Raha puhuu – ja rajaa oppimisympäristöjä. Korkeakouluissa on viime vuosina kehitetty erityisesti palkkatyön opinnollistamista eli kehitetty malleja, joissa opiskelija voi suorittaa opintoja käydessään töissä. Vapaaehtoistoiminnan konteksti on kuitenkin yhtä hyvä oppimisympäristö, joistakin näkökulmista jopa parempi.
Metropolia Ammattikorkeakoulun sosiaalialan tutkinto on kehittänyt vapaaehtoistoiminnan opinnollistamista vuosikymmenen ajan, viimeisimpänä Verkkovirta-hankkeessa. Karttuneen kokemuksen perusteella voidaan väittää, että jos ammattikorkeakoulujen opiskelijoiden työelämäyhteistyö rajautuu pääosin palkkatyön opinnollistamiseen tai kumppaneiden maksamiin projekteihin, jätetään arvokkaita oppimisen mahdollisuuksia käyttämättä.
Osaamista tulevaisuuteen
EK:n taannoinen Oivallus-hanke kiteyttää erinomaisesti, miten tulevaisuudessa halutut ammattilaiset eivät ole pelkästään oman alansa osaajia, vaan laaja-alaisia ja asenteeltaan joustavia työntekijöitä. Tulevaisuuden ammattilaisen tulee kyetä oppimaan verkostoissa ja työskentelemään erilaisissa ryhmissä. Vapaaehtoistoiminta tarjoaa vaihtelevia oppimisympäristöjä, joissa voidaan oppia juuri mainitun kaltaisia metataitoja.
Vapaaehtoisen roolissa pääsee usein lähemmäs ihmisten arkea ja sen haasteita. Kohtaaminen lisää ymmärrystä tulevaisuuden asiakkaan, potilaan, loppukäyttäjän tai yhteistyökumppanin näkökulmasta, mikä on hyödyllistä kaikille opiskelijoille. Monelle vapaaehtoistyö tarjoaa myös mahdollisuuden harjoitella ongelmanratkaisua, vuorovaikutusta, vastuunkantoa ja moniammatillista yhteistyötä uudesta roolista käsin.
Isoihin saappaisiin vapaaehtoistoiminnassa
Monet esimerkit osoittavat, että vapaaehtoistoiminnassa voi saada enemmän vastuuta kuin palkkatyössä konsanaan. Saksalaiset liiketalouden opiskelijat kiittelivät mahdollisuutta kehittää pienen hyväntekeväisyysjärjestön taloushallinnon käytäntöjä ja laatia sille heti käyttöön otettava markkinointisuunnitelma. Oman alansa yrityksessä he olisivat todennäköisesti saaneet hoidettavakseen huomattavasti kapeamman ja vähemmän vastuullisen siivun.
Erinomaisia esimerkkejä isoihin saappaisiin kasvamisesta löytyy myös Suomesta. Kesällä 2016 Suomen Partiolaisten Roihu-leirillä yksi arkkitehtiopiskelija suunnitteli asemakaavan 17.000 partiolaisen telttaleirille, kulttuurituotannon opiskelija koordinoi 200 henkilön toteuttamia produktioita joka ilta viikon ajan ja sosionomiopiskelija vastasi yli sadan lapsen päiväkodista. Näin haastavia oppimisympäristöjä tarjoaa vain harva opiskeluaikainen työpaikka tai harjoittelu. RoihuAkatemian tuella monet opiskelijoista saivatkin 5-20 opintopistettä Roihulla tekemästään vapaaehtoistoiminnasta.
Kasvatusta ja hyvää elämää
Vapaaehtoisuus voidaan nähdä jossakin määrin myös itseisarvona. Kokemus on osoittanut, että vapaaehtoistoiminta antaa monelle opiskelijalle merkityksellisiä oivalluksia ja mielekkyyden kokemuksia, jotka eivät liity pelkästään ammattilaisena vaan myös ihmisenä kasvamiseen. Esimerkiksi strategioissa taajaan vilahtavat demokratia, aktiivinen kansalaisuus, yhteiskuntavastuu tai kestävä kehitys voivat vapaaehtoistoiminnan kautta konkretisoitua syvälliseksi ymmärrykseksi ja toiminnaksi opiskelijan omassa arkiympäristössä. Joillekin vapaaehtoistoiminnasta tulee elämäntapa, toisilla se avaa silmiä katsomaan ympäröivää yhteiskuntaa aivan uudella tavalla.
Myös Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen on nostanut esiin, että tämän päivän suomalaisessa korkeakouluvisiossa kasvatus näyttää jäävän koulutuksen jalkoihin. Vaikka puhe kilpailukyvystä dominoi julkista keskustelua, korkeakoulujen pitäisi muistaa, että sen tehtävänä on tarjota opiskelijoille myös eväitä hyvään elämään.
Rajoituksia ja mahdollisuuksia
Suinkaan kaikkia opintoja ei ole mielekästä toteuttaa opinnollistamalla vapaaehtoistoimintaa. Sisällöiltään vapaaehtoistoiminta voi olla helpompi istuttaa joihinkin opintokokonaisuuksiin kuin toisiin. On kuitenkin syytä romuttaa virheellinen käsitys, että vapaaehtoistoiminnan opinnollistaminen sopisi vain joillekin opiskelijoille, esimerkiksi sosiaali- tai terveysalalle. Tutkinto-ohjelman erityispiirteet huomioon ottaen sitä voidaan hyvin räätälöidä kaikille. Vapaaehtoistoiminta voi toimia erinomaisena keinona esimerkiksi orientoida alalle, opettaa metataitoja, auttaa erikoistumisessa ja/tai edistää opintoja kesälukukauden aikana.
Joskus epäillään vapaaehtoistoiminnan ja akateemisuuden hylkivän toisiaan. Tätä vastaan todistavat lukemattomat ulkomaiset korkeakoulut erityisesti anglosaksissa maissa ja Aasiassa, missä Service Learning (palveluoppiminen) -ajattelun pohjalta yhdistetään ympäröivissä yhteiskunnassa tehtävää vapaaehtoistoimintaa korkeakouluopintoihin laajalti.
Korkeakoulut Suomessa voisivat käynnistää vapaaehtoistoiminnan opinnollistamiseen liittyvän toimintamallien yhteiskehittelyn ja jakamisen samaan tapaan kuin Yhdysvalloissa yli tuhannen korkeakoulun ja muun oppilaitoksen verkosto Campus Compact. Tervetuloa ottamaan ensimmäinen askel tähän suuntaan liittymällä Facebook-ryhmään nimeltä Service Learning Suomessa!
Teksti: Metropolia Ammattikorkeakoulun lehtori Mai Salmenkangas
Teksti on julkaistu ensimmäisen kerran Verkkovirta-hankkeen Uutiskirjeessä vuonna 2017.
Ei kommentteja