Ammattikorkeakoulut syntyivät Suomeen kolmisenkymmentä vuotta sitten. Idea lähti liikkeelle silloisen opetusministeri Christoffer Taxellin visiosta, jonka mukaan Suomen korkeakoulujärjestelmää piti kehittää. Lukiosta valmistuneille ei ollut tarpeeksi paikkoja yliopistoissa, ja tätä ylioppilassumaksi ristittyä ilmiötä haluttiin purkaa. Myös erilaisten opistojen antamia tutkintoja ja niiden tasoa haluttiin yhdenmukaistaa ja mahdollistaa ammatillisen koulutuksen kautta väylä korkeakouluihin.
Opintosisältöjen työelämälähtöisyys ja opettajilta edellytetty työkokemus alan tehtävistä ovat olleet ammattikorkeakoulujen selkeä ohjaava periaate. Niiden varassa myös menestys on saavutettu. Nyt maassamme on jo yli puoli miljoonaa AMK-tutkinnon suorittanutta. Osa heistä on palannut takaisin omaan opinahjoonsa suorittamaan ylempää korkeakoulututkintoa (YAMK-tutkinto); osa on ehkä myöhemmin pyrkinyt yliopistoihin. Mutta aivan vastaavalla tavalla monet maisteritutkinnon ensin suorittaneet ovat päätyneet ammattikorkeakouluihin. Vasta siellä he mielestään saavat valmiudet tehdä alan töitä myös käytännössä. Esimerkiksi media-ala tai laboratorioanalytiikka ovat Metropoliassa tutkintoja, joihin haeta an merkittävässä määrin yliopistotutkinnon jälkeen.
Mutta elävätkö ammattikorkeakoulut niin kuin opettavat? Jäävätkö puheet puheiksi ja imagonkiillotukseksi? Mikä takaa opintojen työelämälähtöisyyden? Pystyvätkö opettajat seuraamaan alansa kehitystä ja tuomaan opiskelijoille ajantasaista tietoa yritysten toimintatavoista? Entisten mallien mukaan toimiminen ei edes riitä, vaan korkeakouluopintojen pitäisi antaa valmistuneille kykyä kehittää alaa ja olla työpaikkojen positiivisia muutosagentteja.
Metropolian printtimedian sivuaine käynnistyi vajaa vuosi sitten. Valitettavasti etäopetukseen siirtyminen hieman hidasti opintojen tarjoamista ja vaikutti myös siihen, etteivät tämän uuden kokonaisuuden opiskelijat olleet koskaan samassa tilassa eivätkä siten oppineet tuntemaan toisiaan. Heistä ei muodostunut siksi samanlaista mannekiiniryhmää kuin heidän opiskelutovereistaan Stuttgartin Hochschule der Medien -korkeakoulussa. Siellä printtimedian englanninkielisestä opiskelusta on tehty tavattoman houkuttelevaa ja mediaseksikästä muiden muassa julkaisemalla opiskelijoista, eri painotekniikoiden opiskelusta sekä valmiista, yritysten kanssa yhdessä tehdyistä projekteista kirjoja, valokuvia, videoita ja sosiaalisen median tarinoita.
Stuttgartin kolmannen vuosikurssin opiskelijat ovat some-tarinoiden perusteella osallistuneet jo Düsseldorfissa Drupa-messuille ja toteuttaneet siellä oman näyttelyosaston. Heidän takiaan yleinen koulun liiketalouden kurssi mainoskampanjan rakentamisesta suunnattiin printtimediaan ja sen myötä paikalliselle tavarataloketjulle tehtiin nu
oriin vetoava ilme, jonka visuaalinen toteutus perustui suurkuvatulostukseen, erilaisten katalogien ja juuri kyseistä kohderyhmää puhuttelevien pakkausten, etikettien ja hintalappujen painamiseen osana opintosuoritusta. Yksi opiskelijaryhmä teki elämyksellisen selailukirjan Egyptin pyramideista niin, että sivuilta ponnahtaa esiin aiheeseen liittyviä kolmiulotteisia hahmoja ja rakenteita. Lisäksi opiskelijat ovat juuri julkaisseet tutkimusraportin siitä, miten koronapandemia on vaikuttanut painoalan liiketoimintaan.
