Työmarkkinoilla on kova kilpailutilanne. Töitä ei riitä kaikille. Myös korkeakoulutettuja on työttömänä, tai he eivät ole koulutustaan vastaavissa tehtävissä, tai työ ei ole täysiaikaista. Kuitenkin joillain työnantajilla saattaa olla pulaa osaajista. Ristiriita vaikuttaa ilmeiseltä.
Työnantajat käyttävät monenlaisia rekrytointiprosesseja löytääkseen juuri sen oikean henkilön juuri siihen tehtävään, joka on vapaana. Kun työpaikka avataan julkiseen hakuun, ryntäys on valtava. Yhtä tehtävää saattaa hakea sadoittain työtä vailla olevia.
Moni työnantaja turvautuu ulkoistettuun ennakkokarsintaan. Se on ymmärrettävää, sillä työnantaja saattaa olla pulassa, jos joutuu käsittelemään itse satojen kandidaattien hakupaperit ja järjestämään haastattelut.
Työnantajan ulkopuolelta ostettavia rekrytointiapuja on monenlaisia. Voi vuokrata työvoiman vuokrafirmalta. Voi ostaa palveluja suorittaakseen kokonaisen tai osan rekrytointiprosessistaan ulkopuolisen tahon suorittamana. Psykologisia profilointeja, taitotestejä, video- ja ryhmähaastatteluja. Näihin kaikkiin menetelmiin työnhakija voi törmätä.
Mutta mitä nämä ennakkokarsintakierrokset oikeastaan ovat? Kuka niitä suorittaa? Minkälaisia tuloksia työnantajan ulkoistamat rekrytointiprosessit tuottavat? Johtaako kolmi- tai viisivaiheinen rekrytointiprosessi haluttuun lopputulokseen?
Jos esikarsintavaiheet menevät omasta mielestä hyvin, on sopiva tutkinto ja monen vuoden työkokemus, mutta sekään ei enää riitä takaamaan työpaikkaa, mitä tavallinen ihminen voi enää asialle tehdä?
Onko valituksi tuleminen ainoastaan tuurista kiinni?
Osallistu keskusteluun tai kerro oma kokemuksesi rekrytointiprosessista. Voit vastata anonyymisti lomakekyselyyn täällä. Kyselylomake on avoinna helmikuun loppuun asti. Kyselyn tuloksista koostetaan oma blogimerkintä maaliskuun aikana ja se julkaistaan tiistaina 25.3.2014.
Ei kommentteja