”Tämä on ollut pahempi kuin 90-luvun lama, sillä silloin me olimme kaikki yhdessä. Nyt monet joutuivat yksin eristyksiin ja toisesta ihmisestä tuli sinulle vaarallinen.”
Tämä lausahdus hätkäytti, pysäytti ja herätti minut tajuamaan pandemiavuoden haastavuutta entistä syvemmin. Monet yrittäjät eivät vain menettäneet työtänsä ja toimeentuloansa. He menettivät päivittäisen työrytmin, monet työpaikan johon mennä ja kauheinta kaikessa oli se, että he menettivät myös ihmiset ympäriltään. Nyt elämme syksyä 2021 ja epävarmuus jatkuu. Kuka jaksaa, kuka kaatuu, mitä kuitenkin mahdollistuu.
Kriisissä reagoiminen ja toimintakyvyn säilyttäminen
Nykyinen traumaan liittyvä tietous havahduttaa siihen todellisuuteen, miten voimakkaasti ihminen voi tällaisiin tilanteisiin reagoida ja miten fyysisiä, tahdosta riippumattomia nämä reagoimismallit ovat. Henkilökohtainen taustamme ja sen turvallisuus vaikuttaa ratkaisevalla tavalla siihen, miten säilytämme toimintakykymme meitä haastavissa tilanteissa (Manner, 2018, Odgen 2001, Van Der Kolk 2014).
Epävarmassa tilanteessa sietoikkunaksi kutsuttu toimintakyvyn alue on eri laajuinen eri ihmisillä. Toinen pystyy toimimaan rauhallisesti ja tarkoituksenmukaisesti paineenkin alla. Toinen saa elimistöltään niin suuren hälytyksen vagus-hermonsa ja aivorakenteensa toiminnan kautta, että hän alkaa välittömästi taistella, paeta tai lamaantua. Tämän hermon vaikutus ihmiseen on siis automaattinen, eikä ihminen voi hallita sen toimintaa. Hätätilaa voi kyllä vakauttaa, kun tuntee itseään, tunnistaa omia reagointitaipumuksiaan ja tietää, mikä kaikki rauhoittaa sympaattisen ja parasympaattisen hermoston tasapainoa ja siten sopivaa vireystilaa. (Van Der Kolk,2014)
Selviytymistavoiksi tunnistetaan Odgen (2001) ja Van Der Kolk (2014) mukaan:
- Sosiaalinen liittyminen
- Alkukantaiset toiminnat (taistele jos voit ja pakene jos selviytymismahdollisuuksia ei ole)
- Jähmettyminen ja luovuttaminen
Yrittäjän tukena menneestä tulevaan
Metropoliassa on alkanut Laurea ammattikorkeakoulun vetämänä uusi Toivo@Tee -niminen hanke uusmaalaisten pienyrittäjien avuksi koronasta selviytymiseen. Yrittäjän tueksi on tarjolla erilaisia työskentelykanavia, joista yrittäjät voivat valita itselleen ja yritykselleen sen toipumis- tai kehittämisvaiheeseen parhaiten sopivan teeman. Kutsumme näitä kanavia Campeiksi, eräänlaisiksi yhteisöllisyyden ja yhteistyön leireiksi, joiden tavoitteena on tarjota
- räätälöityä, yksilöllistä
- vertaistuen voimaa
- verkostoitumisen tuomia mahdollisuuksia
- tietoa, taitoa uuden osaamisen luomiseksi.
Istun uuden kollegan kanssa Teams-istunnossa haastattelemassa hankkeeseen ilmoittautunutta pienyrittäjää. Tavoitteenamme on kuulla hänen kokemustaan siitä, minkä äärelle korona hänet vei ja toi ja minkälaista tukea hän kokee tarvitsevansa selviytyäkseen ja palataksensa tulevaisuuteen. Tuo haastatteluhetki, yrittäjän tarpeiden tarkastelu, on Need Campiksi kutsuttu vaihe. Se avaa yrittäjälle mahdollisuuden tulla kuulluksi henkilökohtaisen tilanteensa kanssa, ja saamalla he saavat tietoa tarjolla olevan tuen vaihtoehdoista.
