Ammattikorkeakoulut syntyivät Suomeen kolmisenkymmentä vuotta sitten. Idea lähti liikkeelle silloisen opetusministeri Christoffer Taxellin visiosta, jonka mukaan Suomen korkeakoulujärjestelmää piti kehittää. Lukiosta valmistuneille ei ollut tarpeeksi paikkoja yliopistoissa, ja tätä ylioppilassumaksi ristittyä ilmiötä haluttiin purkaa. Myös erilaisten opistojen antamia tutkintoja ja niiden tasoa haluttiin yhdenmukaistaa ja mahdollistaa ammatillisen koulutuksen kautta väylä korkeakouluihin.

Opintosisältöjen työelämälähtöisyys ja opettajilta edellytetty työkokemus alan tehtävistä ovat olleet ammattikorkeakoulujen selkeä ohjaava periaate. Niiden varassa myös menestys on saavutettu. Nyt maassamme on jo yli puoli miljoonaa AMK-tutkinnon suorittanutta. Osa heistä on palannut takaisin omaan opinahjoonsa suorittamaan ylempää korkeakoulututkintoa (YAMK-tutkinto); osa on ehkä myöhemmin pyrkinyt yliopistoihin. Mutta aivan vastaavalla tavalla monet maisteritutkinnon ensin suorittaneet ovat päätyneet ammattikorkeakouluihin. Vasta siellä he mielestään saavat valmiudet tehdä alan töitä myös käytännössä. Esimerkiksi media-ala tai laboratorioanalytiikka ovat Metropoliassa tutkintoja, joihin haeta an merkittävässä määrin yliopistotutkinnon jälkeen.

Mutta elävätkö ammattikorkeakoulut niin kuin opettavat? Jäävätkö puheet puheiksi ja imagonkiillotukseksi? Mikä takaa opintojen työelämälähtöisyyden? Pystyvätkö opettajat seuraamaan alansa kehitystä ja tuomaan opiskelijoille ajantasaista tietoa yritysten toimintatavoista? Entisten mallien mukaan toimiminen ei edes riitä, vaan korkeakouluopintojen pitäisi antaa valmistuneille kykyä kehittää alaa ja olla työpaikkojen positiivisia muutosagentteja.

Metropolian printtimedian sivuaine käynnistyi vajaa vuosi sitten. Valitettavasti etäopetukseen siirtyminen hieman hidasti opintojen tarjoamista ja vaikutti myös siihen, etteivät tämän uuden kokonaisuuden opiskelijat olleet koskaan samassa tilassa eivätkä siten oppineet tuntemaan toisiaan. Heistä ei muodostunut siksi samanlaista mannekiiniryhmää kuin heidän opiskelutovereistaan Stuttgartin Hochschule der Medien -korkeakoulussa. Siellä printtimedian englanninkielisestä opiskelusta on tehty tavattoman houkuttelevaa ja mediaseksikästä muiden muassa julkaisemalla opiskelijoista, eri painotekniikoiden opiskelusta sekä valmiista, yritysten kanssa yhdessä tehdyistä projekteista kirjoja, valokuvia, videoita ja sosiaalisen median tarinoita.

Stuttgartin kolmannen vuosikurssin opiskelijat ovat some-tarinoiden perusteella osallistuneet jo Düsseldorfissa Drupa-messuille ja toteuttaneet siellä oman näyttelyosaston. Heidän takiaan yleinen koulun liiketalouden kurssi mainoskampanjan rakentamisesta suunnattiin printtimediaan ja sen myötä paikalliselle tavarataloketjulle tehtiin nu

oriin vetoava ilme, jonka visuaalinen toteutus perustui suurkuvatulostukseen, erilaisten katalogien ja juuri kyseistä kohderyhmää puhuttelevien pakkausten, etikettien ja hintalappujen painamiseen osana opintosuoritusta. Yksi opiskelijaryhmä teki elämyksellisen selailukirjan Egyptin pyramideista niin, että sivuilta ponnahtaa esiin aiheeseen liittyviä kolmiulotteisia hahmoja ja rakenteita. Lisäksi opiskelijat ovat juuri julkaisseet tutkimusraportin siitä, miten koronapandemia on vaikuttanut painoalan liiketoimintaan.

