Ilmastonmuutos nyt! Nuoret haastavat hankkeita toimimaan

Maailmassa piisaa huolia. Parhaillaan venettä keikuttaa epidemia ja sen talousvaikutukset. Pitkällä tähtäimellä moni pohtii sitä, miten maapallolla selvitään luontoa kuormittavan elämäntavan yleistyessä.

Vuoden 2018 Nuorisobarometrin mukaan 67 prosenttia nuorista oli melko tai erittäin huolissaan ihmisestä johtuvasta ilmastonmuutoksesta (1). Aalto-yliopistossa onkin tartuttu toimeen ja käynnistetty opiskelijoille ilmastoahdistusryhmiä, joissa osallistujat saavat vertaistukea uhkakuvia koskevien tunteidensa käsittelyyn ja lieventämiseen (2).

Nuoret etsivät myös tapoja toimia. Lempääläisen koulun yhdeksäsluokkalaiset tekivät spontaanin aloitteen neuloa Australian metsäpaloissa kärsineille kenguruille suojapusseja ja Ruusuvuoren koululaiset perustivat maailmanparannuskanavan Korso valittaa, joka ”valittaa, välittää ja toimii”. Koska ilmastonmuutos huolestuttaa ja koskettaa monia nuoria, heidän parissaan työskentelevät aikuisetkaan eivät voi jättää aihetta huomiotta. Tämä koskee mitä suurimmassa määrin Euroopan sosiaalirahaston rahoittamia ja monia muita hankkeita, sillä suuri osa rahoittajista edellyttää hankkeita sitoutumaan kestävän kehityksen edistämiseen rahoitusta myöntäessään.

Mykkäkoulusta toiveikkuuteen

Ympäristötunteita tutkineen Panu Pihkalan mukaan aikuisten uskottavuus nuorten silmissä voi rapistua ja sukupolvien välinen kuilu kasvaa ylitsepääsemättömäksi, ellei ilmastonmuutosta koskevaan keskusteluun löydetä yhteistä kieltä. Nuoret voivat pettyä vanhempiin sukupolviin, jos he kokevat, ettei ongelmista välitetä riittävästi. Toisaalta vanhemmat sukupolvet voivat kokea syyllisyyttä, jos he eivät syystä tai toisesta kykene muuttamaan elämäntapaansa riittävästi. Pyrkimys hallita ahdistavia tunteita saattaa joillakin johtaa fanaattisten arjen ympäristövalintojen tekemiseen ja mustavalkoiseen ajatteluun, mikä ruokkii toisten syyllisyyttä ja vaikeuttaa dialogia entisestään (3). Tästä asetelmasta kumpuaa avoimia konflikteja vanhempien ja lasten välillä monessa perheessä. Sama kuilu voi heijastua nuorten parissa työskentelevään hankkeeseen, jos se ohittaa nuorelle tärkeän aiheen olankohautuksella.

Vanhemmilla, nuorisotyöntekijöillä, opettajilla ja nuorten parissa työskentelevillä hankkeilla on tärkeä rooli, kun nuoret etsivät tasapainoista suhdetta omaan itseensä ja luottavaista katsetta henkilökohtaiseen tulevaisuuteensa. Tätä ei voi erottaa koko maailman tulevaisuudesta. Pihkala (3) suosittelee kaikkia opettelemaan realistisen suhtautumisen ilmastonmuutokseen ja tämän rinnalla ruokkimaan toiveikkuutta. Ympäristöongelmiin liittyvät tosiasiat on selvitettävä ja tunnustettava, mutta niiden liiallinen korostaminen johtaa lamaantumiseen ja masennukseen. Toiveikkuutta voi vahvistaa esimerkiksi tutustumalla jo saavutettuihin edistysaskeliin, kestävyyden puolesta toimiviin ryhmiin, teknologisiin ratkaisuihin ja aikaisempiin yllättäviin muutoksiin historian kulussa.

