Kaupungistuminen jatkuu globaalisti ja siten ihmisten tapoja asua, liikkua, työskennellä, elää arkea ja ymmärtää ympäröivää maailmaa määrittää tulevaisuudessa voimakkaasti se, minkälaista kaupunkiympäristömme tulevaisuudessa on. Samalla luonnonympäristömme on moniongelmaisessa kriisissä ja matkalla kohti katastrofia. Ovatko kaupungit pakopaikka, jonne sulkeudumme luonnon tasapainon järkkyessä vai onko niillä elonkirjossa osansa, josta ymmärrämme vielä hyvin vähän? Tässä kirjoituksessa nostan esiin yhteiskunnallisia ja taloudellisia lähtökohtia luonnonympäristön integroimiseksi osaksi tulevaisuuden rakennettua ympäristöä.
Kaupungit systeemisissä muutoksissa
Ilmastonmuutoksen vakavuuteen ja energiajärjestelmän kestämättömyyteen herättiin 2000-luvun alussa ja myös yhdyskuntarakenteen ja energiankulutuksen yhteys tunnistettiin. Samalla tiiviin ja toiminnoiltaan sekoittuneen, monikerroksellisen kaupunkirakenteen mahdollisuudet ja uudet urbaanit ideaalit nousivat vastavoimaksi automarketeille ja pelloille levittäytyville omakotitaloalueille.
Kaupunkisuunnitteluun syntyi tiivistämisen paradigma, joka on vuosien varrella herättänyt myös runsaasti julkista keskustelua. Tutkimusten valossa (arcgis.com) näyttää, että kaupungistuminen Suomessa todella on kehittynyt tiiviimmän yhdyskuntarakenteen suuntaan viimeisen 10-15 vuoden aikana, joskin kehityslinjoja on monia ja rakentaminen painottuu välillä kauaskin kaupunkikeskustoista.
Kaupunkien haasteet luonnonvoimien kuten rankkasateiden ja helleaaltojen armoilla on jo tunnistettu. Myös elävän luonnon mahdollisuudet osana rakennettua ympäristöä alkavat olla laajan kiinnostuksen kohteena. Hulevesien hallinta, lämmön sääntely ja ilmanlaadun parantaminen ovat konkreettisia tarpeita, joihin vihreällä infrastruktuurilla (bgreen-handbook.eu) ja luontopohjaisilla ratkaisuilla (luke.fi) voidaan vastata. Kaupungeille asetetaan toiveita myös luontokadon torjunnalle, elinympäristöjen suojelulle ja jopa hiilensidonnalle.
Tarve laadukkaille luontokokemuksille korostuu tiiviisti rakennetussa ympäristössä, jossa ihmisiä on paljon mutta tilaa vähän. Ajatuksena on hyödyntää elävää luontoa systemaattisesti verkostomaisena osana rakennettua ympäristöä monipuolisten hyötyjen (forumvirium.fi) tuottajana. Olemmeko siis siirtymässä kaupunkikehittämisessä Vihreän kaupungin paradigmaan?
Kysyntä ja tarjonta – kohtaavatko ne?
Vaikka oma piha ja luonnon läheisyys ovat perinteisesti suomalaisille tärkeitä asumispreferenssejä niin kysyntää kaupunkimaiselle asumiselle, liikepaikoille ja toimitiloille on ja rakentajia niille löytyy. Lisäksi tiiviimpi yhdyskuntarakenne on infrastruktuurin osalta kustannustehokas ja kuntataloudelle tuottoisampi. Tiiviille kaupungille löytyy siis myös taloudellinen ajuri – miten on vihreän kaupungin laita?
Luontopohjaisten ratkaisujen ja kaupunkiluonnon moninaiset hyödyt voidaan myös mitata rahassa. Kustannusten ja hyötyjen jakaantumisen hahmottaminen voi olla kuitenkin varsin kompleksista. Esimerkiksi hulevesien matka voi kulkea yksityisen kiinteistön katolta kaupungin omistamille katualueille ja sadevesiviemäriin ja edelleen vesistöihin kuljettaen mukanaan erilaisia epäpuhtauksia kuten mikromuoveja laajalle luontoon. Toisaalta kyseessä saattaa olla niin sanottu julkishyödyke eli hyödyke, jonka kulutus ei vähennä eikä rajoita muiden mahdollisuuksia kuluttaa sitä. Viherseinän esteettiset ja kokemukselliset annit ovat kaikkien ohikulkijoiden saatavilla eikä heitä voi siitä laskuttaa. Luonto eri muodoissaan vaatii myös oman tilansa ja tiiviisti rakennetussa ja asutussa ympäristössä tilaa on väistämättä vähän ja vaihtoehtoisia käyttöjä tilalle todennäköisesti on.
Näihin haasteisiin haetaan sekä innovatiivisia käytännön ratkaisuja että taloudellisia insentiivejä PilotGreen -hankkeessa. Jotta toivottua ympäristöä rakennettaisiin, täytyy kysynnän ja tarjonnan aidosti kohdata käytännön tasolla. Julkisella sektorilla on luonnollisesti merkittävä rooli sekä rakennetun ympäristön kriteerien asettajana että infrastruktuurin hankkijana. Oma kysymyksensä (sciencedirect.com) onkin miten esimerkiksi kunnallisorganisaatio omaksuu läpileikkaavasti vihreän infrastruktuurin merkityksen ja mahdollisuudet. Iso osa rakentamisesta on kuitenkin yksityisiä hankkeita tai yksityisen ja julkisen sektorin yhteisiä. Tarjontapuolella viherrakennus-, maisemasuunnittelun sekä hoidon ja ylläpidon yritykset ovat olennaisia. Näillä aloilla on tahtoa ja kiinnostusta kehittää liiketoimintaa entistä vihreämpään (vyl.fi) suuntaan ja tilaa myös uusille toimijoille.
Lisää tietoa, kunnianhimoa ja uusia liiketoimintamalleja
Tähän mennessä olemme saaneet selville että rakennetun ympäristön markkinoiden ravistelu vaatii hyvin moniulotteista muutosta. Viherkertoimen kaltaiset vahvat ohjurit tulisi laajentaa kaikkeen suunnitteluun. Ylläpidon rooli on keskeinen ja samalla ongelmallinen. Viherympäristön hoitoon ei ole riittävästi rahaa. Toisaalta hankittavilta ratkaisuilta ei vaadita elinkaaren aikaisten kustannusten ja vaikutusten arviointia – eikä sellaisia vielä osata tarjotakaan. Uusille liiketoimntamalleille on siis tilausta!
Ekologisista, sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista tarvitaan tarkemmin mitattua ja artikuloitua tietoa.
Tarvitaan isomman mittakaavan kokeiluja, jotka osallistavat monialaisesti niin tilaajia, tarjoajia ja käyttäjiä. Lisää voit lukea 2023 pidettyjen tarvekartoitusten yhteenvedosta (Google Drive).
Uskon että tulevaisuudessa näemme kaiken ympäristön – myös rakennetun – osana luontoa. Tämä tulee vaatimaan kuitenkin isoja muutoksia, niin ajattelutavoissamme, arvoissamme sekä päätöksenteon ja talouden toimintamalleissamme.
Kirjoittaja
Jaakko Lehtonen on työskennellyt vuoden 2023 alusta projektipäällikkönä Puhtaat ja kestävät ratkaisut -innovaatiokeskittymässä. Hän on kasvattanut kaupunkivihreää erilaisissa projekteissa niin järjestö- kuin kaupallisenkin toiminnan parissa viidentoista vuoden ajan.
Ei kommentteja