Metropolia ei tällaiseen ole vielä pystynyt. Mutta se on varma, ettei meilläkään takista tule tuluskukkaroa. Jos me emme kykene parantamaan Suomessa printtimedian imagoa nuorten silmissä ja sen asemaa korkeakoulujen opintotarjonnassa, niin ei muuta kuin häpeänurkkaan vain. Emme totisten silloin ole ansainneet työelämälähtöisyyden mainesanaa emmekä lunastaneet lupaustamme antaa teoriaa ja käytäntöä yhdistävää opetusta innostavien ja alan silmissä arvostettujen opettajien johdolla.

Parhaimmillaan yhteistyö yritysten kanssa nimittäin on sitä, että opintosisällöt laaditaan yhdessä ja että työelämän edustajat voivat olla mukana laatimassa pääsykoetehtäviä tai haastattelemassa pyrkijöitä. Yritysten edustajat pitävät vierailuluentoja, jotka opiskelijat sitä paitsi kokevat aina hyvin motivoivina. Joskus, työprosessien niin salliessa, jokin yksittäinen tekniikka tai työkäytäntö voidaan jopa demonstroida suoraan yritysten tiloissa.

Myös projekti- ja innovaatio-opinnot, puolen vuoden mittainen työharjoittelu sekä opinnäytetyöt ovat niitä kohtia, joissa elinkeinoelämän ja ammattikorkeaopiskelijoiden polut yleensä aina yhtyvät. Kun projekteihin ja opinnäytetyöhön saadaan toimeksianto yrityksistä, kontakti työelämään ja mahdollisiin tuleviin työnantajiin syntyy luontevasti. Myös työyhteisöissä saadaan kokemusta opiskelijoista ja heidän erilaisista vahvuuksistaan. Näin mahdollisen työpaikan avautuessa osataan paremmin arvioida hakijan soveltuvuutta juuri siihen kyseiseen tehtävään.

Metropolian printtimedian sivuaineen osalta voi todeta, että vaikka sen tarjoamisessa olemme vasta alussa, niin suhtautuminen on ollut valtavan ystävällistä ja kannustavaa. Olemme saaneet sekä Åkerlundin mediasäätiöltä että media-alan tutkimussäätiöltä apurahoituksen koulutuksen suunnitteluun ja käynnistämiseen. Olemme päässeet haastattelemaan asiantuntijoita alan tulevaisuudennäkymistä ja keskeisistä osaamistarpeista. Olemme voineet osallistua maksuttomasti erilaisiin graafisen tekniikan webinaareihin kuulemaan ekologisista ratkaisuista ja ilmastotalkoisiin osallistumisesta. Kuuden hengen elokuva- ja TV-alan opiskelijaryhmämme otettiin todella lämpimästi vastaan niin Päivälehden museossa, Printmarkissa, Colorossa, Premissä, Printekissä kuin Otavan kirjapainossa, kun he tekivät hankkeelle kesätyönään lyhytelokuvia ja animaatioita painoalasta ja sen monista mahdollisuuksista.

Yhteen hiileen puhaltaminen on se, mikä alan kehittämisessä kantaa maaliin asti. Maalissa meillä  puolestaan väikkyy kuva ennakkoluulottomista, rohkeista ja analyyttisistä ammattikorkeakoulun kasvateista, jotka ovat saaneet tiedolliset eväät, mutta myös innostuksen, soveltamisosaamisen ja halun menestyä kiehtovalla, dynaamisella, ihmisten arkeen ja juhlaan kuuluvalla printtimedian alalla.

