Kesälomani viimeisenä päivänä pistäydyin pitkästä aikaa kirjakaupassa. Menin etsimään harrastekirjallisuutta. Hakemani teokset sijaitsivat tietokirjallisuus-osastolla, joten silmäilin lävitse myös ammattikirjallisuutta: viestintää, organisaatioita, johtamista, työnhakuoppaita. Sosiaalinen media, itsensä johtaminen ja itsensä brändääminen näyttivät olevan ajankohtaisia ilmiöitä.
Ammattikirjallisuus on mielenkiintoista. Lukematta enempää kuin teoksen otsikon ja takakannen, ei voi välttämättä päätellä, onko kirja oikeasti hyödyllinen luettava. Kirjan kannessa olevien kirjoittajien tunnettuus saattaa ohjata valintaa, tuleeko kirjaan edes tartuttua. Sisällysluettelo usein määrittää, kannattaako lukea alkua pidemmälle, löytyykö revittelevän otsikon alta oikeaa asiaa.
Moni asiantuntija on brändännyt itsensä huippuasiantuntijaksi kirjoittamalla omasta erityisosaamisalueestaan oppaan. Moni heistä kirjoittaa sujuvasti ja paljastaa oikeasti hyödyllisiä ammattiniksejä. Usein mukana on lähdeviitteitä tutkimuksiin tai alalla tunnustettujen julkaisuihin, perusteoksiin. Itse arvostan tällaista kombinaatiota.
Nopeasykkeisessä maailmassa ajankohtaiset ilmiöt myyvät ilman pitkällistä tutkimustakin. Ammattikirjallisuudessa käytännön kokemukset ovat keskiössä. Tiede ei pysy alati muuttuvan arjen perässä.
Monissa työelämään liittyvissä ilmiöissä ei koskaan olla yhden, vaan monen tieteenalan piirissä. Työelämässä on kysymys paitsi siitä ”omasta alasta”, myös ihmisistä ja organisaatioista. Niistä sitten riittääkin mielipiteitä yhtä monta kuin on alalla toimivaa ihmistäkin.
Sen kummemmin tieto- ja ammattikirjallisuutta julkaisevien kustantamojen toimintaan syventymättä uskallan väittää, että kustannusbisneksessäkin tarjonta luo kysyntää. Suomenkielinen kirjallisuus on hankalaa kustannettavaa, sillä markkina-alue on pieni. Meillä tuotetaan tietokirjallisuutta harkitummin kuin esimerkiksi englanninkielisillä markkinoilla.
Onneksi suomenkielistä tietokirjallisuutta on yhä tarjolla. Paikallisuus tuntuu ja maistuu. Meille tutut ilmiöt tulevat selitetyiksi. Hyvässä kirjassa kaikki tieto on kompaktisti samojen kansien välissä. Painettu kirja tuntuu usein uskottavammalta kuin netistä löydetyt tietolähteet.
Tärkeintä on muistaa lähdekritiikki.
Objektiivista informaatiota ajankohtaisista ilmiöistä on lähes mahdotonta saada. Olipa asiantuntija kirjoittanut blogiinsa tai kirjaan, asiantuntijan artikkeli on kaikista arvokkaista lähdeviitteistä huolimatta hänen omien kokemusten ja pyrkimysten silmälasien läpi värittynyttä.Siksi kriittisen lukijan hyvä tutustua useamman asiantuntijan käsityksiin aiheesta.
Esimerkiksi, mitä on hyvä johtajuus. Siitä riittää kirjallisuutta hyllymetreittäin. Tänään ja tulevaisuudessa.
Kirjoihin on vuodatettu asiantuntijoiden valistuneet arviot, mielipiteet, opit, neuvot ja niksit. Kun niitä otetaan käyttöön, alkaa kirjan sisältö elää todellisuutta. Se on asiantuntijuuden viimeinen koettelemus: toimivatko kirjan sivuille painetut viisaudet ja neuvot käytännössä? Miten tietoa voi soveltaa eri tilanteisiin?
Tuleeko taikinasta pannukakku vai tuulihattu, kuten kirjassa luvattiin? Jos ei tule tuulihattua, onko vastuu reseptin laatijassa, yhden tekstirivin epähuomiossa pois editoineessa kustannustoimittajassa vai ohjeita väärin tulkinneessa kotikokissa?
Ei kommentteja