Kutsumukseen liitetään toisinaan negatiivinen stigma ja vahva stereotypia siihen, että kutsumustyötä tekevät eritoten naiset itseään säästämättä, laadusta tinkimättä hiljaisina puurtajina hoitotyössä vanhusten ja vammaisten parissa.
Vuodesta toiseen terveys- ja sosiaalialalle hakeutuu uusia ja innokkaita opiskelijoita. Nuorten ohella hakijoiden joukossa on varttuneita opiskelijoita, jotka haluavat vaihtaa alaa ihmisläheiseen ja merkitykselliseen työhön. Voisiko kyseessä olla kutsumus vai motivaatio eheytyä ihmisenä?
Tässä blogitekstissä luon katsauksia siihen, hakeudutaanko hoitoalalle kutsumuksen vai muiden syiden vuoksi. Ja mitä kutsumus oikeastaan tänä päivänä onkaan?
Ajatuksia ja tutkimuksia kutsumuksesta
Filosofi Viktor E. Frankl (1984) kuvaa olemassaolon eksistentiaalista tyhjiötä, täyttymättömyyttä ja tyhjyyden tunnetta tilanteissa, joissa ihminen on toimeton ja vailla merkityksellisiä ihmissuhteita. Sen sijaan ihminen kokee eheyttä ja hyvinvointia silloin kun hänellä on tarkoitus ja tehtävä, jonka vuoksi elää. Lähimmäisenrakkauteen liittyvät vahvasti kutsumuksen ja diakonisen auttamistyön käsitteet, jotka ovat eettisen toiminnan ja auttamistyön merkittäviä peruslähtökohtia.
Eräässä laadullisessa tutkimuksessa Malmin seurakunnassa (2003) vanhusasiakkaat (8) kuvasivat kutsumuksen työksi, joka tehdään ilolla niille ihmisille, jotka eniten tarvitsevat apua. Kutsumustyönä nähtiin konkreettiset arjen teot, talkoohenkisyys ja aito välittäminen. Seurakunnan diakoniatyöntekijät (8) puolestaan kokivat työllään olevan merkitystä ihmisen hyvinvointiin ja hyvään elämään. Eettisen toiminnan ja auttamistyön merkittäviä peruslähtökohtia ovatkin kutsumuksen ja diakonisen auttamistyön käsitteet (Näslindh-Ylispangar, A. 2012, 2008, 2003).
Kirjallisuuden mukaan kutsumus voidaan kokea myös työssäjaksamisen perustaksi: kun oman työn ydin tunnistetaan ja siihen fokusoidaan osaaminen ja kokemus. Kutsumukseen perustuva työ voi olla myös oman alan kehittämistyötä, joka on tieteellisesti ja ammatillisesti korkeatasoista ja josta saadaan asianmukainen palkka. Esteenä kutsumukseen perustuvaan työskentelyyn nähdään kuitenkin usein huono esimiestyö sekä niukat resurssit, jolloin työntekijät joutuivat liikaa keskittymään taloudellisiin tarpeisiin hengellisten tarpeiden sijaan.
Kokevatko nykyiset sairaanhoitajaopiskelijat kutsumusta ammattiinsa?
Metropolia Ammattikorkeakoulu on mukana kansainvälisessä Terveyskäyttäytymisen tutkimuksessa (2018) selvitettiin terveyskäyttäytymisen ohella sairaanhoitajaopiskelijoiden (N=800) kutsumusta ja motivaatiota sairaanhoitajan ammattiin. Tutkimus toteutettiin Pekingin-, Tokusiman, Colombon yliopistoissa ja Metropolia Ammattikorkeakoulussa.
Motivaatiota/kutsumusta ammattiin hakeutumiseen kysyttiin laadullisessa kysymyksessä, johon opiskelijat vastasivat avoimina vastauksina. Metropolian sairaanhoidon opiskelijoista yli puolet (n=111) kuvasi motivaatiotaan/kutsumustaan hoitotyöhön siten, että heillä ei ollut varsinaista kutsumusta vaan he halusivat työllistyä. He kokivat myös persoonina soveltuvansa sairaanhoitajan kiinnostavaan ja inspiroivaan ammattiin.
Osallistuneista opiskelijoista 14 käytti sanaa “kutsumus” kuvatessaan hoitotyön hakeutumistaan.
- ”…halusin tehdä työtä, jossa voin tehdä konkreettisesti hyvää. Viime aikoina olen kuitenkin tehnyt enemmän saattohoitotyötä. Tosin siinäkin voin toteuttaa kutsumustani…..”
- ”…koen sairaanhoitajan työn todellisena kutsumuksena ja nautin työstäni kovasti.”
- ” Saan iloa ja voimia jaksaa, kun autan muita….”
- ”Ainut vaihtoehto omaksi ammatiksi.”
Aineistosta yleisimmäksi perusteeksi hoitotyöhön hakeutumisessa kuvattiin halua auttaa ja tehdä ihmisläheistä työtä (n= 32), toiseksi yleisin hakeutumisen peruste alalle oli ammattiin/ professioon liittyvä lähtökohta. Tärkeänä perusteena kuvattiin myös työn merkityksellisyyttä itselle ja/tai yhteiskunnalle (n=13). Muut kuvaukset liittyivät motivaation katoamiseen opiskelun aikana (n=10).