Perässä tullaan, Stuttgart! Täältä tullaan, painoalan työelämä!

Lisätietoja:

Print Media Technologies -tutkinto Stuttgartissa: https://www.hdm-stuttgart.de/en/prospective_students/academic_programs/all_programs/steckbrief?sgang_ID=550067

Tutkinto-ohjelman Facebook-sivu: https://www.facebook.com/HochschuleDerMedien/

Tutkimusraportti Covid 19 vaikutuksista painoalalle: https://pmt.hdm-stuttgart.de/covid-19s-effect-on-the-print-and-media-industries/

Drupa-messut Düsseldorfissa: https://www.drupa.com/

Painovoimaa-hanke ja sivuaine Metropoliassa: https://painovoimaa.metropolia.fi/

Faktori-lehti: https://mdufaktori.wordpress.com/2020/06/19/painovoimaa-koulutukseen/

Åkerlundin mediasäätiön ja Media-alan tutkimussäätiön rahoittama Painovoimaa-hanke on edistynyt viime lukukausien koronahaasteesta huolimatta. Tavoitteena on ollut toisaalta herättää nuorten kiinnostusta printtimediaa kohtaan, toisaalta mahdollistaa erikoistuminen graafiseen tekniikkaan ja painomenetelmiin korkeakoulutasolla.

Koska paluuta puhtaasti graafiseen tekniikkaan suuntautuvan insinööritutkinnon tarjoamiseen ei nyky-Suomessa enää ole, näkökulma käännettiin ylösalaisin. Nyt Metropolian tarjonnassa on 30 opintopisteen printtimedian sivuaine, jonka voi suorittaa monenlaisesta taustasta tai koulutusalasta käsin. Sivuaine sopii niin media- tai materiaali- ja pintarakennustekniikan opiskelijoille kuin vaikkapa kone- ja automaatiotekniikkaan tai graafiseen muotoiluun suuntautuvalle.

Kuva 1: Printtimedia sivuaineen suoritettuaan opiskelijat tietävät, mihin mediaan ja mihin laitteisiin näitä megaluokan painopaperirullia tarvitaan.

 

 

 

 

 

 

 

 

Onnistumisia ja haasteita

Vuosi sitten syksyllä alkanut opintokokonaisuus tarjottiin vapaasti valittavina opintoina Metropoliassa ja väyläopintoina Stadin ammattiopiston painoviestinnän aikuisopiskelijoille. Myös verkko-opetusmateriaalia toteutettiin yhteistyössä Stadin ammattiopiston opettajien kanssa. Erään sivuainetta suorittaneen opiskelijan kommentti kuvastaa yhteistyön mahdollistavaa luonnetta ja perimmäistä ajatusta:

Osallistuin tähän hankkeeseen, sillä halusin kartuttaa omaa tietotaitoani ja toisaalta myös kokeilla, minkälaista opiskelu Metropoliassa on. Stadin ammattiopistossa saa oikein hyvää opetusta käytännön tasolla, mutta olen opintojeni aikana koko ajan toivonut myös syvempää, teoreettista opetusta ja siihen tämä hanke tarjosi tosi oivallisen tilaisuuden. Haluaisin myös ehkä jatkaa opintojani ammattikorkeakoulun puolella valmistumiseni jälkeen.

Tämän opiskelijan mukaan opiskelukokemus on ollut hyvin myönteinen. Positiiviselta on tuntunut se, että opintoja on voinut suorittaa omassa tahdissaan. Verkkopohjaiset opinnot ovat voineet edetä siitä huolimatta, että samaan aikaan hänellä oli meneillään työharjoittelu yrityksessä. Hän on vakuuttunut alan tulevaisuudesta:

Uskon, että printtimedialle tulee aina olemaan jonkinlaista kysyntää. On kuitenkin eri asia pidellä kädessä kirjaa, kuin lukea sama tieto ruudulta tai saada vaikkapa käsin kirjoitettu postikortti virtuaalisen sijaan.

