisessä. Aina kun on yrittäjyyden äärellä kohtaamista, vahvistuu yrittäjyyshenki.

Tarvitaan substanssiosaamisen kehittämistä, yritysvierailuja, tiimivalmennusta ja -opettajuutta, projektioppimista sekä opettajavaihtoa. Suurin osa näistä toiveista liittyy vuorovaikutukseen muiden tahojen kanssa. 3AMK-henkilöstön yrittäjyysvalmiuksien tiimi on toiminut vuoden ja olemme lisänneet amk:in HRD -henkilöstön ja yrittäjyyden ekosysteemitoimijoiden kanssa yhteistyötä.

Työpajojen tuloksena havaittiin opettajien ja opiskelijoiden positiivisen asenteen merkitys osaamisen kehittämiseen. Positiivinen asenne yrittäjyyttä kohtaan ja sitä kautta yrittäjämäinen ote vahvistaa yrittäjyysopettajien työtä, joka välittyy opiskelijoille. Yrittäjämäinen opettaja on inspiroiva, kannustava, hyvä kuuntelija, innostunut ja ennakkoluuloton toimija. Hän kannustaa kokeilemaan muistaen konkretian merkityksen. Positiivista asenne vahvistuu vuorovaikutuksessa muiden asiantuntijoiden kanssa.

Koulutustilaisuudet ekosysteemin edistäjinä

Ekosysteemiä vahvistettiin kolmella koulutustilaisuudella vuonna 2018: Eikö motivaatio riitä? – Keskity toimeenpanoon, 9.10. Haaga-Heliassa Pasilassa sekä PBL-Valmennus: Opettaja työelämätaitojen vauhdittajana 7.11. ja 30.11.2018. Näiden markkinointiin tiimi ja HR-henkilöstö osallistuvat ammattikorkeakouluissa.

Kolmen AMK:n tavoitteena on tulevaisuudessa kehittää henkilöstönsä fasilitointi- ja valmennustaitoja. Nämä taidot liittyvät läheisesti yrittäjyyteen, yritysideoiden sparraamiseen, yhteiskehittämiseen ja tiimityön fasilitointiin. 3AMK-yhteistyössä on tarkoitus järjestää kesällä 2019 opiskelijoille 10 Days 100 Challenges –innovaatiohaasteohjelma, johon tarvitaan tiimityön fasilitoinnin osaajia.  Myös työpajoissa opiskelijat toivoivat vuorovaikutusta ja henkilökohtaisia tapaamisia.

Ekosysteemin edistämistä sosiaalisessa mediassa

Työpajojen jatkoksi avasimme oman 3AMK henkilöstön yrittäjyysvalmiuksien LinkedIn-ryhmän keskustelun luomiseksi ja yhteisen kehittämistyön jatkamiseksi. Sisällöntuottajina toimivat kaikki yrittäjyysasiantuntijat. Laurea on avannut Opiskelijakauppa.fi -oppimisympäristön, jossa opiskelijat voivat harjoitella liiketoimintaa. Alustalla on tarkoitus myös tiedottaa yrittäjyyteen liittyvistä ekosysteemin tapahtumista sekä kursseista.

Kehittämistyömme vahvisti pääkaupunkiseudun kolmen ammattikorkeakoulun (3AMK), Laurean, Metropolian ja Haaga-Helian tavoitetta henkilöstön yrittäjyysvalmiuksien vahvistamisessa osana laajempaa ekosysteemiä. Yhteisesti jaettu työkulttuuri ja yrittäjyyden ekosysteemin tuki opettajan yrittäjäidentiteetin vahvistajana on tulevaisuutta.

Samoja kehittämiskohteita löytyy Korkeakoulujen yrittäjyyssuositukset 2018 julkaista ja sen pohjalta työstetyissä Yrittäjyyden pelikirja:ssa ja  täydennettävä versio :ssa, joka on tehty korkeakoulun omaksi pelikirjaksi. Yrittäjyysasenne ja -valmiudet ovat Yrittäjyyden pelikirjassa jäsennetty Oppimisen omistajuuden vahvistamiseksi, Yrittäjämäisen oppimisympäristön ja Yrittäjämäisten tiimien rakentamiseksi, sekä kokeilukulttuurin juurruttamiseksi. Nämä ovat keskeisiä alueita myös 3AMK-henkilöstön yrittäjyysvalmiuksien kehittämisen kannalta.

Kehittämistyömme oli esillä yrittäjyyskasvatuspäivillä Lahdessa ja siitä on ilmestynyt abstraktikirja ja artikkelijulkaisu YKTT2018. Seuraavat yrittäjyyskasvatuspäivät järjestetään Helsingissä Haaga-Helia ammattikorkeakoulun ja Helsingin Yliopiston Viikin laitosten yhteistoimintana 2.-3.-10.2019.