Ilmastoahdistuksen keskellä vahvistusta voi löytyä esimerkiksi luonnosta, maailmankatsomuksesta, kauneudesta, luovuudesta tai liikunnasta. Sitran kyselytutkimuksen (4) mukaan vastaajien ilmastoahdistusta olivat lievittäneet erityisesti

• omiin elämäntapoihin liittyvät valinnat (80%)
• luonnossa liikkuminen (75 %)
• aiheesta keskusteleminen (58 %)
• aiheeseen perehtyminen ja tiedonhankinta (56 %)
• liikunta ja urheilu (53 %).

Noin kolmannes koki osallistumisen kestävää kehitystä edistävään toimintaan helpottavan ilmastoahdistusta. Mahdollisen ilmastoahdistuksen keskellä nuori saattaa tarvita aikuisen tukea itselleen sopivien selviytymiskeinojen löytämisessä.

Ilmastonmuutos ja hanketyö

Oman hankkeen suhdetta nuorten ympäristösuhteeseen voi jäsentää vaikkapa kuvassa 1 esitetyllä ilmastokasvatuksen polkupyörämallilla (5). Koulujen opetusohjelmaan sisältyy esimerkiksi ympäristöä koskevan tiedon lisäämistä ja ajattelutaitojen kehittämistä (pyörän renkaat).

Olisiko nuorten parissa työskentelevän hankkeen syytä keskittyä vaikka seuraaviin pyöränosiin ja pohdintoihin nuorten kanssa:

• Runko eli identiteetti, arvot, maailmankuva: Mikä minulle on tärkeää? Miten otan muut ihmiset huomioon reittini suunnittelussa?
• Ohjaustanko eli tulevaisuus: Mikä on minulle oikea ajosuunta? Miten se liittyy ympäristööni laajemmin? Miten tehdä päätöksiä tilanteessa, jossa on epävarmuutta?
• Satula eli motivaatio, osallisuus: Mikä on oma osuuteni eteenpäin pääsemisessä? Mitä vastuita ja oikeuksia minulla on?
• Ketjut ja polkimet eli toiminta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi: Mitä voin tehdä? Mitä teen yksin ja mitä me kaikki yhdessä?

Kuva 1: Ilmastokasvatuksen polkupyörämalli (Tolppanen & Aarnio-Linnanvuori & Cantell & Lehtonen 2017).

Ellei hankkeen tarkoituksena ole keskittyä juuri ympäristökasvatukseen, se ei voi pyrkiä hallitsemaan kokonaista polkupyörää. Jokaisessa hankkeessa voidaan kuitenkin tehdä ympäristön huomioivia tekoja ja käydä ympäristöön liittyviä keskusteluja, joilla on merkitystä.

Tässä on muutamia käytännön kysymyksiä, joita hankkeet voivat kysyä arjessaan:

• Hankinnat: Tarvitseeko hanke painettuja lopputuotteita vai riittääkö nettiversio? Onko muut hankinnat (esim. promootiomateriaalit, liikelahjat, motivoivat palkinnot) valittu kestävän kehityksen hengessä? Voisiko materiaaleissa suosia aineettomia tai kierrätettyjä tuotteita
• Matkustaminen: Voidaanko matkustaminen korvata etätapaamisilla, matkustaa maitse tai suosia kimppakyytejä? Onko mahdollista yhdistää useita asioita saman matkan varrelle (esim. kokous ja opintokäynti)?
• Ruoka: Valitaanko hankkeen tarjoiluihin vain kasvis- tai vegaanista ruokaa?
• Energia: Kuinka lämmintä työskentelytilassa on? Pidetäänkö tietokonetta ja valoja jatkuvasti päällä?
• Toiminnan sisältö: Otetaanko hankkeen toiminnassa kestävä kehitys huomioon tai pohditaanko aihetta nuorten kanssa?
• Viestintä: Tehdäänkö hankkeessa kestävän kehityksen valintoja näkyväksi tai osallistutaanko aiheeseen liittyviin kampanjoihin?