Lukuvuonna 2020−2021 printtimedian sivuaineessa tarjottiin kolme opintojaksoa:

• painomenetelmät, materiaalit ja visuaalisuus 5 op
• markkinointi ja yritystalous 5 op
• tekninen myynti 5 op

Ne kaikki oli toteutettu verkko-opintoina, mikä toki oli hyvä asia tilanteessa, jossa lähiopetusta ei korona-epidemian takia saanut järjestää. Esimerkiksi painomenetelmät-opintojaksolle ilmoittautui 29 opiskelijaa, joista 16 suoritti sen loppuun. Vaikka opintojakson erityispiirteiden (rajattu aihepiiri ja kohderyhmä) vuoksi lukumäärät eivät ole täysin vertailukelpoisia, voidaan suoritusprosenttia pitää hyvänä pelkälle verkkototeutukselle.

Kuitenkin opiskelijoiden ryhmäytymisen ja systemaattisen ohjauksen näkökulmasta verkkototeutus ei silti täysin onnistunut. Siitä otetaan opiksi jatkossa: opiskelijoille tulee järjestää ohjausta ja tiedottamista niin, että kaikki tapaamiset – ovat ne sitten lähi- tai etätapaamisia – aikataulutetaan etukäteen osaksi opintojen kulkua. Hyvän ja saumattoman opiskelijakokemuksen tarjoaminen on laadukkaan opetuksen yksi kulmakivi asianmukaisten sisältöjen ja alastaan innostuneiden opettajien rinnalla.

Myös opiskelijoiden keskinäiseen ryhmäytymiseen ja hyvän opiskelijahengen luomiseen on tarkoitus kiinnittää jatkossa erityistä huomiota. Alun perin ajatuksena oli pitää opintojen kick-off-tilaisuus Päivälehden museossa, jossa olisi sekä tutustuttu painotekniikan historian vaiheisiin, että opittu tuntemaan omaa porukkaa ja opintojen vastuuhenkilöitä. Viime vuonna sitä ei voitu toteuttaa, mutta uuden opiskelijaryhmän kanssa siihen panostetaan aiempaakin enemmän.

Syksyn opintotarjonta edellyttää myös lähiopetusta

Sivuaineen toiset 15 opintopistettä on suoritettavissa nyt alkavan syyslukukauden aikana. Näistä erityisesti Prepress ja värinhallinta (5 op) on luonteeltaan opintojakso, joka edellyttää myös lähiopetusta ja käytännön laiteympäristöissä toimimista. Tavoitteena on antaa perustiedot painokelpoisen aineiston vaatimuksista ja tuotannosta sekä käydä läpi tuotantoprosessin vaiheet ennen painoa. Siksi mukana on käytännön aineiston valmistusta teollisuuden käyttämin ohjelmin. Sen lisäksi kiinnitetään opiskelijoiden huomiota laadun kannalta kriittisiin tekijöihin.

Kuva 2: Monet työvaiheet ja laadukas lopputulos edellyttävät laitteiden hallintaa ja tarkkuutta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämän opintojakson luento-osuudet ja osa oppimistehtävistä voidaan toteuttaa verkossa, mikä antaa suoritusten tekijöille joustavuutta aikatauluihin ja päiväohjelmaan. Tavoitteena on, että opintojakson annin avulla opiskelija ymmärtää prepress-prosessin vaiheet ja vaatimukset, on perehtynyt myös eri prosessien taustoihin ja tuntee niiden vaikutukset tuotantoon. Tärkeätä on osata soveltaa opittua aineistotuotannon parissa. Valmiuksia toimia operaattoritasolla kurssi ei itsessään anna, mutta opiskeijan taustasta riippuen sekin on mahdollista tulevaisuudessa.