Suomen Yrittäjät järjestää yhdessä Diakin kanssa maksuttoman valmennuksen opettajille yrittäjyyspedagogiikasta ja yritysyhteistyöstä Helsingissä 5.4. ja 9.5.2019.

Kirjoittajat:

Sirkka-Liisa Kolehmainen, Metropolia ammattikorkeakoulu, Terveysalan tutkimuspalvelut ja palvelujohtaminen, sote -johtamisen YAMK-tiimi, THM, lehtori, projektipäällikkö, Oona –Osaamista ja onnistumisen tukea yrittäjänaisille -ESR-hanke sekä asiantuntijalehtori, Tuote-ja palveluvirittämö -EAKR-hanke. Fysioterapian, jalkaterapian, kuntoutuksen, yrittäjyyden, johtamisen, laadunhallinnan, kehittämisen ja kouluttamisen asiantuntija.

Taina Kilpinen, Laurea-ammattikorkeakoulu, Asiantuntija/Yrittäjyystiimi (henkilöstön ja opiskelijoiden yrittäjyysvalmiuksien kehittäminen, yrittäjyyden edistäminen, viestintä & verkostot), Projektipäällikkö: Polku – liikeideasta kasvuyritykseksi, Spinno – kasvuyrityksen kehityskumppani, Talsinki Metropolitan Incubation, KTM, kasvuyrittäjyyden, asiantuntijoiden ja johtajien kehitysohjelmien, kansainvälisen yhteistyön, projektijohtamisen asiantuntija.

Marjatta Komulainen, Metropolia ammattikorkeakoulu, Terveysalan tutkimuspalvelut ja palvelujohtaminen, Metropolia Masters´ tutkinnot, johtamisen asiantuntija-lehtori, VTM, MBA, väitöstutkija, työskentelee yrittäjyyden ja palvelujen johtamisen parissa. Hänellä on monipuolista kokemusta johtamisesta, kehittämisestä ja kouluttamisesta.

Päivi Williams, Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Päivillä on parinkymmenen vuoden kokemus kansainvälisestä liiketoiminnasta niin isoista yrityksistä kuin startupeista opetuksen, digitalisaation, markkinoinnin ja projektijohtamisen aloilla. Hän on innostunut elinikäisestä oppimisesta, ja valmistuttuaan tietojenkäsittelyopin maisteriksi hän on opiskellut markkinointia ja johtamista Aalto-yliopistolla, sekä valmistunut ammatilliseksi opettajaksi. Yrittäjyys ja yrityskasvatus on lähellä sydäntä ja nyt Päivi toimii Service Design Leadina Haaga-Helia ammattikorkeakoulun StartUp Schoolissa.

Lähteet

Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry, Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry & Suomen Yrittäjät ry (2018a). Korkeakoulujen yrittäjyyssuositukset. Saatavilla www-muodossa: http://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2018/Yrittäjyyssuositukset/Yrittäjyyssuositukset%20korkeakouluille%202018.pdf

Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry, Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry & Suomen Yrittäjät ry (2018b). Selvitys: Pk-yritysten näkemyksiä korkeakouluyhteistyöstä ja sen vaikuttavuudesta. Saatavilla www-muodossa: http://www.arene.fi/wp-content/uploads/PDF/2018/Pk_selvityksen_yhteenveto_verkko.pdf

Kolehmainen, S-L., Paldanius, M. & Vehkaperä, U. (2017) Artikkeli. Vuorovaikutus omistajanvaihdosten innovaatioalustalla 6Aika: Hyvinvointiyritykset kiertoon –hankkeessa. Turpeinen, Juha-Matti (toim.): Yrittäjyyskasvatus – Tulevaisuuden siltojen rakentaja ja raja-aitojen murtaja? 11. Yrittäjyyskasvatuspäivät 2017 Oulussa: Artikkelikirja. Oulun yliopiston oppimateriaalia, E6. Kasvatustieteiden tiedekunta. Oulun Yliopisto. Tampere: Juvenes Print. p 286-310. ISBN 978-952-62-1789-5 (PDF), ISSN 1457-3555. Saatavilla www-muodossa: http://jultika.oulu.fi/files/isbn9789526217895.pdf