Valittavissa on In Crisis -niminen prosessi, joka auttaa akuutissa tai vielä tuntuvassa kriisissä olevia yrittäjiä käsittelemään kohdalle sattunutta kriisiä ja tukee heitä kulkemaan pahoista paikoista uudistuviin tarinoihin. Työskentelyssä kokemuksia ja ilmiöitä tarkastellaan narratiivisesta näkökulmasta ja silloin pyritään luomaan hankalista kokemuksista ehjää tai eheytyvää tarinaa. Samalla rakennetaan myös uudistumisen polkua niin yrittäjälle kuin yrityksellekin. In Crisis -työskentely on tuonut esille äkillisen muutoksen tuoman järkytyksen vaikutuksia ja ihmisten erilaisia tapoja reagoida vaikeassa tilanteessa.
Kriisistä selviytymisen jälkeen tutkitaan, mitä on sen jälkeen. Post Crisis tarjoaa, kiihdytystä kriisistä eteen päin ja Pre Crisis avaa ikkunoita tulevaisuusajatteluun ja sen välineisiin. Tavoitteena on rakentaa osaamista, jonka avulla voi tulevaisuudessakin kohdata ennalta arvaamatonta. Näiden kokonaisuuksien kautta tavoitteenamme on tukea uuden alun mahdollistumista ja uusien toimintatapojen ja -taitojen syntymistä yrittäjien arkeen. Pyrimme takomaan ja taikomaan kriisiä uudeksi mahdollisuudeksi. Me haluamme toivoa ja tehdä konkreettisesti yhdessä yrittäjien kanssa hienon paluun uuteen tulevaisuuteen.
Sosiaalinen liittyminen väylänä uuteen
Hankkeemme pyrkii toiminnallaan mahdollistamaan sosiaalista liittymistä muihin yrittäjiin ja tarjoamaan taisteluvälineitä uuden osaamisen muodossa. Ne yrittäjät, jotka kykenevät hakemaan apua, ovat hyvässä asemassa, he pystyvät toimimaan. Kukaan heistä ei ole lamaantunut eikä luovuttanut, vaan monet uskovat tulevaisuuteen ja luovat jo uusia mahdollisuuksia.
Osa yrittäjistä on turhautunut siitä, että hankala-aika yhä pitkittyy ja tuo tullessaan odottamattomia uusia ongelmia, kuten ravintola-alan työvoimapulan. Eräskin yrittäjä huokaili tapaamisessamme, että ensin joutui irtisanomaan työntekijöitä ja nyt ei meinaa löytää edes tiskaria, saati sitten ravintolapäällikköä pieneen ravintolaansa.
Näyttää kuitenkin siltä, että yrittäjät ovat sitkeää joukkoa ja monet ovat laajentaneet omaa sietoikkunaansa yrittäjän elämään kuuluvan epävarmuuden kanssa jo aiemmin. Selviytymisen edellytykset ovat olemassa, mutta tukea tarvitsee tämä sitkeä yrittäjien lajityyppikin.
Onnea vai onnettomuutta, kuka sen tietää
Vanhassa kansantarussa kerrotaan iäkkäästä miehestä, joka menetti monia asioita, joita kylän asukkaat päivittelivät milloin pahoitellen, milloin onnitellen onnesta tai onnettomuudesta, joka vanhusta oli kohdannut. Vanhus vastasi näiden tapahtumien päivittelyihin toistamiseen: ”Onnea tai onnettomuutta, kuka sen tietää, mitä tästä seuraa.” Pitkän tapahtumaketjun viimeiset vaiheet kertovat siitä, miten karannut hevonen palasikin villihevoslauma mukanaan ja rikastutti vanhusta merkittävästi. Kyläläiset päivittelivät vanhuksen onnea, johon kuului tuo tuttu vastaus: Onnea tai onnettomuutta, kuka sen tietää, mitä tästä seuraa. Seuraavana päivänä vanhuksen poika lähti ratsastamaan uudella hevosella. Hän putosi hevosen selästä ja satutti itsensä pahasti. Kyläläiset riensivät jälleen päivittelemään vanhuksen huonoa onnea ja vanhus vastasi päivittelyihin jälleen kerran: ”Onnea tai onnettomuutta, kuka sen tietää, mitä tästä seuraa.” Seuraavana päivänä kylään saapui armeijan edustajat, jotka hakivat nuoria miehiä alkavaan sotaan. Vanhuksen poikaa ei vammojen vuoksi kelpuutettu.