Metropolia ei tällaiseen ole vielä pystynyt. Mutta se on varma, ettei meilläkään takista tule tuluskukkaroa. Jos me emme kykene parantamaan Suomessa printtimedian imagoa nuorten silmissä ja sen asemaa korkeakoulujen opintotarjonnassa, niin ei muuta kuin häpeänurkkaan vain. Emme totisten silloin ole ansainneet työelämälähtöisyyden mainesanaa emmekä lunastaneet lupaustamme antaa teoriaa ja käytäntöä yhdistävää opetusta innostavien ja alan silmissä arvostettujen opettajien johdolla.
Parhaimmillaan yhteistyö yritysten kanssa nimittäin on sitä, että opintosisällöt laaditaan yhdessä ja että työelämän edustajat voivat olla mukana laatimassa pääsykoetehtäviä tai haastattelemassa pyrkijöitä. Yritysten edustajat pitävät vierailuluentoja, jotka opiskelijat sitä paitsi kokevat aina hyvin motivoivina. Joskus, työprosessien niin salliessa, jokin yksittäinen tekniikka tai työkäytäntö voidaan jopa demonstroida suoraan yritysten tiloissa.
Myös projekti- ja innovaatio-opinnot, puolen vuoden mittainen työharjoittelu sekä opinnäytetyöt ovat niitä kohtia, joissa elinkeinoelämän ja ammattikorkeaopiskelijoiden polut yleensä aina yhtyvät. Kun projekteihin ja opinnäytetyöhön saadaan toimeksianto yrityksistä, kontakti työelämään ja mahdollisiin tuleviin työnantajiin syntyy luontevasti. Myös työyhteisöissä saadaan kokemusta opiskelijoista ja heidän erilaisista vahvuuksistaan. Näin mahdollisen työpaikan avautuessa osataan paremmin arvioida hakijan soveltuvuutta juuri siihen kyseiseen tehtävään.
Metropolian printtimedian sivuaineen osalta voi todeta, että vaikka sen tarjoamisessa olemme vasta alussa, niin suhtautuminen on ollut valtavan ystävällistä ja kannustavaa. Olemme saaneet sekä Åkerlundin mediasäätiöltä että media-alan tutkimussäätiöltä apurahoituksen koulutuksen suunnitteluun ja käynnistämiseen. Olemme päässeet haastattelemaan asiantuntijoita alan tulevaisuudennäkymistä ja keskeisistä osaamistarpeista. Olemme voineet osallistua maksuttomasti erilaisiin graafisen tekniikan webinaareihin kuulemaan ekologisista ratkaisuista ja ilmastotalkoisiin osallistumisesta. Kuuden hengen elokuva- ja TV-alan opiskelijaryhmämme otettiin todella lämpimästi vastaan niin Päivälehden museossa, Printmarkissa, Colorossa, Premissä, Printekissä kuin Otavan kirjapainossa, kun he tekivät hankkeelle kesätyönään lyhytelokuvia ja animaatioita painoalasta ja sen monista mahdollisuuksista.
Yhteen hiileen puhaltaminen on se, mikä alan kehittämisessä kantaa maaliin asti. Maalissa meillä puolestaan väikkyy kuva ennakkoluulottomista, rohkeista ja analyyttisistä ammattikorkeakoulun kasvateista, jotka ovat saaneet tiedolliset eväät, mutta myös innostuksen, soveltamisosaamisen ja halun menestyä kiehtovalla, dynaamisella, ihmisten arkeen ja juhlaan kuuluvalla printtimedian alalla.
Perässä tullaan, Stuttgart! Täältä tullaan, painoalan työelämä!
Lisätietoja:
Print Media Technologies -tutkinto Stuttgartissa: https://www.hdm-stuttgart.de/en/prospective_students/academic_programs/all_programs/steckbrief?sgang_ID=550067
Tutkinto-ohjelman Facebook-sivu: https://www.facebook.com/HochschuleDerMedien/
Tutkimusraportti Covid 19 vaikutuksista painoalalle: https://pmt.hdm-stuttgart.de/covid-19s-effect-on-the-print-and-media-industries/
Drupa-messut Düsseldorfissa: https://www.drupa.com/
Painovoimaa-hanke ja sivuaine Metropoliassa: https://painovoimaa.metropolia.fi/
Faktori-lehti: https://mdufaktori.wordpress.com/2020/06/19/painovoimaa-koulutukseen/
Ei kommentteja