Kolehmainen, Sirkka-Liisa, Kilpinen, Taina, Komulainen, Marjatta & Williams, Päivi (2018b). Kolmen pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulun henkilöstön yrittäjyysvalmiuksien kehittäminen. Artikkeli ss. 71-92. Teoksessa: Peltonen, K., Laakso, H., Kuru, P. & Oksanen, L., (2018). YKTT2018 Yrittäjyyskasvatuspäivät 2018 – Artikkelit. Entrepreneurship Education Conference 2018 – Articles. Tutkimusraportit – Research Reports 84. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. LUT University. Lappeenranta. Saatavilla www-muodossa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-335-246-9

Pekkala, H., Lamminmäki, K. Kaihovaara, A., Halme K. & Salminen, V. (2016). Selvitys julkisista yrityspalveluista. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja. Konserni 10/2016. Saatavilla www-muodossa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/74841/TEMjul_10_2016_web_11032016.pdf?sequence

Salminen, V. & Mikkelä, K. (2016). Yrittäjäekosysteemit kasvun ajurina. Saatavilla www-muodossa: https://tietokayttoon.fi/documents/1927382/2116852/Policy+Brief+VNK+yritt%C3%A4j%C3%A4ekosysteemit+0903.pdf/05ccb22f-f9bb-4d43-8ec0-b92aed946bfa?version=1.0

Suomen Yrittäjät (2018a). Yrittäjyyden pelikirja korkeakouluille – Suositukset yrittäjyyden edistämiseksi. Saatavilla www-muodossa: https://www.yrittajat.fi/sites/default/files/yrittajyyden_pelikirja_korkeakouluille_0.pdf

Suomen Yrittäjät (2018b). Yrittäjyyden pelikirja korkeakouluille – Toimet yrittäjyyden edistämiseksi. Saatavilla www-muodossa:  http://www.arene.fi/wp-content/uploads/Raportit/2018/Yritt%C3%A4jyyssuositukset/Pelikirja%20t%C3%A4ytett%C3%A4v%C3%A4%20Yritt%C3%A4jyyssuositukset.pdf

Pääkaupunkiseudulla on pitkään kärvistelty muodollisesti kelpoisten päiväkodissa työskentelevien ammattilaisten pulasta. Monissa varhaiskasvatusyksiköissä toimii paljon opiskelijoita ja kouluttamattomia henkilöitä. Paikoin päiväkoteihin ei löydy työntekijöitä lainkaan.

Kuitenkin opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen sanoin: ”Varhaiskasvatuksen korkean laadun tärkein tae ovat päiväkodin osaavat ammattilaiset. Nykypäivän varhaiskasvatus on suunnitelmallista, tavoitteellista ja pedagogista työtä, jota tekevät kolmen alan ammattilaiset yhdessä: kasvatustieteen kandidaatit, sosionomit ja lastenhoitajat.”

Moni sosionomiopiskelija aloittaakin kokopäivätyön esimerkiksi lastentarhanopettajana tai muussa varhaiskasvatuksen tehtävässä jo opiskeluaikana. Tällöin elämänhallintataidot joutuvat koville. Mistä aika ja energia sekä työhön että opiskeluun? Ehkä elämässä on lisäksi muutakin, kuten perhe tai harrastus.

TOTEEMI -hankkeen tavoitteena on kokeilla ja kehittää opintopolkuja uusien, tehokkaiden ja joustavien palkkatyön opinnollistamisen käytänteiden avulla. Metropolian sosiaalialan tutkinto -ohjelmassa valmisteltiin opinnollistettu “TOPI – Vaka pedagoginen toiminta -opintojakso”. Kokonaisuus on lukukauden mittainen vaihtoehto työssäkäyville opiskelijoille.

Miten rakensimme TOPI -ratkaisuamme?

Valitsimme opinnollistamiskokeiluun kaksi laajaa opintokokonaisuutta opetussuunnitelman viimeiseltä vuodelta varhaiskasvatuksen menetelmä -opintojakso (10 op) ja harjoittelu (20 op). Opintokokonaisuuden tavoitteet ja sisällöt muokattiin valtakunnallisen AMK-verkoston varhaiskasvatusverkoston laatimien varhaiskasvatuksen sosionomin osaamistavoitteiden suuntaisesti yhdistämällä ja valitsemalla niitä em. opintojaksoista.

Valittujen sisältöjen ja tavoitteiden pohjalta muodostimme seitsemän moduulia, joissa jokaisessa on Varhaiskasvatussuunnitelman perusteista tunnistettu erilainen näkökulma.