Tämä ajatus siitä, mitä mistäkin seuraa voinee kannustaa meitä tässäkin tilanteessa, jossa moni kokee menettäneensä paljon. Mitä, jos sanoisimme itsellemme vanhuksen tavoin: ”Onnea tai onnettomuutta, kuka sen tietää, mitä tästä seuraa.” Me voimme asennoitua niin, että kaikesta elämässä tapahtuvasta, voi seurata myös hyvää. Oma luottamukseen tarttuva asenteemme on ratkaiseva voimavara mahdottomaltakin tuntuvassa tilanteessa.
Edellä kuvatun tarinan kuulin Yrittäjäpäivässä muutoksesta kertovalla Ulrika Björkstamin (2021) luennolla. Omaan mieleeni tämä tarina tuo vahvan muistutuksen siitä, miten elämä on perusluonteeltaan hallitsematonta. Vika ei ole vain minussa tai juuri minun elämässäni, jos asiat keikahtavat kurjaan suuntaan. Tilanteisiin vaikuttaa kompleksiset ja syy-yhteyksiltään moninaiset tekijät. Ne voivat aina tuottaa myös hyviä käänteitä. Omaa asennettamme voimme kasvattaa elämään ja tulevaisuuteen luottavaksi. Asennetta, joka rohkenee luottaa siihen, että aina voi tapahtua myös jotakin yllättävää hyvää. Sen ilmestymiseen voi luottaa, sen näyttäytymistä kannattaa havainnoida ja kun se kohdalle osuu, on tärkeää tarttua toimeen.
Rajoitusten auetessa rohkeat korjaavat potin
Keväällä 2021 piti helpottaa. Ehkä se helpotus häämöttää juuri nyt syksyllä 2021, ehkä ei vielä silloinkaan. Mikä maailma meitä odottaa? Meillä ei ole paluuta siihen, joka on jo kadonnut. Meillä on mahdollisuus palata tulevaisuuteen, jonka voimme jälleen tehdä yhdessä. Yllättävintä lienee se, että me emme tiedä, mikä on se uusi. Me kuitenkin luomme sen. Kannattaa valita jotakin uutta. Jotakin, mitä todella haluat tehdä ja johon uskot. Toivo@Tee kulkee tällä matkalla yrittäjien kumppaneina ja etsii uutta voimaa siitä, mikä vielä äsken tuntui tuhoavan kaiken. Luodaan jotakin, mitä ilman koronaa ja emme olisi koskaan osanneet löytää. Herätään henkiin, ei jäädä odottamaan.
Uudet mahdollisuudet ovat jo tulossa. Rohkeat korjaavat potin. Ei ensimmäiset, vaan nopeat kakkosena liikkeelle lähtevät, sanoi Markus Pölönen Helsingin yrittäjien seminaarissa keväällä 2021 tulevaisuuden mahdollisuuksia visioidessaan. Hän kertoi, miten historian saatossa suuret liikahdukset ovat lähteneet liikkeelle pienistä uusista teoista. Joku huomasi teon mielekkyyden ja jatkoi ideaa eteenpäin. Ensimmäinen ei tehnyt asiasta ilmiötä, sen teki vasta toinen. Ollaan siis hereillä, reagoidaan pieniin uusiin asioihin ja kehitellään niitä nopeina kakkosina eteenpäin.
Lähteet
- Björkstam, U. (2021). Muutos: Mielen vahvuus. Yritystä Stadiin 25.5.2021
- Manner, J. 2018. Teoksessa: Organisaatio prosessina, artikkelissa Konfliktinavigointi. Jyväskylä. Metanoia.
- Pölönen, P. (2021). Tulevaisuus: Huomisen yrittäjä. Yritystä Stadiin 25.5.2021
- Van Der Kolk, B. (2014). Jäljet kehossa. Suom. Hartikainen,T. Helsinki. Viisas elämä.
- Odgen, Minton, Pain (2006). Trauma ja keho. Helsinki. Traumaterapiakeskus.
Kirjoittaja
Päivi Rahmel on Metropolia AMK:n kulttuuripalveluiden lehtori. Oppimisen, tarinallisuuden, taiteellisten työtapojen kokenut kouluttaja, työnohjaaja ja valmentaja. Toivo@Tee-hankkeessa hän toimii In Crisis Campin vastuuvetäjänä.
Ei kommentteja