Strateginen johtaminen mahdollistaa yrityksen kilpailuedun tunnistamisen ja tulevaisuuskestävän toiminnan rakentamisen. Valittu strategia edellyttää kykyä viedä se käytäntöön ja useimmiten se tarkoittaa muutosta, uudistumista ja vanhoista toimintamalleista luopumista. Strateginen johtaminen liittyy tiiviisti muutosjohtamiseen ja organisaation transformaatioon, jonka edellytyksenä ovat ns. strategiset kyvykkyydet (strategic capabilities).
Miten strategiset kyvykkyydet määritellään?
Kyvykkyys nähdään aineettomana pääomana ja erityisesti organisaation osaamisena, joka vahvistaa organisaation kilpailukykyä. Tässä yhteydessä puhutaan myös ns. ydinkyvykkyydestä (core competency), joka tarkoittaa ylivoimaista osaamista verrattuna kilpailijoihin. 1 Tällöin keskeiseksi asiaksi muodostuu kyvykkyyksien ja osaamisen ennakointi, tunnistaminen ja kehittäminen liiketoiminnan tarpeita vastaavaksi.
Strategiset kyvykkyydet puolestaan erottavat organisaation muista toimijoista ja niitä on vaikea kopioida. Ne ovat usein ns. dynaamisia kyvykkyyksiä, jolloin yritys muokkaa ja laajentaa resurssejaan vastatakseen muuttuvaan toimintaympäristöön. 2 Näitä voivat olla esimerkiksi kyky tarttua uusiin liiketoimintamahdollisuuksiin muita nopeammin, yrityksen toimintamallin muuttaminen muita asiakaslähtöisemmäksi ja organisaatiokulttuurin valjastaminen tukemaan muutosta muista erottuen. Organisaation strategia ja toimintaympäristö määrittelevät sen, mitkä kyvykkyydet ovat tarkoituksenmukaisia eri tilanteissa.
Mitä strategiset kyvykkyydet ovat käytännössä?
Strateginen kyvykkyys varmistaa organisaation kilpailukyvyn pitkällä aikajänteellä ja sen varaan voidaan rakentaa toimintaa, joka luo lisäarvoa muista erottuvalla tavalla. Strategista kyvykkyyttä voidaan rakentaa yrityksen vahvuuksista käsin (inside-out), jolloin liiketoimintaa uudistetaan yhdistämällä ja uudistamalla nykyisiä kyvykkyyksiä uudella tavalla. Tästä voi olla esimerkkinä uudelle toimialalle laajentuminen nykyisiä resursseja uudelleenorganisoimalla tai uusien liiketoimintojen rakentaminen erilaisella ansaintalogiikalla. Toinen vaihtoehto strategisen kyvykkyyden rakentamiseen on mukautua toimintaympäristön tarpeisiin uudistamalla kyvykkyyksiä sen mukaisesti (outside-in). Tästä voi olla esimerkkinä liiketoiminnan laajentaminen verkostoyhteistyön ja uuden osaamisen avulla tai toiminnan uudelleen asemointi muuntamalla liiketoiminta vastaamaan uusia asiakastarpeita. Näissä tapauksissa strategisten kyvykkyyksien kehittäminen voi olla hidasta riippuen siitä millainen muutostarve on. Tämän vuoksi tähän pitää varata riittävästi aikaa, vähintään 3-5 vuotta tilanteesta riippuen. 3
Strategiset kyvykkyydet voivat liittyä teknologiaan, liiketoimintamalliin, verkostoyhteistyöhön, innovointikykyyn, ylivertaiseen osaamiseen asiakaslähtöisessä liiketoiminnassa, työntekijäymmärryksen tehokkaaseen hyödyntämiseen, toimintakulttuuriin ja muutoskyvykkyyteen. Näiden pohjalta voidaan rakentaa etumatkaa kilpailijoihin ja siten vahvistaa yrityksen strategista kapasiteettia (strategic capacity).
Miten strategialähtöisistä kyvykkyyksistä tulee kilpailuetu?
Strategialähtöinen organisaatio korostaa toiminnassaan onnistunutta strategian mukaista toimintaa, jossa uudistuminen ja strategian toteutus on varmistettu tunnistamalla strategiset kyvykkyydet. 4 Tämä edellyttää holistista näkemystä organisaation toiminnasta: toimialatuntemus, strategia, uudistuminen, kyvykkyydet ja toimintakulttuuri muodostavat kokonaisuuden, jonka avulla luodaan kilpailuetua.