Jokaiseen moduuliin suunniteltiin tehtävä tai tehtäviä, jotka kerättiin digitaaliseen moodle-työskentelypohjaan. Opiskelijoilta edellytettiin koko lukukauden mittaista työsuhdetta varhaiskasvatusyksikköön sekä sieltä nimetty ohjaava mentori. Vaikka opiskelu tapahtui pääsääntöisesti itsenäisesti, opiskelijat saivat palautetta työyhteisöstään, opiskelutovereiltaan ja opettajiltaan sekä moodlessa että tapaamisista oppilaitoksessa. Metropolian opettajat tapasivat opiskelijoita ja mentoreita myös ohjauskäynneillä työpaikalla.

Kokemukset rohkaisevat

Opintokokonaisuuden suorittaneilta kahdeksalta opiskelijalta ja heidän mentoreiltaan kerättiin palautetta sekä jakson aikana yhteisissä tapaamisissa että sen päätteeksi Focus Group haastatteluissa.

Opiskelijoiden mukaan  lukukausi oli tiivis, osin vaativa ja rankka, eikä vapaa-aikaa juurikaan jäänyt. Pääosin he kokivat olleensa työpaikalla ensisijaisesti työssä. Kelpoisuuden saaminen toimi vahvana motivoivana tekijänä. Eri opiskelijoiden ja työyksikköjen toimintatavoissa oli suuria eroja ja näin myös kokemukset työn ja oppimistehtävien tekemisen yhdistämisestä vaihtelivat.

Opiskelijat kertoivat tällaisen opiskelun vaativan opiskelijalta vahvaa motivaatiota oppia uutta ja saattaa opinnot loppuun. Sinnikkyys, joustavuus ja sitoutuminen olivat ominaisuuksina, joita he pitivät tärkeinä onnistumistekijöinä. Opiskelijat mainitsivat tarvinneensa itseohjautuvuutta, kykyä itsereflektioon, taitoa suhtautua kriittisesti omaan toimintaansa sekä priorisointi- ja suunnittelukykyä. Monien asioiden yhtäaikainen hallinta parani loppua kohti ja jotkut opiskelijat kertoivat oppineensa kevään kuluessa hahmottamaan miten toimia. He oppivat myös olemaan itselleen armollisuutta: joissakin tilanteissa ihan hyvä riittää, ei aina tarvitse olla loistava.

Mentorit painottivat edellytyksenä opiskelijan valmiutta itsenäiseen työskentelyyn ja aikaansaapuutta. Myös yleiset työelämätaidot auttavat selviytymään. Vaikka oppilaitoksesta ja työpaikalta saa tukea jonkin verran, suurin osa tehdään itse. Vahva oppimismotivaatio ja kiinnostus alaa kohtaan lisää mahdollisuuksia ”oppia ihan valtavasti, ettei tyydy siihen mitä osaa – uskaltaa lähteä mukavuusalueelta”.

Kokeilussa opiskelijalla oli kaksoisrooli: opiskelijan ja lastentarhanopettajan. Hän työskenteli tullakseen paremmaksi työntekijäksi, kuten eräs opiskelija asian ilmaisi. Työyhteisön hyväksyntä kaksoisroolille auttoi opiskelijaa liikkumaan roolien välillä. Selkeät sopimukset yhteisistä keskustelu- ja ohjausajoista toivat opiskelijalle turvallisuuden tunnetta.

Haastatellut totesivat, että parhaassa tilanteessa samassa ryhmässä olisi työskennellyt kaksi lastentarhanopettajaa. Tämä oli kuitenkin mahdollista vain harvoin. Opiskelijat pitivät hyvänä ratkaisuna, jos heillä oli mahdollisuus vaikuttaa siihen, kuka toimi heidän mentorinaan.

Työyhteisön hyvät käytännöt tukivat opiskelijan oppimista. Toisaalta työyhteisön jäsenet joutuivat miettimään esim. opiskelijan projekteista ja tehtävistä nousseita asioita, perustelemaan omia toimintatapojaan ja arvojaan. Eräs mentori kertoi opiskelijan aktiivisesti jakaneen työyhteisössä opiskelussa saamiaan uusia oivalluksia, materiaaleja yms. tiimeissä ja   keskusteluissa. Toinen mentori kertoi, että opiskelija ei hänen mielestään ole jakanut työyhteisölle paljonkaan tietoja opiskelustaan. Kokeilusta seurannutta ammatillisen keskustelun lisääntymistä työpaikalla koettiin positiivisena asiana.

Mikä tukee tavoitteiden saavuttamista?

Opiskelijoiden lähtökohdat olivat erilaiset: joku oli toiminut vuosia lastentarhanopettajan tehtävässä, toinen vasta aloitteli uraansa. Opiskelijat kokivat  hyvänä, että heidät ”pakotettiin” jaksolla perehtymään uuteen kirjallisuuteen ja teoreettisiin näkökulmiin, koska se oman työn ohessa usein jää. Työssä ei tavallisesti myöskään saa juurikaan palautetta. Vertaispalautteen ja muiden opiskelijoiden töiden lukeminen oli hyödyllistä – niistä sai oivalluksia.