Sairaanhoitajaopiskelijat toivat esille sen, että halusivat olla avuksi ja olla toisten tukena silloin kun sitä tarvitaan. Omassa työssään he edistävät myös ihmisten hyvinvointia merkityksellisellä tavalla.
Kutsumus on saanut uusia merkityksiä
Aineistosta voi päätellä ainakin sen, että ehkä tänä päivänä kutsumus saa erilaisia merkityksiä: ihmisläheinen, konkreettinen ilolla tehty työ koettiin edelleen merkityksellisenä yksilölle ja yhteiskunnalle sairaanhoitajaopiskelijoiden keskuudessa. Kutsumustietoisuus tänään tarkoittanee hoitotyössä sitä, että tulevat sairaanhoitajat ovat tietoisia työtehtävästään, he arvostavat omaa työtään ja kehittävät sitä. Kutsumus ei välttämättä enää merkitse pelkästään halua tehdä hyvää ja auttaa, vaan myös monia muita asioita. Liittykö kutsumukseen hiljainen tieto ammattiylpeydestä vai ammatti-identiteetistä?
Vahvaa kansainvälistä yhteistyötä
Tutkimushanke (2017-2018) oli osana kansainvälistä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen tutkimusyhteistyötä, johon osallistuivat Metropolia ammattikorkeakoulu (Suomi), Tokushiman yliopisto (Japani), International Institute of Health Science (Sri Lanka) sekä Pekingin Yliopisto, School of Nursing (Kiina).
Kussakin maassa tutkittiin hoitotyön opiskelijoiden (N=800) terveyskäyttäytymistä sekä kutsumusta samalla terveyskäyttäytymisen mittarilla. Kukin kumppaniyliopisto haki itsenäisesti tutkimusluvat ja tutkimuksen eettisen arvioinnin omasta maastaan. Saadut tulokset julkaistiin itsenäisesti omassa maassaan, omalla kielellä.
Tulokset esitettiin lisäksi Sri Lankassa konferenssijulkaisussa sekä esityksissä 11/ 2018. Pääkaupunkiseudun ammattikorkeakoulujen ihmistieteiden eettinen toimikunta sekä Metropolia myönsivät tutkimussuunnitelman perusteella tutkimusluvan 6/2018, Metropolia Ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan johtaja vuonna 12/ 2017.
Kirjoittaja
Anita Näslindh-Ylispangar (FT, TtM, erikoissairaanhoitaja-diakonissa) työskentelee Metropolia ammattikorkeakoulussa palvelujohtajana. Mielenkiinnon kohteena hänellä ovat eettiset kysymykset johtamisessa, sotejohtamisessa, sekä väestön terveyskäyttäytyminen, vanhustyö että saattohoito.
Kirjallisuutta
Ahokas A, Korhonen E-S, Rekola L, Näslindh-Ylispangar A (2018) Nursing Students’ Health Behaviour in Finland. BioInquirer Journal. The Official Publication of the International Institute of Health Sciences, Sri Lanka. November 2018, Volume 4, Issue I.
Frankl VE. 1994. Ihmisyyden rajalla. Keuruu: Otava.
Kettunen P. 2003. Hengellinen kokemus ja ihmisen kokonaisvaltaisuus. Teoksessa: Häyrynen S, Kotila H, Vatanen O. (toim). Spiritualiteetin käsikirja. Helsinki: Kirjapaja, 361–379.
Metzl J & Kirkland A. eds. 2010. Against Health. How Health Became the New Morality. New York: New York University Press.
Näslindh-Ylispangar, A. (Director of the study), Korhonen, E-S. Ahokas, A. Rekola, L. Nursing students’ health behaviour in Finland. SRI Lankan konferenssin abstrakti, marraskuu 2018. (IIIHS).
Näslindh-Ylispangar A. 2003. Lähimmäisenrakkaus diakonisessa auttamistyössä. Diakonia-amk opinnäytetyö.
Näslindh-Ylispangar, A. 2008. Men’s Health Behavior, Helath Belives and Need for Health Counselling. A study amongst 40-year-old males from one Helsinki City region. University of Helsinki. Department of General Practice and Primary Health Care. Academic Dissertation. Helsinki University Printing House.
Näslindh-Ylispangar, A. 2012. Vanhuksen terveyden, hyvinvoinnin ja hyvän elämän edistäminen, Edita.
Raatikainen R. 1997. Nursing care as calling. Journal of Advanced Nursing. 25; 6, 1111–1115.
Sihvo J. Diakonia. 1969. Kutsumus ja ammatti. Porvoo: WSOY.
Vieno, A., Villa, T. 2017. Opiskelijoiden hyvinvointitutkimukset. Selvitys korkeakouluopiskelijoiden terveyttä ja hyvinvointia koskevista valtakunnallisista tiedonkeruista Suomessa. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki 2017.
Villa, T. (toim.) 2016. Opiskelijabarometri 2014. Katsaus Korkeakouluopiskelijoiden opintoihin, arkeen ja hyvinvointiin. Opiskelun ja koulutuksen tutkimussäätiö OTUS 55/2016. Helsinki.
Özcakar, N., Kartal, M., Mert, H., Güldal, D. 2015. Healty Living Behaviors of Medical and Nursing Students. International Journal of Caring Science. Vol. 8(3), 536-542.
Ei kommentteja