Yritysyhteistyö motivoi opiskelijoita

Yritysyhteistyötä ja siihen liittyvien käytäntöjen vaivattomuutta edistetään sivuaineen viidennellä opintojaksolla, joka perustuu seminaarityyppiseen viikoittaisten luentojen tai demonstraatioiden sarjaan. Niiden teemat vaihtelevat ympäristönäkökulmasta alan tutkimukseen ja uusista liiketoimintamalleista teknisiin innovaatioihin ja ohjelmistoihin.

Ajatuksena on, että alan toimijat yrityksistä, mediataloista ja maahantuonnista tuovat omaa erityisalaansa ja sen tulevaisuuden visioita esiin. Opiskelijat kokevat yrityskontaktit ja vierailuluennot aina erittäin motivoivina, koska ne antavat näkökulmaa omia valintoja ja myöhempiä mahdollisia urapolkuja varten. Seminaariin on lupautunut asiantuntijoita muiden muassa Markprintistä, LSB:ltä, PlusPrintiltä, Docukselta, VTT:stä ja Printocentista.

Alan tunnetuksi tekemistä nuorten näkökulmasta

Sivuaineen rakentamisen ja toteuttamisen rinnalla Painovoimaa-hanke on edennyt myös alan tunnetuksi tekemisen saralla. Metropolian elokuvan ja TV:n opiskelijaryhmä on kesällä ideoinut ja tuottanut kolme erilaista videota nuorten suosimissa somekanavissa sekä halukkaiden yritysten, Metropolian ja Graafinen teollisuus ry:n sivuilla levitettäväksi.

Ensimmäinen video on animaatio, joka kuvaa aikajanalla painotekniikan kehittymistä, keksintöjä ja teknologioita. Sen tekemisessä Päivälehden museon Painokellari on ollut korvaamattoman arvokkaana yhteistyökumpanina. Toinen on leikkimielinen tietoisku, jossa puretaan ennakkoluuloja ja annetaan oikeaa tietoa painamisesta. Kolmas video on dokumentti Painoala Suomessa, jossa päähenkilö Anna seikkailee luonnollisen kokoisen pahvi-Annan kanssa muiden muassa Colorossa, Otavan kirjapainossa, Printekissä, Premissä ja Markprintissä tutustumassa painamisen fantastiseen ja monesti hyvin erikoistuneeseen maailmaan.

Videoiden julkistaminen uutisoidaan erikseen syyskuun alkupuolella. Syyssadosta ennustetaan tulevan aivan erinomainen!

 

STEK ry:n ja Metropolian yhteishanke kiinteistötiedon ja IoT-ratkaisujen hallinnasta on edennyt vauhdikkaasti ja sovitun mukaisesti. Vuoden 2020 alussa käynnistynyt ja lyhenteellä KITSI kutsuttu kehitystyö keskittyy kiinteistöistä uuden talo- ja automaatiotekniikan avulla saatavan tiedon hyödyntämiseen arjessa. Hankkeessa on neljä toimintalinjaa tai koria:

• suuren mittakaavan kiinteistön käytön, ylläpidon ja resurssienhallinnan optimointi

• kiinteistötiedon ekosysteemin vahvistaminen ja eri intressitahojen verkostoituminen

• käyttäjälähtöisyyden ja älykkääseen ohjaukseen nostaminen keskiöön

• talotekniikan ja rakennusautomaation oppimisympäristöjen jatkuva kehittäminen ja hankkeen siirtovaikutukset opetukseen.

”Olemme KITSI:ssä edenneet viime vuonna ihan kaikilla osa-alueilla”, kertoo projektista vastannut yliopettaja Lauri Heikkinen viimeisenä työpäivänään Metropoliassa. Häntä odottavat eläkepäivät, ja vetovastuu siirtyy hänen seuraajalleen. ”Opettaminen ylipäätään on ollut rikastuttava asia ja uran loistava huipennus”, Heikkinen toteaa ja jatkaa: ”Olen voinut yhtäältä vetää yhteen ja jakaa opiskelijoille pitkästä, yrityselämän parissa hankitusta työkokemuksesta. Toisaalta sain tuotua mukanani Metropoliaan lisää yritysten ja korkeakoulun välistä yhteistyötä.”