Opiskelijat kokivat saaneesta työyhteisössään ohjausta vaihtelevasti. Varhaiskasvatusyksikön kehittämisrakenteet, kuten peda-tiimit ja erilaiset työryhmät, joiden jäseniksi opiskelijat pääsivät olivat hyödyllisiä. Myös yksikön ulkopuoliset sosiaalisen median ja muut keskustelumahdollisuudet mainittiin haastatteluissa.

Opiskelijoiden mielestä selkeä aikataulu auttoi rytmittämään työskentelyä: moduulin tehtävät ja niiden sisäinen, toistuva rakenne helpottivat työskentelyä. Rakenne sisälsi myös ”vaihtoehtoja, variaatioita, mikä sopii omalle lapsiryhmälle”. Työskentelyssä pyrittiin joustavuuteen:jos joskus poikkesi ohjeista, sekin hyväksyttiin: ”sanottiin – hyvä, että olet oivaltanut tehdä eri tavoin”.

Miten osaamisen syventyi?

Keskusteluissa todettiin jo olemassa olevien tietojen ja taitojen vahvistuneen. Uuden Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden (VASU) voimaantulo käynnisti kaikissa mukana olleissa tarpeita kehittää toimintatapoja . Kehittämistyö helpotti opiskelijoiden mahdollisuutta jäsentää omia ajattelumallejaan peilaten niitä yhdessä muun henkilökunnan kanssa.

Sekä opiskelijat että mentorit kertoivat opiskelijoiden tietoisuuden pedagogisesta ajattelustaan vahvistuneen opintojakson aikana. Työn suunnittelu-, toteutus- ja arviointitaitojen koettiin syventyneen eri tasoilla ja erilaisilla aikajänteillä. Opiskelijat paneutuivat lisäksi kirjallisuuteen ja oppivat hallitsemaan uusia menetelmiä. Oman ohjaustavan purkaminen ei ole kuitenkaan mahdollista kerralla, vaan sitä pitää muovata tarkoituksenmukaisempaan suuntaan pikkuhiljaa.

Mitä seuraavaksi?

Mentorin rooli koettiin tärkeäksi kehittämiskohteeksi. Ohjaus- ja reflektiokeskustelujen esimerkiksi järjestämistä helpottaisi, jos mentori työskentelisi samassa ryhmässä. Opiskelijoiden arvion mukaanoppiminen helpottuu, kun voi luottaa, että työelämässä saa ohjausta. Opiskelijat toivoivat lisää palautetta, tuli se sitten oppilaitoksesta tai työtovereilta. Eräs työelämän edustaja totesi, että tämäntyyppinen opiskelu vaatii opiskelijalta kypsyyttä, sillä omaksuttavaa on paljon. Lastentarhanopettajan identiteetin rakentuminen vaatii aikaa ja ohjausta.

Jatkossa haasteena on lisäksi, miten saamme aktiivisemmin työelämän edustajia ideoimaan tämäntyyppisen opiskelun kehittämistä ja toiminnan sitomista hyödyttämään myös varhaiskasvatusyksikön työtä.

Lisäksi haasteena on lokuussa 2018 voimaan tullut uusi Varhaiskasvatuslaki. Se muuttaa varhaiskasvatuksessa toimivien ammattilaisten nimikkeitä ja työnkuvia. Siirtymäajan vuoksi varhaiskasvatuspolun valinneet sosionomit ovat toistaiseksi vielä kelpoisia lastentarhanopettajan tehtäviin, mutta tulevaisuudessa sosionomien työnkuva päiväkodissa muuttuu merkittävästi ja myös sen tukemiseen tarvitaan erilaisia koulutuksellisia ratkaisuja.

Kirjoittaja

Anna-Riitta Mäkitalo työskentelee Metropoliassa sosiaalisen hyvinvoinnin osaamisalueella. Suuri osa hänen työstään on sosionomiksi valmistuvien opiskelijoille ohjaamista ja opettamista käyttäytymistieteellisissä, erityisesti varhaiskasvatukseen ja erityiseen tukeen liittyvissä, teemoissa. Hän toimii myös kansallisessa ja kansainvälisessä hanketyössä. Anna-Riitta on kiinnostunut erityisesti täydennyskoulutuksesta, coachingistä ja työnohjauksesta.  Hänen harrastuksiinsa kuuluvat luonnossa – ja vähän sisälläkin – liikkumisen lisäksi tarinat ja kuva.