- Toimialatuntemus määrittää, minkälaisilla kyvykkyyksillä pärjätään tietyssä toimintaympäristössä.
- Strateginen johtaminen kuvaa sitä, millä keinoilla kilpailussa pärjätään ja mitä strategiassa kannattaa painottaa. Resurssipohjainen strategia-ajattelu korostaa osaamista keskeisimpänä kilpailutekijänä, jonka avulla koko organisaatio voi uudistua.
- Strategiset kyvykkyydet varmistavat sen, että strategia saadaan toteutettua ja koko organisaatiolla on valmius uudistua strategian mukaisesti.
- Toimintakulttuuri määrittää sen, tukeeko se strategian mukaista uudistumista vai onko se mahdollisesti este kyvykkyyksien hyödyntämiselle.
Mikäli organisaatiolla on kilpailijoihinsa nähden suhteellisesti paremmat ja nopeammin kehittyvät kyvykkyydet, kyvykkyydet ovat sen strateginen kilpailutekijä.
Strategisten kyvykkyyksien avulla varmistetaan strategian toteutus ja sen edellyttämä muutos ja uudistuminen. 5 Strategian käytäntöön viennissä voi kuitenkin jäädä liian vähälle huomiolle se, ovatko organisaation kyvykkyydet ja henkilöstön osaaminen riittäviä tulosten aikaansaamiseksi. Usein kuultu perustelu liittyy siihen, että kyvykkyydet ja osaaminen ovat asioita, joita on vaikea kytkeä strategisiin tavoitteisiin tai että ne ovat perinteisesti olleet henkilöstöjohdon vastuulla. Nämä teemat eivät myöskään välttämättä ole johtoryhmän agendalla strategiaa määriteltäessä, jolloin keskustelu ja syväymmärrys organisaation kyvykkyydestä ja henkilöstön osaamisesta voi jäädä vähäiseksi. Ne voidaan nähdä joskus pelkästään kulueränä, jolloin keskustelu aineettomaan pääomaan investoimisesta on uusi ja vaikutusten arviointi vaikeaa.
Mitä osaamisintensiivisempi toimiala on kysymyksessä, sitä keskeisemmäksi nousee strategisten kyvykkyyksien tunnistaminen organisaatiotasolla. Sen lisäksi keskeinen asia on näistä johdettu osaamisen johtaminen: osaamisten tunnistaminen, osaamisen kehittäminen ja osaamisista luopuminen. Johtamistyön keskiöön nousee tällöin kokonaisvaltainen uudistumisen johtaminen, joka koskee koko organisaatiota.
Kirjoittaja
Helena Kuusisto-Ek työskentelee Metropoliassa liiketalouden alalla opetus- ja kehittämistehtävissä ja tekee parhaillaan väitöskirjaa Tampereen Yliopistossa korkeakoulujen strategisesta johtamisesta. Hän on toiminut pitkään sekä johtamistyössä että työyhteisöjen ja johtamisen kehittäjänä. Hänen osaamisalueitaan ovat erityisesti strateginen johtaminen, osaamisen johtaminen, muutosjohtaminen ja organisaatioiden kehittäminen. Hän toimii UUTOS – Uusi työ ja osaamisen johtaminen -hankkeen asiantuntijana.
Lähteet
- Barney, Jay B. (1991) Firm resources and sustained competitive advantage. Journal of Management 17:99–120.
- Eisenhart KM & Martin JA (2000) Dynamic capabilities: What are they? Strategic Management
Journal 21: 1105–1121. - Oiva Annukka (2007) Strategiakeskeinen kyvykkyyden johtaminen ja organisaation
strateginen valmius. Väitöskirja. Oulun Yliopisto. - Teece, D.J., Pisano, G. and Shuen, A. (1997). Dynamic capabilities and strategic management. Strategic Management Journal, 18, 509–533.
- Tanner, Riika (2024) Strategiasta käytäntöön. Helsinki. Alma
Kiinnostaako tämä teema yritystäsi? Tule mukaan syksyllä 2024 jatkuvaan hankkeeseen. Lue lisää Uutos-hankkeen sivuilta.
Ei kommentteja