Ketä alumnin, joka ei ole vuosiin ollut tekemisissä entisen opinahjonsa kanssa, tulisi kontaktoida, jos tulisi jotain oleellista asiaa? Entisten opettajiensa ehkä jo siirryttyä eläkkeelle, tilanne voi olla hankala, ellei asiakaspalveluprosessia ole oppilaitoksessa mietitty alumnin näkökulmasta.
Jos yhteydenotto on vaikeaa tai tuloksetonta, ensimmäinen yritys voi jäädä viimeiseksi. Kotikorkeakoulu ei ehkä koskaan saa edes tietää, että tapahtui yritys, joka johti erehdykseen. Mikä kolhu se on organisaation maineelle yksittäisen alumnin näkökulmasta? Entäpä hänen edustamiensa verkostojen piirissä?
Alumnikoordinaattorin työ korkeakoulussa on monipuolista. Se on myös vaativaa. Kohdeyleisö on lähtökohtaisesti myötämielistä yhteistyön tekemiselle. Oleellisimpia kysymyksiä ovat, miksi suhdetoimintaa harjoitetaan, mitä sillä tavoitellaan ja miten sitä käytännössä toteutetaan niin, että kaikki osallistuvat osapuolet hyötyvät.
Tarjolla alumnisuhdetoiminnassa: mielekkäitä kohtaamisia.
Opiskelijat eivät ammattikorkeakoulussa välttämättä ole tietoisia siitä, että heistä tulee valmistuttuaan alumneja. Opettajat eivät aina ehdi tai miellä tarvetta lähteä mukaan alumnisuhdetoimintaan, vaikka ovatkin omien opiskelijoiden myöhemmästä urasta ja menestyksestä kiinnostuneita. Opettajista moni on luonut itseohjautuvasti verkostoja alumnien keskuuteen. Joskus he myös visusti varjelevat jakamasta näitä verkostoja muiden tietoisuuteen. Samoin opiskelijat luovat omia, tulevaisuuden alumniverkostojaan opintoaikanaan.
Haastavinta voi olla tavoittaa alumnit sen jälkeen, kun valmistuminen on takanapäin jo joitain vuosia sitten. Korkeakouluilla on ajoittain kampanjoita, joissa alumneja toivotaan palaavan yhteistyön pariin. Mutta miksi? Ja miten? Mitä alumnien kanssa voidaan tehdä yhteistyössä niin, että siihen kannattaa molempien osapuolten tarttua? Kysykäämme alumneilta. Kysykäämme korkeakoulujen opettajilta, johdolta, opiskelijoilta. Jokainen joukkio antaa erilaisia vastauksia. Jokainen yksilö näkee yhteistyön motiivit omien suodattimiensa lävitse.
Koordinaattori pähkäilee näitä näkökulmia päivittäin. Useimmissa korkeakouluissa alumniasioista vastaavia työntekijöitä on yksi. Joskus hänen toimenkuvaansa kuuluu muutakin kuin pelkät alumnisuhteet.
Prosesseja tarvitaan pitämään organisaatio hyvin organisoituna, mutta suhdetoiminta on ihmistenvälistä työtä. Suhdetoiminnassa tuloksia ei saavuteta pikaratkaisuin. Tärkeää on asettaa tavoitteet, suunnitella toimenpiteet ja toteuttaa ne järjestelmällisesti. Kehittämistyössä vaaditaan kerättyä dataa, tilastoja tai palautetta. Välineitä, joiden avulla voidaan arvioida, johtivatko toteutuneet toimenpiteet tavoitteiden saavuttamiseen.
Suhdetoiminta ei voi olla yhden ihmisen varassa. Ei, vaikka kaikki työvälineet olisivat kunnossa ja vastuu siirrettävissä helposti toiselle. Parasta on, jos suhdetoiminnan kehittämistä tehdään useamman henkilön voimin ja käytännön toimenpiteiden toteuttamisvastuuta jaetaan laajemminkin organisaation sisällä – ja ulkona, jossa suurin osa alumneista kuitenkin toimii omissa verkostoissaan.
Ihminen tarvitsee ihmistä, onnistuakseen, menestyäkseen, kehittyäkseen. Alumnia koskettavat syyt palata takaisin vanhan oppilaitoksensa kanssa yhteistyöhön ovat löydettävissä. Omaa ammattia koskettavat tuoreet sisällöt vetävät tuoreita alumneja ja kauan sitten valmistuneita puoleensa. Miten sisällöt tarjoillaan, on toinen juttu. Tapahtumia pursuaa joka päivälle. Alumni on kiinni työelämässä. Ei ehdi, ei jaksa, ei kykene. Sekin on hyvä huomioida.
Joillekin tärkeintä on nostalgia; saada kävellä vielä kerran niillä käytävillä ja luokkahuoneissa, joissa nuorempana tuli vietettyä aikaa. Tavata vanhoja opiskelukavereita. Itse asiassa jokainen tutkintoaikana istuttu luento on osa koko koulun markkinointiviestintää. Mitä niistä vuosista jää mieleen? Tekeekö mieli palata takaisin vai iljettääkö ajatuskin? Milloin nostalgiavaihe aktivoituu? Miten hyvin on tullut pidettyä yhteyttä muihin kollegoihin?
Alumnisuhdetoiminta vaikuttaa jo hakuvaiheessa. Mikä on oppilaitoksen maine sieltä valmistuneiden keskuudessa? Suosittelisivatko he tutkinto-opintoja juuri meillä nuoremmillensa? Ovatko he ylpeitä alumniudestaan?
Miten ylpeitä oppilaitos on alumneistaan? Miten se osoittaa arvostusta?
—
Näitä pohdintoja jatketaan. Myös niitä tärkeimpiä sisältöjä, eli alumnien haastatteluja heidän työelämästään, on vireillä. Ehdotuksia haastateltaviksi saa lähettää meiliin alumni ät metropolia piste fi.
Ei kommentteja