Osuma – osallistamalla osaamista -hankkeen asiakashankkeiden tavoitteena on tukea yhdevertaisuutta, nuorten osallistumista yhteiskuntaan ja sitä kautta myös sosiaalista kestävää kehitystä. Muissa hankkeissa on tehty seuraavia käytännön valintoja kestävän arjen edistämiseksi:

• Höntsä – silta eteenpäin!: nuoria motivoivana lahjana aineettomat leffaliput
• Luode – luonto ja taide nuorten työelämätaitojen oppimisympäristönä: tehdään taidetta luonnon materiaaleista, kursseilla käsitellään nuorten kanssa kestävää kehitystä
• Meidän projekti: hankeyhteistyötä Kierrätyskeskuksen kanssa, ESR:n edellyttämä juliste suunniteltu niin, että sitä voi käyttää työkaluna hanketoiminnassa (kuva 2)
• Osuma: matkustetaan joukkoliikenteellä tai kimppakyydeillä, kokoustarjoilut vegaanisia
• På samma linje: materiaalit digitaalisia, hankepromootio hyödyllisillä tuotteilla (esim. På samma linje -kengännauhat)

Kuva 2: Meidän projekti! -hankkeen juliste, jota voi käyttää myös hanketyöskentelyssä.

Ympäristökasvattajat korostavat, että kaikki kasvatus on ympäristökasvatusta — tähän asti se on vain usein ollut ympäristön kannalta vahingollista kasvatusta. Jos nykyisin yleistä ihmis- ja kulutuskeskeistä maailmankuvaa ja identiteettiä ei kyseenalaisteta määrätietoisesti, vanha meno jatkuu. Nuorten parissa työskentelevät hankkeet voivat tietoisesti päättää toimia vastuullisesti ja kestävän kehityksen suuntaisesti. Joskus se tarkoittaa myös oman emo-organisaation toimintamallien haastamista. Samalla välitetään nuorille ja sidosryhmille uskottava viesti: tämä on tärkeää.

Lähteet

1. Pekkarinen, Elina & Myllyniemi, Sami (toim.) (2019) Vaikutusvaltaa Euroopan laidalla. Nuorisobarometri 2018, avautuu tietoanuorista.fi -sivulle
2. Parkkinen, Sonja (2018) Ilmastoahdistus aiheuttaa vihaa, surua ja syyllisyyttä – Aalto-yliopisto tarjoaa opiskelijoille tukea ilmastonmuutoksen käsittelyyn ja muistuttaa toivosta. Helsingin sanomat 15.4.2018.
3. Pihkala, Panu (2017) Päin helvettiä? Ympäristöahdistus ja toivo. Kirjapaja, Helsinki.
4. Sitra (2019) Kansalaiskysely ilmastonmuutoksen herättämistä tunteista ja niiden vaikutuksista kestäviin elämäntapoihin, PDF avautuu sitra.fi -sivulle
5. Tolppanen, Sakari & Aarnio-Linnanvuori, Essi & Cantell, Hannele & Lehtonen, Anna (2017) Pirullisen ongelman äärellä – kokonaisvaltaisen ilmastokasvatuksen malli. Kasvatus 48 (5), 456–468.

Kirjoittaja

Mai Salmenkangas on sosiaalialan lehtori Metropolia Ammattikorkeakoulussa ja toimii asiantuntijana Osuma-hankkeessa. Osuma – Osallistamalla osaamista (2018-20) on Euroopan sosiaalirahaston toimintalinja 4:n koordinaatiohanke, jonka tehtävänä on vahvistaa oppilaitosten sekä nuorten parissa toimivien julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin toimijoiden monialaista hankeyhteistyötä. Kyseiset hankkeet edistävät nuorten osallisuutta ja arjen hyvinvointia sekä ehkäisevät syrjäytymistä mm. kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön työotetta hyödyntäen.