Yhteistyö STEK ry:n kanssa on tuonut juuri avautuneelle Myllypuron kampukselle talotekniikan ja rakennusautomaation osalta aivan uuden tason. Heikkisen mukaan luottamukseen ja kumppanuuteen perustuva toiminta on todella palkitsevaa ja antaa pitkäjänteisen selkärangan kokonaisuuden vetämiselle. Valta ja vastuu ovat silloin tasapainossa. Kun alan opettajat ovat mukana usean vuoden ajan tutkimassa ja kehittämässä kiinteistötiedon hyödyntämistä, niin väkisinkin tulokset ja osaaminen siirtyvät opetukseen.

KITSI:n siirtovaikutukset opetukseen ovat jo konkretisoituneet siten, että kuluvan vuoden syksyllä on tarjolla talo-, sähkö- ja automaatiotekniikan tutkinto-ohjelmien opiskelijoille valinnainen, täysin uusi 15 opintopisteen rakennusautomaation opintokokonaisuus. ”Monet kone- ja automaatiotekniikan insinööreiksi valmistuneet siirtyvät jossain vaiheessa rakennusautomaation pariin. On tärkeää, että näkymä siihen avataan jo osana opintoja, ja että tutkintojen rajoja voi ylittää joustavasti omien kiinnostuksen kohteiden ja urasuunnitelmien mukaan”, Heikkinen sanoo.

Rakennusautomaation 15 op kokonaisuus vastaa mitoitukseltaan yli 400 tuntia opiskelijatyötä, joten kyse ei ole pienestä panostuksesta osaamisen kehittämiseen. Sisältöalueita on kolme:

• Rakennusautomaatiojärjestelmien suunnittelu (5 op)

• Rakennusautomaation väylät, vastaanotto ja käyttö (5 op)

• IoT ja kyberturvallisuus (5 op)

Opintojaksojen osaamistavoitteet, sisältö sekä opetuksen toteutustapa ovat alustavasti määriteltyjä, mutta niitä kehitetään kevään aikana yhdessä alan yritysten kanssa. Opetus on purettu vastuuopettajille pienempiin, 1−2 op laajuisiin teemoihin. Se takaa, että KITSI-hanke, sen tulokset ja onnistumiset on yhteisesti jaettu kokemus. Esimerkiksi ensimmäisessä, suunnittelun osiossa käydään läpi automaation perusteet, säätötavat ja niiden analysointi, kehittyneet säätöalgoritmit, rakennusautomaation suunnittelua ja energiatehokkuutta koskevat standardit, rakennusautomaatiojärjestelmien toimintaperiaatteet, ohjelmoinnin perusteet, suunnitteluasiakirjat ja projektidokumentaatio sekä hybridijärjestelmien rakennusautomaatio ja energian kulutusjousto.

Lauri Heikkisen jättäessä viestikapulan uusille opettajasukupolville hän haluaa kuitenkin korostaa, että opettaminen on muutakin kuin luennointia. Sen havaitseminen oli hänelle itselleenkin todellinen ahaa-elämys. Kyseessä on jotain, joka on paljon enemmän kuin pelkkä teoria:

soveltamista, ryhmätöitä, laskuharjoituksia, vuorovaikutusta ja kanssakäymistä joka päivä opiskelijoiden nuoren energian kanssa.

Lauri Heikkisen työn jatkajiksi KITSI-hankkeeseen on palkattu projekti-insinööriksi elektroniikasta valmistunut insinööri Eetu Jääskeläinen ja puolipäiväiseksi lehtoriksi Aallon tohtoriopiskelija Matti Huotari.